Lue keskustelun säännöt.
Työkyvyttömyyden hyväksyminen
01.05.2021 |
Minua on kuntoutettu koko aikuisikäni, olen kolmekymmentä vuotias. Olen ollut päämäärätietoinen ja tehnyt parhaani. Olen opiskellut ja jopa ollut kesätöissä rajoitteistani huolimatta.
Mutta kuntoutuminen ei etene enää. Voimani ja työkykyni eivät ole palautuneet, viimeiset puoli vuotta terveys on huonontunut taas paljon. Alkaa näyttää siltä, ettei haaveilemani täysipainoinen elämä työtä tehden ja tavoitteitani toteuttaen ole välttämättä mahdollinen. Näin pitkän sairastamisen jälkeen on koko ajan epätodennäköisempää, että työkyky palautuisi.
Olen pelännyt tätä lopputulemaa aina, ja nytkin jo ajatustasolla se tuntuu järkyttävältä ja suurelta pettymykseltä. En tiedä miten voin elää, jos se on aina tätä samaa, uupuneena elämistä kuin vanha mummeli pienellä eläkkeellä.
On mahdollista, että kuntoutukseni loppuu parin vuoden sisään ja joudun/pääsen toistaiseksi voimassa olevalle työkyvyttömyyseläkkeelle. Miten hyväksyä tämä vaipumatta epätoivoon ja näköalattomuuteen? Muutamia hoitokeinoja vielä tullaan kokeilemaan, mutta jos ne eivät auta, en näe tulevaisuutta kovin valoisana. Työ, perhe ja oma asunto eivät ainakaan ole silloin mahdollisia.
Vertaistukea? Neuvoja? Kokemuksia?
Kommentit (25)
Kokijat kertovat: Köyhyys ja mielenterveys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
apmode kirjoitti:
Kokijat kertovat: Köyhyys ja mielenterveys
Olipahan taas niin suurta pas ... kaa, ettei mitään rajaa. Puhutaan aina siitä miten suuret ikäpolvet ovat kuppaamassa yhteiskunnalta. Mitä tämä jätkä tekee? No, ei ainakaan töitä, kuppaa tekemättä ikinä yhtään mitään ja mikään ei riitä ja mistään ei olla kiitollisia. Vai köyhyyden kokemusasiantuntija. Se asiantuntevuus jäi vain uupumaan tässä aivan täysin. Jos ihminen saa rapiat 500 ekee kuussa tekemättä yhtään mitään ihan vain ruokaan, vaatteisiin ja puhelinlaskuun on se aivan saa ... tanan hyvin ja köyhyys on ihan vi ---- tun kaukana tämän jätkän kokemuspiiristä.
En käsitä tällaisen videon tekemistä enkä sen linkittämistä. Totta vi ---- tussa kuka tahansa ottaa, vaikka sen miljoonan, jos sattuu saamaan.
Tämä jätkä halusi siis perustulon, tulon jota saamalla ei tarvitse vastata enää elämästään yhtään kellekään: käydään vaan naapurin taskusta nostamasta se sopivaksi katsottu summa.
Niin, olen saanut itsekin näitä tukia ja olivat täysin riittäviä elämään. Yhtään ei puuttunut elämästäni mitään. Tunnen hyvinkin läheisesti ihmisen, joka on säästänyt näistä tuista sen verran rahaa 10 vuoden aikana, että voisi ostaa pikkasen syrjemmästä ihan oman asunnon itselleen. Eivät ne suuret tulot vaan pienet menot. Ehkäpä tämäkin jätkä on vailla elämänhallinan ohjeistusta, jonka käsittely ilmeisesti lapsuudessa jäänyt vanhemmilta tekemättä.
Lasi viskiä ja asee. Olisi kohtuullista että voisin ampua itseniä Se on ainoa haaveeni.
Onko nykynuoret vaan niin laiskoja, ettei opiskelu tai työteko kiinnosta? Ottakaa mallia isovanhemmistanne, jotka oli sisukkaita ja kovia tekemään töitä. Nykyään on muotia yrittää eläkkeelle mielenterveyspapereilla alle 30-vuotiaana. Nuorten pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä.
Koko ketju täynnä yhen tyypin itelleen vastaamistaelitrolllausta!