"Alkuinnostuksen laannuttua yli puolet korkeakouluopiskelijoista uupuu"

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli selkeämpää kun kurssimateriaali oli kansien välissä ja siinä se. Nyt pitää ”itseohjautua” ja käyttää googlea apuopettajana🙄

Meillä poika kuuntelee, kun intialaiset selittävät you tubessa miten jokin koodausjuttu tehdään tai toimii. Sieltä kuulemma löytyvät selkeimmät ohjeistukset. Erikoista nykyisin tuo opiskelu.

Tottakai uupuu ja tottakai masentuu, koska alanvaihto on tehty mahdottomaksi typerillä kiintiöillä, jos eka ala tuntuukin sopimattomalta

Vierailija kirjoitti:

Turhaa kitinää, jos ei pää kestä opiskelua on väärällä alalla.

Opiskelu on loppupeleissä aika leppoisaa puuhaa, halutaan vaan selittää kuinka rankkaa on, snif ja nyyh.

Ja puhun kokemuksesta, useamman lapsen äitinä täysipäiväisen työn ohessa opiskelin yliopistotutkinnon tavoiteajassa, ihan ok keskiarvolla.

Ja lusmuilin tuostakin ajasta vuoden, puolitoista tekemättä mitään.

Jos provoilla haluat, pyri seuraavalla kerralla edes jonkinasteiseen uskottavuuteen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhaa kitinää, jos ei pää kestä opiskelua on väärällä alalla.

Opiskelu on loppupeleissä aika leppoisaa puuhaa, halutaan vaan selittää kuinka rankkaa on, snif ja nyyh.

Ja puhun kokemuksesta, useamman lapsen äitinä täysipäiväisen työn ohessa opiskelin yliopistotutkinnon tavoiteajassa, ihan ok keskiarvolla.

Ja lusmuilin tuostakin ajasta vuoden, puolitoista tekemättä mitään.

Jos provoilla haluat, pyri seuraavalla kerralla edes jonkinasteiseen uskottavuuteen :D

Ihan tosi tarina elävästä elämästä :)

Elämä on helpottunut fyysisesti, mutta psyykkinen kuorma on kasvanut. Onnistumisen kokemukset ovat kadonneet kun mikään ei valmistu eikä mikään riitä.

Veikkaan, että monella opiskelijalla on oikeasti elämänhallinnassa ongelmia. Juttuja lykkäillään. Myös vaativuus ja vääränlaiset opiskelutekniikat voi uuvuttaa. Myös lepoa pitää laittaa kalenteriin . Kun kurssi alkaa niin hommien teko pitää alkaa saman tien eikä vetkutella niitä. Itseä on itsenäisissä työssä auttanut tosi paljon opiskelutekniikoiden opetteleminen ja Pomodoro-tekniikka. Yritän suunnitella aikataulut myös tarkkaan. Opiskelun vastapainoksi pitää olla jotain rentouttavaa, terveyttä ja hyvinvointia lisäävää ja stressiä laskevaa toimintaa, millä saa ajatukset pois opiskelusta. Nollattua pään.

Itse lopetin työt opintojen ohesta siinä vaiheessa, kun alkoi oikeasti käymään mielen hyvinvoinnin päälle se ettei koskaan ollut viikonloppua vapaata tai joskus päivät venyi aamusta siihen asti kun menin jo nukkumaan. Olin siis töissä ja koulussa koko päivän.. Siihen päälle olisi vielä omatoimisetkin työt jotka kasaantuivat energianpuutteen vuoksi ja niitä sitten tuskissani tein. Otan itselleni kuukauden lomaa joka vuosi siinä missä muutkin työläiset. Kesätöitä olen tehnyt, mutta muuten en tee töitä opintojen päälle. Ei vain pää kestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään uuvutaan aivan kaikesta.

TÄMÄ!! Ja meidän elämä on tässä maassa helpompaa kuin koskaan maailmanhistorian aikana. Ehkä just siksi.

Koulumaailma ja työelämä on nykyään aivan poskettoman paljon vaativampaa kuin minun aikoinani. Ei käy kateeksi nuoria eikä työikäisiä. Ja sairaammaksi vaan menee. Itse olen ollut jo hyvän aikaa eläkeläinen, onnekas siinä mielessä. Ei minusta olisi nykymaailman menossa pärjäämään. Surulla kuuntelen nuorten läheisten kuulumisia.

Koulun oppisisältöjä on helpottettu huimasti jo oman opettajaurani aikana. Oppilailta ei saa enää vaatia mitään, vaan leikkien ja laulaen tulee heidän elämästään selviävän. Äiti tekee voikkarit valmiiksi vielä amislaisellekin. Voi huokaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään uuvutaan aivan kaikesta.

TÄMÄ!! Ja meidän elämä on tässä maassa helpompaa kuin koskaan maailmanhistorian aikana. Ehkä just siksi.

Koulumaailma ja työelämä on nykyään aivan poskettoman paljon vaativampaa kuin minun aikoinani. Ei käy kateeksi nuoria eikä työikäisiä. Ja sairaammaksi vaan menee. Itse olen ollut jo hyvän aikaa eläkeläinen, onnekas siinä mielessä. Ei minusta olisi nykymaailman menossa pärjäämään. Surulla kuuntelen nuorten läheisten kuulumisia.

Höpö höpö, kyllähän vaatimustaso on laskenut opinnoissa. Siksi ehkä työelämässä uuvutaankin, kun ei koulusta enää saa mitään valmiuksia työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli selkeämpää kun kurssimateriaali oli kansien välissä ja siinä se. Nyt pitää ”itseohjautua” ja käyttää googlea apuopettajana🙄

Tämä!! Suurinosa kaipaisi nyt ihan oikeasti vaan sitä, että koulussa opettaja puhuu luokan edessä ja kotona luetaan sieltä kirjasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli selkeämpää kun kurssimateriaali oli kansien välissä ja siinä se. Nyt pitää ”itseohjautua” ja käyttää googlea apuopettajana🙄

Meillä poika kuuntelee, kun intialaiset selittävät you tubessa miten jokin koodausjuttu tehdään tai toimii. Sieltä kuulemma löytyvät selkeimmät ohjeistukset. Erikoista nykyisin tuo opiskelu.

Sinänsä hienoa, että oppiminen on tasa-arvoistunut. Ei tarvitse hakeutua monivuotiseen koulutukseen, jos haluaa oppia vaikkapa koodaamista tai kuvankäsittelyä. Materiaalia löytyy ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Turhaa kitinää, jos ei pää kestä opiskelua on väärällä alalla.

Opiskelu on loppupeleissä aika leppoisaa puuhaa, halutaan vaan selittää kuinka rankkaa on, snif ja nyyh.

Ja puhun kokemuksesta, useamman lapsen äitinä täysipäiväisen työn ohessa opiskelin yliopistotutkinnon tavoiteajassa, ihan ok keskiarvolla.

Ja lusmuilin tuostakin ajasta vuoden, puolitoista tekemättä mitään.

Kruunusi kiiltää tänne saakka. Kyllä minä jaksoin, kestin ja pärjäsin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli selkeämpää kun kurssimateriaali oli kansien välissä ja siinä se. Nyt pitää ”itseohjautua” ja käyttää googlea apuopettajana🙄

Meillä poika kuuntelee, kun intialaiset selittävät you tubessa miten jokin koodausjuttu tehdään tai toimii. Sieltä kuulemma löytyvät selkeimmät ohjeistukset. Erikoista nykyisin tuo opiskelu.

Koodarina paljastan, että kuka tahansa osaa koodata, jos osaa käyttää Googlea.

Kaikilla ei vaan fiksuus riitä yliopistokoulutukseen, eikä edes amk. Menkää sitten amikseen, tai vaikka oppisopimuksella. Se uuvuttaa, kun on liian vaikeeta, eikä vaan tajua ja sitten jää jälkeen ja tehtävät tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle uupumus tuli sen jälkeen, kun tajusin, että menin lankaan ja tulin huijatuksi opintosuuntaan, jossa työllistyminen oli ja on epätodennäköistä. Ennen kuin päästiin sisään, väitettiin pokerinaamalla, että meidät tullaan repimään töihin, ja saamme valita työpaikkamme monesta monesta tarjokkaasta. Aika äkkiä tuli ilmi, että se on juuri päin vastoin. Minulla kävi tuuri, pääsin töihin, moni ei ole päässyt vieläkään oman alan töihin (meidän porukan valmistumisesta jo neljä vuotta). Ai niin, palkasta maalailtiin niin ikään ihania kuvia: 3000 euroa on itsestäänselvyys, moni saisi enemmänkin. Saan 2100 euroa... Harkitsen uudelleenkouluttautumista, mutta mistä sen tietäisi, mihin oikeasti kannattaisi hakea? Minulla nimenomaan oli haaveissa varma työ, mitä tämä nykyinen ei todellakaan ole.

Mikä uupumus tuo on? Se on työelämä. Se on useimmiten tylsää. Tervetuloa aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään uuvutaan aivan kaikesta.

TÄMÄ!! Ja meidän elämä on tässä maassa helpompaa kuin koskaan maailmanhistorian aikana. Ehkä just siksi.

Koulumaailma ja työelämä on nykyään aivan poskettoman paljon vaativampaa kuin minun aikoinani. Ei käy kateeksi nuoria eikä työikäisiä. Ja sairaammaksi vaan menee. Itse olen ollut jo hyvän aikaa eläkeläinen, onnekas siinä mielessä. Ei minusta olisi nykymaailman menossa pärjäämään. Surulla kuuntelen nuorten läheisten kuulumisia.

Höpö höpö, kyllähän vaatimustaso on laskenut opinnoissa. Siksi ehkä työelämässä uuvutaankin, kun ei koulusta enää saa mitään valmiuksia työelämään.

Riippuu koulusta. Lukiossa pitäisi jo tietää, mitä haluaa tehdä ja osata valita oikeat aineet. Täytyisi panostaa moniin eri aineisiin ja kirjoittaa hyvät paperit, että on edes mahdollista päästä sisään yliopistoon. Yliopistoissa on taas opiskeluaikaa lyhennetty ja kiristetty tavoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään uuvutaan aivan kaikesta.

TÄMÄ!! Ja meidän elämä on tässä maassa helpompaa kuin koskaan maailmanhistorian aikana. Ehkä just siksi.

Koulumaailma ja työelämä on nykyään aivan poskettoman paljon vaativampaa kuin minun aikoinani. Ei käy kateeksi nuoria eikä työikäisiä. Ja sairaammaksi vaan menee. Itse olen ollut jo hyvän aikaa eläkeläinen, onnekas siinä mielessä. Ei minusta olisi nykymaailman menossa pärjäämään. Surulla kuuntelen nuorten läheisten kuulumisia.

Koulun oppisisältöjä on helpottettu huimasti jo oman opettajaurani aikana. Oppilailta ei saa enää vaatia mitään, vaan leikkien ja laulaen tulee heidän elämästään selviävän. Äiti tekee voikkarit valmiiksi vielä amislaisellekin. Voi huokaus.

Kyllä ainakin pitkä matikka on vaativampaa kuin aiemmin. Ennen pärjäsi mekaanisella osaamisella ja tiettyjen tehtävätyyppien hinkkaamisella. Nyt on laskinohjelmistot käytössä ja yo-tehtävät voivat olla todella soveltavia.

eri

Yliopisto-opiskelu vaikutti ennen helpommalta. Ei niin tiukkoja opintopistevaatimuksia, ikuinen opinto-oikeus. Jne. Koulussa ei samanlaista itseohjautuvuuden tarvetta. Digitalisaatio on lisännyt ihan uudenlaisia vaatimuksia. Oppilaat hukkuu informaatioähkyyn. Koulusta on tullut kuin jotain pikku yrityksiä jossa pitää tehdä projektitöitä ja harjoitella työelämää varten. Uusliberalismi tehostaa kaikkea ja kaikessa kilpaillaan yhä kovemmin. Jos putoaa kelkasta, aina ei pääse takaisin, koska parempia kilpailijoita on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään uuvutaan aivan kaikesta.

TÄMÄ!! Ja meidän elämä on tässä maassa helpompaa kuin koskaan maailmanhistorian aikana. Ehkä just siksi.

Perustelisitko väitteesi?

No esim. Suomessahan on kaikin puolin hyvät olosuhteet elää ja opiskella. Ei ole sotaa, eikä nälänhätää. Köyhistäkin olosuhteista tulevat nuoret voivat opiskella tasavertaisesti niin pitkälle, kuin päätä riittää. Saadaan asumis- ja opintotukea. Opiskelijaravintolasta saa ruuankin alle 3€:lla, eli ei tarvii pahemmin edes itse keitellä. Tässä vain pari esimerkkiä opiskelijan elämän helppoudesta.  Mikä ihme uuvuttaa, kun ei tarvii,kuin muutama luento päivässä kuunnella ja tehdäpari tehtävää?? Selkärangattomia vätyksiä. 

Aika monella on kyllä taustaa siitä, että suoritetaan ja ahkeroidaan itsensä uuvuksiin kuin selkärangattomuudesta.

Miksi muuten pitää verrata jonnekin muualle eikä keskittyä ratkaisemaan oman maan ongelmia? Mitä se auttaa, että sanotaan et joo, muualla on pahemmin? Auttaako se sitä uupunutta opiskelijaa jotenkin? Uupuminen on länsimaissa ihan yleinen ilmiö.

Älkää unohtako ryhmätöitä. Psyykkisesti hyvin raskaita, keskitytään hyvin pieneen osa-alueeseen ja lopuksi jos haluaa oikeasti jotain oppia niin pitää lukea ja tutkia kaikkien muidenkin ryhmien aiheiden aihealueita, koska töiden laatu voi olla surkeasta priimaan. Täytyy tehdä moninkertainen työ sen sijaan, että luennoitsija paasaisi ne tärkeimmät kohdat ja loput voisi lukea aina luennon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle uupumus tuli sen jälkeen, kun tajusin, että menin lankaan ja tulin huijatuksi opintosuuntaan, jossa työllistyminen oli ja on epätodennäköistä. Ennen kuin päästiin sisään, väitettiin pokerinaamalla, että meidät tullaan repimään töihin, ja saamme valita työpaikkamme monesta monesta tarjokkaasta. Aika äkkiä tuli ilmi, että se on juuri päin vastoin. Minulla kävi tuuri, pääsin töihin, moni ei ole päässyt vieläkään oman alan töihin (meidän porukan valmistumisesta jo neljä vuotta). Ai niin, palkasta maalailtiin niin ikään ihania kuvia: 3000 euroa on itsestäänselvyys, moni saisi enemmänkin. Saan 2100 euroa... Harkitsen uudelleenkouluttautumista, mutta mistä sen tietäisi, mihin oikeasti kannattaisi hakea? Minulla nimenomaan oli haaveissa varma työ, mitä tämä nykyinen ei todellakaan ole.

Mikä uupumus tuo on? Se on työelämä. Se on useimmiten tylsää. Tervetuloa aikuiseksi.

Et tainnut lukea viestiäni ajatuksella. Se on ihan ok, se oli pitkä viesti. Jos olisit lukenut, olisit huomannut, etten ensinnäkään kuvaillut uupumustani lainkaan ja toiseksi en sanonut työtäni tai työelämää tylsäksi.

Huvittavaa, miten toivotat noin vajavaisella sisälukutaidolla MINUT aikuisuuteen.