Kuinka iso turn-off on viiltelystä jääneet arvet?

Uskaltaako tätä nostaa? :o

Selän? Aikamoinen akrobaatti siis olet! Ei mua haittaisi ainakaan mitään. Olen huomannut että viiltelijöitä itseään kyllä harmittaa enemmän kuin mitä me muut niitä jälkiä edes todellisuudessa huomioidaan :)

Minulle ainakin on.

Onhan ne arvet kamalan näköiset ja tietty tulee mieleen, että on ollut vähän rankka ja tasapainoton nuoruus.

Ei vanhat arvet haittaa, jos elämässä on muuten mennyt eteenpäin eikä enää harrasta itsensä vahingoittamista. Viiltelyarvet selässä on kyllä suht harvinaisia.

Ei haittaa ollenkaan.

Tv, mies parhaassa iässä

Itselläkin ollut omat ongelmani niin en välittäisi.

Kiitti vastauksista kaikille. Taas tuli alotettuu tää, ku on ollu vaikeeta viimeset kuukaudet ja oon ollu vihanen ja surullinen koko ajan.

M26 kirjoitti:

Kiitti vastauksista kaikille. Taas tuli alotettuu tää, ku on ollu vaikeeta viimeset kuukaudet ja oon ollu vihanen ja surullinen koko ajan.

Ei kannata. Niitä arpia vaan katuu myöhemmin, ja lopulta se viiltelyn tuoma helpotus on vain hetkellistä. Toivottavasti löydät jotain muita keinoja purkaa pahaa oloa, esim. liikunta tai terapia/lääkitys.

.Ne viisi pelottavaa kirjainta...!

Totaalinen turn-off miehellä. Kertoo että vaarallinen ja itsehillintään kykenemätön, henkisesti heikko tyyppi kyseessä. miehillä itsetuhoisuus kohdistuu lähes poikkeuksetta myös kumppaniin ennemmin tai myöhemmin (laajennetut itsarit jne.). Ei kiinnosta sekopäämiehet kun terveitäkin on riittämiin.

Itse en ole viillellyt, mutta minulla oli kovasti epävakaa nuoruus outoine kuvioineen. Olen käynyt pitkät terapiat, ja kaikki on tasapainossa. Tiedän kuitenkin ettei se minusta koskaan katoa kokonaan, sekopäisyys. En lähtisi toisen samanmoisen kanssa elämää edes kokeilemaan. Sen sijaan ystävyys kävisi loistavasti!

Minulle on valitettavasti iso turn-off. Tekee vain niin pahaa ajatella, miten ne on tehty.

Ap, toivottavasti saat tarvitsemaasi apua ja tukea. Älä vain jää yksin tuollaisten ajatusten kanssa.

Olen nainen, jolla on viiltelyarpia. Nykyään elän ihan tavallista elämää ja kadun syvästi, että aloin viillellä nuorempana. Käsivarsien paljastaminen on edelleen vaikeaa ihmisten tuomitsevien asenteiden ja arpien aiheuttaman stigman takia. En kuitenkaan ole mikään epävakaa sekopää, vaan tehnyt nuoruudessani vääriä valintoja, joista nyt maksan kovaa hintaa.