Oliko teidän lapsuudessa sellaista sunnuntaisin ettei saanut tehdä mitään?
Ei siivota eikä juuri muutakaan tehdä? Mun kotona oli. Johtui mun isäni uskovaisen äidin opetuksista.
Kommentit (23)
Meillä oli samoin, olen entinen mormoni. Vain kirkon tilaisuusissa sai käydä ja lukea mormonien pyhiä kirjoituksia. Ulkoilla sai, mutta ei urheilla. Tiedän, ettei kaikissa mormoniperheissä ollut yhtä tiukkaa kuin meillä.
Oli se 80-luvulla enemmän lepopäivä. Ulkoiltiin jne.
Lauantaina siivottiin pyhäpäivää varten.
Sunnuntaina vain pakolliset eli karjanhoito ja ruuanlaitto.
Poikkeuksena heinäaikaan jos sade uhkasi kuivia heiniä, ne käytiin äkkiä korjaamassa.
Kyllä sunnuntai oli lepopäivä, äitini on uskovainen. Kyllä meillä jotain sai tehdä, mutta ei olisi tullut kuulonkaan että sunnuntaina olisi siivottu tms. Lauantai oli siivouspäivä, sunnuntaina sitten oltiin vähän paremmissa vaatteissa saunanpuhtaina, oli hyvää ruokaa ja meille tuli usein joku kylään.
Kristityillä ei ole sapattia, vaan juutalaisilla on sapatti. Siksi ihmettelen sitä sunnuntain pyhittämistä ja sen vahtimista. Ymmärrän, että ihmiset haluavat pitää sunnuntailla hieman erilaisen merkityksen, mutta ei sen kristinuskossa tulisi olla mikään "lakihenkinen" kieltojen päivä.
Itse olen uskova, ja sunnuntailla on "ylevämpi" asema, sillä silloin menen jumalanpavelukseen, jos mahdollista, mutta ei siihen muuten liity mitään kieltoja esim. lapsille tai muillekaan. Se sapattihan on lauantaina, jos sitä viettää.
Ei ollut. En ole uskovaisesta perheestä (onneksi)
Ei tietenkään. Lauantai ja sunnuntai olivat samanlaisia vapaapäiviä. Uskonto ei näytellyt mitään osaa perheessämme.
Kavereiden ovikelloa äiti ei antanut lähteä soittelemaan ennen puoltapäivää.
Meillä ei saanut tehdä mitään uskonnon takia. Näin jälkikäteen ajateltuna, luulen että uskonto oli siihen vain tekosyy, koska oikeasti vanhempani halusivat levätä ja vain olla.
Ei ollut. Ainoa oli joulurauhan julistus, sen jälkeen ei saanut mennä kauppaan eikä kylään.
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden ovikelloa äiti ei antanut lähteä soittelemaan ennen puoltapäivää.
No täähän oli ihan huomaavaista. Monessa perheessä sunnuntaiaamu on se ainoa rauhallinen, kun lauantaina käydään kaupassa, jos työviikolla ei ehditä.
Oli kyllä. 70-luvun kasvatti, pieni kaupunki, Uusimaa.
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden ovikelloa äiti ei antanut lähteä soittelemaan ennen puoltapäivää.
Me taas ruuvattiin ovikello irti, koska parin naapurin mielestä oli sopivaa lähettää 4 v. kersat meille päin leikkimään klo 9 sunnuntaiaamuna...
Vaikka ei oltukaan uskovaisia, niin ei saanut tehdä kuin pakolliset hommat. Vieraita sai käydä. Piti istua pyhämekko päällä eikä saanut mennä ulos leikkimään, ettei se sotkeennu. Mummu paheksui kun äiti kutoi pyhänä sukkaa tms. Kirkonmenojen aikaan ei saanut tehdä yhtään mitään.
Kylään ei saanut mennä kaverille, eikä edes soittaa. Sovittiin jo edellisenä päivänä että tavataan ulkona jossain.