Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia hylkäävistä/ryhmän ulkopuolelle sulkeneista "ystävistä"
02.05.2021 |
Tein tämön toisen ketjun inspiroimana. Otsikko kertoo kaiken. Minä aloitan.
1.Yksi tyyppi joka teeskenteli ystävääni sai koko kansanopistoryhmäni hylkäämään minut, kun puhui selän takana pahaa ym. Esimerkiksi yksi päivä muut puhuivat, että lähdetään baariin. Yritin kysyä useammalta, että minne he oivat menossa, että voisin tulla mukaan, mutta kaikki olivat kuin eivät huomaisikaan. Jäin sitten yksin asuntolalle. Kaikkien muiden synttäreille muut (myös minä) leipoivat salassa upean täytekakun, mutta minun synttäreilleni oli hankittu punalaputettu kaupan pitko. Nieleskelin itkua. Vajaa vuosi kansanopiston päättymisen jälkeen näin kuinka muut hehkuttivat facessa jälleennäkemistä ja ryhmäkokousta kaveriani esittäneen tytön luona. Siellä vielä harmiteltiin, kun yksi tyttö (en minä) ei päässyt paikalle. Oli pakko kysyä yksärillä tältä esittäjältä miksei minua kutsuttu. Vastaus oli vittuilua ja "etpä oo paljon yhteyttä pidelly", "en koe olevamme tarpeeksi läheisiä, että kutsuisin sinua kylään." Ei kukaan minunkaan suuntaani ollut yhteyttä ottanut, ja asuimme vuoden samassa asuntolassa. Jätin koko porukan omaan arvoonsa.
2. Toinen tapaus oli ystäväni, joka alkoi kaveerata yläasteella uuden tytön kanssa ja minä jäin huomiotta. Kesälomalla soittelin ja pyytelin tapaamaan, mutta ikinä ei käynyt. Ystäväni sanoi, että katsoo aikatalujaan ja ilmoittelee sitten milloin käy. Ei ilmoittanut. Yhtenä iltana hän laittoi viestiä, että lähdenkö seuraavana päivänä leffaan. Ehdin jo iloita vastasin, että käy. Kaverini ilmoitti uuden tytön lähtevän myös mukaan. Sain pahoja aavistuksia ja ilmoitin ottavani lapsuudenystäväni mukaan. No kaverini ja uusi tyttö sitten käyttäytyivätkin koko leffareissun ajan kuin olisin ilmaa. Uusi tyttö vielä katsoi minua jotenkin alentuvasti nenän varttaan pitkin, kikatellen ja mennen kauemmaksi. Hänen olemuksestaan pystyi lukemaan: "Hyi, mee pois!" Leffan jälkeen sitten vielä selvisi, että kaverini lupaama heti tuleva kyyti tuliskin vasta parin tunnin päästä. En voinut odottaa niin pitkään, kun minulla oli vielä muuta menoa. Jouduimme soittamaan lapsuudenystäväni isän hakemaan ja kaverini suuttui tästä. Jo ennen tuota tapausta oli hän ilkeillyt niin paljon, että minäkin suutuin ja annoin olla. Välit meinävät poikki neljäksi vuodeksi, kunnes hän lähetti anteeksipyyntökirjeen. Kumpikaan meistä ei ole nykyään ole yhteyksissä uuteen tyttöön.
Kommentit (13)
Meitä oli 3 tyttöä ja usein vietettiin viikonloput yhdessä ja käytiin paljon baareissa.
Minä aloin seurustella ja sitten mun seura ei enää kelvannutkaan. En tiedä miksi, suhteeni vuoksi mun ei olisi tarvinnut edes rajoittaa viikonloppujani koska poikaystäväni oli paljon omien kavereidensa kanssa.
No, muutama vuosi eteenpäin sain ensimmäisen lapsen ja tuli uusia ystävyyskuvioita ja töistäkin sain pari todella läheistä kaveria. Jostain syystä nämä kaksi olettivat ettei mulla olisi muita.
Ja taas kun vierähti muutama vuosi, sai toinen heistä lapsen, ja nyt taas seura kelpaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenelle noin ei olisi joskus käynyt. Elämä on helpompaa itsenäisenä haukkana kanojen keskellä. Hauskinta on kun joskus törmää samanlaiseen haukkaan kuin itse on, ei tartte mielistellä ystävyssäännöillä toisille, voi olla semmoinen kuin on.
Meitä oli neljä naista, ystävystyttiin lukiossa. Minä olen sinkku ja vapaaehtoisesti lapseton, kolme muuta sitä perinteisempää mallia että mennään naimisiin, hankitaan lapsia, okt, kaupunkimaasturi ja kultainennoutaja. Minut pullautettiin nätisti porukasta ulos siinä vaiheessa, kun muut alkoivat saavuttaa näitä elämänsä virstanpylväitä.
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli 3 tyttöä ja usein vietettiin viikonloput yhdessä ja käytiin paljon baareissa.
Minä aloin seurustella ja sitten mun seura ei enää kelvannutkaan. En tiedä miksi, suhteeni vuoksi mun ei olisi tarvinnut edes rajoittaa viikonloppujani koska poikaystäväni oli paljon omien kavereidensa kanssa.No, muutama vuosi eteenpäin sain ensimmäisen lapsen ja tuli uusia ystävyyskuvioita ja töistäkin sain pari todella läheistä kaveria. Jostain syystä nämä kaksi olettivat ettei mulla olisi muita.
Ja taas kun vierähti muutama vuosi, sai toinen heistä lapsen, ja nyt taas seura kelpaisi.
Tämä on muuten jännä, että nämä ulkopuolelle jättävät kuvittelevat, että hyljeksitty jää ikuisiksi ajoiksi yksin. Olen kokenut sekä parikymppisenä että keski-ikäisenä tällaisen kuvion ja huomannut, että tällaiset ihmiset aidosti hämmästyvät, kun sulla onkin muuta seuraa eikä heidän valtapelinsä vaikutakaan siten miten ovat ajatelleet.
Toinen jännä kuvio on se, että kun yhden saa savustettua porukasta ulos niin se jäljelle jäänyt porukka ei enää pysykään samanlaisena. Dynamiikka muuttuu ja se koettu yhteisöllisyys onkin perustunut vain yhden sorsimiseen.
Näitä riitti varsinkin yläasteella. Yhtenä päivänä oltiin mukavaa ja parasta kaveria, jonka kanssa haluttiin paritehtäviin ja pyydettiin koulun jälkeen kaupungille, toisena päivänä se olikin joku muu ja minä olin kuin ilmaa. Välillä "kaverit" purkivat pahaa oloaan aiheuttamalla draamaa tyhjästä ja suuttumalla toisille mitättömistä asioista, yleensä se olin minä. Nämä kokemukset ovat aiheuttaneet sen, että vielä aikuisenakaan en täysin luota hyviinkään kavereihini ja olen ylivarovainen, etten vain vahingossa suututa ketään sanomisillani.
Jälkeenpäin olen myös huomannut, että lukiossa ja opiskellessakin hakeuduin aina toisten yksinäiseltä vaikuttavien seuraan ja sain kavereita heistä. Isoja porukoita ja "suositulta" vaikuttavia pyrin aina välttelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli 3 tyttöä ja usein vietettiin viikonloput yhdessä ja käytiin paljon baareissa.
Minä aloin seurustella ja sitten mun seura ei enää kelvannutkaan. En tiedä miksi, suhteeni vuoksi mun ei olisi tarvinnut edes rajoittaa viikonloppujani koska poikaystäväni oli paljon omien kavereidensa kanssa.No, muutama vuosi eteenpäin sain ensimmäisen lapsen ja tuli uusia ystävyyskuvioita ja töistäkin sain pari todella läheistä kaveria. Jostain syystä nämä kaksi olettivat ettei mulla olisi muita.
Ja taas kun vierähti muutama vuosi, sai toinen heistä lapsen, ja nyt taas seura kelpaisi.
Tämä on muuten jännä, että nämä ulkopuolelle jättävät kuvittelevat, että hyljeksitty jää ikuisiksi ajoiksi yksin. Olen kokenut sekä parikymppisenä että keski-ikäisenä tällaisen kuvion ja huomannut, että tällaiset ihmiset aidosti hämmästyvät, kun sulla onkin muuta seuraa eikä heidän valtapelinsä vaikutakaan siten miten ovat ajatelleet.
Toinen jännä kuvio on se, että kun yhden saa savustettua porukasta ulos niin se jäljelle jäänyt porukka ei enää pysykään samanlaisena. Dynamiikka muuttuu ja se koettu yhteisöllisyys onkin perustunut vain yhden sorsimiseen.
Tämä on jopa keski-ikäisten akkojen peliä yhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli 3 tyttöä ja usein vietettiin viikonloput yhdessä ja käytiin paljon baareissa.
Minä aloin seurustella ja sitten mun seura ei enää kelvannutkaan. En tiedä miksi, suhteeni vuoksi mun ei olisi tarvinnut edes rajoittaa viikonloppujani koska poikaystäväni oli paljon omien kavereidensa kanssa.No, muutama vuosi eteenpäin sain ensimmäisen lapsen ja tuli uusia ystävyyskuvioita ja töistäkin sain pari todella läheistä kaveria. Jostain syystä nämä kaksi olettivat ettei mulla olisi muita.
Ja taas kun vierähti muutama vuosi, sai toinen heistä lapsen, ja nyt taas seura kelpaisi.
Tämä on muuten jännä, että nämä ulkopuolelle jättävät kuvittelevat, että hyljeksitty jää ikuisiksi ajoiksi yksin. Olen kokenut sekä parikymppisenä että keski-ikäisenä tällaisen kuvion ja huomannut, että tällaiset ihmiset aidosti hämmästyvät, kun sulla onkin muuta seuraa eikä heidän valtapelinsä vaikutakaan siten miten ovat ajatelleet.
Toinen jännä kuvio on se, että kun yhden saa savustettua porukasta ulos niin se jäljelle jäänyt porukka ei enää pysykään samanlaisena. Dynamiikka muuttuu ja se koettu yhteisöllisyys onkin perustunut vain yhden sorsimiseen.
Tämä on jopa keski-ikäisten akkojen peliä yhä.
Tapahtuma-alan työpaikat ja ”henkilökemiat” 🥳🥳🥳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli 3 tyttöä ja usein vietettiin viikonloput yhdessä ja käytiin paljon baareissa.
Minä aloin seurustella ja sitten mun seura ei enää kelvannutkaan. En tiedä miksi, suhteeni vuoksi mun ei olisi tarvinnut edes rajoittaa viikonloppujani koska poikaystäväni oli paljon omien kavereidensa kanssa.No, muutama vuosi eteenpäin sain ensimmäisen lapsen ja tuli uusia ystävyyskuvioita ja töistäkin sain pari todella läheistä kaveria. Jostain syystä nämä kaksi olettivat ettei mulla olisi muita.
Ja taas kun vierähti muutama vuosi, sai toinen heistä lapsen, ja nyt taas seura kelpaisi.
Tämä on muuten jännä, että nämä ulkopuolelle jättävät kuvittelevat, että hyljeksitty jää ikuisiksi ajoiksi yksin. Olen kokenut sekä parikymppisenä että keski-ikäisenä tällaisen kuvion ja huomannut, että tällaiset ihmiset aidosti hämmästyvät, kun sulla onkin muuta seuraa eikä heidän valtapelinsä vaikutakaan siten miten ovat ajatelleet.
Toinen jännä kuvio on se, että kun yhden saa savustettua porukasta ulos niin se jäljelle jäänyt porukka ei enää pysykään samanlaisena. Dynamiikka muuttuu ja se koettu yhteisöllisyys onkin perustunut vain yhden sorsimiseen.
Tämä on jopa keski-ikäisten akkojen peliä yhä.
Tapahtuma-alan työpaikat ja ”henkilökemiat” 🥳🥳🥳
Sote...
Työporukassa olin se ulkopuolinen, raha kyllä kelpasi, mutta seura ei. Joskus itkin työpöydän ääressä, sain itkeä, kukaan ei huomannut. Olin pahasti masentunut ja kun vaihdeoin toiseen tiimiin, niin edelleen jätettiin yksin, ei huolittu ryhmään mukaan, jouduin istumaan erilleni muista, yksin, vaikka oltiin oltu töissä yhdessä kauan. Taisi tulla komentu ylhäältä, ettei mua saa käsitellä kuin muita, ja että joudun tekemään työni huonommilla resursseilla kuin muut. Eli olin aivan eriarvioinen kuin muut samaa työtä tekevät. Ja koko juttu alkoi kiusaamisesta. Kiusaaja oli korkea-arvoisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli 3 tyttöä ja usein vietettiin viikonloput yhdessä ja käytiin paljon baareissa.
Minä aloin seurustella ja sitten mun seura ei enää kelvannutkaan. En tiedä miksi, suhteeni vuoksi mun ei olisi tarvinnut edes rajoittaa viikonloppujani koska poikaystäväni oli paljon omien kavereidensa kanssa.No, muutama vuosi eteenpäin sain ensimmäisen lapsen ja tuli uusia ystävyyskuvioita ja töistäkin sain pari todella läheistä kaveria. Jostain syystä nämä kaksi olettivat ettei mulla olisi muita.
Ja taas kun vierähti muutama vuosi, sai toinen heistä lapsen, ja nyt taas seura kelpaisi.
Tämä on muuten jännä, että nämä ulkopuolelle jättävät kuvittelevat, että hyljeksitty jää ikuisiksi ajoiksi yksin. Olen kokenut sekä parikymppisenä että keski-ikäisenä tällaisen kuvion ja huomannut, että tällaiset ihmiset aidosti hämmästyvät, kun sulla onkin muuta seuraa eikä heidän valtapelinsä vaikutakaan siten miten ovat ajatelleet.
Koin tämän yläasteella. Olin kiusattu luokan muiden tyttöjen toimesta ja minua jätettiin ulkopuolelle. Minulla oli kuitenkin kavereita toisista kouluista, mikä selvästi ärsytti kiusaajia. Kun kerran mainitsin koulussa, että olin viikonloppuna nähnyt kavereitani Jennaa ja Reettaa, toisteli eräs heistä lässyttävällä äänellä "Jenna ja Reetta, Jenna ja Reetta, ai ootko sä keksinyt uusia mielikuvituskavereita vai?" Sama kiusaaja otti näihin kavereihini myös somessa yhteyttä ja laittoi heille viestiä, ettei minun kanssani kannata olla.
Pari vuotta sitten luokkakokouksessa tuntui muuten ihanalta, kun pari näistä tytöistä yritti edelleen nälviä minua, mutta nyt minä sain vuorostani olla kuin he olisivat olleet ilmaa. Kun nälvintä jatkui, eräs toinen entinen kiusaaja tiuskaisi heille, että voisitteko lopettaa jo. Kiusaajat selvästi kuvittelevat itsellään olevan jotain ihmeellistä valtaa kiusattuihinsa, ja luulevat olevansa aina oikeassa.
Mä olen saanut aikuisiällä kiusaamisyritykset vesitettyä, kun olen sanonut tarpeeksi pahasti vastaan ja blokannut ko. naisen hetkeksi. Jos vielä alkaa tietyntyyppinen nälvintä, koko ystävyytemme on ohi. Ei pidä sietää huonoa kohtelua, aina löytyy parempaa seuraa. Kun ihminen arvostaa itseään, se heijastuu ulospäin. Jos itsetunto on huono, sitä kannattaa kohentaa.
Olen huomannut, että välttelen ainakin ajoittain itseeni ripustautuvien ihmisten seuraa, mutten silti ilkeile tai yritä käännyttää muita roikkumaan pyrkivää ihmistä vastaan: en vaan jaksa aina heitä, en ole hyvää seuraa äkäisenä. Viihdyn hyvin yksinkin, vaikka en aina halua olla yksin, mulla on pari kolme hyvää ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kaverilla oli tapana pitää parasta kaveria, ja muut kaverit oli alempiarvoisia. Itse jouduin siis vaihtoon tuosta noin vaan.
Koulussa oli pari tyttöä jotka päätti välillä että tänään ei puhuta tolle, eli minulle.