Lue keskustelun säännöt.
Työkyvyttömyyden hyväksyminen
01.05.2021 |
Minua on kuntoutettu koko aikuisikäni, olen kolmekymmentä vuotias. Olen ollut päämäärätietoinen ja tehnyt parhaani. Olen opiskellut ja jopa ollut kesätöissä rajoitteistani huolimatta.
Mutta kuntoutuminen ei etene enää. Voimani ja työkykyni eivät ole palautuneet, viimeiset puoli vuotta terveys on huonontunut taas paljon. Alkaa näyttää siltä, ettei haaveilemani täysipainoinen elämä työtä tehden ja tavoitteitani toteuttaen ole välttämättä mahdollinen. Näin pitkän sairastamisen jälkeen on koko ajan epätodennäköisempää, että työkyky palautuisi.
Olen pelännyt tätä lopputulemaa aina, ja nytkin jo ajatustasolla se tuntuu järkyttävältä ja suurelta pettymykseltä. En tiedä miten voin elää, jos se on aina tätä samaa, uupuneena elämistä kuin vanha mummeli pienellä eläkkeellä.
On mahdollista, että kuntoutukseni loppuu parin vuoden sisään ja joudun/pääsen toistaiseksi voimassa olevalle työkyvyttömyyseläkkeelle. Miten hyväksyä tämä vaipumatta epätoivoon ja näköalattomuuteen? Muutamia hoitokeinoja vielä tullaan kokeilemaan, mutta jos ne eivät auta, en näe tulevaisuutta kovin valoisana. Työ, perhe ja oma asunto eivät ainakaan ole silloin mahdollisia.
Vertaistukea? Neuvoja? Kokemuksia?
Kommentit (25)
Monen elämä on kilvoittelua sen suhteen luovuttaako vaiko ei, vaikka ei sitä ulospäin aina näkisikään.
Nykymaailmassa voi sentään aika paljon tehdä pienellä budjetilla asioita ihan kotisohvalta ja sitä kautta saada sisältöä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tosiaan ketään paikalla, jolla olisi samaa tilannetta? Nykyään kuitenkin nuoria jää paljon mt-syistä eläkkeelle.
Elämässä on muutakin kuin työ. Älä lannistu
Pääseekö sieltä työkyvyttömyyseläkkeeltä kuitenkin tarvittaessa pois?
Sinulla on noin iso motivaatio työhön niin uskon että jotain löytyy.
Pääsee jos työkyky palaa. Töitäkin löytyisi alaltani jo nyt, jos vain olisi voimia ja keskittymiskykyä. Oikeastaan se itse eläke on muodollisuus, olenhan ollut jo 10v kuntoutustuella, joka on määräaikainen eläke. Eli erona olisi se ettei aina tarvitsisi hakea jatkoa, mikä olisi positiivista.
Olisin vain todella halunnut päästä pois köyhyydestä ja eristyneisyydestä työnteon kautta. Mikä näyttää koko ajan epätodennäköisemmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On osaa auttaa.
Nämä ovat selaisia asioita, että jokaisen on osattava ne sumplia itsensä kanssa.
Pisti naurattamaan tuo "uupuneena elämistä kuin vanha mummeli pienellä eläkkeellä".
Ehkä tämä naurukin kertoo jotain hyväksymisesta ja matkasta tähän hyväksymiseen.
TERVEISIN: se vanha mummeli pienellä eläkkeellä (olen 40v)
Vierailija kirjoitti:
Minun oli helppo hyväksyä työkyvyttömyys, kun se tarkoitti 3000 euron kuukausituloa sisältäen oikeuden reippaiden lisätienestien hankkimiseen. Olen sen jälkeen tehnyt töitä juuri sen verran kuin huvittaa ja tukenut vaimoa hänen urallaan.
Ei tuo ole koskaan helppo.
Itselleni surua ja pettymystä ja paniikkiakin - ennen lopullistaa hyväksyntää.
AP:lle aika tekee tehtävänsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama luultavasti edessä, kohta 30v. Periaatteessa alan pikkuhiljaa hyväksymään asian, aloin oireilla jo todella pienenä. En nyt tähän halua kertoa tarkemmin tunnistamisen pelossa, mutta haaveilen saavani joskus ystävän joka olisi samankaltaisessa tilanteessa :)
Olen myös kohta 30v ja epäilen monen vuoden kuntoutuksen jäljiltä, etten osatyökykyisyyttä kummempaan pääse. Ehkä tulevaisuus yllättää positiivisesti, mutta nyt osaan jo olla onnellinen siitä, että näytän kykenevän puolikkaaseen työviikkoon. Työkyky ei mittaa ihmisen arvoa.
Asian hyväksyminen on itselläni edennyt hitaasti koko prosessin ajalla, mutta eniten on tainnut tehdä se, että olen oppinut, ettei elämän pidä olla suorittamista ja sisältöä elämään löytyy muualtakin kuin työpaikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnteosta ulosjääminen on yksi tuskaa tuottava näkymä ja nykyinen tilanne.
Eniten surua aiheuttaa se, kuinka päivät lipuvat ohi nukkuen tai muuten hitaasti eläen hyvin pieniä asioita tehden. On vaikea välttää katkeruutta, sillä oma tilani on traumaperäinen väkivallan seurauksena. Ihan kun ne kokemukset eivät itseswään olisi vieneet jo tarpeeksi. Vielä 20 vuotta jälkeenpäin elämäni on edelleen noiden asioiden määrittelemää.
AP
Vierailija kirjoitti:
Työnteosta ulosjääminen on yksi tuskaa tuottava näkymä ja nykyinen tilanne.
Eniten surua aiheuttaa se, kuinka päivät lipuvat ohi nukkuen tai muuten hitaasti eläen hyvin pieniä asioita tehden. On vaikea välttää katkeruutta, sillä oma tilani on traumaperäinen väkivallan seurauksena. Ihan kun ne kokemukset eivät itseswään olisi vieneet jo tarpeeksi. Vielä 20 vuotta jälkeenpäin elämäni on edelleen noiden asioiden määrittelemää.
AP
Olet 30-vuotias, joka on ollut määräaikaisella eläkkeellä 10 vuotta. En ymmärrä miten työelämästä pois jääminen tuntuu sinusta raskaalta, kun et sellaisessa ole edes ollut. Kesätyö on eri asia, kuin työn tekeminen elääkseen.
Sinulla on mahdollisuus tehdä työtä myös eläkkeellä ollessasi tietyin reunaehdoin, jotka voit netistä itse tarkistaa. Eläke ei sulje pois asioita, joista puhut: työ, perhe ja omistusasunto. Olen itse tk-eläkkeellä ja voisin tehdä työtä, mutta sairaudestani johtuen sen tekeminen ei ole mahdollista - milloinkaan enää. Sinä mahdollisesti jäisit eläkkeelle MT-perustein. Tällöin työn tekeminen jossain kohtaa elämää varmasti on hyvinkin mahdollista. Itse olen aina ollut parisuhteessa eikä eläke muuttanut asiaa mihinkään suuntaan. Lapsia en ole halunnut tehdä. Oman talonkin olen ostanut ja tuloni ovat todella pienet: ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Elämässäsi mikään ei muuttuisi mahdollisen eläkkeelle jäämisesi jälkeen; se pysyisi samanlaisena, kuin se on ollut jo 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä fyysisen sairauden takia. Olen 45 vuotias mies. Eläke on noin 840€ kuukaudessa sisältäen takuu eläkkeen. Työtä en tällä hetkellä pysty tekemään. Toimeen tulen nykyisellään riittävän hyvin, eli tosiaan ei ne suuret tulot vaan pienet menot!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnteosta ulosjääminen on yksi tuskaa tuottava näkymä ja nykyinen tilanne.
Eniten surua aiheuttaa se, kuinka päivät lipuvat ohi nukkuen tai muuten hitaasti eläen hyvin pieniä asioita tehden. On vaikea välttää katkeruutta, sillä oma tilani on traumaperäinen väkivallan seurauksena. Ihan kun ne kokemukset eivät itseswään olisi vieneet jo tarpeeksi. Vielä 20 vuotta jälkeenpäin elämäni on edelleen noiden asioiden määrittelemää.
AP
Olet 30-vuotias, joka on ollut määräaikaisella eläkkeellä 10 vuotta. En ymmärrä miten työelämästä pois jääminen tuntuu sinusta raskaalta, kun et sellaisessa ole edes ollut. Kesätyö on eri asia, kuin työn tekeminen elääkseen.
Sinulla on mahdollisuus tehdä työtä myös eläkkeellä ollessasi tietyin reunaehdoin, jotka voit netistä itse tarkistaa. Eläke ei sulje pois asioita, joista puhut: työ, perhe ja omistusasunto. Olen itse tk-eläkkeellä ja voisin tehdä työtä, mutta sairaudestani johtuen sen tekeminen ei ole mahdollista - milloinkaan enää. Sinä mahdollisesti jäisit eläkkeelle MT-perustein. Tällöin työn tekeminen jossain kohtaa elämää varmasti on hyvinkin mahdollista. Itse olen aina ollut parisuhteessa eikä eläke muuttanut asiaa mihinkään suuntaan. Lapsia en ole halunnut tehdä. Oman talonkin olen ostanut ja tuloni ovat todella pienet: ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Elämässäsi mikään ei muuttuisi mahdollisen eläkkeelle jäämisesi jälkeen; se pysyisi samanlaisena, kuin se on ollut jo 10 vuotta.
"En ymmärrä miten työelämästä pois jääminen tuntuu sinusta raskaalta, kun et sellaisessa ole edes ollut."
Minusta tämä on erittäin ymmärrettävää, työ on monille iso osa identiteettiä ja jo päiväkoti-ikäisiltä kysytään "mikä susta tulee isona". Jos työelämä ei syystä tai toisesta ikinä kunnolla alakaan lukuisista yrityksistä huolimatta, menee aikansa hyväksyä ettei työ kuulukaan omaan elämään, vaikka siitä niin paljon haaveili. Jotkut eivät suostu hyväksymään asiaa koskaan ja tuntevat häpeää koko loppuelämänsä (Suomessa työ on monien mielestä kaikki kaikessa vaikka näin ei tarvitsisi olla imo).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta käytetty romaninaisen asu
laita peruukki päähän
haasta kaupat/ravintolat oikeuteen rasismista
tämäkin on "vitsi"
Leikkaa keesi ja värjää se siniseksi
Tee tonkka kiljua.
Mene narikkatorille lausumaan
itse keksimiäsi vaginamonolugeja
juo välillä kiljua
väsää eteen pahvikyltti jossa lukee
TARVITSEN RAHAA KALJAAN!
I NEED MONEY TO BUY BEER!
AL avalmistamaaan itse viiinaa ja tupakkaa ja pilveee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnteosta ulosjääminen on yksi tuskaa tuottava näkymä ja nykyinen tilanne.
Eniten surua aiheuttaa se, kuinka päivät lipuvat ohi nukkuen tai muuten hitaasti eläen hyvin pieniä asioita tehden. On vaikea välttää katkeruutta, sillä oma tilani on traumaperäinen väkivallan seurauksena. Ihan kun ne kokemukset eivät itseswään olisi vieneet jo tarpeeksi. Vielä 20 vuotta jälkeenpäin elämäni on edelleen noiden asioiden määrittelemää.
AP
Olet 30-vuotias, joka on ollut määräaikaisella eläkkeellä 10 vuotta. En ymmärrä miten työelämästä pois jääminen tuntuu sinusta raskaalta, kun et sellaisessa ole edes ollut. Kesätyö on eri asia, kuin työn tekeminen elääkseen.
Sinulla on mahdollisuus tehdä työtä myös eläkkeellä ollessasi tietyin reunaehdoin, jotka voit netistä itse tarkistaa. Eläke ei sulje pois asioita, joista puhut: työ, perhe ja omistusasunto. Olen itse tk-eläkkeellä ja voisin tehdä työtä, mutta sairaudestani johtuen sen tekeminen ei ole mahdollista - milloinkaan enää. Sinä mahdollisesti jäisit eläkkeelle MT-perustein. Tällöin työn tekeminen jossain kohtaa elämää varmasti on hyvinkin mahdollista. Itse olen aina ollut parisuhteessa eikä eläke muuttanut asiaa mihinkään suuntaan. Lapsia en ole halunnut tehdä. Oman talonkin olen ostanut ja tuloni ovat todella pienet: ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Elämässäsi mikään ei muuttuisi mahdollisen eläkkeelle jäämisesi jälkeen; se pysyisi samanlaisena, kuin se on ollut jo 10 vuotta.
Riippuu kuinka paha ap:n vamma on?
Ei pahasti vam.-maisten kanssa yleensä rakastuta
Näin sanoo lääketiede
Sen nuoren ammuskelussa vammautuneen poliisinaisen poikaystävä lähti meneen..
et se siitä
Ehkä joku vanha ruma köyhä ja lihava huolii jos saa seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Minun oli helppo hyväksyä työkyvyttömyys, kun se tarkoitti 3000 euron kuukausituloa sisältäen oikeuden reippaiden lisätienestien hankkimiseen. Olen sen jälkeen tehnyt töitä juuri sen verran kuin huvittaa ja tukenut vaimoa hänen urallaan.
Taas skitsoaloittaja
rolli on sepustanut tällaisen tarinan tänään.
Kovasti teet kyllä töitä lietsoaksesi kateutta ja vihaa työttömiä köyhiä kohtaan.
Mahtaa tätä työttömät ja köyhät-sitä ja tätä trollii ahistaa todella kovasti
kun kokoajan tekee näitä työtön-köyhät-aloituksia ja ketjuja,joita
sitten käsivatkaten sitä ja silmät kiiluen suu vaahdossa
trollaajaspämmää esiin kokoajan vastailemalla itse itselleen.
Puhutaan sitten myös muista tuista! Kaikki tuet esiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnteosta ulosjääminen on yksi tuskaa tuottava näkymä ja nykyinen tilanne.
Eniten surua aiheuttaa se, kuinka päivät lipuvat ohi nukkuen tai muuten hitaasti eläen hyvin pieniä asioita tehden. On vaikea välttää katkeruutta, sillä oma tilani on traumaperäinen väkivallan seurauksena. Ihan kun ne kokemukset eivät itseswään olisi vieneet jo tarpeeksi. Vielä 20 vuotta jälkeenpäin elämäni on edelleen noiden asioiden määrittelemää.
AP
Olet 30-vuotias, joka on ollut määräaikaisella eläkkeellä 10 vuotta. En ymmärrä miten työelämästä pois jääminen tuntuu sinusta raskaalta, kun et sellaisessa ole edes ollut. Kesätyö on eri asia, kuin työn tekeminen elääkseen.
Sinulla on mahdollisuus tehdä työtä myös eläkkeellä ollessasi tietyin reunaehdoin, jotka voit netistä itse tarkistaa. Eläke ei sulje pois asioita, joista puhut: työ, perhe ja omistusasunto. Olen itse tk-eläkkeellä ja voisin tehdä työtä, mutta sairaudestani johtuen sen tekeminen ei ole mahdollista - milloinkaan enää. Sinä mahdollisesti jäisit eläkkeelle MT-perustein. Tällöin työn tekeminen jossain kohtaa elämää varmasti on hyvinkin mahdollista. Itse olen aina ollut parisuhteessa eikä eläke muuttanut asiaa mihinkään suuntaan. Lapsia en ole halunnut tehdä. Oman talonkin olen ostanut ja tuloni ovat todella pienet: ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Elämässäsi mikään ei muuttuisi mahdollisen eläkkeelle jäämisesi jälkeen; se pysyisi samanlaisena, kuin se on ollut jo 10 vuotta.
Riippuu kuinka paha ap:n vamma on?
Ei pahasti vam.-maisten kanssa yleensä rakastuta
Näin sanoo lääketiede
Sen nuoren ammuskelussa vammautuneen poliisinaisen poikaystävä lähti meneen..
et se siitä
Ehkä joku vanha ruma köyhä ja lihava huolii jos saa seksiä?
ja tässä on tän aloittajan muka asiallista tekstiä! Pelkkää oman ketjuntrollausta!
Minun oli helppo hyväksyä työkyvyttömyys, kun se tarkoitti 3000 euron kuukausituloa sisältäen oikeuden reippaiden lisätienestien hankkimiseen. Olen sen jälkeen tehnyt töitä juuri sen verran kuin huvittaa ja tukenut vaimoa hänen urallaan.