Lue keskustelun säännöt.
Onko teille käynyt niin, että ette ole pystyneet unohtamaan tiettyä ihmistä?
01.05.2021 |
Itse painin tämän asian kanssa, tämä alkaa tuntua jo ihan hölmöltä, mutta en vai pysty unohtamaan miestä, jonka kanssa tapasimme opiskelujen merkeissä.
Huomasin hänet aika nopeasti ja hän minut, jotenkin vaan tuntui oikealta just tämä ihminen, vaikea selittää. Hän on fiksu ja hauska, lämmin ja positiivinen. Omasta mielestäni todella komea. Olimme molemmat juuri eronneet, hän yritti muutamaan kertaan lähestyä mua ja minäkin häntä, kunnes tajusin että olen ihan liian keskellä sitä omaa eroprosessiani ja niin vaiheessa vielä, en vain kyennyt viemään niitä tilanteita eteenpäin vaan sulkeuduin kuoreeni. No, tuli covid19 enkä ole sen jälkeen hänestä kuullut, sosiaalista mediaa hänellä ei ole.
Tästä on siis yli vuosi, ja vieläkin hän on mielessäni. Onko muille käynyt näin? Mitä sitten tapahtui? Tapasitteko näitä ihmisiä enää koskaan?
Kommentit (16)
Juu.. 20 vuotta sitten seurustelin nykyisen mieheni kanssa. Jostain syystä silti ihastuin opiskelukaveriin. Veikkaan että tunne oli molemminpuolinen, siltä tuntui, ja vahva. Vetäydyin tilanteista, opinnot loppuivat enkä tavannut häntä enää koskaan. Nyt sattumalta, kun aloitin uudessa työpaikassa, hänen nimensä tulee vähän väliä vastaan työyhteyksissä. Etätyöstä johtuen emme ole vielä tavanneet. Jännitän kyllä tätä vähän. Kumpikin olemme tahoillamme sitoutuneet ja perheellisiä. En jostain syystä ole unohtanut häntä, vaikka olen onnellisessa pitkässä parisuhteessa. Ehkä joku kielletty hedelmä-efekti, joka haihtuu, kun tapaan hänet taas yli 20 vuoden jälkeen. Silloin ei tosiaan tapahtunut mitään muuta, kun pitkiä katseita, sydämen tykytystä ja hauskoja juttutuokioita silloin tällöin. En edes tiedä muistaako hän minua enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tapahtunut.
Vuosi on yllättävän lyhyt aika, jos voimakasta kiinnostusta on ollut. Enemmän vaan aikaa, pikku hiljaa unohtuu.
Niin, ehkä tässä on se, että en halua unohtaa.
Ap
Minä muistan kaikki edesmenneet sukulaiseni ja ystäväni ja kaikki entiset miesystäväni, myös ison osan entisistä opiskelu- ja työkavereista. Eikö olisi huolestuttavaa, jos ei muistaisi?
Joo... Nyt 10v myöhemmin saattaa jo mennä viikko-pari että tyyppi on unohduksissa mutta silti aina välillä tunkee ajatuksiin. Enkä tosiaan ole edes kuviaan katsonut tämän 10v aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tapahtunut.
Vuosi on yllättävän lyhyt aika, jos voimakasta kiinnostusta on ollut. Enemmän vaan aikaa, pikku hiljaa unohtuu.
Niin, ehkä tässä on se, että en halua unohtaa.
Ap
Mitä sitten haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän mukavat ja kiinnostavat ihmiset muistaa loppuelämän. Kannattaa kuitenkin muistaa se tosiasia, ettet oikeastaan tuntenut tuota ihastustasi. Haikailu tuntemattoman perään kertoo enemmän omasta elämäntilanteestasi kuin itse tyypistä. Kun et häntä edes oppinut tuntemaan.
Anna ajan kulua ja keskity oman elämäsi tavoitteisiin ja hyvää oloa tuottaviin asioihin. Kultapöly, jolla tämä ihastus on ympäröity on lumetta vain.
On. Pari vuotta. Suhdetta en toivo, mutta olisi mukava olla vielä hänen kanssaan tekemisissä. Hänellä on niin mustasukkainen puoliso, että se ei ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tapahtunut.
Vuosi on yllättävän lyhyt aika, jos voimakasta kiinnostusta on ollut. Enemmän vaan aikaa, pikku hiljaa unohtuu.
Niin, ehkä tässä on se, että en halua unohtaa.
Ap
Mitä sitten haluat?
Varmaan toivon, että tapaisimme uudestaan paremmassa ja otollisemmassa elämäntilanteessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän mukavat ja kiinnostavat ihmiset muistaa loppuelämän. Kannattaa kuitenkin muistaa se tosiasia, ettet oikeastaan tuntenut tuota ihastustasi. Haikailu tuntemattoman perään kertoo enemmän omasta elämäntilanteestasi kuin itse tyypistä. Kun et häntä edes oppinut tuntemaan.
Anna ajan kulua ja keskity oman elämäsi tavoitteisiin ja hyvää oloa tuottaviin asioihin. Kultapöly, jolla tämä ihastus on ympäröity on lumetta vain.
Kyllä, olet varmasti oikeassa. Itse ihastun harvoin ja jokin tässä ihmisessä vain sai tosi voimakkaita tunteita aikaan. Ensivaikutelma oli tosi hyvä. Mutta niinhän se on, että en aidosti tätä ihmistä mitenkään tunne. Ehkä juuri sekin, kun se tutustuminen keskeytyi vallitsevan tilanteen ja omien haavojen takia, niin asia on jäänyt näin häiritsemään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin erään miehen yli 10 vuotta sitten. Meillä oli vuosia kestänyt seksisuhde. Olimme pitkään sinkkuja tahoillamme, mutta nuoria, eikä kumpikaan halunnut sitoutua.
Olemme tahoillamme näinä vuosina seurustelleet ja suhdekin on hiipunut sen vuoksi, mutta olemme käyneet keskustelun ettemme tapaa, jos jompi kumpi on suhteessa. Välillämme on aina ollut valtava eläimellinen vetovoima. Nyt aikaa on mennyt jo vuosia edellisestä tapaamisesta, joten en tiedä onko vetovoimaa edelleen olemassa... En kuitenkaan halua kiusata itseäni ajatuksella, sillä elän itse onnellisessa parisuhteessa ja olen nykyiseen mieheeni hyvin sitoutunut.
En silti unohda ja miksi pitäisikään... Ne oli jännittäviä nuoruuden vuosia.
Onhan näitä. Yhden tällaisen kanssa tiemme kohtasivat hiljattain vuosien jälkeen. Sitä kai luo tietynlaisen fantasiavaikutelman päähänsä heistä, jotka ikään kuin pääsivät karkaamaan. Aloitin melkein petollisen sivusuhteen tuon yhden miehen kanssa. Lopulta tulin järkiini. Hän kai yhä olisi kiinnostunut siitä suhteesta. En aivan tiedä miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle jää ihmiset helposti mieleen, niin vanhat työkaverit kuin menneet ihastuksetkin. En tiedä, onko se tyypillistä naisille, tai herkille ihmisille. Jotkut ei varmaankaan muista ihmisiä, jotka on poistuneet omasta elämästä tavalla tai toisella, varsinkaan, jos oma elämä on sittemmin kauhean onnellista tai täynnä kaikkea muuta.
Kyllä. Seurustelin noin 3 kuukautta erään ulkomaalaisen miehen kanssa noin 11 vuotta sitten. Olemme edelleen yhteydessä aina silloin tällöin ja haaveilemme yhteenpaluusta. Asiaa vaikeuttaa se, että itse ehdin perustaa perheen tässä välissä ja asumme ihan eri puolilla maapalloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Olin ihastunut erääseen kaksi vuotta. Hän oli kuin miespuolinen vastineeni. Vietettiin joskus yksi yö yhdessä. Seksi ei ollut kummoista mutta se tunne kun vaan makoiltiin vierekkäin ja höpöteltiin, kumpikin nauroi ihan kippurassa j Aili surkeana kun piti erota.
En olisi ikinä uskonut että nyt tuossa se on muutaman kuukauden ollut vieressä joka yö ❤️
20 vuotta sitten elämääni astui kaksoisliekkini. Päivääkään ei mene, etten häntä ajattelisi.
On tapahtunut.
Vuosi on yllättävän lyhyt aika, jos voimakasta kiinnostusta on ollut. Enemmän vaan aikaa, pikku hiljaa unohtuu.