Ihan uskomaton tyhjänpuhumisen kulttuuri miesystäväni kotiseudulla

Voisiko ap listata sopivia keskusteluaiheita hänen seurassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Mistä sinä sitten tahtoisit keskustella? Kyllä minua ainakin ihan aidosti kiinnostaa ystävieni kuulumiset, ei se ole minulle mitään "turhanpäiväistä lätinää".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Mistä sinä sitten tahtoisit keskustella? Kyllä minua ainakin ihan aidosti kiinnostaa ystävieni kuulumiset, ei se ole minulle mitään "turhanpäiväistä lätinää".

Asioista ja ilmiöistä, tai sitten joku ihan absurdi asia voi olla hauskaa ja/tai kiinnostavaa. 

Mutta ihmisten omat tapahtumat ovat harvoin kovin mielenkiintoisia, niistä ei oikein saa mitään. Kuunnella voi, ja sitten lähinnä oma kommenttini on että vai niin, että sellaista teillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Mistä sinä sitten tahtoisit keskustella? Kyllä minua ainakin ihan aidosti kiinnostaa ystävieni kuulumiset, ei se ole minulle mitään "turhanpäiväistä lätinää".

Samaa mietin. Kyllä ne "normaalit" ihmiset yleensä keskustelee myös omista ja läheistensä kuulumisista. Oli mullakin kaveripiirissä yksi tyyppi, joka pystyi keskustelemaan (tai luennoimaan) vaikka kanojen vuorokausirytmistä tai jonkun intiaanikielen termeistä, mutta vaikeahan siinä on muiden tehdä muuta kuin kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Siis mitkä sun mielestä on niitä aiheita mistä saa ja kuuluu puhua? Ei ihmiset vaan eläimet? Esineet?

Se että sinä et ole kiinnostunut läheistesi asioista ei kerro mitään heistä mutta paljon sinusta.

Mutta kun ne on tylsiä ne asiat. En mä oikein pidä omia arkijuttujanikaan oikein kertomisen arvoisina, ei ne ole silleen mitenkään mielenkiintoisia. Mitä niitä kelailemaan jos ei ole mitään muuta puhuttavaa. Maailmassa tapahtuu paljon juttuja jotka vaikuttavat siihen miten me ollaan ja eletään, ja paljon hauskaakin on olemassa. Mutta henkilökohtaiset jutut ovat harvoin hauskoja, harva osaa olla korostamatta itseään mitenkään. 

Eli kaikki asiat jotka eivät koske sinua henkilökohtaisesti ovat turhanpäiväisiä.

Uskallan arvata ettei sulla ole montakaan ystävää. Ainakaan offline.

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Muistuttaa entistä kaveriporukkaani, jonka kanssa kävin paljon juhlimassa. Juttelu oli pinnallista hälinää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Mistä sinä sitten tahtoisit keskustella? Kyllä minua ainakin ihan aidosti kiinnostaa ystävieni kuulumiset, ei se ole minulle mitään "turhanpäiväistä lätinää".

Asioista ja ilmiöistä, tai sitten joku ihan absurdi asia voi olla hauskaa ja/tai kiinnostavaa. 

Mutta ihmisten omat tapahtumat ovat harvoin kovin mielenkiintoisia, niistä ei oikein saa mitään. Kuunnella voi, ja sitten lähinnä oma kommenttini on että vai niin, että sellaista teillä. 

Mutta eiväthän nämä ole mitenkään toisistaan erillisiä asioita. Ainakin omien ystävieni kanssa ne ihmisten kuulumiset yleensä johtavat nimenomaan keskusteluun asioista ja ilmiöistä, ja toisinpäin. Ollaanhan me kaikki osa maailmaa ja yhteiskuntaa, ja esim. lapsen tai omien ongelmien käsittely vertaisryhmässä voi olla aika tärkeää ja antoisaa ja usein johtaa syvempään keskusteluun yleisemmällä tasolla.

Itselläni ei lapsia ole, mutta keskustelut pyörii kyllä ihan kaikenlaisten juttujen ympärillä. Mutta jos suhtautuu jo lähtökohtaisesti toisten kuulumisiin suunnilleen kanojen kotkotuksena, niin ei niistä varmasti mitään irti saa. Kuulostaa lähinnä siltä, että omat sosiaaliset taitosi eivät ehkä ole aivan sitä timanttisinta kärkeä. Omituista, jos ihmisten henkilökohtainen elämä ei millään tavalla kiinnosta, mitä järkeä sellaisessa ystävyydessä on? Eivät ystävät ainakaan itselleni ole mikään kone, jonka on tarkoitus tuottaa itselleni mielekästä sisältöä, vaan kyse on vastavuoroisesta suhteesta, jossa kuunnellaan ja ollaan kiinnostuneita myös ystävän henkilökohtaisesta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Siis mitkä sun mielestä on niitä aiheita mistä saa ja kuuluu puhua? Ei ihmiset vaan eläimet? Esineet?

Se että sinä et ole kiinnostunut läheistesi asioista ei kerro mitään heistä mutta paljon sinusta.

Seuraava sitaatti pätee aika pitkälle, tietyin poikkeuksin tietysti.

Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Siis mitkä sun mielestä on niitä aiheita mistä saa ja kuuluu puhua? Ei ihmiset vaan eläimet? Esineet?

Se että sinä et ole kiinnostunut läheistesi asioista ei kerro mitään heistä mutta paljon sinusta.

Mutta kun ne on tylsiä ne asiat. En mä oikein pidä omia arkijuttujanikaan oikein kertomisen arvoisina, ei ne ole silleen mitenkään mielenkiintoisia. Mitä niitä kelailemaan jos ei ole mitään muuta puhuttavaa. Maailmassa tapahtuu paljon juttuja jotka vaikuttavat siihen miten me ollaan ja eletään, ja paljon hauskaakin on olemassa. Mutta henkilökohtaiset jutut ovat harvoin hauskoja, harva osaa olla korostamatta itseään mitenkään. 

Eli kaikki asiat jotka eivät koske sinua henkilökohtaisesti ovat turhanpäiväisiä.

Uskallan arvata ettei sulla ole montakaan ystävää. Ainakaan offline.

Jos asia on iso ja merkittävä, niin tietty sit kuullaan ja puhutaan. Olet oikeassa, mulla on vähän ystäviä. Mutta mä olen mieluummin sellainen suoraan asiaan -tyyppi. Jos on jotain oikeasti mikä vaivaa, niin mä olen aina tukena ja turvana. 

Mutta en jaksa niitä arkisia asioita kauhean pitkään. 

Eihän AP ole tyhjänpuhumista nähnytkään! Tuohan on aivan normaalia ihmisten nykyisistä ja entisistä asioista keskustelua. Tyhjänpuhumista on se, kun sanoja tulee paljon, mutta ei sanota mitään. Esimerkiksi tällä tavalla:

"Nii joo, katos ku meilläki oli sillon se, se se se, mikäs tää nyt oli, tää tää flipperi, joo flipperihän se oli! Katos sillon ku oli nää tällaset suppilautojen edeltäjät suosittuja, tiiäksä, juu, joo, nehä oli sillon joskus tosiaan, tuota niin niin, joo. Nii joo se oli sillon sitä aikaa, kaikkee sitä sellasta ja tollasta."

Aivan kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Mistä sinä sitten tahtoisit keskustella? Kyllä minua ainakin ihan aidosti kiinnostaa ystävieni kuulumiset, ei se ole minulle mitään "turhanpäiväistä lätinää".

Asioista ja ilmiöistä, tai sitten joku ihan absurdi asia voi olla hauskaa ja/tai kiinnostavaa. 

Mutta ihmisten omat tapahtumat ovat harvoin kovin mielenkiintoisia, niistä ei oikein saa mitään. Kuunnella voi, ja sitten lähinnä oma kommenttini on että vai niin, että sellaista teillä. 

Mutta eiväthän nämä ole mitenkään toisistaan erillisiä asioita. Ainakin omien ystävieni kanssa ne ihmisten kuulumiset yleensä johtavat nimenomaan keskusteluun asioista ja ilmiöistä, ja toisinpäin. Ollaanhan me kaikki osa maailmaa ja yhteiskuntaa, ja esim. lapsen tai omien ongelmien käsittely vertaisryhmässä voi olla aika tärkeää ja antoisaa ja usein johtaa syvempään keskusteluun yleisemmällä tasolla.

Itselläni ei lapsia ole, mutta keskustelut pyörii kyllä ihan kaikenlaisten juttujen ympärillä. Mutta jos suhtautuu jo lähtökohtaisesti toisten kuulumisiin suunnilleen kanojen kotkotuksena, niin ei niistä varmasti mitään irti saa. Kuulostaa lähinnä siltä, että omat sosiaaliset taitosi eivät ehkä ole aivan sitä timanttisinta kärkeä. Omituista, jos ihmisten henkilökohtainen elämä ei millään tavalla kiinnosta, mitä järkeä sellaisessa ystävyydessä on? Eivät ystävät ainakaan itselleni ole mikään kone, jonka on tarkoitus tuottaa itselleni mielekästä sisältöä, vaan kyse on vastavuoroisesta suhteesta, jossa kuunnellaan ja ollaan kiinnostuneita myös ystävän henkilökohtaisesta elämästä.

Mutta kun en saa tuollaisesta vastavuoroisuudesta oikein mitään. Ei oikein herätä kuin tylsistymisen tunteita, koska kaikki jutut on jo kuullut jossain muodossa joltain muulta. Kaikille tapahtuu noita samoja asioita, en mä niistä halua ainakaan itse mainita kenellekään. 

Tää on ihan tyhjänpuhumisen klassikko :)

Pitkänmatkan bussissa tällä hetkellä samanlainen papattaja. Aaarghhh...

Ap, tunnistan ilmiön tilanteista, joissa vien lapsia harrastuksiin. Nyt pandemia-aikana on ihanaa, kun saattajien ei tarvitse jäädä odottamaan lapsia sisätiloihin. Ei tarvitse kestää sitä kirjaimellisesti tauotonta latteuksien latelua, joka on jo suorastaan epätoivoista: kuin nuo ihmiset pelkäisivät lakkaavansa olemasta, elleivät kuule omaa papatustaan. Se papatus on siis oikeasti ihan epätoivoisen kuuloista, jotenkin kiihkeää, silti ihan turhan jauhamista ja latteuksia. Kuin jostain sketsistä. "Meidän neidillä on kumpparit käyneet pieniksi, 28 ei enää mene." "Joo, 28:n jälkeenhän tulee sitten 29, paitsi joissain merkeissä menee silleen, että pitääkin ottaa 30." "Meillä on yhet kumpparit 27 toiset 28, että se kyllä vaihtelee niinku TOSI PALJON." Kovaäänistä myötäelämistä ja raivokasta nyökkäilyä.

On ihana jutella toisten ihmisten kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä, kun ollaan kaikki kiinnostuneita toistemme ajatuksista ja keskustelu on sellaista ihan normalia, iloista. Mutta tuo kuvailemani ei ole enää edes small talkia - se on pelkkää keskustelun esittämistä ja hiljaisuuden pelkoa. Lasten harrastus on vieläpä sellainen, että odotustiloissa tulisi olla hipi hiljaa, mieluusti vaikkapa puhelimeen keskittyen, luurit päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Mistä sinä sitten tahtoisit keskustella? Kyllä minua ainakin ihan aidosti kiinnostaa ystävieni kuulumiset, ei se ole minulle mitään "turhanpäiväistä lätinää".

Asioista ja ilmiöistä, tai sitten joku ihan absurdi asia voi olla hauskaa ja/tai kiinnostavaa. 

Mutta ihmisten omat tapahtumat ovat harvoin kovin mielenkiintoisia, niistä ei oikein saa mitään. Kuunnella voi, ja sitten lähinnä oma kommenttini on että vai niin, että sellaista teillä. 

Tämä! 👌

Juuri tuota kaakatusta minäkin pakenin yksinäisyyteeni. Niin kovin harvoin tapasin ketään jonka kanssa viitsin edes hetken jutella. Nyt on rauha.

Miehen isä kertoo hyvinkin tarkkaan naureskelevaan sävyyn mitä naapurit on tehny viikon aikana. Meidän kuulumisista ei niin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän AP ole tyhjänpuhumista nähnytkään! Tuohan on aivan normaalia ihmisten nykyisistä ja entisistä asioista keskustelua. Tyhjänpuhumista on se, kun sanoja tulee paljon, mutta ei sanota mitään. Esimerkiksi tällä tavalla:

"Nii joo, katos ku meilläki oli sillon se, se se se, mikäs tää nyt oli, tää tää flipperi, joo flipperihän se oli! Katos sillon ku oli nää tällaset suppilautojen edeltäjät suosittuja, tiiäksä, juu, joo, nehä oli sillon joskus tosiaan, tuota niin niin, joo. Nii joo se oli sillon sitä aikaa, kaikkee sitä sellasta ja tollasta."

Aivan kamalaa.

Me aateltiin kanssa ostaa suppilaudat. Niitä on kauheen halvalla nykyään, ootteko te vuokranneet sellaisia? Ai siellä on noin halvalla, tuolla on muutaman euron tunti kalliimpaa. Onko teidän Elisa kokeillut? Se on kyllä sellanen vesipeto että olisin voinut hyvin kuvitella. Meillä olikin sitten vähän erilainen viikonloppu, Marko lähti poikien kanssa mökille ja mulla pitkästä aikaa vapaata kun äiti haki lapset lauantaina yllättäen. Pikkasen mä nautin, ihan omaa aikaa ja kyllä mä läksin jalka lattiassa alkoon ihan saman tien. Ihanaa kun on joskus vähän aikaa itselle. Sitten hihitellään siitä että oisko pitänyt seuraa hommata sun siihen iltaan, olisit nyt mennyt hierojalle edes hihihii.  Joo hei onko siitä Siiristä kuulunut mitään, sehän oli sen yhden Veksin kanssa silloin kun eron jälkeen? Sillä meni kyllä hetken verran lujaa, mutta oli se kyllä rikkikin siitä erosta silloin. Mitenhän ne niiden lapset on tottuneet siihen vuoroviikkosysteemiin? Mitäs jos järkättäis jotkut aikuisten pippalot joskus, voitais syödä hyvin ja vuokrataan vaikka mökki ja palju. Apua mun pitää ostaa kyllä uudet uikkarit sitten. No meidän Matias kyllä kattelee sun tissejä vaikka olisit miten vanhoissa, hihhihhii. Niin että meinaatteko laittaa mitään tomaatteja kasvamaan missään, no ei meillä oikein oo tilaa kun toi parveke on niin hiton kuuma, toivottavasti kesä ei ole ihan samanlainen. No ainakin kaksviis sais olla mutta ei enempää. Tulee yöt niin kauheen kuumiksi sitten. Niin tulee kun tää talo sitten lämpenee ja ei ehdi jäähtyä. Pääsispä tästä koronasta nyt lopullisesti eroon. 

Että sellaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Siis mitkä sun mielestä on niitä aiheita mistä saa ja kuuluu puhua? Ei ihmiset vaan eläimet? Esineet?

Se että sinä et ole kiinnostunut läheistesi asioista ei kerro mitään heistä mutta paljon sinusta.

Seuraava sitaatti pätee aika pitkälle, tietyin poikkeuksin tietysti.

Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people.

Eri

Pätee kyllä kaikkiin niihin autismin kirjolla oleviin ihmisiin, jotka eivät ymmärrä tai osaa lukea sosiaalisia tilanteita ja kuvittelevat jostain syystä kuuluvansa tuohon ensimmäiseen ryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuota kaakatusta minäkin pakenin yksinäisyyteeni. Niin kovin harvoin tapasin ketään jonka kanssa viitsin edes hetken jutella. Nyt on rauha.

Täällä toinen.

"Äänekkäät ihmiset ovat räyhäsieluja" kuului buddhalainen viisaus. Nyt ei ole kysymys äänen voimakkuudesta, vaan melusta pään sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kaveripiirissä on samanlaista. Illanistumiset ovat vaan sellaista hälinää. Missä meinaatte käydä, missä te teette etätöitä, me käytiin uimassa, muistatko sen ja sen silloin yläasteella... Tollasta tyhjänpäivästä pälinää. Pahinta tuossa on se, että tuollaiseen ei pitäisi mennä montaa tuntia. Mutta kun "aloitetaan ilta vähän aikaisemmin niin ehtii juttelemaan pidempään" Ja jutut on aina noita samoja kuulumisten kyselyä ja vanhojen juttujen muistelua. 

Pointtina se, että vilma-alinan koulujutuista tai ihmisten omista kuulumisista menee maku parin tunnin jälkeen. Ei ole enää mitään sanottavaa kellään, on vaan mukahauskaa pälinää. 

Siis nykyhetkestä ei saa puhua muttei myöskään muistella menneitä? :D

Jollain taitaa olla aika pahoja hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisistä puhuminen on vaan niin saakelin tylsää. Kaikille kuuluu aina sitä samankaltaista. Ketä se oikein kiinnostaa, jos jonkun lapsi on aloittanut uuden harrastuksen? Jotenkin toivoisi sellasta tiivistettyä ilmaisua, että kuulumiset saataisiin nopeasti käsiteltyä eikä tarvisi porukassa vaan koittaa keksiä jotain sanottavia. 

Mistä sinä sitten tahtoisit keskustella? Kyllä minua ainakin ihan aidosti kiinnostaa ystävieni kuulumiset, ei se ole minulle mitään "turhanpäiväistä lätinää".

Asioista ja ilmiöistä, tai sitten joku ihan absurdi asia voi olla hauskaa ja/tai kiinnostavaa. 

Mutta ihmisten omat tapahtumat ovat harvoin kovin mielenkiintoisia, niistä ei oikein saa mitään. Kuunnella voi, ja sitten lähinnä oma kommenttini on että vai niin, että sellaista teillä. 

Mutta eiväthän nämä ole mitenkään toisistaan erillisiä asioita. Ainakin omien ystävieni kanssa ne ihmisten kuulumiset yleensä johtavat nimenomaan keskusteluun asioista ja ilmiöistä, ja toisinpäin. Ollaanhan me kaikki osa maailmaa ja yhteiskuntaa, ja esim. lapsen tai omien ongelmien käsittely vertaisryhmässä voi olla aika tärkeää ja antoisaa ja usein johtaa syvempään keskusteluun yleisemmällä tasolla.

Itselläni ei lapsia ole, mutta keskustelut pyörii kyllä ihan kaikenlaisten juttujen ympärillä. Mutta jos suhtautuu jo lähtökohtaisesti toisten kuulumisiin suunnilleen kanojen kotkotuksena, niin ei niistä varmasti mitään irti saa. Kuulostaa lähinnä siltä, että omat sosiaaliset taitosi eivät ehkä ole aivan sitä timanttisinta kärkeä. Omituista, jos ihmisten henkilökohtainen elämä ei millään tavalla kiinnosta, mitä järkeä sellaisessa ystävyydessä on? Eivät ystävät ainakaan itselleni ole mikään kone, jonka on tarkoitus tuottaa itselleni mielekästä sisältöä, vaan kyse on vastavuoroisesta suhteesta, jossa kuunnellaan ja ollaan kiinnostuneita myös ystävän henkilökohtaisesta elämästä.

Aina on tietysti toi lämmittelyn tarve. Kai siinä joku ryhmähenki sitten vahvistuu, ja osa saa siitä hyvää oloa itsessään.