Sivut

Kommentit (395)

Vierailija

Hyvä muutos. Ilman muuta ottaisin jälkimmäisen.

Alkutilanne muistuttaa liikaa sitä 30 m² koppia, jossa vietin lapsuuden kesät kolmen kuorsaavan ihmisen kanssa.

Vaatteille ja tavaroille ei ollut säilytystilaa, ne muhivat putkikassissa ja pyörivät tuoleilla, pöydillä, sängyillä. Ovenpielessä oli 4 katajanaulaa, joissa roikkui jotain vanhoja takkeja, joita kukaan ei käyttänyt.

Ilmanvaihto oli kun ikkunat avasi. Hyttysverkkoja ei ollut.

Ainoat kaapit olivat "keittiön" eli kapeimpaan mahdolliseen käytävään sijoitetun kaasulieden vastaisella seinällä olevat tiskipöydän ala- ja yläkaappi. "Työtasoa" oli ikkunan alle sijoitetun tiskialtaan kahden puolen 40 cm. Äitini näki ikkunasta ulos tiskatessa, me muut näimme viemärikaivon kannen kun olimme hiukan häntä pitempiä. Vesi tuli ämpärillä 11 m alempana olevasta järvestä ja meni putkea pitkin mainittuun rengaskaivoon.

Se oli yhtä helvettiä: öisin oli kuumaa, tunkkaista ja hyttysiä, päivisin vähemmän kuumaa, meluisaa, epämukavaa, äiti tietenkin aina vihainen ja väsynyt kun alkeellisissa oloissa meitä ruokki eikä kylmäsäilytyskään ollut hääppöinen: kellariluukku lattian alla. Siellä maito happani kahdessa päivässä.

Kaikki isän suunnittelemaa ja toteuttamaa, mutta pakko sanoa, ettei isä yhtään ymmärtänyt eikä ymmärrä vieläkään käytännöllisyyttä ja toiminnallisuutta, ei vähimmäismitoitusta, ei liikeratoja. Ruokien ottaminen kellarista ja niiden sinne laskeminen ei äidiltä sujunut, kun piti mennä vatsalleen ja kurkotella pää alaspäin. Ja kerrankos jotain putosi sen kuilun pohjalle, jolloin minä menin sinne kokonaan ja hain. 1,5 metrinen betonikuoppa.

Yöt siis valvoin kuumissani yläsängyssä, johon saunan lämmittämä palomuuri hohkasi ja jossa kyllä oli se hyttysverkoton ikkuna. Kuuntelin kolmen ihmisen kuorsausta, valvoin, kärsin ja vihasin.

Elinikäinen unihäiriöni lie noita peruja. Ja tympiminen näitä oransseja "persoonallisia" (kaikki samanlaisia rojukoppeja) mökkejä kohtaan.

Moni ei tajua valon merkitystä. Suomen kesässä aurinko paistaa korkealta 16-18 tuntia vuorokaudessa. Se luo syvän varjon sisätiloihin. Ulkoa sisälle tullessa sokaistuu ja kolhii itsensä. Ulos mennessä häikäisee. Näissä mökeissä on päivisin pimeää ja aamuisin ja iltaisin liian valoisaa, jotta voisi nukkua.

Kukaan ei ole keltään riistämässä hänen tsaarillisia harhaunelmiaan, mutta aika realisteja nämä sisustusammattilaiset ovat niin valon, toiminnallisuuden kuin tilankäytön optimoinnin kannalta.

Monikohan mökki on "vahingossa" poltettu, kun oranssi ahtaus alkaa vituttaa ja vesivahinko haisee.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, millä logiikalla patinoitunut mänty on just "kusenvärinen". Mun mielestä ei muistuta kusen väriä lainkaan.

En itsekään tajua ihmisiä joille keltaisesta tulee ensimmäiseksi mieleen kusi. Anaaliretentiivinen vaihe jäänyt päälle?

No eipä nuo seinät olleet keltaiset, ne olivat kusen väriset.


Ihmettelen kenen kusi on oikeasti tuon väristä? Ehkä jonkun terminaalivaiheen syöpäpotilaan, jonka nesteen saanti on minimissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Köyhyydestä ei ole kyse vaan tyylistä. Meillä on kaksi huvilapaikkaa joista toinen peritty. Sen ent omisaja oli sekä varakas että koorkeasti kouluttautunut pitkän uran asuntosuuniitelu puolella tehnyt aviopari. Mökki oli ollut heillä aina ja se oli ajanmittaan hiotunut simppeliksi rakkaaksi kesäpaikaksi. Vain wc oli uudistunut istuinen osalta ja,keittiöön jotkut elämää.helpottavat asiat kuten tiskikone.
Omistajat sanoivatkin aina että kodin sydäntä ei tarvitse remontoida, kunhan sitä vaalii ja rakastaa.
Olen itse myös huomannut että köyhät kulkevat joka muitihömpän perässä, varakkaat satsaavat elämän ja asioiden laatuun ja luottavat omaan makuunsa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvä muutos. Ilman muuta ottaisin jälkimmäisen.

Alkutilanne muistuttaa liikaa sitä 30 m² koppia, jossa vietin lapsuuden kesät kolmen kuorsaavan ihmisen kanssa.

Vaatteille ja tavaroille ei ollut säilytystilaa, ne muhivat putkikassissa ja pyörivät tuoleilla, pöydillä, sängyillä. Ovenpielessä oli 4 katajanaulaa, joissa roikkui jotain vanhoja takkeja, joita kukaan ei käyttänyt.

Ilmanvaihto oli kun ikkunat avasi. Hyttysverkkoja ei ollut.

Ainoat kaapit olivat "keittiön" eli kapeimpaan mahdolliseen käytävään sijoitetun kaasulieden vastaisella seinällä olevat tiskipöydän ala- ja yläkaappi. "Työtasoa" oli ikkunan alle sijoitetun tiskialtaan kahden puolen 40 cm. Äitini näki ikkunasta ulos tiskatessa, me muut näimme viemärikaivon kannen kun olimme hiukan häntä pitempiä. Vesi tuli ämpärillä 11 m alempana olevasta järvestä ja meni putkea pitkin mainittuun rengaskaivoon.

Se oli yhtä helvettiä: öisin oli kuumaa, tunkkaista ja hyttysiä, päivisin vähemmän kuumaa, meluisaa, epämukavaa, äiti tietenkin aina vihainen ja väsynyt kun alkeellisissa oloissa meitä ruokki eikä kylmäsäilytyskään ollut hääppöinen: kellariluukku lattian alla. Siellä maito happani kahdessa päivässä.

Kaikki isän suunnittelemaa ja toteuttamaa, mutta pakko sanoa, ettei isä yhtään ymmärtänyt eikä ymmärrä vieläkään käytännöllisyyttä ja toiminnallisuutta, ei vähimmäismitoitusta, ei liikeratoja. Ruokien ottaminen kellarista ja niiden sinne laskeminen ei äidiltä sujunut, kun piti mennä vatsalleen ja kurkotella pää alaspäin. Ja kerrankos jotain putosi sen kuilun pohjalle, jolloin minä menin sinne kokonaan ja hain. 1,5 metrinen betonikuoppa.

Yöt siis valvoin kuumissani yläsängyssä, johon saunan lämmittämä palomuuri hohkasi ja jossa kyllä oli se hyttysverkoton ikkuna. Kuuntelin kolmen ihmisen kuorsausta, valvoin, kärsin ja vihasin.

Elinikäinen unihäiriöni lie noita peruja. Ja tympiminen näitä oransseja "persoonallisia" (kaikki samanlaisia rojukoppeja) mökkejä kohtaan.

Moni ei tajua valon merkitystä. Suomen kesässä aurinko paistaa korkealta 16-18 tuntia vuorokaudessa. Se luo syvän varjon sisätiloihin. Ulkoa sisälle tullessa sokaistuu ja kolhii itsensä. Ulos mennessä häikäisee. Näissä mökeissä on päivisin pimeää ja aamuisin ja iltaisin liian valoisaa, jotta voisi nukkua.

Kukaan ei ole keltään riistämässä hänen tsaarillisia harhaunelmiaan, mutta aika realisteja nämä sisustusammattilaiset ovat niin valon, toiminnallisuuden kuin tilankäytön optimoinnin kannalta.

Monikohan mökki on "vahingossa" poltettu, kun oranssi ahtaus alkaa vituttaa ja vesivahinko haisee.

Ohiksena: Olet ihan loistava kirjoittaja! :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että tuo "persoonallista tunnelmaa", "kerroksellisuutta" ja "piiluveistettyä pintaa" kaikkiin Suomen identtisiin, oransseihin ja kosteusvaurioisiin 1960-1990-luvuilla väsättyihin hirsimökkeihin peräävä mamma on sekaisin.

Onhan se persoonallista, että mökki on ollut suvun risan ja kuopalle istutun sohvan ja jalatomien jakkaroiden kaatopaikka, ruostuneiden hetekoiden pyhättö ja ämpärivesiä hampaat irvessä hyttysten syöminä raahaavien masokismin toteutuma.

Mutta se ei ole se, mitä ihmiset toivovat, sillä tärkeintä mökilläkin on saada nukkua hyvin eikä herätä vaarin nussimakuopasta selkä kipeänä ja pää särkien. Mökki on lepopaikka, jossa kyllä puuhastelua löytyy ilman että siitä tekee työleirin.

Vielä persoonallisempaa kuvitella, että se hirsitölli on joku Tsaarin kesäpalatsi, jossa on 12-päinen orjalauma vettä ämpärillä kantamassa ja erillisessä keittiömajassa herkkuja loihtimassa.

Höylähirren pitäisi olla todella paksua, halkaisija vähintään 40 cm, että sen voisi piiluta. Ei noita mökkejä ole tukkipuusta tehty, vaan ohuesta rimpulahirrestä, jolloin seinän paksuus on hyvä jos 10 cm hirren saumasta. Osa on lamellihirttä, joka ei ole hirttä ollenkaan vaan neljästä laudasta koottu putki, jonka keskellä on eriste. Alapa sitä kirveellä työstää niin kohta on reikä eristeisiin saakka ja talo pilalla.

Ei Suomessa kasva riittävän laadukasta ja paksua tukkipuuta missään ja jos kasvaa, sen syö kaikessa viisaudessaan sellupuuroksi ja kiinalaisille ahteripaperiksi joku UPM.

Päällystä sinä huushollisi lehtikullalla ja sisusta pärekoreilla ja vaikka intiaanien huovilla, mutta hanki itsellesi hoitoa tuohon sairaalloiseen nostalgiaasi. Ja tajua, että makuja on monenlaisia, eikä sinun makusi se paras.

Heitto virolaisesta siivoojasta nauratti pitkään . Kuulostat tuollaiselta nousukkaalta, joka yhä kärsii köyhästä lapsuudestaan ja nyt sisustaa itselleen hopealusikoilla harakanpesää.

Meneepä tunteisiin. Tosin ei ihme jos vaimo on jo tympääntynyt pari vuotta sitten toteutettuun kalliiseen pintaremonttiin ja silmät kiilluen katselee seuraavaa trendiä (hämyinen väriluola ja koristeelliset puupinnat). Kannattaa alkaa säästämään jo ajoissa.

Vierailija

Meillä myös tarkoitus maalata mökki ulkoa mustaksi. Musta Väri sopii suomalaiseen mäntymaisemaan. Lisäksi se myös häivyttää mökin hyvin maisemaan niin, ettei sitä järveltä ja tieltä päin kovin hyvin huomaa, eikä mökki ole niin altis kaikille tienoilla liikkuville murtomiehille.

Oli kyllä onnistunut muutos!

Vierailija

Keltaisten hirsien ystävät: linkatkaa yksikin kuva, jossa keltahirsinen mökki näyttää hyvältä ja raikkaalta!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, millä logiikalla patinoitunut mänty on just "kusenvärinen". Mun mielestä ei muistuta kusen väriä lainkaan.

En itsekään tajua ihmisiä joille keltaisesta tulee ensimmäiseksi mieleen kusi. Anaaliretentiivinen vaihe jäänyt päälle?

No eipä nuo seinät olleet keltaiset, ne olivat kusen väriset.


Ihmettelen kenen kusi on oikeasti tuon väristä? Ehkä jonkun terminaalivaiheen syöpäpotilaan, jonka nesteen saanti on minimissä.

"Terminaalivaiheessa olevan syöpäpotilaan kusen väriset seinät" on vähän pitkä. Siksi lyhyempi versio "kusenkeltaiset seinät".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aivan upea lopputulos! Juuri noin rempataan meidän perintömökki, kunhan sen aika tulee. Nyt vielä vieraillaan kusenkeltaisessa ysärimökissä.

Jos kusesi on niin voimakkaan keltaista, kannattaa käydä lääkärissä.

Vierailija

Ko.rakennus kuten ei moni muukaan ole mökki. Se on huvila, toisella paikkakunnalla sijaitseva asunto, pienehkö omakotitalo tms. Kuten uusien kerrostalo asuntojen keittiö ei ole keittiö vaan seinä, jolle on sijoitettu keittiökalusteet.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Keltaisten hirsien ystävät: linkatkaa yksikin kuva, jossa keltahirsinen mökki näyttää hyvältä ja raikkaalta!

Mielestäni niiden ei ole tarkoituskaan näyttää raikkailta, mutta hyvältä ne näyttävät. Tämä on tietysti makuasia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Keltaisten hirsien ystävät: linkatkaa yksikin kuva, jossa keltahirsinen mökki näyttää hyvältä ja raikkaalta!

Sitten kun sinä linkkaat kuvan missä korsolaistyyli näyttää vanhalta ja arvokkaalta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keltaisten hirsien ystävät: linkatkaa yksikin kuva, jossa keltahirsinen mökki näyttää hyvältä ja raikkaalta!

Mielestäni niiden ei ole tarkoituskaan näyttää raikkailta, mutta hyvältä ne näyttävät. Tämä on tietysti makuasia.

No linkkaa keltahirsimökkikuva, joka mielestäsi näyttää hyvältä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keltaisten hirsien ystävät: linkatkaa yksikin kuva, jossa keltahirsinen mökki näyttää hyvältä ja raikkaalta!

Sitten kun sinä linkkaat kuvan missä korsolaistyyli näyttää vanhalta ja arvokkaalta.

Jos mökki ei ole vanha, miksi ihmeessä sen pitäisi näyttää vanhalta?!?

Eri asia, jos rakennus on sata vuotta vanha, niin on hyvä jos sisustuskin mukailee rakennuksen ikää.

Vierailija

Keltahirsimökkejä on joku miljoona Suomessa, joten kyllä nämä erottuvat edukseen.

Ja pääpointti: omistajat olivat tyytyväisiä! Se ratkaisee.

Omia vanhoja huonekaluja ym voi lisätä myöhemmin, jos niillä on tunnearvoa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla