Mikä monia ihmisiä haittaava asia ei haittaa sinua ollenkaan? Minä aloitan

Jännää toi koirankakkavouhkaaminen. Kakka on kuitenkin biohajoavaa. Enemmän ärsyttää kertismaskit ja muut roskat joka puolella. Vouhkataan vihreistä arvoista ja sitten ulkona kauppareissulla näkee viskottuina helposti 15 maskia. Miten vaikeaa on laittaa se maski roskiin? Eikä tuolla voi noin vain alkaa keräilemään mahdollisia tautiriskejä maasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haittaa, vaikka pienille lapsille ei velvoiteta kotitöitä. Tämä tuntuu haittaavan monia. Meillä ei tarvitse ekaluokkalaisen osallistua ruoanlaittoon, roskiksen viemiseen, imurointiin tai pikkusisarusten vahtimiseen. Ehtii sitä myöhemminkin. Mutta jostain syystä tämä haittaa monia ja saan äitinä tuomitsevia palopuheita aiheesta. Tosiaan lapsia minä tein, en orjia.

Mä oon huomannut, että lapset oikeasti nauttivat siitä, kun heille antaa vastuuta ja he saavat kiitosta tekemästään työstä. Mun kolmasluokkalainen lapseni teki eilen meille aamupalan kokonaan itse ja oli todella ylpeä saavutuksestaan.

Saman olen huomannut. Ikätasolle sopivia hommia kannattaa antaa tehtäväksi, jossain vaiheessa elämää se palkitsee. Minusta on ollut tärkeää opettaa lapsille etteivät he asu missään täyden palvelun hoitolassa, vaan tämä on meidän kaikkien koti josta kaikki kantaa vastuunsa oman kyvyn ja iän mukaan. En koe pitäväni lapsia orjina vaikka osallistan heidätkin mukaan kotona elämiseen.

Itse en lapsena saanut kotona tehdä mitään, eikä mitään opetettu joten omilleen muuttaessa joutui opettelemaan kaiken pyykinpesusta lähtien. Sisarukseni jäikin sitten täysin uusavuttomaksi.

Anteeksi nyt, mutta kuinka vaikeaa ne on oppia aikuisena, jos pieni lapsikin osaa ne tehdä?

Osaako pieni lapsi siis mielestäsi laittaa ruokaa, pestä ikkunoita, pestä pyykkiä, tehdä kodin pieniä huoltotöitä, silittää vaatteet, pestä liesituulettimen suodattimia jne. ilman että joku ensin on opettanut ne?

Meillä edes kotitaloustunneilla ei kaikkea opetettu, koska hommat tehtiin aina ryhmissä eli yhdellä oli joku homma ja toisella toinen. Mutta ei kai sielläkään opetettaisi sitä vähääkään jos ihmiset osaisi automaattisesti noita tehdä?

Kyllä minusta kuuluu ihan peruskasvatukseen, että lapsille opetetaan kodin kunnossapitoon, ruuanlaittoon, rahankäyttöön jne. liittyvät asiat vaikka niitä ei kiinnostaisikaan. Ei ne kiinnosta minuakaan aina, mutta ne vaan kuuluu tehdä. En halua että lapseni on niitä työpaikan sankareita tai puolisoita, jotka heittää roskat minne sattuu roskiksiin, jättää astiansa ja roskansa muiden pestäviksi, jarrujäljet pönttöihin ja tavarat minne sattuu, koska on tottunut että joku muu siivoaa heidän pas-ansa kuitenkin.

Mutta mielipiteitä on monia, tämä vain minun.

Tosiaan mielipiteitä on monia. Duunariperheissä on usein tuo käsitys, että jos ei lapsena teetetä kaikkea kotona, niin niitä ei opi aikuisenkaan. Toiset tietää, että kaiken voi oppia myöhemminkin kuin alle kouluikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirankakat. Ne maatuvat ja eläimet paskantavat luontoon. Myös kaupunkiympäristö lasketaan luonnoksi. On älytöntä ostaa pusseja ja muovilapioita näitä kakkoja varten, eikä iso osa edes käytä maatuvia pusseja. Hedelmäpussissa ei jätös maadu.

Sellainen ihminen ei tarvitse koiraa, joka ei osaa kerätä sen jätöksiä! Riippumatta ketä ne häiritsee, ne pitää kerätä. Kyllä mua myös risoo, vaikka kukaan ei astu niiden päälle. Kyllä ne ainakin näin keväällä löytyvät aika keskeltä jalkakäytävää, kun lumet pakenevat pientareen kautta ojaan. Koirankakka sentään maatuu (paitsi kulkeutuessaan kengänpohjassa eteiseen)

Ei pitänyt ennenkään kerätä. Kerääminen on ollut olevinaan normaalia suunnilleen pari vuosikymmentä, sitä ennen ei oltu niin vieraannuttu siitä että eläin paskoo ulos. Mutta nuoremmat eivät muista.

Totta kai muistan. Muistelepas nyt sinä vuorostasi, minkä verran koiria parikymmentä vuotta sitten oli nykypäivään verrattuna. Yksikin koira paskoo valtavasti talven aikana, kun tekee suunnilleen samaan paikkaan. Mä ajun haja-asutusalueella ja kävin lumien sulettua nakkelemasa lapiolla koiranpaskat tienvarresta ojaan. Suurin osa niistä on lähtöisin yhdestä koirasta, eli meidän koirastamne, ja vaikka lumiaura on talven aikana kääntänyt suurimman osan ojaan, niitä oli silti ihan tien vieressä aivan valtava määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haittaa, vaikka pienille lapsille ei velvoiteta kotitöitä. Tämä tuntuu haittaavan monia. Meillä ei tarvitse ekaluokkalaisen osallistua ruoanlaittoon, roskiksen viemiseen, imurointiin tai pikkusisarusten vahtimiseen. Ehtii sitä myöhemminkin. Mutta jostain syystä tämä haittaa monia ja saan äitinä tuomitsevia palopuheita aiheesta. Tosiaan lapsia minä tein, en orjia.

Mä oon huomannut, että lapset oikeasti nauttivat siitä, kun heille antaa vastuuta ja he saavat kiitosta tekemästään työstä. Mun kolmasluokkalainen lapseni teki eilen meille aamupalan kokonaan itse ja oli todella ylpeä saavutuksestaan.

Saman olen huomannut. Ikätasolle sopivia hommia kannattaa antaa tehtäväksi, jossain vaiheessa elämää se palkitsee. Minusta on ollut tärkeää opettaa lapsille etteivät he asu missään täyden palvelun hoitolassa, vaan tämä on meidän kaikkien koti josta kaikki kantaa vastuunsa oman kyvyn ja iän mukaan. En koe pitäväni lapsia orjina vaikka osallistan heidätkin mukaan kotona elämiseen.

Itse en lapsena saanut kotona tehdä mitään, eikä mitään opetettu joten omilleen muuttaessa joutui opettelemaan kaiken pyykinpesusta lähtien. Sisarukseni jäikin sitten täysin uusavuttomaksi.

Anteeksi nyt, mutta kuinka vaikeaa ne on oppia aikuisena, jos pieni lapsikin osaa ne tehdä?

Osaako pieni lapsi siis mielestäsi laittaa ruokaa, pestä ikkunoita, pestä pyykkiä, tehdä kodin pieniä huoltotöitä, silittää vaatteet, pestä liesituulettimen suodattimia jne. ilman että joku ensin on opettanut ne?

Meillä edes kotitaloustunneilla ei kaikkea opetettu, koska hommat tehtiin aina ryhmissä eli yhdellä oli joku homma ja toisella toinen. Mutta ei kai sielläkään opetettaisi sitä vähääkään jos ihmiset osaisi automaattisesti noita tehdä?

Kyllä minusta kuuluu ihan peruskasvatukseen, että lapsille opetetaan kodin kunnossapitoon, ruuanlaittoon, rahankäyttöön jne. liittyvät asiat vaikka niitä ei kiinnostaisikaan. Ei ne kiinnosta minuakaan aina, mutta ne vaan kuuluu tehdä. En halua että lapseni on niitä työpaikan sankareita tai puolisoita, jotka heittää roskat minne sattuu roskiksiin, jättää astiansa ja roskansa muiden pestäviksi, jarrujäljet pönttöihin ja tavarat minne sattuu, koska on tottunut että joku muu siivoaa heidän pas-ansa kuitenkin.

Mutta mielipiteitä on monia, tämä vain minun.

Tosiaan mielipiteitä on monia. Duunariperheissä on usein tuo käsitys, että jos ei lapsena teetetä kaikkea kotona, niin niitä ei opi aikuisenkaan. Toiset tietää, että kaiken voi oppia myöhemminkin kuin alle kouluikäisenä.

Ei ole mikään "duunariperheiden" juttu.

Vierailija kirjoitti:

Eri maista tulevat ihmiset. Oma perimäkään ei ole 100% suomalainen ja asustelisin mieluummin paljon kansainvälisemmässä ympäristössä kuin mitä Suomessa on missään tarjolla.

No mikä pidättelee täällä?

Minua ei haittaa toisten ihmisten valinnat niin kauan kuin niitä ei väkisin tuputeta muille. Tällaisia ovat esim. maskin käyttö, rokotukset, matkustusvälineet (lentäminen, juna, oma auto, polkupyörä vai joku muu), ruokavaliovalinnat (lihaa vai ei), lasten hankkiminen, lemmikit, pukeutumistyyli, tatuoinnit, merkkilaukut tai niiden puute, hius- tai meikkityyli, harrastukset, rahankäyttötyyli jne.

Vieraiden ihmisten elämä ja asiat kiinnostavat minua ylipäänsä todella vähän. Ihmiset tuntuvat käyttävän valtavasti energia aivan tyhjänpäiväisistä asioista ärsyyntymiseen.

Minua häiritsee lähinnä turha melusaaste, esimerkiksi se, kun ihmiset kuuntelevat julkisissa liikennevälineissä musiikkia ilman kuulokkeita, tai parin minuutin välein toistuvat koronaohjeistuskuulutukset. Samoin hyvin voimakkaat ja pahat hajut ärsyttävät.

Miehen instatykkäilyt. Jokainen saa tykätä mistä haluaa, eikä ole salaisuus, että miehet tykkäävät kauniista naisista.

Ei haittaa omat ajamattomat (harvat) karvat missään, eivät myöskään kumppanin pöheiköt! Luonto rules.  :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haittaa, vaikka pienille lapsille ei velvoiteta kotitöitä. Tämä tuntuu haittaavan monia. Meillä ei tarvitse ekaluokkalaisen osallistua ruoanlaittoon, roskiksen viemiseen, imurointiin tai pikkusisarusten vahtimiseen. Ehtii sitä myöhemminkin. Mutta jostain syystä tämä haittaa monia ja saan äitinä tuomitsevia palopuheita aiheesta. Tosiaan lapsia minä tein, en orjia.

Mä oon huomannut, että lapset oikeasti nauttivat siitä, kun heille antaa vastuuta ja he saavat kiitosta tekemästään työstä. Mun kolmasluokkalainen lapseni teki eilen meille aamupalan kokonaan itse ja oli todella ylpeä saavutuksestaan.

Saman olen huomannut. Ikätasolle sopivia hommia kannattaa antaa tehtäväksi, jossain vaiheessa elämää se palkitsee. Minusta on ollut tärkeää opettaa lapsille etteivät he asu missään täyden palvelun hoitolassa, vaan tämä on meidän kaikkien koti josta kaikki kantaa vastuunsa oman kyvyn ja iän mukaan. En koe pitäväni lapsia orjina vaikka osallistan heidätkin mukaan kotona elämiseen.

Itse en lapsena saanut kotona tehdä mitään, eikä mitään opetettu joten omilleen muuttaessa joutui opettelemaan kaiken pyykinpesusta lähtien. Sisarukseni jäikin sitten täysin uusavuttomaksi.

Anteeksi nyt, mutta kuinka vaikeaa ne on oppia aikuisena, jos pieni lapsikin osaa ne tehdä?

Osaako pieni lapsi siis mielestäsi laittaa ruokaa, pestä ikkunoita, pestä pyykkiä, tehdä kodin pieniä huoltotöitä, silittää vaatteet, pestä liesituulettimen suodattimia jne. ilman että joku ensin on opettanut ne?

Meillä edes kotitaloustunneilla ei kaikkea opetettu, koska hommat tehtiin aina ryhmissä eli yhdellä oli joku homma ja toisella toinen. Mutta ei kai sielläkään opetettaisi sitä vähääkään jos ihmiset osaisi automaattisesti noita tehdä?

Kyllä minusta kuuluu ihan peruskasvatukseen, että lapsille opetetaan kodin kunnossapitoon, ruuanlaittoon, rahankäyttöön jne. liittyvät asiat vaikka niitä ei kiinnostaisikaan. Ei ne kiinnosta minuakaan aina, mutta ne vaan kuuluu tehdä. En halua että lapseni on niitä työpaikan sankareita tai puolisoita, jotka heittää roskat minne sattuu roskiksiin, jättää astiansa ja roskansa muiden pestäviksi, jarrujäljet pönttöihin ja tavarat minne sattuu, koska on tottunut että joku muu siivoaa heidän pas-ansa kuitenkin.

Mutta mielipiteitä on monia, tämä vain minun.

Tosiaan mielipiteitä on monia. Duunariperheissä on usein tuo käsitys, että jos ei lapsena teetetä kaikkea kotona, niin niitä ei opi aikuisenkaan. Toiset tietää, että kaiken voi oppia myöhemminkin kuin alle kouluikäisenä.

Ei tuolla ole kyllä mitään tekemistä duunariperheiden kanssa 🤣 Eikä kyse ole siitä että teetetään lapsilla kotitöitä vaan siitä, että niitä lapsia kasvatetaan. Kotityöt on olennainen osa kasvatusta aika monella. Lapsia kasvatetaan vaihtamaan vaatteitaan puhtaisiin ja käymään suihkussa (toivottavasti), samalla periaatteella myös moni kasvattaa huolehtimaan tavaroistaan ja ympäristöstään.

Oppia voi toki milloin vaan, mutta oma kokemus on se että helpompaa on ottaa lapset siihen ihan normaaliin arkeen mukaan aikaisin, kuin alkaa teini-iässä ohjeistamaan miten perunat kuoritaan, mihin kengät laitetaan ja missä sijaitsee taloyhtiön roskis. Kotityöt on osa normaalia arkea siinä missä se suihkussakäyminen tai koulutavaroista huolehtiminenkin, ilman mitään erillistä teettämistä tai lapsiorjuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei haittaa, vaikka pienille lapsille ei velvoiteta kotitöitä. Tämä tuntuu haittaavan monia. Meillä ei tarvitse ekaluokkalaisen osallistua ruoanlaittoon, roskiksen viemiseen, imurointiin tai pikkusisarusten vahtimiseen. Ehtii sitä myöhemminkin. Mutta jostain syystä tämä haittaa monia ja saan äitinä tuomitsevia palopuheita aiheesta. Tosiaan lapsia minä tein, en orjia.

Mä oon huomannut, että lapset oikeasti nauttivat siitä, kun heille antaa vastuuta ja he saavat kiitosta tekemästään työstä. Mun kolmasluokkalainen lapseni teki eilen meille aamupalan kokonaan itse ja oli todella ylpeä saavutuksestaan.

Saman olen huomannut. Ikätasolle sopivia hommia kannattaa antaa tehtäväksi, jossain vaiheessa elämää se palkitsee. Minusta on ollut tärkeää opettaa lapsille etteivät he asu missään täyden palvelun hoitolassa, vaan tämä on meidän kaikkien koti josta kaikki kantaa vastuunsa oman kyvyn ja iän mukaan. En koe pitäväni lapsia orjina vaikka osallistan heidätkin mukaan kotona elämiseen.

Itse en lapsena saanut kotona tehdä mitään, eikä mitään opetettu joten omilleen muuttaessa joutui opettelemaan kaiken pyykinpesusta lähtien. Sisarukseni jäikin sitten täysin uusavuttomaksi.

Anteeksi nyt, mutta kuinka vaikeaa ne on oppia aikuisena, jos pieni lapsikin osaa ne tehdä?

Osaako pieni lapsi siis mielestäsi laittaa ruokaa, pestä ikkunoita, pestä pyykkiä, tehdä kodin pieniä huoltotöitä, silittää vaatteet, pestä liesituulettimen suodattimia jne. ilman että joku ensin on opettanut ne?

Meillä edes kotitaloustunneilla ei kaikkea opetettu, koska hommat tehtiin aina ryhmissä eli yhdellä oli joku homma ja toisella toinen. Mutta ei kai sielläkään opetettaisi sitä vähääkään jos ihmiset osaisi automaattisesti noita tehdä?

Kyllä minusta kuuluu ihan peruskasvatukseen, että lapsille opetetaan kodin kunnossapitoon, ruuanlaittoon, rahankäyttöön jne. liittyvät asiat vaikka niitä ei kiinnostaisikaan. Ei ne kiinnosta minuakaan aina, mutta ne vaan kuuluu tehdä. En halua että lapseni on niitä työpaikan sankareita tai puolisoita, jotka heittää roskat minne sattuu roskiksiin, jättää astiansa ja roskansa muiden pestäviksi, jarrujäljet pönttöihin ja tavarat minne sattuu, koska on tottunut että joku muu siivoaa heidän pas-ansa kuitenkin.

Mutta mielipiteitä on monia, tämä vain minun.

Tosiaan mielipiteitä on monia. Duunariperheissä on usein tuo käsitys, että jos ei lapsena teetetä kaikkea kotona, niin niitä ei opi aikuisenkaan. Toiset tietää, että kaiken voi oppia myöhemminkin kuin alle kouluikäisenä.

Mutta oppiiko?

Nuorena urheilemaan ja liikkumaan tottuneet usein jatkaa tottumuksiaan aikuisinakin.

Jos lapsesta asti oppii että valehtelu on ok ja kaikesta selviää hyvällä tarinalla, niin jatkuu usein sama käytös aikuisenakin.

Jos lapsena tottuu, ettei mistään tarvitse kantaa vastuuta, sen oppiminen aikuisenakin on vaikeaa.

Jos lapsena tottuu, että joka päivä voi syödä herkkuja ja olla pesemättä hampaita, niin aikuisena voi olla vaikeaa oppia toisiin tapoihin.

Monella pula-aikana eläneellä on edelleen vahvasti tapana hamstrata kaikkea varastoon tai säästää naurettavissakin asioissa.

Moni jotka lapsuudessa ei ole syönyt kasviksia, ei opi sitä kunnolla aikuisenakaan.

Jne.

Jos tarkkaan alkaa miettimään niin aika moni asia on lapsuudesta opittua, meillä ihan kaikilla.

Nuorisolaisten mopoilla,moottoripyörillä.autoilla rällääminen.