En voi mennä ulos
Ulkona paistaa aurinko ja tahtoisin mennä kävelylle, mutta en vaan pysty. Ahdistaa valtavasti, että siellä on muita ihmisiä, jotka tuijottavat ja nauravat minulle. Tiedän, että kaikki tuo on vaan pään sisällä, mutta en vaan pysty menemään ulos.
Kommentit (14)
Ei niitä sinä kiinnosta kun nekin tuijottaa napaan
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä sinä kiinnosta kun nekin tuijottaa napaan
Sehän se suurempi ongelma on. Ketään ei kiinnosta, ei edes sen vertaa että tuijottaisi ja nauraisi. Ulkona voi siis liikkua aivan turvallisesti.
Laita aurinkolasit päähän ja maski naamalle, niin se helpottaa.
Kun uskallat tuon sanoa täällä. Uskon että pääset ulos. Ja sitten vaatteet päälle, kengät jalkaan ja menoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä sinä kiinnosta kun nekin tuijottaa napaan
Sehän se suurempi ongelma on. Ketään ei kiinnosta, ei edes sen vertaa että tuijottaisi ja nauraisi. Ulkona voi siis liikkua aivan turvallisesti.
Minuakin ahdistaa liikuskella ulkona kun kukaan ei naura minulle.
Itsekin kerään parhaillaan voimia lähteä ulos. Onneksi lähes tien toiselta puolelta alkaa pururata metsässä, jossa saa yleensä kierrellä suht rauhassa.
Itse en välitä yhtään mitä ihmiset sanoo. Suurin osa on itsekästä minulle täysin turhaa roskaa muutenkin. Mutta en vaan kehtaa lähteä ulos piknikille, koska olen lihonut. Kävin juuri kahden tunnin lenkillä ja hölkkäsinkin, mutten laihtunut grammaakaan aamusta. Onneksi piknik olisi ollut vain yhdelle hengelle niin sillä ei ole kovin suurta merkitystä kellekään muulle.
Ahdistaa mennä ulos kun kaikki kuitenkin nauraa, mutta jos uskaltautuukin ulos ja kukaan ei naurakaan niin sekin on hirveää?
Voit pitää tätä huonona neuvona, mutta tuota ei ratkaise kuin se, että menee sinne. Aloittaa vaikka pienestä. Hakee postin. Käy 5 minuutin kävelyllä. Metsäretkellä. Kaupassa. Pidentää aikaa ja madaltaa kynnystä vähitellen. Älä mieti liikaa, kun on aika mennä niin mene.
Niin minuakin ahdistaa mennä ulos, koska olen niin ruma. Miksi sinä luulet, että sinulle nauretaan?
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa mennä ulos kun kaikki kuitenkin nauraa, mutta jos uskaltautuukin ulos ja kukaan ei naurakaan niin sekin on hirveää?
Voi ollakin, että nauraa. Pitäisikin sisäistää ajatus, että entä sitten?
Kun menee ulos edes pienelle kävelylle, niin nukkuu yönsä paremmin.
Eiköhän se riitä motivaatioksi.