Yhden lapsen äiti = laiska ja itsekäs äiti

Mielestäni sisarus on lapselle lahja, mutta lahjoista täytyy pitää huolta tasapuolisesti.

Ei oikeasti voi todeta kuin että ehkä se teki aika hyvää hänelle huomata ettei ollutkaan maailman napa, JA toivottavasti ystäväsi ei saa edes sitä yhtä lasta, koska yrittäisi selvästi tehdä siitä kaltaisensa itsekkään paskan. Tai ei pystyisi ollenkaan näkemään, että se lapsi ei ole samanlainen kuin ystäväsi, ehkäpä tuo lapsi kaipaisi sisarusta...

Ihme ääliöitä maa päällään kantaa. MAhtaa psykologia naurattaa kaverisi jutut.

Vierailija:

hän sai pikkuveljen ollessaan itse 9-vuotias. Se oli traumaattista hänelle ja hän on itse sanonut, ettei koskaan hanki toista lasta, sillä se on hirveintä mitä voi tapahtua.

Että kokemuksia on monia ja maailma on laaja. Oma totuus ei ole kaikkien objektiivinen totuus.

Lasten tekemiseen ylipäätään ryhtyvä on itsekäs.



Toiset haluaa monta lasta ja päteä sillä saralla toisten mielenkiinto on muualla, ei lapsiluku määrää ihmisen hyvyyttä tai pahuutta, itsekkyyttä tai epäitsekkyyttä.



Olet ap sokea itsellesi, jos et näe omaa itsekkyyttäsi

tarpeeksi sairas, siinä on työtä kolmen edestä. Mutta ap:n kaltaiselle se on varmasti käsittämätön asia sisäistää.

onko sukulaisia tai muita lapsenvahteja lähellä. Kyllä voi yhdenkin lapsen hoitaminen olla rankkaa jos ei ikinä voi jättää lasta edes pariksi tunniksi hoitoon.

Mitä jos mies ei halua enempää lapsia kuin yhden? Onko siis äidin itsekyyttä olla hankkiutumatta salaa raskaaksi??? Eiköhän anneta jokaisen perheen tehdä omat päätöksensä itse, tarkoitti se sitten yhtä tai viittätoista lasta.

Jos tiedät kuka hän oli.... höpönlöpön ja vielä kerran höpö höpö.

a olisin halunnut keskittyä yksin häneen =). Mutta luonto päätti toisin, sain kaksoset. Kumpaakaan en pois antaisi, mutta pakko sanoa, että aika ajoin, kun toinen on vaikkapa mummolassa, nautin suunnattomasti yhden lapsen seurasta. Saan kohdistaa huomion yksin hänelle, eikä AINA, AINA, AINA tarvitse jakautua.

yhden 6-vuotiaan lapsen äiti. Uskon ja toivon (mikäli hän jää ainoaksi) että on saanut sellaiset eväät elämäänsä, että selviää suht järjissään siitä kauheasta tragediasta, että sisaruksia ei ole.

Kaikkien sisarusten henkilökemiat ei välttämättä kohtaa, joten kaveriksi niitä sisaruksia ei kannata tehdä. Meillä kahden kanssa oli helpompaa kuin yhden kanssa. Itsekäs? Mikä siinä on itsekästä, että tekee vain yhden lapsen? Näillä argumenteilla mitä tässä keskustelussa on esitetty, voidaan väittää, että on itsekästä ja laiskaa käyttää ehkäisyä. Epäitsekäs ja ahkera äiti hoitaa nurisematta kaikki lapset, jotka luoja suo...



terv. ensin yhden, sitten kahden ja lopulta kolmen lapsen äiti

KYLLÄ MINÄ HALUAISIN SEN TOISEN LAPSEN MUTTA MIES EI!!! JOTEN PAKKO SE ON JÄÄDÄ YKSI LAPSISEKSI

Olen kasvanut ainoana lapsena ja kasvatan nyt yhtä ainoaa lastani.

Kaupunkioloissa ainoa lapsi ei kärsi kavereiden puutteesta mutta eri juttu tietty on harvaan asuttu seutu jossa leikkikavereita ei ole.

Naurettavaa alkaa vääntämään sitä toista vain sen takia, että " lapsiparka saisi kaverin..." . Itse olen aina ollut kehnoissa väleissä siskoni kanssa (tapeltu ollaan enimmäkseen) ja ne todelliset kaverit olen etsinyt kodin ulkopuolelta.



Myöskin tuo ainainen höpinä ainoan lapsen lellittelystä ja itsekkyydestä mättää ainakin minun kokemusteni pohjalta: esim. avomieheni on 5-lapsisesta perheestä ja sen ITSEKKÄÄMPÄÄ ja omahyväisempää ihmistä saa hakea... Samaa voi todeta isästäni, joka on myös 5-lapsisesta perheestä. Äitini sen sijaan on todella empaattinen ja epäitsekäs (jatkuvasti tarjoutuisi hoitamaan lapsiani yms.) ja ainoa lapsi on ollut.

niin ei se mee niin että ainoa lapsi=itsekäs aikuinen ja päinvastoin.

Ne joilla on useampi lapsi on välillä kovinkin kärkkäitä tuomitsemaan ainoiden lasten äidit , helppo ainakin siinä aiheessa päästä pätemään.

Mulla on 1 lapsi ja tällä hetkellä ei tee mieli toista, en viitsi periaatteen takia ruveta tekemään kun kotiäitiys on musta vähän ahdistavaa pidemmän päälle ja toisaalta mitä järkeä tehdä lapsia jos heti haluaa saada ne toisten hoitoon. Yhdestäni olen kiitollinen enkä pois tietenkään antaisi.

Kälyni jaksaa aina kauhistella, kun minun ainokainen vilkas poikani ehtii joka paikkaan (on ollut kälyllä useasti hoidossa) ja hänen kaksi rauhallista tyttöään ovat kuulemma niin helppoja.