Miksi nykyisin päivähoidossa ja kouluissa sallitaan kovaääninen hälinä tunneilla tai tuokioilla?

Vierailija kirjoitti:

Koska varhaiskasvattajat eivät osaa rajoittaa, kun on niin kiire vain sanoittaa tunteita ja muuta soopaa. 

Onko siis kaikki tai suurin osa varhaiskasvattajista näitä tunteiden sanoittajia?

Ongelma poistuu kun jokainen opettaja ja lastenhoitaja olisi " lässynlässyn"-ihminen.

Ikävää että normaalit tolkunihmiset joutuvat työskentelemään noiden kanssa.

Ongelmana on se, että nykyisin on vallalla ansaittu auktoriteetti, ei aikaisempi annettu (eli aina ja kaikkialla pätevä) auktoriteetti.

Monet nuoret puhuvat, että "koska sejase on mukava ope, niin sitä me totellaan" (totuus=tottelevat ehkä aavistuksen verran enemmän).

Kun jokaista aikuista pitäisi totella automaattisesti, ilman loputtomia neuvotteluja ja sanoittamisia, jos aikuinen ei ole mikään häiriintynyt, ja käskynsä on kohtuullinen.

Siitä ei tarvitse vääntää ihmisoikeuskysymystä, hyväksytäänkö/nähdäänkö lapsi -kysymystä. Se on opetuksen ja rauhan turvaamista.

Kuri ja hiljaisuus itse asiassa helpottaa sitä, että aikuinen ehtii kohtaamaan niitä oikeasti oireilevia ja arkoja lapsia ja nuoria.

Lempeys ei poissulje riittävää napakkuutta ja työrauhan mahdollistamista. Tarvitaan ammattitaitoa pitää homma näpeissä niin, että ääntä ei tarvitsee koroittaa.

Opetan eskareita ja todellakin peräänkuulutan myös työrauhaa. Sen saavuttamiseen on kuitenkin monia keinoja. Huutamisen sijaan saatan alkaa esim. rytmittelemään (lapset liittyvät mukaan, jonka jälkeen ohjeiden kuuntelu sujuu hiljaisuudessa) tai kuiskaamaan, jaan lapset sellaisiin ryhmiin, joissa keskittyminen sujuu, annan tarvittaessa yhteisille keskusteluhetkille näprättävää tmv. Olemme perustelleet lapsille työrauhan tärkeyttä ja pohtineet yhdessä, milloin hälyä ja melua voi olla ja milloin taas harjoitellaan rauhassa olemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska varhaiskasvattajat eivät osaa rajoittaa, kun on niin kiire vain sanoittaa tunteita ja muuta soopaa. 

Onko siis kaikki tai suurin osa varhaiskasvattajista näitä tunteiden sanoittajia?

Ongelma poistuu kun jokainen opettaja ja lastenhoitaja olisi " lässynlässyn"-ihminen.

Ikävää että normaalit tolkunihmiset joutuvat työskentelemään noiden kanssa.

Mitä tarkoitat? Ja kyllä, isot linjaukset varhaiskasvatuksessa ovat siihen suuntaan, että pitää sanoittaa ja selittää loputtomiin, vaikka desibelitaso olisi päätähuimaava.

Koska nopea ja kätevä ärähtäminen nähdään vihan osoittamisena, joka nähdään juontavan ankeaan traumaattiseen kansakouluaikaan...

Enkä sano etteikö tunteista ja pelisäännöistä tulisi keskustella vaikkapa päivittäin. Mutta jatkuvalla selittämisellä haaskataan työntekijöiden resursseja, ja lasten oppimista.

Kysyin tätä lapseni opettajalta ja koulun rehtorilta, eli miksi luokassa ei edes yritetä pitää järjestystä ja opiskelurauhaa. Vastaus molemmilta oli, että hiljainen työskentely omalla paikalla on vanhanaikaista ja se on kokonaan poistettu koulun opetussuunnitelmasta. Kaikilla tunneilla rohkaistaan liikkumaan ja keskustelemaan muiden oppilaiden kanssa ja tämä kuulema opettaa lapsille työelämätaitoja. Ikävä vain, että lopputuloksena puoli luokkaa riehuu kuin apinat ja desibelit ylittävät työsuojelumääräykset. Sellaista touhua ei todellakaan siedetä työpaikoilla hetkeäkään.

Vierailija kirjoitti:

Lempeys ei poissulje riittävää napakkuutta ja työrauhan mahdollistamista. Tarvitaan ammattitaitoa pitää homma näpeissä niin, että ääntä ei tarvitsee koroittaa.

Opetan eskareita ja todellakin peräänkuulutan myös työrauhaa. Sen saavuttamiseen on kuitenkin monia keinoja. Huutamisen sijaan saatan alkaa esim. rytmittelemään (lapset liittyvät mukaan, jonka jälkeen ohjeiden kuuntelu sujuu hiljaisuudessa) tai kuiskaamaan, jaan lapset sellaisiin ryhmiin, joissa keskittyminen sujuu, annan tarvittaessa yhteisille keskusteluhetkille näprättävää tmv. Olemme perustelleet lapsille työrauhan tärkeyttä ja pohtineet yhdessä, milloin hälyä ja melua voi olla ja milloin taas harjoitellaan rauhassa olemista.

Hyviä ajatuksia sulla, itsekin käytän kuiskaamista päivähoidossa. Mutta se toimii sellaisella ryhmällä, joka on siihen tottunut.

Sellaisessa ryhmässä joka ei ole siihen tottunut, tarvitaan ENSIN äänen korottamistakin - ja ihan perinteistä jäähyä. Eli ensin puretaaan se hälinätapa vähän jämäkämmin pois. Sitten kun porukka on viikkojen ajan rauhallisempaa, voi käyttää pehmeitä keinoja.

-ap

Lastenhan pitää nykyään möykätä ja ottaa oma tilansa, muuten epäillään, että jokin on hullusti. Ikävää, että tämä on mennyt näin yli.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin tätä lapseni opettajalta ja koulun rehtorilta, eli miksi luokassa ei edes yritetä pitää järjestystä ja opiskelurauhaa. Vastaus molemmilta oli, että hiljainen työskentely omalla paikalla on vanhanaikaista ja se on kokonaan poistettu koulun opetussuunnitelmasta. Kaikilla tunneilla rohkaistaan liikkumaan ja keskustelemaan muiden oppilaiden kanssa ja tämä kuulema opettaa lapsille työelämätaitoja. Ikävä vain, että lopputuloksena puoli luokkaa riehuu kuin apinat ja desibelit ylittävät työsuojelumääräykset. Sellaista touhua ei todellakaan siedetä työpaikoilla hetkeäkään.

Tää on todella järkyttävää luettavaa. :( Opettajien suitsuttamat liikkuva koulu, hyvä itsetunto ja hyvät vuorovaikutustaidot eivät todellakaan tarkoita jatkuvaa säntäilyä ja älämölöä.

Siihen kun lisätään vielä kännykkä-addiktius ja kirjojen lukemisen väheneminen, niin ei tarvitse ihmetellä miksi ihan kan_tikset tippuvat Pisa-tuloksissa.

Olen aineenopettaja alakoulussa. Oppilaat ovat omilta luokanopettajiltaan oppineet, että tunnilla ei tarvitse olla hiljaa ja opettaja ei koskaan huuda. Yritä sitten siinä ylläpitää työrauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Lastenhan pitää nykyään möykätä ja ottaa oma tilansa, muuten epäillään, että jokin on hullusti. Ikävää, että tämä on mennyt näin yli.

Juu ja jotenkin ihaillaan etelä-eurooppalaista sanavalmiutta ym. Mutta kun jos osa paremmista oppilaista (kiltit tytöt) pärjää siinä hälinässä ja säntäilyssä numeroiden tippumatta, niin vähänkin keskittymishäiriöisemmät valitettavasti tippuvat.

Vierailija kirjoitti:

Olen aineenopettaja alakoulussa. Oppilaat ovat omilta luokanopettajiltaan oppineet, että tunnilla ei tarvitse olla hiljaa ja opettaja ei koskaan huuda. Yritä sitten siinä ylläpitää työrauhaa.

Sehän siinä onkin, että kun koko kasvatus-ja opetusala tarvitsisi ryhtiliikkeen ja pari askelta taaksepäin.

Se työ pitää aloittaa jo päiväkodeista, ja valitettavasti päiväkodit ja ala-asteet ovat nyt ylilempeän ja sallivan kasvatustyylin pauloissa.

Onko takana jokin tasa-arvoagenda? Eli onko tarkoitus viedä länsimaiden nuoriso matalamman kehitystason maiden nuorison tasolle ja saada globalistisen yhteisvaltion idea realisoitua pikkuhiljaa tavoitteena tasatyhmien maailma ? Muuta en keksi rappiolle motiivia. Sanokaa viisaammat muu tarkoitus, jos keksitte.

Ap jatkaa.

Nyt ei yhteiskunnassa hoideta itse ongelman juurisyitä (levoton oppimisympäristö, kurin puute), vaan kalliisti sen seurauksia.

Jatkuvasti pyydetään lisää koulunkäynninohjaajia, pienryhmiä ja psykologeja tukemaan levottomia ja keskittymiskyvyttömiä riehujia, sekä näiden riehujien rääkkäämiä arempia oppilaita auttamaan.

Tietysti osa lähtee perheiden pahoinvoinnista: iso osa lastensuojelun lapsiasiakkaista ei tule ydinperheistä.

Kännykät ja some vähemmäksi, kuri takaisin ja lapsille harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen sijaisuuksia välillä päivähoitoon. Se missä ennen sai ärähtää "nyt hiljempaa" ja porukka hiljeni, on nyt puheltava suu messingillä ja sanoitettava tunteita. Aikaa ja resursseja kuluu - mutta kova hälinä on silti pysyvä olotila.

Koko ajan kehuttava, kehuttava, kehuttava niinkuin herkästi pilallemenevää Ming-ajan vaasia, ja jos sanoo tiukasti (siis oikeasti loukkaamatta), niin kohta löytää itsensä jo EU:n ihmisoikeusistuimesta syytettyjen penkiltä...

Älä jaksa. Ei pidä paikkaansa; asiasta saa sanoa, huutaa tietenkään ei.

Älä itse jaksa. Totuus tekee sinulle kipeää.

Nämä ongelmat ovat 4-5 vuoden kuluessa monisukupolvisia: jo nyt Wilmassa on mielensäpahoittaneiden vanhempien armeija, jotka eivät ole jämäkän opettajan puolella, vaan huonosti käyttäytyvän lapsensa.

Sen sijaan vanhemmat sättivät opettajia ja vetävät asioista jonkun ihmeellisen ihmisoikeus-traumatisoitumiskeskustelun, jos lapseltaan on edellytetty ihan normaalia hyvää käytöstä ja koulutyöhön paneutumista.

ja sitten ihmetellään jopa arvostellaan jos vanhemmat haluavat  yksityisiä turvallisia häiriöttömiä ympäristöjä. vapaa kasvatus perus koulu tullut tiensä päähän nyt vielä seinättömät hallit kukahan noita keksii.

Miksette opettajat tee joukolla valitusta OAJ:iin tai Opetushallitukseen? Samoin varhaiskasvattajat?

Kohta ei ole kouluissa opettajia, kun aika menee ihan toissijaisten asioiden hoitamiseen, ja ylimielisen&oikeutensa tietävän luokan kanssa toimimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Oi niitä aikoja omassa lapsuudessa ala-asteella, jossa opettaja ärähti usein "NYT HILJAA!", kaikki hiljenivät, ja oppitunnit menivät rauhallisesti. Jokaisella oli mahdollisuus oppimiseen.

Silti se opettaja oli pidetty, ja koska meidät ohjattiin kuuntelemaan, niin luokkamme oli huipputasoa.

Kukaan samalla luokalla olleista kavereistani ei vieläkään ole purkanut sitä, että olisi traumatisoitunut.

Nykyään pelätään käyttää vanhoja, hyviä metodeja, ihan kuin sellaisten toteuttaja olisi jyrkkä ihmishirviö.

Eri asia sitten oikeasti häiriintyneet ja väkivaltaiset opettajat, nyt en puhu heistä.

Muistan myös kouluajoilta miten opettajat saivat luokan hiljaiseksi vain ärähtämällä. Me tiesimme, että jos emme tottele niin saamme sellaisen rangaistuksen joka tuntuu. Tiesimme myös, varsinkin yläasteella, että tietyt opettajat voivat käydä fyysisesti "kimppuun" jos emme ala tottelemaan. Eihän se meidän hölmöilyjä täysin estänyt mutta kun nämä tietyt opettajat ilmeistyivät paikalle niin kyllä siinä "kylän kovinkin poika" yleensä rauhoittui. Ei kukaan traumatisoitunut kurin takia. Emmehän me kakarana tietenkään kurinpidosta pitäneet mutta sen ansiosta opimme hyviä tapoja emmekä uskaltaneet haistatella tuntemattomille kuten nykypäivän kakaroilla on tapana jos jokin asia ei heitä miellytä.

Jos joku opettaja joskus käytti rankempia keinoja niin ei siihen kukaan viranomainen puuttunut eikä niistä uskaltanut omille vanhemmille kertoa koska heiltä olisi todennäköisesti tullut toinen rangaistus. 99% tapauksista syy nimittäin oli oppilaan typerässä käytöksessä. Vanhempien pitää aina opettaa lapsilleen hyviä käytöstapoja eikä kurinpitoa pidä missään tapauksessa unohtaa. Muutoin tuloksena on näitä nykypäivän häirikkökakaroita joista ei valitettavasti ikinä tule mitään muuta kuin työttömiä ja mahdollisesti päihderiippuvaisiakin.

Eron 10 vuoden takaiseen voi huomata jo Supernanny-ohjelmissa. Joskus 6-8 vuotta sitten brittiversiossa käytettiin jäähyä vielä.

Piia Penttalakin oli mun mielestä jämäkämpi aluksi, nyt on melkein enää hymyilevä kehumiskone.

Älkääkä ymmärtäkä väärin. Kehuminen ja kannustaminen on oikein, mutta liiallisesti tehtynä se ei korvaa kuria, ja siinä tulee inflaatio.

Sanonta "positiivisen kautta" ei kata kaikkea, ja ei tehoa kaikkiin.

Nimim.Semmoinen jota on kehuttu lapsena ihan itsestäänselvistä ja pienimmistäkin asioista