Lue keskustelun säännöt.
Huusitteko synnytyksessä?
03.05.2021 |
Saako synnytyksessä huutaa kurkku suorana jos siitä on apua? Ei kai kukaan voi olla niin pikkumainen ja kieltää huutamasta?
Kommentit (104)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huusin kuin syötävä ja niin huusi synnyttäjä naapurihuoneessakin. Vähän jopa nauratti siinä jossain kohtaa, mutta valmista tuli. En ehtinyt saamaan kivunlievitystä tai siis anestesialääkäri ei ehtinyt paikalle. Älkää luottako siihen, että kivunlievitystä saa synnytyksessä, äidit ovat pahnanpohjimmaisia siinä asiassa, eikä synnyttäjien kärsimyksellä ole mitään väliä.
Huusin kyllä joka synnytyksessä (paitsi sektioissa). Enemmän mulla olisi energiaa mennyt huutamisen pidättämiseen. Ei se huuto välttämättä tule edes kivusta vaan jostain ihme energianpurkauksesta, vähän kuin keihäänheittäjillä. Hyvin ja nopeasti sujuivat ponnistukset, vaikka huusin.
En huutanut, keskityin ähräämään sitä pikkuista pihalle. Ehkä ähisin?
Vierailija kirjoitti:
Huusin kuin syötävä ja niin huusi synnyttäjä naapurihuoneessakin. Vähän jopa nauratti siinä jossain kohtaa, mutta valmista tuli. En ehtinyt saamaan kivunlievitystä tai siis anestesialääkäri ei ehtinyt paikalle. Älkää luottako siihen, että kivunlievitystä saa synnytyksessä, äidit ovat pahnanpohjimmaisia siinä asiassa, eikä synnyttäjien kärsimyksellä ole mitään väliä.
No mutta varmaan olemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että jos päivystävän anestesialääkärin pitää mennä joko auttamaan lähes liiskautunutta kolarin uhria tai antamaan epiduraalia tavallisesti etenevään synnytykseen, niin on ihan oikein, että synnyttäjä on "pahnanpohjimmainen"? Toisella on kipuja, toinen tekee ku.olemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huusin kyllä. Synnytys kesti vuorokauden, 22 tuntia jaksoin hyvin huutamatta. Ponnistusvaiheen lopussa repesin pahasti ja koin niin kovaa tuskaa, että en ole tuntenut sellaista koskaan ennen tai koskaan sen jälkeen, ja siksi huusin kivusta ja pelosta ja siksi, että en todellakaan pystynyt puhumaan ja kertomaan miltä tuntuu.
Ja kyllä tosiaankin minua kiellettiin huutamasta. Kätilö sanoi, että "älä huuda, säästä vaan nyt voimat synnyttämiseen". Ei minulla ollut voimien riittämisen kanssa mitään ongelmia! Ongelma oli se, että ratkesin todella tuskaisesti kahtia.
Pyysin kyllä kivunlievitystä ajoissa. Niitä epiduraaleja tai muitakaan puudutteita ei kuitenkaan määräänsä enempää voi antaa, ja viimeiset 10 tuntia meni sitten ilman. Näin ainakin sanoivat kun huusin että koskee ja pyysin apua.
En voi kuvitella että jos jollekin tehtäisiin vaikka amputaatio ilman puudutusta, niin siinä arvosteltaisiin huutamista, mutta synnytyksessä on toisin.
Nyt kyllä kätilö kidutti sinua ihan tarpeettomasti. Ei mennyt kyllä kuin oppikirjasta, jos olit 10 tuntia ilman puudutusta. Rääkkäystähän tuo on. Vaatikaa se pudendaalipuudutus. Sen olisi voinut tuossa vähintäänkin tehdä. Jokainen kätilö pystyy sen antamaan ilman lääkäriä tai tehkää valitus, jos ei anna.
Epiduraalia voi lisätä monta kertaa. Hirveää, miten huonosti tuossa on kivunlievitys hoidettu. Huutakaa ihan niin paljon kuin sielu sietää, jos ette saa tarvittavaa puudutusta.
”Häpyhermon puudutus (pudendaalipuudutus)
Häpyhermon puudutuksella, jonka tekee synnytyslääkäri tai kätilö, pystytään poistamaan synnytyskanavan alaosan ja ulkosynnyttimien alueen kipuja ponnistusvaiheessa. Ponnistusvaihe ja välilihan leikkauksen (episiotomian) ompelu saadaan usein melko kivuttomiksi. Äidin ja sikiön riskit ovat vähäiset. Tätä puudutusta käytetään yleensä lisänä muille puudutuksille. Puudutus voi saada aikaan myös lihassäikeiden puutumista, mikä voi heikentää ponnistusvoimaa. ”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huusin kuin syötävä ja niin huusi synnyttäjä naapurihuoneessakin. Vähän jopa nauratti siinä jossain kohtaa, mutta valmista tuli. En ehtinyt saamaan kivunlievitystä tai siis anestesialääkäri ei ehtinyt paikalle. Älkää luottako siihen, että kivunlievitystä saa synnytyksessä, äidit ovat pahnanpohjimmaisia siinä asiassa, eikä synnyttäjien kärsimyksellä ole mitään väliä.
No mutta varmaan olemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että jos päivystävän anestesialääkärin pitää mennä joko auttamaan lähes liiskautunutta kolarin uhria tai antamaan epiduraalia tavallisesti etenevään synnytykseen, niin on ihan oikein, että synnyttäjä on "pahnanpohjimmainen"? Toisella on kipuja, toinen tekee ku.olemaa.
Tietysti, mutta resursseistahan tässä on kysymys. Synnyttäjillä ei ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni kivunlievitys niin nappiin, ettei tullut tarvetta huutaa. Edes ponnistusvaihe ei varsinaisesti sattunut, oli lähinnä tosi rankkaa ja onhan se paineen tunne ikävä.
Mutta en kyllä yhtään ihmettele, että joku joka ei ole saanut puudutusta/jolla se ei toimi tms. huutaa. Nostan hattua teille ketkä siihen ilman epiduraalia olette pystyneet.
Minä en nosta. Luomutouhu on typeryyttä ja nostaa sekä vauvan että kaikkien läsnäolijoiden stressitasoa hirvittävästi. Lisää hapenpuutteen, vauvan lonkka- ja olkavammojen riskiä.
Puuduttaminen on tehtävä ajoissa, ennen kuin kipu muuttuu sietämättömäksi. Silloin puudute ei enää ehdi vaikuttaa. Sensijaan kun puudutus on ajoissa pyydetty, kanyyli on selässä valmiiksi ja puudutetta voi helposti lisätä tarvittaessa.
Toisaalta puudutus hidastaa avautumisvaihetta, mikä itsessään on riski, ja lisää todennäköisyyttä imukupin tai sektion tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelin mukavia henkilökunnan kanssa ja kuuntelin radiota. Suunniteltu sektio.
Veti suonta ihan hirveesti jalasta samaan aikaan piti hengittää pinnallisesti ja työntää. Järkyttävää. Taju meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huusin kuin syötävä ja niin huusi synnyttäjä naapurihuoneessakin. Vähän jopa nauratti siinä jossain kohtaa, mutta valmista tuli. En ehtinyt saamaan kivunlievitystä tai siis anestesialääkäri ei ehtinyt paikalle. Älkää luottako siihen, että kivunlievitystä saa synnytyksessä, äidit ovat pahnanpohjimmaisia siinä asiassa, eikä synnyttäjien kärsimyksellä ole mitään väliä.
No mutta varmaan olemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että jos päivystävän anestesialääkärin pitää mennä joko auttamaan lähes liiskautunutta kolarin uhria tai antamaan epiduraalia tavallisesti etenevään synnytykseen, niin on ihan oikein, että synnyttäjä on "pahnanpohjimmainen"? Toisella on kipuja, toinen tekee ku.olemaa.
Tietysti, mutta resursseistahan tässä on kysymys. Synnyttäjillä ei ole väliä.
Siihen lienee tosiaan matkaa, että olisi varaa pitää lukuisia päivystäviä anestesialääkäreitä odottelemassa, valitettavasti.
En huutanut. Itkin ja vaikeroin hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En huutanut, mutta olin saanut epiduraalin. Tunsin silti kuitenkin ja teki todella kipeää, kun lapsi repi synnytyskanavaa pitkältä. Repesinkin tosi syvältä. Siinä kohtaa kirosin kerran, kun kätilö leikkasi välilihan, vaikkei se ollut puutunut. En käsitä miksi, koska kiirettä ei ollut, lapsella ei ollut hätää eikä se olisi enää estänyt repeämistä, kun olin revennyt sisältä, kudoksista ja lihaksista. Muuten olin kuulemma hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni kivunlievitys niin nappiin, ettei tullut tarvetta huutaa. Edes ponnistusvaihe ei varsinaisesti sattunut, oli lähinnä tosi rankkaa ja onhan se paineen tunne ikävä.
Mutta en kyllä yhtään ihmettele, että joku joka ei ole saanut puudutusta/jolla se ei toimi tms. huutaa. Nostan hattua teille ketkä siihen ilman epiduraalia olette pystyneet.
Minä en nosta. Luomutouhu on typeryyttä ja nostaa sekä vauvan että kaikkien läsnäolijoiden stressitasoa hirvittävästi. Lisää hapenpuutteen, vauvan lonkka- ja olkavammojen riskiä.
Puuduttaminen on tehtävä ajoissa, ennen kuin kipu muuttuu sietämättömäksi. Silloin puudute ei enää ehdi vaikuttaa. Sensijaan kun puudutus on ajoissa pyydetty, kanyyli on selässä valmiiksi ja puudutetta voi helposti lisätä tarvittaessa.
Toisaalta puudutus hidastaa avautumisvaihetta, mikä itsessään on riski, ja lisää todennäköisyyttä imukupin tai sektion tarpeeseen.
Kenellä hidastaa kenellä ei. Monen päivän kammottavan ja kivuliaan latenssivaiheen jälkeen mä avauduin neljästä sentistä kymmeneen ihan parissa tunnissa sen jälkeen kun sain epiduraalin.
Kahdessa ensimmäisessä en tuntenut tarvetta huutaa. Kolmannessa en pystynyt estämään huutoa. Vauva päätti syntyä syöksymällä eikä mitään kipulääkitystä ehditty antaa. Supistukset olivat aivan käsittämättömän voimakkaita. Tilanne oli onneksi ohi nopeasti. Pahoittelin kätilölle huutamistani ja ihmettelin itsekin huutoani, kätilö sanoi vain että saa huutaa. En ollut aiemmissa synnytyksissä ymmärtänyt miksi joku huutaa mutta nyt ymmärrän.
Huusin ja kirosin. Odotin ohjatun ajan ennenkun menin synnärille, siellä lähti yllättäen etenemään kovaa ja sitten ei ollutkaan ketään antamassa mitään kipulääkettä (pyysin todellakin) tai salia tarjolla kun koko maakunta päätti nähtäväästi synnyttää samaan aikaan. Kipu vei melkein tajun. Varmaan jos on päässyt heti saliin ja saanut kaikki tropit voisikin päteä että "keskityin synnyttämään".
En huutanut mutta ähkin ja puhkin ja vaikeroin ja purin tyynyä. Taisi pari kirosanaakin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En huutanut enkä kokenut sitä mitenkään tarpeelliseksi. Lähinnä yritin keskittyä hengittämään syvään supistusten aikana, ponnistaminen taas oli niin rankkaa että huutaminen olisi varmaan vaan vienyt kaikki voimat.
Tämä. Kehossa ei ollut yhtään ylimäärästä energiaa, jota olisi voinut pistää huutamiseen.
On se vähän kivun luonteetakin kiinni. En minäkään huutanut kipeiden supistusten aikana tai avautumisvaiheessa. Mutta kyllä pääsi huuto, kun leikattiin väliliha ilman puudutusta. Oli syvää kipua tai ei.
En. Kun sattuu paljon, niin en saa sanaa suustani.