Miksi nykyisin päivähoidossa ja kouluissa sallitaan kovaääninen hälinä tunneilla tai tuokioilla?

Ei voi kuin ihmetellä millaiseksi koulu nykyään on mennyt.

Onko täällä ulkosuomalaisia? Onko tämä nykyajan ”opetus” tavallista muissakin maissa vai koskeeko vain Suomea?

Nykyiset tutkimustulokset kertovat, että liikunta ja liikkuminen samalla kun opiskelee, tehostaa oppimista. Ymmärrän kyllä, että se halutaan huomioida nykyisessä opetuksessa. Se ei vaan toimi 30 oppilaan luokissa. Kuka muka oppii yhtään mitään, kun ympärillä on hirveä melu ja muita oppilaita säheltää näkökentässä. Ja minusta on hurjaa, miten hurja vastuu lapsille ja nuorille annetaan omasta oppimisestaan. Läppärit ja padit käteen ja koulun käytäville liikkumaan ja itseopiskelemaan. Ei suurimmalla osasta lapsista ja nuorista ole vaadittavaa pitkäjänteisyyttä, itseohjautuvuutta, asennetta ja oppimiskykyä oppia tällä tyylillä. He kaipaisivat opettajan opastusta, työskentelyrauhaa ja sitä, että joku ihan oikeasti opettaa heille vaaditut asiat. Pisa-tulokset laskee kuin lehmän häntä. Kyllähän se siitä kertoo, että joku nykyisessä opetuksessa ei toimi. 

Ennen vanhaan laitettiin huonosti käyttäytyvä nurkkaan häpeämään, vielä 2000-luvulla yksi poika heitettiin pihalle luokasta rinnuksista nostaen, kun ei älynnyt itse lopettaa häiriköintiä tai vaihtoehtoisesti häipyä luokasta. Nykyisin ilmeisesti laitetaan opettaja "nurkkaan häpeämään" jos edes sanallisesti normaalilla puheäänellä kehtaa pyytää lopettamaan häiriköinnin.

Kouluihin vois olla hyvä saada jotain järjestyksenvalvojia/vartijoita, niitä on nykyisin virastoissa ja kauppakeskuksissa yms heittämässä asiattomasti käyttäytyviä pihalle niin miksei kouluissakin? Ei se saa olla niin että muiden oikeus oppia on paljon pienempi kuin häiriköiden oikeus perseillä.

Olen varhaiskasvatuksen erityisopettaja.

Täällä on hieman ymmärretty väärin tämä tunteista puhuminen. Puhminen ei auta, jos lapsia ei MÄÄRÄTIETOISESTI opeteta ja ohjata käyttäytymään oikein. Tämä tehdään etukäteen. Etenkin jokaisessa siirtymätilanteessa!

Itselläni on ryhmän henkilökunnan kanssa jo ennen toimintakauden alkua sovittuna selkeät toimintatavat lasten tunneryöppyjen ennakoimiseksi. Lapsille pitää selkeästi ja lapsen ymmärryksen tasolla selvittää, mikä on sallittua, mikä kiellettyä. Olemme sopineet,kuka ottaa lapsesta kopin, heti,kun itsehallinnan ensi merkkejä näkyy.

Tunteista puhuminen on aivan turhaa, sillä hetkellä kun peli on menetetty.

Kaiken kaikkiaan puhuminen on yliarvostettua. Jos ja kun lapsi ei ymmärrä, lopeta oma puhe heti. Pysäytä. Mallinna. Ole selkeä, rauhallinen, jämäkkä. Tunnista oma tunnetilasi. Jos olet kiihdyksisså, tee vaihto työkaverin kanssa etukäteen sovitulla merkillä.

Tähän kaikkeen tarvitaan vahvaa tietoa ja ammattitaitoa.

Itse teen näin: syksyllä katson ensin lapsen kehitystason: luokittelen mielessäni lapsen temperamentin ja millä kehityksen ikätasaolla lapsi on. Esim viisivuotias voi olla kaksivuotiaan tasolla itsesäätelyssä,. Tunnevaurioituneen lapsen näen heti, suunnitelma hänen suhteensa vaatii erityistä tarkkuutta. Lapsen minuuden uudelleen rakentamiseen tarvitaan paljon, paljon työtä, mutta kokemukseni on, sekin voi onnistua jopa loistavasti.

Minun ei tarvitse raivota ja huutaa. Annan selkeät napakat varoitukset joista olen joka aamu kertonut lapsille. Joka aamu myös kerran, piirrän ja väännän rautalangasta, millä käyttäytymisellä lapsi saa palkkion.

Omassa integroidussa erityisryhmässäni on hyvin rauhallista vaikka lapsilla on monella itsäätelyn vakavia ongelmia. Monet talomme opettajat ja lastenhoitajat sekä sijaiset ihmettelevät, miten sen saamme aikaan.

Se onnistuu sillä, että henkilökunta a) tietää, mitä tehdä b) on riittävä määrä joka tilanteessa c) henkilökunnan hyvinvoinnista huolehditaan, eli tilanteessa kukaan ei joudu henkisesti/fyysisesti liian tiukille.

Varhaiskasvatus ilman päteviä opettajia ja erityisopettajia on kuin autolla ajoa ilman osaavaa ajajaa. Kun lapset käyttäytyvät kuin tasainen tie, ei väliä auton varusteilla. (Otetaan vain kivoja, lapsista pitäviä ihmisiä töihin,kun ei päteviä saada.)

Kun tiellä on yksikin hankala kohta, auto lähtee ennakoimattomissa ja taitamattömissa käsissä syöksyyn.

Suurin toiveeni on, että vihdoin lapsen varhaiset vuodet nähtäisiin niin merkityksellisinä, että niiden laatuun todella satsattaisiin. Kuultaisiin meitä alan asiantuntijoita, jotka onnistuvat työssään. Keinot ovat saavutettavissa, mutta kabineteissa ei tiedetä, miten.

Kysykää meiltä. Lopettakaa siellä komiteoissa rönsyilevien portfolio-lillukanvarsien kasvatus. Kesittykää olennaiseen. Lapseen.

Ennen kaikki oli paremmin. Omana aikanani yläasteella luokat oli suuria,  meillä oli pitkälti yli 30 oppilasta, opettaja oli yksin luokassa kanssamme mutta ei ollut mitään ongelmaa saada rauhaa säilymään. Opettaja oli auktoriteetti.

Nykyään koko koulu on yksi iso vitsi ja se alkaa jo päiväkodista. Kuljen päivittäin pk:n ohi, sieltä kuuluu hirveetä karjumista ja huutoa, ei mitään iloisia lasten kiljahduksia. Vaahtosammuttimen kokoiset huutelevat ohikulkijoille, esim. mikä sun nimi on? Jos ei vastaa karjuvat keuhkonsa pihalle. Jos vastaa alkavat vääntelemään nimeä. Hoitajat ei reagoi mihinkään.

Seurasin kutosluokkalaisten liikuntatuntia ulkona, pari yritti pelata jalkapalloa opettajan kanssa, loput maleksivat kädet taskussa, v*ttu tääl on kylmä, mennään jo sisälle! Ei hyvältä näytä tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset tutkimustulokset kertovat, että liikunta ja liikkuminen samalla kun opiskelee, tehostaa oppimista. Ymmärrän kyllä, että se halutaan huomioida nykyisessä opetuksessa. Se ei vaan toimi 30 oppilaan luokissa. Kuka muka oppii yhtään mitään, kun ympärillä on hirveä melu ja muita oppilaita säheltää näkökentässä. Ja minusta on hurjaa, miten hurja vastuu lapsille ja nuorille annetaan omasta oppimisestaan. Läppärit ja padit käteen ja koulun käytäville liikkumaan ja itseopiskelemaan. Ei suurimmalla osasta lapsista ja nuorista ole vaadittavaa pitkäjänteisyyttä, itseohjautuvuutta, asennetta ja oppimiskykyä oppia tällä tyylillä. He kaipaisivat opettajan opastusta, työskentelyrauhaa ja sitä, että joku ihan oikeasti opettaa heille vaaditut asiat. Pisa-tulokset laskee kuin lehmän häntä. Kyllähän se siitä kertoo, että joku nykyisessä opetuksessa ei toimi. 

Näinpä...se mitä tutut nuoret puhuvat, on usein että joku "opettaja ei osaa opettaa".

Miten voisikaan, jos opettajasta on tehty ohjaaja, joka säntäilee oppilaita kehumassa jossain miljoonissa ilmiöoppimis-ryhmätöissä (mitkä ei kiinnosta ja motivoi moniakaan)?

Monet nuoret kaipaavat opettajaa, joka jaksaa juurta jaksain opettaa asiat.

Jos opettajan täytyy laittaa useampia nuoria käytävään opiskelelemaan, on siinä varsinaisessa opetustilanteessa liikaa hälyä.

Lisäksi on nähty, että ei-motivoituneet oppilaat käyttävät tätä käytäväopiskelua kännykän räpläämiseen tai kaverin kanssa höpöttelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kaikki oli paremmin. Omana aikanani yläasteella luokat oli suuria,  meillä oli pitkälti yli 30 oppilasta, opettaja oli yksin luokassa kanssamme mutta ei ollut mitään ongelmaa saada rauhaa säilymään. Opettaja oli auktoriteetti.

Nykyään koko koulu on yksi iso vitsi ja se alkaa jo päiväkodista. Kuljen päivittäin pk:n ohi, sieltä kuuluu hirveetä karjumista ja huutoa, ei mitään iloisia lasten kiljahduksia. Vaahtosammuttimen kokoiset huutelevat ohikulkijoille, esim. mikä sun nimi on? Jos ei vastaa karjuvat keuhkonsa pihalle. Jos vastaa alkavat vääntelemään nimeä. Hoitajat ei reagoi mihinkään.

Seurasin kutosluokkalaisten liikuntatuntia ulkona, pari yritti pelata jalkapalloa opettajan kanssa, loput maleksivat kädet taskussa, v*ttu tääl on kylmä, mennään jo sisälle! Ei hyvältä näytä tulevaisuus.

Ihana tulevaisuus....:(

Lisätään kuule vaan neuvottelevaa kasvatustyyliä!

"Hei Jasmine, jos et halua ommella tyynyliinaa niin ymmärrän, mitä jos selvittelisit tuota lankakasaa? Hei Mico, jos et jaksa osallistua lasagnen tekoon niin kata vaikka pöytä...voi kyllä sulla varmasti on raskasta, hei mikäs kiva peli sulla on kännykässä?"

Sitten kaiken kukkuraksi ne perustuksissa olevat valuviat eli työrauhan puute halutaan jatkuvan kehu-sanoittamisen lisäksi vielä korvata kivoilla kampanjoilla.

Juu ei nää pahojakaan ole, mutta mikä näiden teho on?

"Mukava koulu-pidetään toisistamme huolta."

"Olemme kaikki YHDESSÄ - yhtä varhaiskasvatusta."

- Ja lapset jatkaa hälinää, kiroilua ja säntäilyään....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset tutkimustulokset kertovat, että liikunta ja liikkuminen samalla kun opiskelee, tehostaa oppimista. Ymmärrän kyllä, että se halutaan huomioida nykyisessä opetuksessa. Se ei vaan toimi 30 oppilaan luokissa. Kuka muka oppii yhtään mitään, kun ympärillä on hirveä melu ja muita oppilaita säheltää näkökentässä. Ja minusta on hurjaa, miten hurja vastuu lapsille ja nuorille annetaan omasta oppimisestaan. Läppärit ja padit käteen ja koulun käytäville liikkumaan ja itseopiskelemaan. Ei suurimmalla osasta lapsista ja nuorista ole vaadittavaa pitkäjänteisyyttä, itseohjautuvuutta, asennetta ja oppimiskykyä oppia tällä tyylillä. He kaipaisivat opettajan opastusta, työskentelyrauhaa ja sitä, että joku ihan oikeasti opettaa heille vaaditut asiat. Pisa-tulokset laskee kuin lehmän häntä. Kyllähän se siitä kertoo, että joku nykyisessä opetuksessa ei toimi. 

Näinpä...se mitä tutut nuoret puhuvat, on usein että joku "opettaja ei osaa opettaa".

Miten voisikaan, jos opettajasta on tehty ohjaaja, joka säntäilee oppilaita kehumassa jossain miljoonissa ilmiöoppimis-ryhmätöissä (mitkä ei kiinnosta ja motivoi moniakaan)?

Monet nuoret kaipaavat opettajaa, joka jaksaa juurta jaksain opettaa asiat.

Jos opettajan täytyy laittaa useampia nuoria käytävään opiskelelemaan, on siinä varsinaisessa opetustilanteessa liikaa hälyä.

Lisäksi on nähty, että ei-motivoituneet oppilaat käyttävät tätä käytäväopiskelua kännykän räpläämiseen tai kaverin kanssa höpöttelyyn.

Tähän ollaan menossa: jatkuvia ryhmä-ja paritöitä, joissa taso on huonompi, kuin mitä se olisi hyvän opettajan opettaessa.

Yksi on kirjurina, toinen yrittää saada etsittyä tietoa ja loput 1-2 ottaa rennosti.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan laitettiin huonosti käyttäytyvä nurkkaan häpeämään, vielä 2000-luvulla yksi poika heitettiin pihalle luokasta rinnuksista nostaen, kun ei älynnyt itse lopettaa häiriköintiä tai vaihtoehtoisesti häipyä luokasta. Nykyisin ilmeisesti laitetaan opettaja "nurkkaan häpeämään" jos edes sanallisesti normaalilla puheäänellä kehtaa pyytää lopettamaan häiriköinnin.

Kouluihin vois olla hyvä saada jotain järjestyksenvalvojia/vartijoita, niitä on nykyisin virastoissa ja kauppakeskuksissa yms heittämässä asiattomasti käyttäytyviä pihalle niin miksei kouluissakin? Ei se saa olla niin että muiden oikeus oppia on paljon pienempi kuin häiriköiden oikeus perseillä.

Vartija on hyvä idea - toinen vaihtoehto on, että aletaan jo varhaiskasvatuksesta lähtien totuttaa lapset auktoriteettiin. Ei raivon vallassa, mutta jämäkästi.

Lasta suunnitteleville pareille myös vaikka 5-6 Supernanny-kauden katsomista etukäteen telkkarista. On hurjaa, että kaikilla on oikeus tehdä lapsia, vaikka kasvattaa ei uskalleta. Ei uskalleta olla ns.tylsiä aikuisia.

Koska tutkimuksissa ja käytännössä on huomattu, että ihminen oppii syvemmin ja voimakkaammin, kun saa itse tutkia, keskustella ja kokeilla. Nyt on sosio-konstruktivistinen oppimiskäsitys eli ihminen oppii vuorovaikutuksessa, mutta tieto konstruoituu jokaisessa yksilöllisesti.

Aiemmin esim. omassa lapsuudessani 1980-1990-luvulla ajateltiin, että lapsi oppii, kun aikuinen puhuu luokan edessä ja lapsi istuu hiljaa pulpetissa liikkumattomana. Nyt on huomattu, että oppiminen on yksilöllistä, että voi olla helpompi keskittyä kuuntelemaan, jos esim. kutoo samalla.

Nyt on tajuttu, että hiljaa oleminen ei tarkoita samaa kuin kuunteleminen tai oppiminen. Jos tarkkailee luennolla tai oppitunnilla hiljaa olevia henkilöitä, voi huomata, että yksi katselee ikkunasta ulos miettien välituntia, yksi supattaa kaverin kanssa jne. Vain joku pystyy keskittyä pelkkään kuuntelemiseen. Sen sijaan, jos antaa oppilaspareille riittävän mielenkiintoisen tehtävän, he kaikki keskittyvät ja ovat innokkaita, juttelevat, tekevät tehtävää ja aivot saavat virikettä - eli oppivat.

Miten itse opit parhaiten? Miten hyvin muistat itse kouluajan opit? Muistatko parhaiten ne asiat, kun kuuntelit hiljaa paikallasi. Vai muistatko paremmin ne opit, kun kotona keskustellen yhdessä ratkaisitte arjen ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Koska tutkimuksissa ja käytännössä on huomattu, että ihminen oppii syvemmin ja voimakkaammin, kun saa itse tutkia, keskustella ja kokeilla. Nyt on sosio-konstruktivistinen oppimiskäsitys eli ihminen oppii vuorovaikutuksessa, mutta tieto konstruoituu jokaisessa yksilöllisesti.

Aiemmin esim. omassa lapsuudessani 1980-1990-luvulla ajateltiin, että lapsi oppii, kun aikuinen puhuu luokan edessä ja lapsi istuu hiljaa pulpetissa liikkumattomana. Nyt on huomattu, että oppiminen on yksilöllistä, että voi olla helpompi keskittyä kuuntelemaan, jos esim. kutoo samalla.

Nyt on tajuttu, että hiljaa oleminen ei tarkoita samaa kuin kuunteleminen tai oppiminen. Jos tarkkailee luennolla tai oppitunnilla hiljaa olevia henkilöitä, voi huomata, että yksi katselee ikkunasta ulos miettien välituntia, yksi supattaa kaverin kanssa jne. Vain joku pystyy keskittyä pelkkään kuuntelemiseen. Sen sijaan, jos antaa oppilaspareille riittävän mielenkiintoisen tehtävän, he kaikki keskittyvät ja ovat innokkaita, juttelevat, tekevät tehtävää ja aivot saavat virikettä - eli oppivat.

Miten itse opit parhaiten? Miten hyvin muistat itse kouluajan opit? Muistatko parhaiten ne asiat, kun kuuntelit hiljaa paikallasi. Vai muistatko paremmin ne opit, kun kotona keskustellen yhdessä ratkaisitte arjen ongelmaa.

Ei ryhmätyö nosta automaattisesti motivoitumisen astetta. Siinä puolet pakertaa, loput saattavat pelleillä.

Ryhmätyön esittämisissä muut oppilaat katsovat ja tirskuvat, että miten se kaveri selviää siellä luokan edessä, sen sijaan että olisivat että "vau, noinko se 1-tumainen solu toimiikin".

Vierailija kirjoitti:

Koska tutkimuksissa ja käytännössä on huomattu, että ihminen oppii syvemmin ja voimakkaammin, kun saa itse tutkia, keskustella ja kokeilla. Nyt on sosio-konstruktivistinen oppimiskäsitys eli ihminen oppii vuorovaikutuksessa, mutta tieto konstruoituu jokaisessa yksilöllisesti.

Aiemmin esim. omassa lapsuudessani 1980-1990-luvulla ajateltiin, että lapsi oppii, kun aikuinen puhuu luokan edessä ja lapsi istuu hiljaa pulpetissa liikkumattomana. Nyt on huomattu, että oppiminen on yksilöllistä, että voi olla helpompi keskittyä kuuntelemaan, jos esim. kutoo samalla.

Nyt on tajuttu, että hiljaa oleminen ei tarkoita samaa kuin kuunteleminen tai oppiminen. Jos tarkkailee luennolla tai oppitunnilla hiljaa olevia henkilöitä, voi huomata, että yksi katselee ikkunasta ulos miettien välituntia, yksi supattaa kaverin kanssa jne. Vain joku pystyy keskittyä pelkkään kuuntelemiseen. Sen sijaan, jos antaa oppilaspareille riittävän mielenkiintoisen tehtävän, he kaikki keskittyvät ja ovat innokkaita, juttelevat, tekevät tehtävää ja aivot saavat virikettä - eli oppivat.

Miten itse opit parhaiten? Miten hyvin muistat itse kouluajan opit? Muistatko parhaiten ne asiat, kun kuuntelit hiljaa paikallasi. Vai muistatko paremmin ne opit, kun kotona keskustellen yhdessä ratkaisitte arjen ongelmaa.

Periaatteessa näin, mutta käytännössä 30 yksilöllisen oppimistyylin mahduttaminen samaan tilaan ja oppituntiin on toivotonta. Kun Purjo-Petteri oppisi parhaiten piirtämällä, Hiutale laulamalla ja ääneen toistelemalla ja Micco jumppaleikkien avulla, niin voi opettaja-parkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tutkimuksissa ja käytännössä on huomattu, että ihminen oppii syvemmin ja voimakkaammin, kun saa itse tutkia, keskustella ja kokeilla. Nyt on sosio-konstruktivistinen oppimiskäsitys eli ihminen oppii vuorovaikutuksessa, mutta tieto konstruoituu jokaisessa yksilöllisesti.

Aiemmin esim. omassa lapsuudessani 1980-1990-luvulla ajateltiin, että lapsi oppii, kun aikuinen puhuu luokan edessä ja lapsi istuu hiljaa pulpetissa liikkumattomana. Nyt on huomattu, että oppiminen on yksilöllistä, että voi olla helpompi keskittyä kuuntelemaan, jos esim. kutoo samalla.

Nyt on tajuttu, että hiljaa oleminen ei tarkoita samaa kuin kuunteleminen tai oppiminen. Jos tarkkailee luennolla tai oppitunnilla hiljaa olevia henkilöitä, voi huomata, että yksi katselee ikkunasta ulos miettien välituntia, yksi supattaa kaverin kanssa jne. Vain joku pystyy keskittyä pelkkään kuuntelemiseen. Sen sijaan, jos antaa oppilaspareille riittävän mielenkiintoisen tehtävän, he kaikki keskittyvät ja ovat innokkaita, juttelevat, tekevät tehtävää ja aivot saavat virikettä - eli oppivat.

Miten itse opit parhaiten? Miten hyvin muistat itse kouluajan opit? Muistatko parhaiten ne asiat, kun kuuntelit hiljaa paikallasi. Vai muistatko paremmin ne opit, kun kotona keskustellen yhdessä ratkaisitte arjen ongelmaa.

Periaatteessa näin, mutta käytännössä 30 yksilöllisen oppimistyylin mahduttaminen samaan tilaan ja oppituntiin on toivotonta. Kun Purjo-Petteri oppisi parhaiten piirtämällä, Hiutale laulamalla ja ääneen toistelemalla ja Micco jumppaleikkien avulla, niin voi opettaja-parkaa.

Samaa mieltä. Noiden kaikkien kohdalle haluaisin laittaa oman ala-asteeni open, joka kertoi asiat niin mielenkiintoisesti ja sen lisäksi toisti, toisti ja toisti, että me vieläkin osaamme luetella NL:n entiset maat aakkosjärjestyksessä ja indefiniittipronominit.

Vierailija kirjoitti:

Koska tutkimuksissa ja käytännössä on huomattu, että ihminen oppii syvemmin ja voimakkaammin, kun saa itse tutkia, keskustella ja kokeilla. Nyt on sosio-konstruktivistinen oppimiskäsitys eli ihminen oppii vuorovaikutuksessa, mutta tieto konstruoituu jokaisessa yksilöllisesti.

Aiemmin esim. omassa lapsuudessani 1980-1990-luvulla ajateltiin, että lapsi oppii, kun aikuinen puhuu luokan edessä ja lapsi istuu hiljaa pulpetissa liikkumattomana. Nyt on huomattu, että oppiminen on yksilöllistä, että voi olla helpompi keskittyä kuuntelemaan, jos esim. kutoo samalla.

Nyt on tajuttu, että hiljaa oleminen ei tarkoita samaa kuin kuunteleminen tai oppiminen. Jos tarkkailee luennolla tai oppitunnilla hiljaa olevia henkilöitä, voi huomata, että yksi katselee ikkunasta ulos miettien välituntia, yksi supattaa kaverin kanssa jne. Vain joku pystyy keskittyä pelkkään kuuntelemiseen. Sen sijaan, jos antaa oppilaspareille riittävän mielenkiintoisen tehtävän, he kaikki keskittyvät ja ovat innokkaita, juttelevat, tekevät tehtävää ja aivot saavat virikettä - eli oppivat.

Miten itse opit parhaiten? Miten hyvin muistat itse kouluajan opit? Muistatko parhaiten ne asiat, kun kuuntelit hiljaa paikallasi. Vai muistatko paremmin ne opit, kun kotona keskustellen yhdessä ratkaisitte arjen ongelmaa.

Paperilla kivan kuuloista, käytännössä tämä on kaaos.

Kaikkien ongelmien alku on että koti on sysännyt nykyään kaiken kasvatusvastuun päiväkodille ja koululle. Ja pahimmassa tapauksessa kotoa loukkaannutaan kun koulusta huomautetaan että lapsi ei osaa käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin tätä lapseni opettajalta ja koulun rehtorilta, eli miksi luokassa ei edes yritetä pitää järjestystä ja opiskelurauhaa. Vastaus molemmilta oli, että hiljainen työskentely omalla paikalla on vanhanaikaista ja se on kokonaan poistettu koulun opetussuunnitelmasta. Kaikilla tunneilla rohkaistaan liikkumaan ja keskustelemaan muiden oppilaiden kanssa ja tämä kuulema opettaa lapsille työelämätaitoja. Ikävä vain, että lopputuloksena puoli luokkaa riehuu kuin apinat ja desibelit ylittävät työsuojelumääräykset. Sellaista touhua ei todellakaan siedetä työpaikoilla hetkeäkään.

Onko muissakin maissa kuin Suomessa koulu muutettu tämäntyyliseksi käytännössä häly/melu avokonttori tyyliseksi, ja onko missään enää normaalia opetusta?

Yksi syy ön, että kouluja suunnittelevat arkkitehdit ovat hurahtaneet näyttäviin avotiloihin. He eivät jää tekemään töitä tekeleisiinsä. Ja ovat niin itseriittoisia, ettei opettajien sana paina.