Lue keskustelun säännöt.
Mitä ovat ne asiat, joista löytyy se tarkoitus ja ilo elämälle meille ikuisesti yksinäisille?
02.05.2021 |
Mä olen jo tähän yksinäisyyteeni tottunut ja tämän hyväksynyt, mutta melko usein tunnen halua tehdä tai kokea jotain merkityksellistä. Mitä se voisi olla? Välillä mulla on myös tylsää ja vaikka olen kaikenlaista harrastanutkin eivät harrastukset voi täyttää kaikkea sitä tyhjää aikaa, jota vanhemmalla yksinäisellä väistämättä on. Mistä siis täytettä niihin tyhjiin hetkiin? Monella onnea ja täyttymystä päiviin tuo kumppani ja lasten kasvamisen tarkkailu. Mikä voisi tämän ihmisen elämälle olennaisen asian korvata yksinäisen elämässä?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole löytynyt, voisi miettiä tähänastisen taktiikkansa toimimattomuutta ja alkaa tehdä toisin.
Paskaa heittämällä, solvaamalla ja törkeilyllä ei onnistu.
Kiltiksi itseään väittämällä ei muutu kiltiksi. Normaalit hyvät miehet eivät mainosta, heidän ei tarvitse kun se näkyy käytöksestä ja suhtautumisesta muihin.
Jos itselle on muiden ulkonäkö tärkeintä, passaa pistää oma ulkonäkö kuntoon ensin. Kaljamaha ja kaksoisleuka ei kaunista ketään.
Hassua huomata, kuinka sitä kuitenkin alitajuisesti sukupuolittaa ihan neutraalitkin kirjoitukset: minun silmissäni AP oli ilmiselvä nainen, sinun taas ilmeisesti mies? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys johtuu monista syistä, on se sitten fyysistä tai henkistä - tai molempia.
Mutta, on valtavan paljon yksinäisiä, joilla se sillä tavoin oma valinta, ettei kukaan ole kelvannut kumppanisi. Ei ole halunnut joustaa eikä antaa periksi omista mielipiteistään eikä tavoista. Näinollen on karkoittanut ympäriltään kuppaneita, ystäviä ja kaikenlaisia ihmisiä.
Se vaan on niin , ettei se KÄY silleen , että POIMII VAAN RUSINAT PULLASTA, jolloin voisi täyttää silloin sitä tyhjyyttä elämässä hankkiutumalla muiden esim sukulaisten juhliin jouluna .
Kun antaa , niin saa. Pitää nähdä vaivaa muiden eteen myös ja suvaita eri tavalla ajattelevia ihmisiä riitelemättä.
Mutta korosta, että tuo yllämainittu koskee vain määrätynlaisia ihmisiä.
Henkisyys ja meditaatio. En kaipaa ihmisiä ympärilleni, koska tiedän että minulla on itselläni jo suurin lahja.
Vierailija kirjoitti:
Hassua huomata, kuinka sitä kuitenkin alitajuisesti sukupuolittaa ihan neutraalitkin kirjoitukset: minun silmissäni AP oli ilmiselvä nainen, sinun taas ilmeisesti mies? :D
Melko jännä.
ap
Mulla on auttanut syvään yksinäisyydeen tunteeseen (jota tunsin seurassakin) se, että oon opetellut itselleni parhaaksi kaveriksi. Oon nimenomaan kohdannut sen yksinäisyyden enkä kiinnittänyt huomiota muualle. Aina sen tunteen pohjalla on ollut jokin oikean elämän tapahtuma, jossa en ole tullut nähdyksi enkä kuulluksi. Monesti noita läpikäydessä on tullut itku, mikä on helpottanut oloa. Ja kun tota on tehnyt tarpeeksi kauan, se yksinäisyyden tunne ei enää juurikaan vaivaa. Koska en ole enää yksin, vaan mulla on itseni. Muitakin ihmisiä toki tarvitsen, mutta ei kaikki halua/pysty kuulemaan kaikesta, mitä mulla on sydämelläni (enkä haluaisi siitä kaikesta avautuakaan), siksi on hyvä oppia tukemaan itsekin itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua Ap:n puolesta, mutta koen itsekin vastaavanlaista eksistentiaalista tyhjyyden tunnetta kuin aloituksessa kuvaillaan. Siihen ei auta uuden kielen opiskelu, luonnossa samoilu, taulujen maalaaminen tai käsityöt. Kyse on jostain perustavanlaatuisemmasta.
Tämäkin kuulostaa tutulta.
Periaatteessa on kaikkea hyvää ja kiinnostavaa, mutta kun koko ajan siellä taustalla pyörii ajatus, että onko tämä tarpeeksi ja pitäisikö olla jotain suurempaa, niin hankala on nauttia mistään täydellä sielulla. Hyväksyntää se vaatisi. Hyväksyntää tilanteelleen ja hyväksyntää sille, että tämä on kohtaloni ja keskittymällä siihen kaikki olisi parempaa. Hyväksyisi kaiken ja lopettaisi muusta haaveilun.
ap
Ap, ei sun tarvi hakea hyväksyntää eikä haaveilla mistään Mystisestä Suuresta, etenkään, kun et vielä taida tietää, mikä se suuri asia olisi, joka sen merkityksen ja rauhan sulle antaisi. Ei kannata jumittaa ajatuksessa, että olet jotain paljon vähemmän kuin muut. Moni muukin tuntee olonsa tyhjäksi ja yksinäiseksi, ei se tee kenestäkään toivotonta tapausta tai huonoa, tylsää tyyppiä.
Aloita itsesi hyväksymisestä. Lopeta sen hokeminen, että olet yksin tai yksinäinen, olet paljon muutakin. Olet persoonallinen, tunteva, aistiva, tarvitseva ihminen. Jatka listaa itse, sinähän itsesi tunnet.
Kokeile sellaisten asioiden tekemistä, josta pidät. Ei tarvitse olla mitään mullistavaa, tuottavaa tai radikaalia, voit puuhastella ihan vain omaksi iloksesi. Kai on jotain asioita, joista pidät? Jos kaipaat jotain seurallisempaa, kurkkaa vaikkapa kansalaisopiston tarjontaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole löytynyt, voisi miettiä tähänastisen taktiikkansa toimimattomuutta ja alkaa tehdä toisin.
Paskaa heittämällä, solvaamalla ja törkeilyllä ei onnistu.
Kiltiksi itseään väittämällä ei muutu kiltiksi. Normaalit hyvät miehet eivät mainosta, heidän ei tarvitse kun se näkyy käytöksestä ja suhtautumisesta muihin.
Jos itselle on muiden ulkonäkö tärkeintä, passaa pistää oma ulkonäkö kuntoon ensin. Kaljamaha ja kaksoisleuka ei kaunista ketään.
Hassua huomata, kuinka sitä kuitenkin alitajuisesti sukupuolittaa ihan neutraalitkin kirjoitukset: minun silmissäni AP oli ilmiselvä nainen, sinun taas ilmeisesti mies? :D
AP on mies. Voisin lyödä siitä vetoa.
Siis ap on yksin koska on päättänyt olla negatiivinen uhriutuja joka on aina yksin.
Asennemuutos ja uteliaisuus auttais, ei kukaan kotoa hae Suomessa.