Ihan uskomaton tyhjänpuhumisen kulttuuri miesystäväni kotiseudulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, anna kun arvaan:

Miesystäväsi on idästä, sinä olet lännestä.

Kulttuurierot.

Oikein!

Ja jos enemmän vielä täsmennän, niin se toisten ihmisten asioista polveileva jauhaminen ja kronologinen jaarittelu jostain Prisman reissusta. Ihan äänessäolon ilosta.

Ap

Ku ei kelppa mikkä!!

Hirveintä keskusteluseuraa ei maa päällään kanna, kuin nuo olennot Uudenkaupungin ja Porin laitamilla, joiden käsitys hauskasta on tylyttäen kommentoida yhdellä lauseella toisten ihmisten olemista/tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Siis mitkä sun mielestä on niitä aiheita mistä saa ja kuuluu puhua? Ei ihmiset vaan eläimet? Esineet?

Se että sinä et ole kiinnostunut läheistesi asioista ei kerro mitään heistä mutta paljon sinusta.

Mutta kun ne on tylsiä ne asiat. En mä oikein pidä omia arkijuttujanikaan oikein kertomisen arvoisina, ei ne ole silleen mitenkään mielenkiintoisia. Mitä niitä kelailemaan jos ei ole mitään muuta puhuttavaa. Maailmassa tapahtuu paljon juttuja jotka vaikuttavat siihen miten me ollaan ja eletään, ja paljon hauskaakin on olemassa. Mutta henkilökohtaiset jutut ovat harvoin hauskoja, harva osaa olla korostamatta itseään mitenkään. 

Eli kaikki asiat jotka eivät koske sinua henkilökohtaisesti ovat turhanpäiväisiä.

Uskallan arvata ettei sulla ole montakaan ystävää. Ainakaan offline.

Jos asia on iso ja merkittävä, niin tietty sit kuullaan ja puhutaan. Olet oikeassa, mulla on vähän ystäviä. Mutta mä olen mieluummin sellainen suoraan asiaan -tyyppi. Jos on jotain oikeasti mikä vaivaa, niin mä olen aina tukena ja turvana. 

Mutta en jaksa niitä arkisia asioita kauhean pitkään. 

Suurin osa elämästä on arkea. Vahinko, jos et kestä sitä.

Mutta mitä puhuttavaa siinä arjessa oikein on? 

Itse rakastan keskustella ystävieni kanssa, meillä on yhteistä ja he ovat mielestäni fiksuja. Mutta sukulaisnaisten tapaamiset, huoh. Puhutaan tuntikaupalla kukkasipuleista ja siivouspuuhista ja suvun nuorimpien harrastuksista. Sitten kaikki on että olipa kiva jutella ja nähdään pian uudelleen. Siis eivät tajua itse että puhuvat pelkkiä itsestäänselvyyksiä.

Miehen vanhemmat ovat selvästi suunnitelleet " puheenvuoroja" paikallisasioista ja yhteiskunnallisista tai maailman jutuista ettei puheet mene ihan maitokaupassa käymisestä puhumiseen.

Kun ihmisillä on paljon eroavaisuuksia ei ole helppo löytää jutunjuurta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, anna kun arvaan:

Miesystäväsi on idästä, sinä olet lännestä.

Kulttuurierot.

Oikein!

Ja jos enemmän vielä täsmennän, niin se toisten ihmisten asioista polveileva jauhaminen ja kronologinen jaarittelu jostain Prisman reissusta. Ihan äänessäolon ilosta.

Ap

Ku ei kelppa mikkä!!

Hirveintä keskusteluseuraa ei maa päällään kanna, kuin nuo olennot Uudenkaupungin ja Porin laitamilla, joiden käsitys hauskasta on tylyttäen kommentoida yhdellä lauseella toisten ihmisten olemista/tekemistä.

Kyllä. Mulla meni pari kuukautta tajuta, että jos mielipide jostakin asiasta tai ihmisestä lausutaan muotoa "ei paskempi", tarkoittaa se porilaisittain mitä suurinta kohteliaisuutta.

Jos ketä kiinnostaa, niin Instagram-sisällöntuottaja @pieruperse valottaa enemmän porilaisen sielunmaiseman laaksoja ja kukkuloita.

Aloittajalle ja muille "yhpyh arkinen keskustelu on niiiiiiin tylsää" -nirppailijoille suosittelen lukemaan S. I. Hayakawan kirjan Ajattelun ja toiminnan kieli. Siinä valotetaan kansantajuisesti ihmisten välisen kommunikaation eri funktioita ja toteumia.

Sen sijaan en suosittele heille hakeutumista kansainväliseen liikemaailmaan tai ainakaan suuntautumaan, noh, oikeastaan minkään ulkomaan kanssa harjoitettavaan kauppaan. Nimittäin kaikenlainen small talk ja muu luonteva jutustelu on kaiken kaupankäynnin esikarsinnat, ja toisaalta juuri tästä syystä suomalaiset noin yleensä eivät menesty kaupan alalla. Luulemme olevamme jotenkin aidompia ja syvällisempiä kun emme alennu kiinnostumaan muiden ihmisten tyhjänpäiväisyyksistä (tai siksi niitä nimitämme), tajuamatta olevamme vain kylmäkiskoisia moukkia.

"Siis eivät tajua itse, että puhuvat pelkkiä itsestäänselvyyksiä."

Entä sitten, jos se kerran heitä miellytti ja oli heistä mukavaa?  Miksi jonkun täytyy siinä olla vieressä arvostelemassa toisten puhumisia?  

Yleensä ihmiset ei tavatessaan niin kovin paljon muusta puhu, kuin arkisesta elämästä.  Koska he elävät arkista elämää.  

Seurustele hyvä ihminen niiden ihmisten kanssa, jotka ovat kanssasi samalla aaltopituudella (kuten arkisesti ilmaistaan...)

Ei kukaan saa aikaan poliittista keskustelua tai jotain muuta yhteiskunnallisesti "kelvollista" puhumista, jos kukaan muu ei sinä seurassa harrasta ko. asioita.  Itse puhuisin tietynlaisesta kirjallisuudesta vaikka koko päivän, jos olisi vastaavanlainen keskustelukumppani, mutta kun ei ole, on puhuttava sitä, mikä useimpia kiinnostaa.  Arki ja sen tavanomaiset sattumukset kiinnostaa yleensä useimpia.  Jos joudut siihen seuraan, joko menet mukana tai sitten et.  Elämä kuitenkin on jo opettanut, että kukaan ei ole maailman keskipiste ja että kukaan ei ole toista arvokkaampi ja elämässä on osattava tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa.  Se on itselleenkin helpompaa,  kun osaa sopeutua.  

Typerä tuo yhden miehen "vaimoni -kirjoitus."  Ei ollut kirjoittamansa mukaan edes paikalla, mutta kaikki kuulemma kaakattivat.  Epäilen, että on kuitenkin naisen kirjoitus, ja haluaa vain siinä todistella, kuinka miehetkin arvostavat naisia, jotka eivät "kaakata."  Ja kaakattamistahan on aina kaikki tavallinen asia, kun pitäisi osata puhua älykkömäisesti ja hienosti.  Niin kuin miehet nyt yleensä osaavat...  juupa juu.

Kannattaa jättää ne lasten synttärit ja harrastusjutut väliin, jos ne näin suurta ahdistusta aiheuttaa.  Kun joutuu tekemisiin muiden ihmisten kanssa.

Haha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Montako tuntia noista tavallisista asioista jaksat olla kiinnostunut? Eihän kenenkään pää kestä sitä että noita arjen sattumuksia kelaillaan kuudetta tuntia. Mitä siitä oikein saa, ei oikein pääse sisälle siihen että jotain pikkujuttua sitten nauretaan - ei se ole edes hyvä. Ihanko vaan siksi että koetaan olevan samaa porukkaa? 

Mun appivanhemmat jaksavat aina höpöttää heidän koiristaan joita heillä oli yli 30 vuotta sitten! Miten fiksuja ne oli vaikka ne oli paiikkakunnan kauhuja suoraan sanoen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Mistä sinä sitten tahtoisit keskustella? Kyllä minua ainakin ihan aidosti kiinnostaa ystävieni kuulumiset, ei se ole minulle mitään "turhanpäiväistä lätinää".

Samaa mietin. Kyllä ne "normaalit" ihmiset yleensä keskustelee myös omista ja läheistensä kuulumisista. Oli mullakin kaveripiirissä yksi tyyppi, joka pystyi keskustelemaan (tai luennoimaan) vaikka kanojen vuorokausirytmistä tai jonkun intiaanikielen termeistä, mutta vaikeahan siinä on muiden tehdä muuta kuin kuunnella.

Ne kuulumiset on aika nopeasti vaihdettu, ja jos juttu pitkittyy kovasti alkaa se hyvänkin ystävän seura ahdistamaan. Liika on liikaa, pitkät seurustelu-iltamat on aina ihan kidutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Siis mitkä sun mielestä on niitä aiheita mistä saa ja kuuluu puhua? Ei ihmiset vaan eläimet? Esineet?

Se että sinä et ole kiinnostunut läheistesi asioista ei kerro mitään heistä mutta paljon sinusta.

Seuraava sitaatti pätee aika pitkälle, tietyin poikkeuksin tietysti.

Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people.

Eri

Pätee kyllä kaikkiin niihin autismin kirjolla oleviin ihmisiin, jotka eivät ymmärrä tai osaa lukea sosiaalisia tilanteita ja kuvittelevat jostain syystä kuuluvansa tuohon ensimmäiseen ryhmään.

Ei se että mieluummin keskustelee itseään isommista asioista tarkoita että on autistinen tai kyvytön kevyempään small talkiin. En luule itseäni mitenkään älyllisesti ylivertaiseksi mutta kyllä se tympäisee jos ei voi keskustella mistään muusta kuin konkreettisesta arkielämästä.

Small talkiakin on erilaista. Ei sen aina tarvitse tylsistyttää kaikkia kuoliaaksi.Mieheni älykkäät sukulaiset juttelevat kyllä mökkihankinnoista ja muusta arkisesta, mutta vaihtavat puheenaihetta kerkeästi ja puhuvat paljon myös kulttuurijutuista tai muusta paikallisesta tai ajankohtaisesta.Omat sukulaiset jotka eivät ole kovin älykkäitä jumittavat arkisissa puheissa niin että se on tylsää. Lisäksi jos pöydässä istuu vaikka nuoria hipstereitä ja vanhoja sikafarmareita, on small talkkikin vaikeaa. Kaikille ei ole keskustelunlahjoja suotu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Siis mitkä sun mielestä on niitä aiheita mistä saa ja kuuluu puhua? Ei ihmiset vaan eläimet? Esineet?

Se että sinä et ole kiinnostunut läheistesi asioista ei kerro mitään heistä mutta paljon sinusta.

Seuraava sitaatti pätee aika pitkälle, tietyin poikkeuksin tietysti.

Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people.

Eri

Pätee kyllä kaikkiin niihin autismin kirjolla oleviin ihmisiin, jotka eivät ymmärrä tai osaa lukea sosiaalisia tilanteita ja kuvittelevat jostain syystä kuuluvansa tuohon ensimmäiseen ryhmään.

Ei se että mieluummin keskustelee itseään isommista asioista tarkoita että on autistinen tai kyvytön kevyempään small talkiin. En luule itseäni mitenkään älyllisesti ylivertaiseksi mutta kyllä se tympäisee jos ei voi keskustella mistään muusta kuin konkreettisesta arkielämästä.

Taas tulee alapeukkua, minua ihan oikeasti kiinnostaa kuulla MIKSI aikuisilla ihmisillä ei ole mitään mielenkiintoa keskustella mistään isommista asiakokonaisuuksista, ilmiöistä tai abstraktimmasta aiheesta?

Ihan oikeasti, niin kovasti näitä arkisia aiheita puolustetaan ja muut näkökulmat teilataan täysin, kun eihän kukaan ole edes valittanut siitä että niistä puhutaan, ainoastaan siitä että mistään muusta puhuminen on suorastaan mahdotonta.

Miksi??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Siis mitkä sun mielestä on niitä aiheita mistä saa ja kuuluu puhua? Ei ihmiset vaan eläimet? Esineet?

Se että sinä et ole kiinnostunut läheistesi asioista ei kerro mitään heistä mutta paljon sinusta.

Seuraava sitaatti pätee aika pitkälle, tietyin poikkeuksin tietysti.

Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people.

Eri

Pätee kyllä kaikkiin niihin autismin kirjolla oleviin ihmisiin, jotka eivät ymmärrä tai osaa lukea sosiaalisia tilanteita ja kuvittelevat jostain syystä kuuluvansa tuohon ensimmäiseen ryhmään.

Ei se että mieluummin keskustelee itseään isommista asioista tarkoita että on autistinen tai kyvytön kevyempään small talkiin. En luule itseäni mitenkään älyllisesti ylivertaiseksi mutta kyllä se tympäisee jos ei voi keskustella mistään muusta kuin konkreettisesta arkielämästä.

Taas tulee alapeukkua, minua ihan oikeasti kiinnostaa kuulla MIKSI aikuisilla ihmisillä ei ole mitään mielenkiintoa keskustella mistään isommista asiakokonaisuuksista, ilmiöistä tai abstraktimmasta aiheesta?

Ihan oikeasti, niin kovasti näitä arkisia aiheita puolustetaan ja muut näkökulmat teilataan täysin, kun eihän kukaan ole edes valittanut siitä että niistä puhutaan, ainoastaan siitä että mistään muusta puhuminen on suorastaan mahdotonta.

Miksi??

En tiedä, mutta yksi selitys voisi olla se että jutustelun tarkoituksena ei olekaan muuta kuin ajantappaminen. Ettei idea olekaan laajentaa käsityksiä tai kuulla ajatuksia, vaan ihan vaan olla seurassa ja nauttia siitä yhteishengestä. Jaetaan sellaisia asioita jotka eivät ketään häiritse, että se ryhmä kokee jotain yhdessä. 

En tiedä. Itse en oikein tuollaisesta nauti, jos siis juttu ei ole jotenkin hauskaa muuten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Mistä sinä sitten tahtoisit keskustella? Kyllä minua ainakin ihan aidosti kiinnostaa ystävieni kuulumiset, ei se ole minulle mitään "turhanpäiväistä lätinää".

Samaa mietin. Kyllä ne "normaalit" ihmiset yleensä keskustelee myös omista ja läheistensä kuulumisista. Oli mullakin kaveripiirissä yksi tyyppi, joka pystyi keskustelemaan (tai luennoimaan) vaikka kanojen vuorokausirytmistä tai jonkun intiaanikielen termeistä, mutta vaikeahan siinä on muiden tehdä muuta kuin kuunnella.

Sepä just, kun useimpia ei kiinnosta yhtään mikään oman piirin ulkopuolinen asia.