Onko 164/75 nainen kauhean lihava?

Vierailija kirjoitti:

Hienoa mielenlujuutta tosiaan ollut ap:lla pudottaa painoa noin paljon! Onnittelut ja arvostus!

Ei olla liian ankaria itsellemme. Normaalipaino tuo parempaa terveyttä, oloa ja itsevarmuuttakin. Mutta paino ei mittaa arvoamme ihmisinä.

Nautitaan elämästä ja voidaan hyvin!

Kiitos todella paljon ihanasta kommentista sinulle! Tuli todella hyvä mieli. Minulla se lähti tosiaan siitä, että päätin, että nyt on alettava tehdä jotain sille jatkuvan tasaisesti nousevalle painolle ja enkä ollut itseeni ja elämääni mitenkään tyytyväinen. Masensi ja häpesin, piilottelin itseäni kotona, sorruin jatkuvasti herkkuihin ym. lohtusyömistä. Sitten vain pikkuhiljaa aloin muuttaa elämäntapoja. Järkeistin syömisiä. Pois kaikki turhat herkut, ylettömät rasvaiset, sokeriset. Liikuntaa ja pienemmät annoskoot. Väharasvainen tarpeeksi kuituja sisältävä kasvis-hedelmä- painotteinen ruokavalio, vain vähän punaista lihaa, vitamiinit, omegat mukaan ym. Pikkuhiljaa tein päättäväisesti. Kävely, pyöräily, kuntopyöräily sisällä huonoilla ilmoilla. Päätin, että kun teen ja jatkan niin joku päivä pakko alkaa tuloksia näkymään. Pitkään tuntui, ettei tapahdu mitään, enkä koskaan laihdu kiloakaan. Elimistö oli niin jumissa kaikesta istumisesta ja sokerin/rasvan mussuttamisesta. Myös tärkeää oli saada aineenvaihduntaa elpymään, ummetus pois, alkoi paino laskea, kun paljon kuituja ja suoli toimii normaalisti 1-2 kertaa päivässä.

Tähän tuli nyt pitkästi tarinaa, mutta tuntuu kivalta kirjoittaa ja ajattelin, että jos joku muukin saisi tästä vertaistukea. Tiedän miltä tuntui reilu vuosi sitten painaa niin paljon enemmän (paino käväisi lukemassa 92kg, mikä oli jo järkytys ja silloin päätin alkaa toimimaan) ajattelin, vaikka kuinka hitaasti, mutta kilo kerrallaan alaspäin niin joku päivä on pakko näkyä tuloksia, kun pitää syömiset järkevänä ja liikkuu päivittäin.

75kg oli ensimmäinen isompi painotavoite ja nyt olen siinä ja tästä jatkan eteenpäin. Pysyvät elämäntapamuutokset, niin että tulokset myös pysyvät ja entiseen ei voi palata koskaan enää. Tulokset motivoivat jatkamaan ja ne farkut, jotka mahtuu nyt hyvin, jotka ei mahtuneet vuosikausiin ja meinasin jo heittää roskiin.

Pulskahan sinä todella olet, mutta kauhean lihava on vielä liioittelua. Tämän arvon ansaitaksesi sinun täytyy vielä syödä hiilihydraatteja ja rasvaa ainakin 25 kilon edestä! Sitten pääsemme vasta kauhistelemaan!

Kiitos. Minusta tänne on tullut hienoja kommentteja laidasta laitaan. On totta, että on opeteltava hyväksymään itseään. Eräs kirjoittaja oli ihan oikeassa, että minullakin on vieläpä

vakavia itsetunto-ongelmia (aikanaan rankka koulukiusaaminen, ongelmallinen lapsuus, nuoruus ym.) jättää mieleen jälkensä.

Lapsena, nuorena olin aina laiha, alipainoinen ja sitä laihuutta kauhisteltiin. Nuorena aikuisena häpesin itseäni, kun olin laiha ”lauta”. Sitten alkoi pikkuhiljaa paino nousemaan. Ja jossain vaiheessa nousi todella paljon sitten. Mutta opetus se, että koskaan, minkään painoisena laihana, siltä väliltä saati tietty lihavana en ole koskaan ollut tyytyväinen itseeni. Aina liian laiha tai liian lihava. Vikaa on siis todella korvien välissä siinä asiassa.

Ja syömishäiriöitä on ollut pitkin matkaa. Välillä ahminut, välillä näännyttänyt. Tämä nykyinen laihdutuskin kesti aikansa ennenkuin opin tekemään sen järkevästi pelkäämättä oikeaa, terveellistä ruokaa. Kituutin liian pienillä kaloreilla ja välillä hurahdin jopa 200kcl päivä hulluuteen, ja alkoi hiukset tippua päästä ja veto oli aivan pois. Palautin järjen päähäni ja huomasin, että voin syödä normaalisti terveellistä ruokaa ja silti laihtua tai juuri siksi. Pelkäsin niin paljon jo jokaista suupalaa.

Nyt tunnen voivani hyvin, syöväni terveesti ja paino putoaa tasaisesti ja myös pysyy poissa, enkä silti ole nälissäni. Näillä eväillä eteenpäin ja toivottavasti saan itsetuntoani terveemmäksi vielä näin 43-vuotiaana ;)

Vierailija kirjoitti:

Ite 165 cm, 67 kg ja olen selvästi ylipainoisen näköinen. Tissit aa-kuppia, mahan ympärys 100 cm, vyötärö 85 cm, reidet hinkkaavat yhteen, käsivarret niin paksut etten voi pitää toppeja, kainaloläskit lähes yhtä isot kuin tissit. Viimeksi näytin hyvältä 15 kg sitten.

Hellä lämmin ja pehmoinen.😍

Vierailija kirjoitti:

167/85 kuulostat tosi hyvältä ja ymmärrän sinua. Minulla on se hassu juttu, että olin sitten ollut vaakan mukaan vaikka kuinka ylipainoinen niin aina, kun paino on tullut puheeksi muiden ihmisten kanssa niin aina (koko elämän ajan) kuullut sitä samaa: ”ethän sinä nyt mitenkään niin lihava edes ole” ym. aina on oikein hämmästytty, kun olen avoimesti kertonut, kuinka paljon vaaka näyttää. Oma mies ja äiti aina sanoneet, että en näytä niin ylipainoiselta, mitä vaakalukema on. Sitä on tietty hyvin vaikea uskoa ja itsestä tuntuu itsestäänselvästi, että kaikki näkee kyllä, että tosi lihava on ja kohteliaisuuden vuoksi vähättelevät, mutta toisaalta minulla se paino on juuri jakautunut aika tasaisesti ja olen muutenkin muodokas (kurvikas) vartalo ja harrastan liikuntaa niin saattaa olla, että näytän jotenkin ”reippaammalta” varsinkin urheilulliset vaatteet päällä, joissa hyvä leikkaus ym.

-Ap-

Turhaa sinä stressaat painosi kanssa, jos nyt alkaisi 80-90kg paino lähennellä sitten jo voisi alkaa miettiä.

Laiha mannekiinin vartalo ei ole kaunista katseltavaa, kylkiluut näkyy, peputon reidetön, kuin kuivaa halkoa halaisi(mielikuva).

Se näyttääkö lihavalta noissa mitoissa riippuu ainakin vartalotyypistä ja siitä kuinka paljon on lihasta ja läskiä.

Jokainen ihminen on oma yksilönsä. Kilot eivät jakaudu kehoon kaikilla yhtä tasaisesti. Ja paljon riippuu miltä itsestäsi tuntuu. Aina ei kannata sokeasti tuijottaa painoaan ja laskea taulukoilla ihannepainoaan. Jos vaatekoko pysyy samana, ja kaapeista löytyy sopivia vaatteita, niin silloin kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa mielenlujuutta tosiaan ollut ap:lla pudottaa painoa noin paljon! Onnittelut ja arvostus!

Ei olla liian ankaria itsellemme. Normaalipaino tuo parempaa terveyttä, oloa ja itsevarmuuttakin. Mutta paino ei mittaa arvoamme ihmisinä.

Nautitaan elämästä ja voidaan hyvin!

Kiitos todella paljon ihanasta kommentista sinulle! Tuli todella hyvä mieli. Minulla se lähti tosiaan siitä, että päätin, että nyt on alettava tehdä jotain sille jatkuvan tasaisesti nousevalle painolle ja enkä ollut itseeni ja elämääni mitenkään tyytyväinen. Masensi ja häpesin, piilottelin itseäni kotona, sorruin jatkuvasti herkkuihin ym. lohtusyömistä. Sitten vain pikkuhiljaa aloin muuttaa elämäntapoja. Järkeistin syömisiä. Pois kaikki turhat herkut, ylettömät rasvaiset, sokeriset. Liikuntaa ja pienemmät annoskoot. Väharasvainen tarpeeksi kuituja sisältävä kasvis-hedelmä- painotteinen ruokavalio, vain vähän punaista lihaa, vitamiinit, omegat mukaan ym. Pikkuhiljaa tein päättäväisesti. Kävely, pyöräily, kuntopyöräily sisällä huonoilla ilmoilla. Päätin, että kun teen ja jatkan niin joku päivä pakko alkaa tuloksia näkymään. Pitkään tuntui, ettei tapahdu mitään, enkä koskaan laihdu kiloakaan. Elimistö oli niin jumissa kaikesta istumisesta ja sokerin/rasvan mussuttamisesta. Myös tärkeää oli saada aineenvaihduntaa elpymään, ummetus pois, alkoi paino laskea, kun paljon kuituja ja suoli toimii normaalisti 1-2 kertaa päivässä.

Tähän tuli nyt pitkästi tarinaa, mutta tuntuu kivalta kirjoittaa ja ajattelin, että jos joku muukin saisi tästä vertaistukea. Tiedän miltä tuntui reilu vuosi sitten painaa niin paljon enemmän (paino käväisi lukemassa 92kg, mikä oli jo järkytys ja silloin päätin alkaa toimimaan) ajattelin, vaikka kuinka hitaasti, mutta kilo kerrallaan alaspäin niin joku päivä on pakko näkyä tuloksia, kun pitää syömiset järkevänä ja liikkuu päivittäin.

75kg oli ensimmäinen isompi painotavoite ja nyt olen siinä ja tästä jatkan eteenpäin. Pysyvät elämäntapamuutokset, niin että tulokset myös pysyvät ja entiseen ei voi palata koskaan enää. Tulokset motivoivat jatkamaan ja ne farkut, jotka mahtuu nyt hyvin, jotka ei mahtuneet vuosikausiin ja meinasin jo heittää roskiin.

Mulle tuli hyvä mieli kuulla, sulle tulleen hyvän mielen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa mielenlujuutta tosiaan ollut ap:lla pudottaa painoa noin paljon! Onnittelut ja arvostus!

Ei olla liian ankaria itsellemme. Normaalipaino tuo parempaa terveyttä, oloa ja itsevarmuuttakin. Mutta paino ei mittaa arvoamme ihmisinä.

Nautitaan elämästä ja voidaan hyvin!

Kiitos todella paljon ihanasta kommentista sinulle! Tuli todella hyvä mieli. Minulla se lähti tosiaan siitä, että päätin, että nyt on alettava tehdä jotain sille jatkuvan tasaisesti nousevalle painolle ja enkä ollut itseeni ja elämääni mitenkään tyytyväinen. Masensi ja häpesin, piilottelin itseäni kotona, sorruin jatkuvasti herkkuihin ym. lohtusyömistä. Sitten vain pikkuhiljaa aloin muuttaa elämäntapoja. Järkeistin syömisiä. Pois kaikki turhat herkut, ylettömät rasvaiset, sokeriset. Liikuntaa ja pienemmät annoskoot. Väharasvainen tarpeeksi kuituja sisältävä kasvis-hedelmä- painotteinen ruokavalio, vain vähän punaista lihaa, vitamiinit, omegat mukaan ym. Pikkuhiljaa tein päättäväisesti. Kävely, pyöräily, kuntopyöräily sisällä huonoilla ilmoilla. Päätin, että kun teen ja jatkan niin joku päivä pakko alkaa tuloksia näkymään. Pitkään tuntui, ettei tapahdu mitään, enkä koskaan laihdu kiloakaan. Elimistö oli niin jumissa kaikesta istumisesta ja sokerin/rasvan mussuttamisesta. Myös tärkeää oli saada aineenvaihduntaa elpymään, ummetus pois, alkoi paino laskea, kun paljon kuituja ja suoli toimii normaalisti 1-2 kertaa päivässä.

Tähän tuli nyt pitkästi tarinaa, mutta tuntuu kivalta kirjoittaa ja ajattelin, että jos joku muukin saisi tästä vertaistukea. Tiedän miltä tuntui reilu vuosi sitten painaa niin paljon enemmän (paino käväisi lukemassa 92kg, mikä oli jo järkytys ja silloin päätin alkaa toimimaan) ajattelin, vaikka kuinka hitaasti, mutta kilo kerrallaan alaspäin niin joku päivä on pakko näkyä tuloksia, kun pitää syömiset järkevänä ja liikkuu päivittäin.

75kg oli ensimmäinen isompi painotavoite ja nyt olen siinä ja tästä jatkan eteenpäin. Pysyvät elämäntapamuutokset, niin että tulokset myös pysyvät ja entiseen ei voi palata koskaan enää. Tulokset motivoivat jatkamaan ja ne farkut, jotka mahtuu nyt hyvin, jotka ei mahtuneet vuosikausiin ja meinasin jo heittää roskiin.

Mulle tuli hyvä mieli kuulla, sulle tulleen hyvän mielen :D <3 Näistä sun kokemuksista on varmasti monelle avuksi ja tsempiksi!

Voi, kuin kiva kuulla! Näin se on, että ystävällisyydestä ja positiivisesta, kannustavasta asenteesta tulee hyvä mieli ja se tsemppaa myös jatkamaan. Kunpa kaikki ihmiset olisivat toisilleen ystävällisiä. Sillä saavuttaa paljon enemmän hyviä asioita, kuin lyttäämällä ja tylyttämällä. Olen huomannut, että sekä hyvä, että paha kertautuvat moneen kertaan. Se on ketjureaktio. Kaikkea hyvää elämääsi!

Olen juuri tuon. Sain laihdutettua 8/16-dietillä ennen koronaa itseni kolmisen kiloa pienemmäksi. Sekin kyllä näkyi. Lähinnä vatsassa. Nyt vatsa pullottaa karmeasti, pullotti se kyllä 3 kiloa sittenkin, mutta itse huomaan eron vatsasta. En ole "kauhean lihava", mutta sellainen keskimääräisen keski-ikäisen suomalaisen mitoissa. 5 kiloa on haaveissa olla pienempi, muu on vähän utopiaa, pitäisi muuttaa elintapoja liikaa, ja se muutos ei pitäisi.

Minä olen melkein samassa painossa ja koen olevani ihan hyvän näköinen. En koe näyttäväni kauhean lihavalta, kun vyötäröni on kuitenkin aika kapea. Eipä niitä paksuja reisiä hameen alta näe ja suurista rinnoista moni tuntuu tykkäävänkin.

Vierailija kirjoitti:

Ite 165 cm, 67 kg ja olen selvästi ylipainoisen näköinen. Tissit aa-kuppia, mahan ympärys 100 cm, vyötärö 85 cm, reidet hinkkaavat yhteen, käsivarret niin paksut etten voi pitää toppeja, kainaloläskit lähes yhtä isot kuin tissit. Viimeksi näytin hyvältä 15 kg sitten.

Miten mahan ympärys 100 ja vyötärö 85...?

ON

Sanoisin että normaali +. Tosin riippuu hirveästi rakenteesta mihin se läski tulee. Jos kaikki kasautuu vyötärölle niin tietysti näyttää lihavalta. Jos taas jakautuu tasaisesti tai menee peppuun ja tisseihin niin voi näyttää oikeinkin kivalta. 

Ei ole. Sopivalla pukeutumisella ei edes huomaa, että ylipainoa on. Tuon kokoinen voi näyttää jopa hyvin sopusuhtaiselta, jos rasva on jakautunut sopivasti ja vielä jos vähän lihastakin on. 

Paino ei kerro vielä kaikkea, mulla paino noussut hirveästi, kaveri meinas pyörtyä kun kerroin lukeman, sanoi, ettei olisi koskaan uskonut. Mulla paino tullut tosi tasaisesti, urheilen joka päivä vähintään tunnin, niin ei ole löysää paljon, vaan sellaista tiivistä. Olen saanut nyt 4 kiloa pois, mutta edelleen 10-15 tiputtamista. Meillä yli 170 senttisillä painon nousua voi piilotella vaatteilla....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa mielenlujuutta tosiaan ollut ap:lla pudottaa painoa noin paljon! Onnittelut ja arvostus!

Ei olla liian ankaria itsellemme. Normaalipaino tuo parempaa terveyttä, oloa ja itsevarmuuttakin. Mutta paino ei mittaa arvoamme ihmisinä.

Nautitaan elämästä ja voidaan hyvin!

Kiitos todella paljon ihanasta kommentista sinulle! Tuli todella hyvä mieli. Minulla se lähti tosiaan siitä, että päätin, että nyt on alettava tehdä jotain sille jatkuvan tasaisesti nousevalle painolle ja enkä ollut itseeni ja elämääni mitenkään tyytyväinen. Masensi ja häpesin, piilottelin itseäni kotona, sorruin jatkuvasti herkkuihin ym. lohtusyömistä. Sitten vain pikkuhiljaa aloin muuttaa elämäntapoja. Järkeistin syömisiä. Pois kaikki turhat herkut, ylettömät rasvaiset, sokeriset. Liikuntaa ja pienemmät annoskoot. Väharasvainen tarpeeksi kuituja sisältävä kasvis-hedelmä- painotteinen ruokavalio, vain vähän punaista lihaa, vitamiinit, omegat mukaan ym. Pikkuhiljaa tein päättäväisesti. Kävely, pyöräily, kuntopyöräily sisällä huonoilla ilmoilla. Päätin, että kun teen ja jatkan niin joku päivä pakko alkaa tuloksia näkymään. Pitkään tuntui, ettei tapahdu mitään, enkä koskaan laihdu kiloakaan. Elimistö oli niin jumissa kaikesta istumisesta ja sokerin/rasvan mussuttamisesta. Myös tärkeää oli saada aineenvaihduntaa elpymään, ummetus pois, alkoi paino laskea, kun paljon kuituja ja suoli toimii normaalisti 1-2 kertaa päivässä.

Tähän tuli nyt pitkästi tarinaa, mutta tuntuu kivalta kirjoittaa ja ajattelin, että jos joku muukin saisi tästä vertaistukea. Tiedän miltä tuntui reilu vuosi sitten painaa niin paljon enemmän (paino käväisi lukemassa 92kg, mikä oli jo järkytys ja silloin päätin alkaa toimimaan) ajattelin, vaikka kuinka hitaasti, mutta kilo kerrallaan alaspäin niin joku päivä on pakko näkyä tuloksia, kun pitää syömiset järkevänä ja liikkuu päivittäin.

75kg oli ensimmäinen isompi painotavoite ja nyt olen siinä ja tästä jatkan eteenpäin. Pysyvät elämäntapamuutokset, niin että tulokset myös pysyvät ja entiseen ei voi palata koskaan enää. Tulokset motivoivat jatkamaan ja ne farkut, jotka mahtuu nyt hyvin, jotka ei mahtuneet vuosikausiin ja meinasin jo heittää roskiin.

Mulle tuli hyvä mieli kuulla, sulle tulleen hyvän mielen :D <3 Näistä sun kokemuksista on varmasti monelle avuksi ja tsempiksi!

Voi, kuin kiva kuulla! Näin se on, että ystävällisyydestä ja positiivisesta, kannustavasta asenteesta tulee hyvä mieli ja se tsemppaa myös jatkamaan. Kunpa kaikki ihmiset olisivat toisilleen ystävällisiä. Sillä saavuttaa paljon enemmän hyviä asioita, kuin lyttäämällä ja tylyttämällä. Olen huomannut, että sekä hyvä, että paha kertautuvat moneen kertaan. Se on ketjureaktio. Kaikkea hyvää elämääsi!

Samoin

Olen 43v nainen 162cm 56kg ja pyöreä ulkomuodoltaan, vaatekoko ylhäällä s, alhaalla m, aiemmin paino oli 47-53kg.

Vierailija kirjoitti:

160/78 mutta lasten kanssa menee kaikki aika.

Olet silti selvästi syömään ehtinyt. Suosittelisin pudottamaan ainakin 15, mieluummin 20 kg.

Vierailija kirjoitti:

Ei noilla mitoilla ole mikään "kauhean lihava", ehkä vähän pyöreä. Jos puhutaan kauhean lihavasta, niin minä näkisin sellaisen merkittävästi tai vaikeasti ylipainoisen.

Miten kauan meinasit käyttää lapsia tekosyynä?

Ruokavaliolla kuitenkin suurin merkitys kiloihin ja jos liikkua haluaa niin sitäkin voi tehdä skidien kanssa. Ilmeisesti haluat kuitenkin siirtää epäterveet tapasi myös lapsillesi. Onnea.