Pitääkö minun ymmärtää vaimoani ja olla hänen puolellaan, vaikka hän olisi mielestäni väärässä?
Riitaantui pitkäaikaisen ystävänsä kanssa ja kun olen kuunnellut asioiden tapahtumakulkua, niin minun mielestäni vaimoni on se, joka on ymmärtänyt asiat väärin.
Pitääkö silti esittää, että on samaa mieltä ja että ystävä on kusipää, vaikka mielestäni vika riidan tiimoilta olisikin pikemminkin vaimossani? Sen tiedän, että jos yhtään tuo ilmi ymmärtävänsä vastapuolta, niin seuraavana olen minä mäkätyksen kohteena.
Kommentit (52)
On viisainta olla valitsematta puolia.
Yrittäisin varovasti saada vaimon näkemään asian ystävän kannalta vaikka hän varmasti suuttuukin sinulle. Teet vaimolle karhunpalveluksen menemällä hänen puolelleen. Tosin, ehkä aikuista ihmistä ei enää voi kasvattaa? Mutta sinun rehellisyytesi voisi auttaa vaimoa sopimaan riitansa ystävän kanssa? Sääli jos pitkä ystävyys loppuu väärinkäsityksen vuoksi, ole siis rohkea.
Sanoisin rehellisesti mielipiteeni.
No jaa. Kuvailet vaimosi puhetta mäkätykseksi, joten veikkaan että et ole puolueeton vaan lähtökohtaisesti pidät vaimoasi turhasta mäkättäjänä. Se, mistä tuo halveksiva ja vihamielinen asenteesi omaa vaimoasi kohtaan johtuu, on ammattilaisen selvitettävä.
Minä sanoisin kyllä kantani. Ärsyttää turhasta suuttuvat ihmiset. Ja mitä tuohon tulee, että naiset on aina oikeassa. Mieheni joskus valitti, etten osaa myöntää jos olen väärässä. Pyysin häneltä esimerkkiä koska näin on tapahtunut, mutta hän ei osannut mainita yhtäkään esimerkkiä...
Vaikea sanoa tuntematta koko tarinaa ja sen osapuolia ihan absoluuttisen parasta suhtautumista.
Ite pyrkisin pitäytymään ns neutraalina osapuolena. Eli en lähtisi mukaan puolison mielipiteeseen enkä välttämättä menisi toisen osapuolen puolelle. Ehkä yrittäisin olla sillanrskentaja heidän välissään neutraalilla asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin kyllä kantani. Ärsyttää turhasta suuttuvat ihmiset. Ja mitä tuohon tulee, että naiset on aina oikeassa. Mieheni joskus valitti, etten osaa myöntää jos olen väärässä. Pyysin häneltä esimerkkiä koska näin on tapahtunut, mutta hän ei osannut mainita yhtäkään esimerkkiä...
ei uskaltanut tai ei vaan jaksanut osallistua aloittamaasi riitaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö tosiaan naiselle voi sanoa hänen olevansa väärässä? Onko hän jokin keskenkasvuinen? Kyllä naisen tulee pystyä kohdata kritiikki, siinä missä miehenkin, koska tuo on juuri se syy miksi miehet eivät puhu vaikeista asioista naisille, pelkäävät tämän ottamaan nokkiinsa. Pikkasen pistää ärsyttämään kaksoistandardit mitä naiset pitää yllä. Ja minäkin olen nainen, mutta olen opetellut sietämään myös negatiivista palautetta esim mieheltäni ja mies on alkanut uskaltaa myös kertoa omista tunteistaan. Ap kerro ja sano että tässä asiassa olet mielestäni väärässä, mutta se ei tarkoita ettenkö rakastaisi sinua. Ihme koti ja parisuhde jos ei asiallisesti omaa mielipidettä saa esittää.
aika iso riski ap:lle, jos menee tuollaisia sanomaan.
Totta kai puhut rehellisesti, mutta senkin voi tehdä kauniisti. Jos puolisosi ei ymmärrä, anna aikaa, joskus itsereflektio unohtuu ja tulee vääntäneesi asiat ihan päälaelleen. Toivottavasti puolisosi on oikeasti fiksu, eli ajan kanssa nöyrtyy katsomaan tilannetta eri vinkkelistä.
Ja miksi sinun pitäisi ottaa huono käytös loputtomiin vastaan? Ole mies ja sano nätisti, että huomaan että olet vihainen, puhutaan toisella kerralla, ilman syytöksiä.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö tosiaan naiselle voi sanoa hänen olevansa väärässä? Onko hän jokin keskenkasvuinen? Kyllä naisen tulee pystyä kohdata kritiikki, siinä missä miehenkin, koska tuo on juuri se syy miksi miehet eivät puhu vaikeista asioista naisille, pelkäävät tämän ottamaan nokkiinsa. Pikkasen pistää ärsyttämään kaksoistandardit mitä naiset pitää yllä. Ja minäkin olen nainen, mutta olen opetellut sietämään myös negatiivista palautetta esim mieheltäni ja mies on alkanut uskaltaa myös kertoa omista tunteistaan. Ap kerro ja sano että tässä asiassa olet mielestäni väärässä, mutta se ei tarkoita ettenkö rakastaisi sinua. Ihme koti ja parisuhde jos ei asiallisesti omaa mielipidettä saa esittää.
Onpas jännä, että naiselta vaadit tietynlaista käytöstä, mutta miestä et vaadi kestämään toisen suuttumusta. No, onhan sitä tutkittu paljon. Naiselta ei siedetä vihan ilmaisua, miehelle täysin ok.
Heittäisin typerän naisen ulos kämpästä ja iskisin fiksumman ystävättären.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin varovasti saada vaimon näkemään asian ystävän kannalta vaikka hän varmasti suuttuukin sinulle. Teet vaimolle karhunpalveluksen menemällä hänen puolelleen. Tosin, ehkä aikuista ihmistä ei enää voi kasvattaa? Mutta sinun rehellisyytesi voisi auttaa vaimoa sopimaan riitansa ystävän kanssa? Sääli jos pitkä ystävyys loppuu väärinkäsityksen vuoksi, ole siis rohkea.
Kyllä normaali avoin ihminen kasvaa vielä aikuisenakin. Me ainakin mieheni kanssa edelleen kasvatamme toisiamme, rakkaudessa, ja ihan oppivaisia ollaan edelleen =)
N53
Et kuvaile mistä on kyse. Mutta lähtökohtaisesti jotain on sattunut, mistä vaimosi on tuohtunut. Hän reagoi joko nykyhetkeen tai johonkin tässä, mikä sohasi menneisyyden haavaa. Se ei ole olennaista, että kenen "vika" vaan, se mitä johtopäätöksiä me satutettuina tehdään tilanteista. Esim jos on kokenut, että ei ole ystävänsä arvostama ym.
Siellä alla on aina jokin tarve (mikä tässä nyt ei toteudu jos vaimo tulkitsee, että kaveri on häntä "vastaan" eikä esim tuki ja turva, bestis.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin kyllä kantani. Ärsyttää turhasta suuttuvat ihmiset. Ja mitä tuohon tulee, että naiset on aina oikeassa. Mieheni joskus valitti, etten osaa myöntää jos olen väärässä. Pyysin häneltä esimerkkiä koska näin on tapahtunut, mutta hän ei osannut mainita yhtäkään esimerkkiä...
ei uskaltanut tai ei vaan jaksanut osallistua aloittamaasi riitaan.
Esimerkin pyytäminen = riidan aloittaminen. OK. Miten selviät elämässä kun olet noin herkkä? -eri
Tutustu NVC. Ymmärrä vaimoasi. Anna tuki ja myötätunto. Sitten yritä selittää tilanne objektiivisesti ja auttaa ymmärtämään ystäväänsä.
Riippuu asiasta. Jos on kyse täysin turhanpäiväisestä asiasta, johon ei löydy oikeaa vastausta, ei kannata puuttua lainkaan. Jos taas on kyse faktapohjaisesta asiasta, jonka voi tarkistaa, sitten voi varovasti kyseenalaistaa vaimon näkemyksen.
Mutta en tosiaan kehota turhasta lähteä änkkäämään. Itse riitelin mieheni kanssa viime viikolla, kun mielestäni hän oli ymmärtänyt erään asian väärin ja yritin vain selittää, mitä toinen henkilö on ehkä tarkoittanut. En ole koskaan nähnyt miestäni niin vihaisena ja nyt jälkeenpäin kaduttaa, että menin sekaantumaan, kun lopulta oli itselleni aika turhasta asiasta kyse.
Onpas täällä tunteellisia kommentoijia. En sinuna ottaisi kantaa. Jos sinua vaivaa niin paljon se että vaimosi on väärässä ja ymmärtänyt kaiken väärin, niin kannan ottamisen sijaan sinä voit vaikka yrittää keskustella TÄYSIN puolueettomasti asiasta. Voit myös olla keskustelematta tästä asiasta.
No mieti asiaa näin. Olet vaikka rassannut autoja koko ikäsi. Autosi moottorissa on sivuääni ja olet paikallistanut vian. Nyt olet ryhtymässä sitä korjaamaan ja mainitset siitä vaimollesi. Haluatko että vaimosi:
a) sanoo sinulle että olet ymmärtänyt väärin missä vika on ja että vaimosi voi lähettää sinulle linkin YouTube videoon missä opetetaan korjaamaan vika
b) sanoo että onpas hyvä kun saadan auto kuntoon
Ehkä heillä ei ole mitään riitaa, vaan kyseessä on vaimosi sinulle asettama ansa. Jos menet vaimon ystävän puolelle, niin olet ihastunut häneen. Jos taas menet vaimon puolelle, niin olet siinäkin tapauksessa ihastunut ystäväänsä, olet vain niin ovela, ettet näytä sitä.
En ottaisi kantaa koko asiaan.