Pitääkö minun ymmärtää vaimoani ja olla hänen puolellaan, vaikka hän olisi mielestäni väärässä?

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi kantaa koko asiaan.

No minä kyllä sanoisin, että oletko nyt miettinyt asiaa kahteen kertaan ja kertoisin oman mielipiteeni asiasta. Harmi, jos pitkäaikainen ystävyyssuhde kariutuisi väärinkäsityksiin. Jos edelleenkin on asiasta erimieltä, niin sitten on ja se on hänen asiansa. 

Vierailija kirjoitti:

Voit ymmärtää vaimoasi ja olla hänen puolellaan olematta kuitenkaan tässä asiassa hänen kanssaan samaa mieltä.

No jos toinen selvästi näyttää ymmärtäneen asian väärin, niin kyllä yrittäisin selvittää asian toisenkin näkökulmasta enkä esittäisi vain ymmärtäväistä. Saattaisinpa sanoa, että hemskutti, nyt ne laput silmiltä pois ja katso tilannetta ihan toisesta näkökulmasta. 

Tottakai mielipiteensä voi sanoa, sehän on vain mielipide. Eikö se ole henkistäväkivaltaa jos parisuhteessa ei saa mielipiteitä sanoa tai pelkää mitä siitä seuraa?

Parisuhteessa miesten kannattaa antaa empatiaa, empatiaa ja empatiaa. Voit esim. halata ja sanoa, että "Huomaan, että sinua harmittaa. On todella surullista, että sukset menevät ristiin ystävien kanssa." Tämähän on totta. Sinitä et valehtele. On kurjaa, kun ysvätä riitelevät. Muista, että vaimo ei ole hakemassa sinulta neuvoja. ( Jotkut harvat ovat.) Hän kaipaa kuuntelijaa ja lohduttajaa. Sinä miehenä ehkä kaipaisit, että vaimosi sanoisi sinulle vastaavassa tilanteessa että " Pää pois sieltä per*****. Ryhdistäyty ja näe omat virheesi. Toimi sen mukaan.*

Vaimosi kaipaa sinulta empatiaa, jotta voi itse keksiä ratkaisun. Todennäköisesti hän huomaa itse, että on käyttäytynyt huonosti. Jos parin päivän kuluttua hän ei ole vielä huomannut, niin silloin voit mahdollisesti ottaa puheeksi, että miten vaimosi luulee, että hänen ystävänsä on tulkinnut koko tilanteen. Ja mikä koko heidän yhteisessä historiassa vaikuttaa siihen, että tilanteesta on kaksi niin erilaista tulkintaa.

Tässä selityksessäni on hyvin vahvat sukupuolistereotypiat. Mehän olemme persoonia, mutta ehkäpä vaimosi on juuri tuon kaltainen. Muista, että mitään pahaa et sano ystävästä. Vaimosi kyllä muistaa sen mikäli ystävyys taas kukoistaa jonakin päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa miesten kannattaa antaa empatiaa, empatiaa ja empatiaa. Voit esim. halata ja sanoa, että "Huomaan, että sinua harmittaa. On todella surullista, että sukset menevät ristiin ystävien kanssa." Tämähän on totta. Sinitä et valehtele. On kurjaa, kun ysvätä riitelevät. Muista, että vaimo ei ole hakemassa sinulta neuvoja. ( Jotkut harvat ovat.) Hän kaipaa kuuntelijaa ja lohduttajaa. Sinä miehenä ehkä kaipaisit, että vaimosi sanoisi sinulle vastaavassa tilanteessa että " Pää pois sieltä per*****. Ryhdistäyty ja näe omat virheesi. Toimi sen mukaan.*

Vaimosi kaipaa sinulta empatiaa, jotta voi itse keksiä ratkaisun. Todennäköisesti hän huomaa itse, että on käyttäytynyt huonosti. Jos parin päivän kuluttua hän ei ole vielä huomannut, niin silloin voit mahdollisesti ottaa puheeksi, että miten vaimosi luulee, että hänen ystävänsä on tulkinnut koko tilanteen. Ja mikä koko heidän yhteisessä historiassa vaikuttaa siihen, että tilanteesta on kaksi niin erilaista tulkintaa.

Tässä selityksessäni on hyvin vahvat sukupuolistereotypiat. Mehän olemme persoonia, mutta ehkäpä vaimosi on juuri tuon kaltainen. Muista, että mitään pahaa et sano ystävästä. Vaimosi kyllä muistaa sen mikäli ystävyys taas kukoistaa jonakin päivänä.

Eli empatiaa ja antaa toisen olla vain väärässä, ok. Minä ainakin toivoisin, että puoliso kertoo jos olen hänen mielestään väärässä ja tekemässä jonkin ison virheen. Empatiaa..jos toinen on väärässä ja saattaa räjähtää sinun mielipiteestä, sitä empatiaa voi olla hankala sellaiselle ihmiselle antaa. Jos on parisuhde, missä mielipiteensä saa sanoa ilman pelkoa toisen reaktiosta, niin silloin sekin on huomattavasti helpompaa. Ihmettelen suhteita missä toinen on se ainainen lohduttaja ja samalla saa pelätä omien mielipiteiden sanomista. Ei ole tervettä.

Nainen kaipaa suhteessa tasapuolista kohtelua, eikä sukupuolensa perusteella tapahtuvaa hyssyttelyä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai mielipiteensä voi sanoa, sehän on vain mielipide. Eikö se ole henkistäväkivaltaa jos parisuhteessa ei saa mielipiteitä sanoa tai pelkää mitä siitä seuraa?

Jos toisen reaktio pelottaa, niin on! Ap kannattaa miettiä ja asettaa rajat miten sinua saa kohdella. Parisuhdeväkivaltaa harjoittavat naiset aivan yhtä usein kuin miehetkin. Monet miehet eivät edes tiedosta kokevansa väkivaltaa, joten tästä pitäisi puhua enemmän. Aseta ap rajat.

Ei sinun tarvitse kaunistella asioita tai nyökytellä, jos vaimosi on väärässä. Asioista voi olla eri mieltä, mutta asiallisesti.

Vaimosi riitaan ystävänsä kanssa en puuttuisi kuitenkaan. Siinä on kyse tunteista ja niistä et sivullisena voi mennä sanomaan, että ne ovat vääriä. Voit toki esittää rakentavia kysymyksiä tyyliin "tulee tuosta semmoinen vaikutelma, että XX saattoi tarkoittaa asiaa näin eikä noin, olisiko se sinusta mahdollista?"

Tai kysy vaikka vaan, että "ottamatta kantaa teidän riitaan, oletko miettinyt, kannattaako niin pitkään jatkunut tiivis ystävyys lopettaa tuon takia vai kannattaako sittenkin tehdä sopu ja jatkaa puhtaalta pöydältä?"

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa miesten kannattaa antaa empatiaa, empatiaa ja empatiaa. Voit esim. halata ja sanoa, että "Huomaan, että sinua harmittaa. On todella surullista, että sukset menevät ristiin ystävien kanssa." Tämähän on totta. Sinitä et valehtele. On kurjaa, kun ysvätä riitelevät. Muista, että vaimo ei ole hakemassa sinulta neuvoja. ( Jotkut harvat ovat.) Hän kaipaa kuuntelijaa ja lohduttajaa. Sinä miehenä ehkä kaipaisit, että vaimosi sanoisi sinulle vastaavassa tilanteessa että " Pää pois sieltä per*****. Ryhdistäyty ja näe omat virheesi. Toimi sen mukaan.*

Vaimosi kaipaa sinulta empatiaa, jotta voi itse keksiä ratkaisun. Todennäköisesti hän huomaa itse, että on käyttäytynyt huonosti. Jos parin päivän kuluttua hän ei ole vielä huomannut, niin silloin voit mahdollisesti ottaa puheeksi, että miten vaimosi luulee, että hänen ystävänsä on tulkinnut koko tilanteen. Ja mikä koko heidän yhteisessä historiassa vaikuttaa siihen, että tilanteesta on kaksi niin erilaista tulkintaa.

Tässä selityksessäni on hyvin vahvat sukupuolistereotypiat. Mehän olemme persoonia, mutta ehkäpä vaimosi on juuri tuon kaltainen. Muista, että mitään pahaa et sano ystävästä. Vaimosi kyllä muistaa sen mikäli ystävyys taas kukoistaa jonakin päivänä.

hmm. Mietin tässä, että mainittu empatia tarkoittaa usein juuri tuota asioiden kaunistelua ja villasella painamista, mitä se ei ole. Empatiahan tatkoittaa, että ymmärtää mitä toinen tuntee ja yleensä tämä tuodaan vielä toiselle julki, noin suurpiirteisesti sanottuna. Hän siis osoittaa empatiaa naiselle, että tietää miltä erimielisyydet tuntuu, vaikka tietää naisen olevan väärässä. En haluaisi minua kohdeltavan noin. Oikeastaan kyse lieneekin sympatiasta, koska he jakavat tämän saman asian keskenään, nainen on eri mieltä ystävänsä kanssa ja mies eri mieltä naisen kanssa. "Kulta tiedän miltä tuntuu olla eri mieltä jonkun itselle tärkeän ihmisen kanssa, minä tunnen samoin ja mielestäni olet tässä asiassa väärässä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa miesten kannattaa antaa empatiaa, empatiaa ja empatiaa. Voit esim. halata ja sanoa, että "Huomaan, että sinua harmittaa. On todella surullista, että sukset menevät ristiin ystävien kanssa." Tämähän on totta. Sinitä et valehtele. On kurjaa, kun ysvätä riitelevät. Muista, että vaimo ei ole hakemassa sinulta neuvoja. ( Jotkut harvat ovat.) Hän kaipaa kuuntelijaa ja lohduttajaa. Sinä miehenä ehkä kaipaisit, että vaimosi sanoisi sinulle vastaavassa tilanteessa että " Pää pois sieltä per*****. Ryhdistäyty ja näe omat virheesi. Toimi sen mukaan.*

Vaimosi kaipaa sinulta empatiaa, jotta voi itse keksiä ratkaisun. Todennäköisesti hän huomaa itse, että on käyttäytynyt huonosti. Jos parin päivän kuluttua hän ei ole vielä huomannut, niin silloin voit mahdollisesti ottaa puheeksi, että miten vaimosi luulee, että hänen ystävänsä on tulkinnut koko tilanteen. Ja mikä koko heidän yhteisessä historiassa vaikuttaa siihen, että tilanteesta on kaksi niin erilaista tulkintaa.

Tässä selityksessäni on hyvin vahvat sukupuolistereotypiat. Mehän olemme persoonia, mutta ehkäpä vaimosi on juuri tuon kaltainen. Muista, että mitään pahaa et sano ystävästä. Vaimosi kyllä muistaa sen mikäli ystävyys taas kukoistaa jonakin päivänä.

hmm. Mietin tässä, että mainittu empatia tarkoittaa usein juuri tuota asioiden kaunistelua ja villasella painamista, mitä se ei ole. Empatiahan tatkoittaa, että ymmärtää mitä toinen tuntee ja yleensä tämä tuodaan vielä toiselle julki, noin suurpiirteisesti sanottuna. Hän siis osoittaa empatiaa naiselle, että tietää miltä erimielisyydet tuntuu, vaikka tietää naisen olevan väärässä. En haluaisi minua kohdeltavan noin. Oikeastaan kyse lieneekin sympatiasta, koska he jakavat tämän saman asian keskenään, nainen on eri mieltä ystävänsä kanssa ja mies eri mieltä naisen kanssa. "Kulta tiedän miltä tuntuu olla eri mieltä jonkun itselle tärkeän ihmisen kanssa, minä tunnen samoin ja mielestäni olet tässä asiassa väärässä"

😂

Kerro, mikä sellainen suhde on missä katsellaan sivusta kun toinen tekee virheen.

Kuulostaa äitini riidoilta. Hänellä on diagnosoitu myös harhaluuloisuushäiriö.

Olisin varmaan ihan hiljaa, eipä minun mielipiteitä ole tässä taloudessa lasten syntymän jälkeen kuunneltu. Kai se raivostuminen sentään jostakin kertoo, täällä menee kaikki aivan kuuroille korville.