Lue keskustelun säännöt.
Ihan uskomaton tyhjänpuhumisen kulttuuri miesystäväni kotiseudulla
03.05.2021 |
Ei hyvää päivää. Polveileva keskustelu syntyy vaikka jugurttipurkin sielunelämästä
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua.
Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää.
Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D
Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua.
Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää.
Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D
Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.
Montako tuntia noista tavallisista asioista jaksat olla kiinnostunut? Eihän kenenkään pää kestä sitä että noita arjen sattumuksia kelaillaan kuudetta tuntia. Mitä siitä oikein saa, ei oikein pääse sisälle siihen että jotain pikkujuttua sitten nauretaan - ei se ole edes hyvä. Ihanko vaan siksi että koetaan olevan samaa porukkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua.
Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää.
Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D
Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.
Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia.
"jugurttipurkin sielunelämästä"
Ihanan luovia ihmisiä siellä miesystävän kotiseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät asu Hämäläisessä maakuopassa, pureskele koivuhalkoa ja inhoa ihmisiä, valitan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua.
Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää.
Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D
Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.
Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia.
Siis mitkä sun mielestä on niitä aiheita mistä saa ja kuuluu puhua? Ei ihmiset vaan eläimet? Esineet?
Se että sinä et ole kiinnostunut läheistesi asioista ei kerro mitään heistä mutta paljon sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua.
Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää.
Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D
Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.
Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia.
Siis mitkä sun mielestä on niitä aiheita mistä saa ja kuuluu puhua? Ei ihmiset vaan eläimet? Esineet?
Se että sinä et ole kiinnostunut läheistesi asioista ei kerro mitään heistä mutta paljon sinusta.
Mutta kun ne on tylsiä ne asiat. En mä oikein pidä omia arkijuttujanikaan oikein kertomisen arvoisina, ei ne ole silleen mitenkään mielenkiintoisia. Mitä niitä kelailemaan jos ei ole mitään muuta puhuttavaa. Maailmassa tapahtuu paljon juttuja jotka vaikuttavat siihen miten me ollaan ja eletään, ja paljon hauskaakin on olemassa. Mutta henkilökohtaiset jutut ovat harvoin hauskoja, harva osaa olla korostamatta itseään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua.
Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää.
Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D
Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.
Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia.
Just toi väkinäisyys on tuttua. Pitää koittaa saada jotain huumoria aikaiseksi ihan mistä vaan, siitä että joku kaatui pyörällä tai jotakin sellasta. Pakkonauramista, sitä että halutaan räkättää yhdessä. Tuntea jotenkin se sama aallonpituus ystävien kesken. Ihan karseeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät asu Hämäläisessä maakuopassa, pureskele koivuhalkoa ja inhoa ihmisiä, valitan.
Et ole varmaan hetkeen käynyt hämeessä.
Enon ympäristössä on tuollasta kulttuuria paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät asu Hämäläisessä maakuopassa, pureskele koivuhalkoa ja inhoa ihmisiä, valitan.
Olisikin Hämeessä tuollaista. Mutta ei, kauemmas on lähdettävä. Luotan Lappiin.
Luulin, että kysymys on persoonallisuustyypistä. Että jonkinlaiset persoonallisuudet hölöttävät tyhjää. Mutta ilmeisesti alueellisia ilmentymiäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun puolituttupiirissäni on oikeastaan vain yksi ihminen, joka pälättää loputtomiin tyhjänpäiväisistä aiheista. Se voi kestää vaikka tunnin, enempään en ole taipunut. Puhuisi varmaan monta tuntia. Aina kun yksi juttu loppuu, alkaa seuraava aivan siinä samassa ilman mitään hengitystaukoa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät asu Hämäläisessä maakuopassa, pureskele koivuhalkoa ja inhoa ihmisiä, valitan.
Joo eivät ole hämäläisiä. Mieluummin kyllä liittyisin heidän kanssaan sinne the maakuoppaan.
Ap
Olisipa mun lähipiirissäkin enemmän hölöttäjiä ja vähemmän tuppisuisia nyhjöttäjiä.
Vaimoni onnistui katkaisemaan lopullisesti välit lapsuudenystäväänsä.
Oli lastensynttärit.
Rouva vei lapsemme kemuihin ja aikuisten pöydässä istui vaimoni lapsuudenystävä, joka ilahtui tietysti, mutta jatkoi seurustelua muiden kanssa.
Vaimoni istui seuraan, mutta häntä ei alkutervehdyksen jälkeen noteerattu mitenkään, naiset kaakattivat puoli tuntia henkeä vetämättä viimeisimmästä rantalomakohteesta "mitähän sekin Georgios aatteli, vähänkö oli pöljä kaakatikaatikaakati..."
Vaimoni siirtyi lastenhuoneeseen jututtamaan lapsia, jospa naiset saisivat Georgioksen edesottamukset puitua ja pääsisi itsekin ääneen välillä ja vaihtamaan kuulumisia...
No, mammat hävisivät(talon emäntää lukuunottamatta) vaimoani jututtamatta ja poistivat vaimoni facebook- kavereista...
M49 kirjoitti:
Vaimoni onnistui katkaisemaan lopullisesti välit lapsuudenystäväänsä.
Oli lastensynttärit.
Rouva vei lapsemme kemuihin ja aikuisten pöydässä istui vaimoni lapsuudenystävä, joka ilahtui tietysti, mutta jatkoi seurustelua muiden kanssa.
Vaimoni istui seuraan, mutta häntä ei alkutervehdyksen jälkeen noteerattu mitenkään, naiset kaakattivat puoli tuntia henkeä vetämättä viimeisimmästä rantalomakohteesta "mitähän sekin Georgios aatteli, vähänkö oli pöljä kaakatikaatikaakati..."
Vaimoni siirtyi lastenhuoneeseen jututtamaan lapsia, jospa naiset saisivat Georgioksen edesottamukset puitua ja pääsisi itsekin ääneen välillä ja vaihtamaan kuulumisia...
No, mammat hävisivät(talon emäntää lukuunottamatta) vaimoani jututtamatta ja poistivat vaimoni facebook- kavereista...
Outoa, hiekkalaatikkomaista.
Onneksi sianjättö auttaa tähänkin vaivaan.
Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua.
Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää.