Lue keskustelun säännöt.
F-35 HX game over?
30.04.2021 |
F-35 tarjouksessa:
Ei JASSM
Ei AIM-260
Ei Meteor
JASSMin tilalle tarjotaan norjalaista pikkuohjusta, joka toki on hyvä, mutta ei ihan sama asia kuin JASSM. Onhan se hyvä, ei siinä mitään. Mutta aika pieni.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta Meteoriahan ei ole tarjottu F-35:n mukana Suomelle. Lisäksi voi kysyä, kuinkahan kauan integrointi tulee kestämään kun kaikki on aina niin myöhässä F-35:n kanssa.
Ainakaan F-35 ei lennä Ilmavoimien simulaatiossa Meteorin kanssa, koska se ei ole mukana tarjouksessa.
Tuolla meteorilla ei oikeistaan ole edes väliä. F35 pystyy hiipimään niin lähelle, että käytännössä väistö ei ole vastustajalle enään vaihtoehto. Ohjuksella on liikaa liike-energiaa jäljellä.
RBE-2 AESA (Rafale F4, post-2012)
For RCS 0.0001 m2 class target: 11~13 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 20~23 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 62~73 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 110~130 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 165~195 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 195~230 km+Rafale näkee F35:en jossain reilun 10km päästä.
mies53v
10 km:n päästä hävittäjälentäjä näkee hävittäjäkoneen jo paljain silmin.
F-35:n RCS:t eivät ole mitään virallista tietoa. Todellista dataa ei ole tuotu julki. Ulkopuoliset ovat simuloineet ja arvioineet, ehkä arvailleet. Ehkä valmistaja tai käyttäjät myös lisäävät propagandasyistä nollia pilkun jälkeen "vuodettuihin" tietoihin.
Jossain on arvioitu tai väitetty, että F-35:n keulastapäin RCS olisi noin 0.005. Siis näkymätömimmästä suunnasta. Uskoakseni tämä koskee myös tilannetta, jossa kone lentää ilman ulkoisia ripustimia tai avattuja luukkuja. Silloinkin siis useita kymmeniä kilometrejä esim. Rafalelle.
Mutta todellisessa elämässä ei yleensä ole taistelutilanteita, jossa kaksi konetta on suuressa vapaassa ilmatilassa keskenään niin, että voivat valita lähestyä toista itselleen edullisimmasta kulmasta hiipien. Ehkä jossain siirtokuljetuksessa valtameren yli näin voi sattumalta käydä, mutta ei siihenkään pyritä.
Todellinen tilanne on jotain sen kaltaista, että idästä lähestyy pommi- tai rynnäkkökoneparvi, -lentue tai isompi osasto, jota suojaa liuta vaihtoehtoisia hävittäjiä. Hyökkääjää lähestytään siitä suunnasta, jossa satutaan olemaan ja sillä asekuormalla, joka nyt sattui valmiina olemaan. Hyökkääjä luonnollisesti odottaa torjuntatointa ja on valinnut sen kannalta otollisimmat asetelmat. Pommitusosasto saattaa lentää matalalla pyrkien tutkakatveeseen kun taas suojaosaston pääosat voivat tulla hyvin korkealla yläpuolella saadakseen näkyvyyden, potentiaalienergian ja ylipäänsä taistelutaktisen edun puolustajiin nähden. Siinä on shakkipelin asetelma, jossa on paljon pakotettuja alkuehtoja. Mitään RCS-kikkelinmittailua se ei enää ole. Paikasta ja tilanteesta riippuen puolustaja voi valita pysyä matalammalla vihollisen maaperustaisen ilmavalvonta- ja torjuntatutkan katveessa ja/tai kohdatakseen pommittajat sopivasti tai nousta nopeasti ylös kohtaamaan saattohävittäjät edullisemmin.
Suojahävittäjiä torjuvan osaston voi olla edullista nousta vaikka 15 km:iin ottamaan vastaan ja lentämään sivusta päin kimppuun, jolloin ne saattavat hehkua sivuttain vihollisen kauempana olevalle tehokkaalle IT-tutkalle. Jos kone on aseettomana edestäpäin golfpallon kokoisen heijasteen antava F-35, se saattaa tositilanteessa olla sivustapäin aseistuksineen norsun kokoisena helottava möhkäle vihollisen hävittäjille tai maatutkille. Silloin häiveen merkitys romahtaa ja koneen liikehtimiskyky sekä asejärjestelmien kantavuus, tarkkuus ja muut ominaisuudet ovatkin ratkaisevampia. Realistinen skenaario voisi olla vaikkapa Suomenlahden pohjoisrantaa Pietarin suunnasta Helsinkiä kohti höökivä pommitusosasto suojaajineen ja kauempaa pohjoisesta, esim. Rissalasta tai jostain saattajien kimppuun höökivä puolustajien osasto samalla kun Pirkkalasta käsin ja Suomenlahdella valmiiksi partioivien koneiden voimin torjutaan pommittajia.
Lisätään sekaan vielä kaikenmoinen häirintä ja muu e-sota, niin on aika satunnaista, mitä missäkin kenellekin näkyy jossain tutkassa. Häirintäpuolella puolustajalla kannattaisi olla etu, kuten Growlerit mukana hävitäjien repsikkana. Ihan sama mitä hyökkääjän tutkapää teoriassa näkisi, kun se syötetään täyteen kohinaa.
Jokatapauksessa F35 on ollut sotaharjoituksissa, jossa on käytetty hävittäjien lisäksi AWACS ja pitkänkantaman maailmatorjuntaa täysin ylivoimainen. F35:ssa on AWACS ja EW ominaisuudet jo itsessään ja hyvät sellaiset
On olemassa "häive"koneita joissa on edestäpäin jonkinlaista häivettä, kuten Superhornet ja F15 SE. Näissä häive kuitenkin katoaa kun siipiin asennetaan tavaraa ja samoin kuin näissä häivettä on sileälläkin koneella vain edestäpäin. F35:lla häive kattaa koko koneen. Edestä enemmän kuin sivustapäin.
Meteorista suora lainaus muualta:
"Suomen ongelmanahan on aina ohjusten riittävyys. Wikipedian mukaan Meteorin kappalehinta n. 2Me vs. Amraamam 120 C mallien n. 400t.usd. Eli yhdän Meteorin hinnalla saadaan useampia Amraameja. F-35:n häiveominaisuudet taas voivat mahdollistaa sen, että ohjuksia ei tarvitse ampua nin kaukaa kuin 4,5 sukupolven koneilla jolloin kohde voitaneen tunnistaa paremmin ja samalla käyttää edullisempia ohjuksia.
Jatkossa ehkä mahdollista päivittää suorituskykyä esim. AIM 260 ohjuksilla, jos ja kun mahdollisen vihollisen kyvykkyys on kasvanut."
mies53v
Arghh. Häive ei ole mikään binäärinen ominaisuus. Jokaikinen hävittäjäkone on häiveinen jossain määrin. Toisaalta yksikään ei ole koskaan täysin näkymätön. Tutkaheijastetta on minimoitu koneista jo tutkan keksimisestä lähtien eli toisen maailmansodan lopulta. Se ei myöskään ikinä ole yksiselitteinen per kone per suunta. Siihen vaikuttaa moni seikka. Suoraan edestä sitä yleensä pyritään minimoimaan, koska oletuksena useimmiten lennetään kohti vihollista.
F-35:ssä on osa aseista kätketty rungon sisään tutkaheijasteen pienentämiseksi, mutta kun luukut avataan ennen kuin voidaan laukaista, niin heijaste kasvaa merkittävästi. Siinä on tietenkin myös siipiripustimet ja niihin kiinnitetyt aseet vaikuttavat ihan samoin kuin muillakin hävittäjillä.
Minimihäiveellä pyritään lentämään tehtäviä, joissa se on oleellinen osa tehtävän onnistumista, esim. tunkeuduttaessa syvälle vihollisen sakean ilmapuolustuksen sisään. Silloin mennään nokka kohti ja ripustimet tyhjinä viimeiseen saakka luukut kiinni. Oman alueen ilmapuolustuksessa torjuntatehtävässä tai partioidessa todennäköisesti joka tapauksessa lennetään siivet täynnä ohjuksia ja lisäpolttoainetta eikä voida yleensä valita otollista kohtauskulmaa edes alussa ja on pakko manööveerailla näkyvästi. Maksimihäivettä siis ei päästä käytännössä juuri koskaan hyödyntämään näissä Suomen kannalta yleensä keskeisimmissä tehtävissä..
Ei lennetä. Hornet lentää 6 amraam ohjuksen kanssa ilmatorjunta tehtävää.
mies53v
Miten milloinkin. Maassa valmiudessa oleva kone voidaan aseistaa suunnitellusti vaikka noin, mutta ilmassa partioivassa voi olla muutoin. Kone voi olla myös muussa tehtävässä tai valmiudessa siihen ja joutua torjuntatehtävään äkisti tai joutua taisteluun muun tehtävän keskellä. Niitä aseita ei ihan minuutissa vaihdeta.
Voidaan olettaa että ennalta suunnitellussa torjuntatehtävässä myös F-35 lentää kuuden ohjuksen kanssa. Niitä ripustetaan siis myös siipiin. Masuun mahtuu vain neljä.
Ei vaan tuo on maksimi hornetille ottaen huomioon koneen liikkuvuuden. F35:en mahtuu ruumaan 6 amraam ohjusta. Tuosta oli juttua. Ennen mahtui 4 ohjusta. Myöskin uutta aim-260 mahtuu tulevaisuudesa tuplamäärä.
mies53v
”Tuosta oli juttua”. Joopa joo. Hevosmiesten kesken vai ihanko Esson baarin vakkarinurkassa?
"Lockheed Martin is developing a weapon rack called Sidekick that would enable the internal outboard station to carry two AIM-120s, thus increasing the internal air-to-air payload to six missiles, currently offered for Block 4.[173][174] Block 4 will also have a rearranged hydraulic line and bracket to allow the F-35B to carry four SDBs per internal outboard station; integration of the MBDA Meteor is also planned.[175][176] The USAF and USN are planning to integrate the AGM-88G AARGM-ER internally in the F-35A and F-35C."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi Meteor tarjoaa kyllä merkittäviä strategisia etuja. Näitä voi miettiä vaikka niin, että avaa Google Mapsin ja mittailee etäisyyksiä. Meteorin todellista kantamaahan ei tiedetä, mutta se on enemmän kuin AMRAAMilla. Yksi perussyy siihen on se, että pakoputkimoottoriin ei tarvitse kuljettaa happea mukana, vaan se ottaa hapen ilmasta. Rakettimoottorin polttoaineessa on happea mukana jossain muodossa. Sama pätee muihinkin ohjuksiin, kuten vaikkapa EXOCET - siinäkin on rakettimoottori, ja polttoaineen seassa on happea. Jos happea ei kanneta mukana, voi polttoainetta olla enemmän.
Erityisesti Typhoon saisi Meteoriin paljon kantamaa, koska se voi ampua ohjuksen korkealta ja suuressa nopeudessa. Näillä asioilla on ehdottomasti strategista merkitystä. Suomi on pitkänomainen maa, ja torjuntahävittäjien pitäisi lentää sitä pitkin ja poikin.
Voisimme esimerkiksi kuvitella että idästä tulee rynnäkkkökoneita joiden aikomus on pommittaa Kilpilahden jalostamot Porvoossa. Kaikki "petroleum, oil, lubricants" eli POL-kohteet ovat maalitettuina sodan alussa. Sitten suomalaiset koneet nousevat vaikkapa Rissalasta matkaan ja yrittävät estää hyökkääjien aikomuksen. Tämä nyt vaan on sellainen ajatusleikki johon minä en osaa antaa vastauksia mutta joka saattaisi johdattaa eteenpäin hahmottamaan miten asiat saattaisivat mennä. Tässä hiukan aiheesta materiaalia:
Tässä on muuten sellainenkin seikka, että tärkeimmät maalit Suomessa ovat etelässä. Vihollinenhan voi taktikoida niin, että jos F-35 puolustaa, sen täytyy lentää pohjois-etelä-suunnassa. Sitten voidaan asemoida suhoita lentämään itä-länsi-suunnassa, jolloin F-35 näkyy tutkassa paljon paremmin.
Eli siis jos suomalaisten täytyy torjua hävittäjäpommittajat, lentävätkin niiden saattohävittäjät selvästi pohjoisempana ja tiiraavat tutkalla sivustasta. Näillä voisi vielä olla lisää saattohävittäjiä yhä pohjoisempana.
Totta kai tämä on ongelma. Torjuntatehtävässä ei F-35 voi asemoida itseään niin, että nokka olisi aina itää kohti, vaan pakko on myös lentää pohjoisesta etelään päin ja toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta Meteoriahan ei ole tarjottu F-35:n mukana Suomelle. Lisäksi voi kysyä, kuinkahan kauan integrointi tulee kestämään kun kaikki on aina niin myöhässä F-35:n kanssa.
Ainakaan F-35 ei lennä Ilmavoimien simulaatiossa Meteorin kanssa, koska se ei ole mukana tarjouksessa.
Tuolla meteorilla ei oikeistaan ole edes väliä. F35 pystyy hiipimään niin lähelle, että käytännössä väistö ei ole vastustajalle enään vaihtoehto. Ohjuksella on liikaa liike-energiaa jäljellä.
RBE-2 AESA (Rafale F4, post-2012)
For RCS 0.0001 m2 class target: 11~13 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 20~23 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 62~73 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 110~130 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 165~195 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 195~230 km+Rafale näkee F35:en jossain reilun 10km päästä.
mies53v
10 km:n päästä hävittäjälentäjä näkee hävittäjäkoneen jo paljain silmin.
F-35:n RCS:t eivät ole mitään virallista tietoa. Todellista dataa ei ole tuotu julki. Ulkopuoliset ovat simuloineet ja arvioineet, ehkä arvailleet. Ehkä valmistaja tai käyttäjät myös lisäävät propagandasyistä nollia pilkun jälkeen "vuodettuihin" tietoihin.
Jossain on arvioitu tai väitetty, että F-35:n keulastapäin RCS olisi noin 0.005. Siis näkymätömimmästä suunnasta. Uskoakseni tämä koskee myös tilannetta, jossa kone lentää ilman ulkoisia ripustimia tai avattuja luukkuja. Silloinkin siis useita kymmeniä kilometrejä esim. Rafalelle.
Mutta todellisessa elämässä ei yleensä ole taistelutilanteita, jossa kaksi konetta on suuressa vapaassa ilmatilassa keskenään niin, että voivat valita lähestyä toista itselleen edullisimmasta kulmasta hiipien. Ehkä jossain siirtokuljetuksessa valtameren yli näin voi sattumalta käydä, mutta ei siihenkään pyritä.
Todellinen tilanne on jotain sen kaltaista, että idästä lähestyy pommi- tai rynnäkkökoneparvi, -lentue tai isompi osasto, jota suojaa liuta vaihtoehtoisia hävittäjiä. Hyökkääjää lähestytään siitä suunnasta, jossa satutaan olemaan ja sillä asekuormalla, joka nyt sattui valmiina olemaan. Hyökkääjä luonnollisesti odottaa torjuntatointa ja on valinnut sen kannalta otollisimmat asetelmat. Pommitusosasto saattaa lentää matalalla pyrkien tutkakatveeseen kun taas suojaosaston pääosat voivat tulla hyvin korkealla yläpuolella saadakseen näkyvyyden, potentiaalienergian ja ylipäänsä taistelutaktisen edun puolustajiin nähden. Siinä on shakkipelin asetelma, jossa on paljon pakotettuja alkuehtoja. Mitään RCS-kikkelinmittailua se ei enää ole. Paikasta ja tilanteesta riippuen puolustaja voi valita pysyä matalammalla vihollisen maaperustaisen ilmavalvonta- ja torjuntatutkan katveessa ja/tai kohdatakseen pommittajat sopivasti tai nousta nopeasti ylös kohtaamaan saattohävittäjät edullisemmin.
Suojahävittäjiä torjuvan osaston voi olla edullista nousta vaikka 15 km:iin ottamaan vastaan ja lentämään sivusta päin kimppuun, jolloin ne saattavat hehkua sivuttain vihollisen kauempana olevalle tehokkaalle IT-tutkalle. Jos kone on aseettomana edestäpäin golfpallon kokoisen heijasteen antava F-35, se saattaa tositilanteessa olla sivustapäin aseistuksineen norsun kokoisena helottava möhkäle vihollisen hävittäjille tai maatutkille. Silloin häiveen merkitys romahtaa ja koneen liikehtimiskyky sekä asejärjestelmien kantavuus, tarkkuus ja muut ominaisuudet ovatkin ratkaisevampia. Realistinen skenaario voisi olla vaikkapa Suomenlahden pohjoisrantaa Pietarin suunnasta Helsinkiä kohti höökivä pommitusosasto suojaajineen ja kauempaa pohjoisesta, esim. Rissalasta tai jostain saattajien kimppuun höökivä puolustajien osasto samalla kun Pirkkalasta käsin ja Suomenlahdella valmiiksi partioivien koneiden voimin torjutaan pommittajia.
Lisätään sekaan vielä kaikenmoinen häirintä ja muu e-sota, niin on aika satunnaista, mitä missäkin kenellekin näkyy jossain tutkassa. Häirintäpuolella puolustajalla kannattaisi olla etu, kuten Growlerit mukana hävitäjien repsikkana. Ihan sama mitä hyökkääjän tutkapää teoriassa näkisi, kun se syötetään täyteen kohinaa.
Jokatapauksessa F35 on ollut sotaharjoituksissa, jossa on käytetty hävittäjien lisäksi AWACS ja pitkänkantaman maailmatorjuntaa täysin ylivoimainen. F35:ssa on AWACS ja EW ominaisuudet jo itsessään ja hyvät sellaiset
On olemassa "häive"koneita joissa on edestäpäin jonkinlaista häivettä, kuten Superhornet ja F15 SE. Näissä häive kuitenkin katoaa kun siipiin asennetaan tavaraa ja samoin kuin näissä häivettä on sileälläkin koneella vain edestäpäin. F35:lla häive kattaa koko koneen. Edestä enemmän kuin sivustapäin.
Meteorista suora lainaus muualta:
"Suomen ongelmanahan on aina ohjusten riittävyys. Wikipedian mukaan Meteorin kappalehinta n. 2Me vs. Amraamam 120 C mallien n. 400t.usd. Eli yhdän Meteorin hinnalla saadaan useampia Amraameja. F-35:n häiveominaisuudet taas voivat mahdollistaa sen, että ohjuksia ei tarvitse ampua nin kaukaa kuin 4,5 sukupolven koneilla jolloin kohde voitaneen tunnistaa paremmin ja samalla käyttää edullisempia ohjuksia.
Jatkossa ehkä mahdollista päivittää suorituskykyä esim. AIM 260 ohjuksilla, jos ja kun mahdollisen vihollisen kyvykkyys on kasvanut."
mies53v
Arghh. Häive ei ole mikään binäärinen ominaisuus. Jokaikinen hävittäjäkone on häiveinen jossain määrin. Toisaalta yksikään ei ole koskaan täysin näkymätön. Tutkaheijastetta on minimoitu koneista jo tutkan keksimisestä lähtien eli toisen maailmansodan lopulta. Se ei myöskään ikinä ole yksiselitteinen per kone per suunta. Siihen vaikuttaa moni seikka. Suoraan edestä sitä yleensä pyritään minimoimaan, koska oletuksena useimmiten lennetään kohti vihollista.
F-35:ssä on osa aseista kätketty rungon sisään tutkaheijasteen pienentämiseksi, mutta kun luukut avataan ennen kuin voidaan laukaista, niin heijaste kasvaa merkittävästi. Siinä on tietenkin myös siipiripustimet ja niihin kiinnitetyt aseet vaikuttavat ihan samoin kuin muillakin hävittäjillä.
Minimihäiveellä pyritään lentämään tehtäviä, joissa se on oleellinen osa tehtävän onnistumista, esim. tunkeuduttaessa syvälle vihollisen sakean ilmapuolustuksen sisään. Silloin mennään nokka kohti ja ripustimet tyhjinä viimeiseen saakka luukut kiinni. Oman alueen ilmapuolustuksessa torjuntatehtävässä tai partioidessa todennäköisesti joka tapauksessa lennetään siivet täynnä ohjuksia ja lisäpolttoainetta eikä voida yleensä valita otollista kohtauskulmaa edes alussa ja on pakko manööveerailla näkyvästi. Maksimihäivettä siis ei päästä käytännössä juuri koskaan hyödyntämään näissä Suomen kannalta yleensä keskeisimmissä tehtävissä..
Ei lennetä. Hornet lentää 6 amraam ohjuksen kanssa ilmatorjunta tehtävää.
mies53v
Miten milloinkin. Maassa valmiudessa oleva kone voidaan aseistaa suunnitellusti vaikka noin, mutta ilmassa partioivassa voi olla muutoin. Kone voi olla myös muussa tehtävässä tai valmiudessa siihen ja joutua torjuntatehtävään äkisti tai joutua taisteluun muun tehtävän keskellä. Niitä aseita ei ihan minuutissa vaihdeta.
Voidaan olettaa että ennalta suunnitellussa torjuntatehtävässä myös F-35 lentää kuuden ohjuksen kanssa. Niitä ripustetaan siis myös siipiin. Masuun mahtuu vain neljä.
Koneet ei juuri ikinä lennä yksin. Jos on neljä konetta ja jokaisella neljä ohjusta niin se on jo roima annos tulivoimaa. Tämä olisi vähimmäismäärä. Tarvittaessa sitten enemmän koneita ja aseita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta Meteoriahan ei ole tarjottu F-35:n mukana Suomelle. Lisäksi voi kysyä, kuinkahan kauan integrointi tulee kestämään kun kaikki on aina niin myöhässä F-35:n kanssa.
Ainakaan F-35 ei lennä Ilmavoimien simulaatiossa Meteorin kanssa, koska se ei ole mukana tarjouksessa.
Tuolla meteorilla ei oikeistaan ole edes väliä. F35 pystyy hiipimään niin lähelle, että käytännössä väistö ei ole vastustajalle enään vaihtoehto. Ohjuksella on liikaa liike-energiaa jäljellä.
RBE-2 AESA (Rafale F4, post-2012)
For RCS 0.0001 m2 class target: 11~13 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 20~23 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 62~73 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 110~130 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 165~195 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 195~230 km+Rafale näkee F35:en jossain reilun 10km päästä.
mies53v
10 km:n päästä hävittäjälentäjä näkee hävittäjäkoneen jo paljain silmin.
F-35:n RCS:t eivät ole mitään virallista tietoa. Todellista dataa ei ole tuotu julki. Ulkopuoliset ovat simuloineet ja arvioineet, ehkä arvailleet. Ehkä valmistaja tai käyttäjät myös lisäävät propagandasyistä nollia pilkun jälkeen "vuodettuihin" tietoihin.
Jossain on arvioitu tai väitetty, että F-35:n keulastapäin RCS olisi noin 0.005. Siis näkymätömimmästä suunnasta. Uskoakseni tämä koskee myös tilannetta, jossa kone lentää ilman ulkoisia ripustimia tai avattuja luukkuja. Silloinkin siis useita kymmeniä kilometrejä esim. Rafalelle.
Mutta todellisessa elämässä ei yleensä ole taistelutilanteita, jossa kaksi konetta on suuressa vapaassa ilmatilassa keskenään niin, että voivat valita lähestyä toista itselleen edullisimmasta kulmasta hiipien. Ehkä jossain siirtokuljetuksessa valtameren yli näin voi sattumalta käydä, mutta ei siihenkään pyritä.
Todellinen tilanne on jotain sen kaltaista, että idästä lähestyy pommi- tai rynnäkkökoneparvi, -lentue tai isompi osasto, jota suojaa liuta vaihtoehtoisia hävittäjiä. Hyökkääjää lähestytään siitä suunnasta, jossa satutaan olemaan ja sillä asekuormalla, joka nyt sattui valmiina olemaan. Hyökkääjä luonnollisesti odottaa torjuntatointa ja on valinnut sen kannalta otollisimmat asetelmat. Pommitusosasto saattaa lentää matalalla pyrkien tutkakatveeseen kun taas suojaosaston pääosat voivat tulla hyvin korkealla yläpuolella saadakseen näkyvyyden, potentiaalienergian ja ylipäänsä taistelutaktisen edun puolustajiin nähden. Siinä on shakkipelin asetelma, jossa on paljon pakotettuja alkuehtoja. Mitään RCS-kikkelinmittailua se ei enää ole. Paikasta ja tilanteesta riippuen puolustaja voi valita pysyä matalammalla vihollisen maaperustaisen ilmavalvonta- ja torjuntatutkan katveessa ja/tai kohdatakseen pommittajat sopivasti tai nousta nopeasti ylös kohtaamaan saattohävittäjät edullisemmin.
Suojahävittäjiä torjuvan osaston voi olla edullista nousta vaikka 15 km:iin ottamaan vastaan ja lentämään sivusta päin kimppuun, jolloin ne saattavat hehkua sivuttain vihollisen kauempana olevalle tehokkaalle IT-tutkalle. Jos kone on aseettomana edestäpäin golfpallon kokoisen heijasteen antava F-35, se saattaa tositilanteessa olla sivustapäin aseistuksineen norsun kokoisena helottava möhkäle vihollisen hävittäjille tai maatutkille. Silloin häiveen merkitys romahtaa ja koneen liikehtimiskyky sekä asejärjestelmien kantavuus, tarkkuus ja muut ominaisuudet ovatkin ratkaisevampia. Realistinen skenaario voisi olla vaikkapa Suomenlahden pohjoisrantaa Pietarin suunnasta Helsinkiä kohti höökivä pommitusosasto suojaajineen ja kauempaa pohjoisesta, esim. Rissalasta tai jostain saattajien kimppuun höökivä puolustajien osasto samalla kun Pirkkalasta käsin ja Suomenlahdella valmiiksi partioivien koneiden voimin torjutaan pommittajia.
Lisätään sekaan vielä kaikenmoinen häirintä ja muu e-sota, niin on aika satunnaista, mitä missäkin kenellekin näkyy jossain tutkassa. Häirintäpuolella puolustajalla kannattaisi olla etu, kuten Growlerit mukana hävitäjien repsikkana. Ihan sama mitä hyökkääjän tutkapää teoriassa näkisi, kun se syötetään täyteen kohinaa.
Jokatapauksessa F35 on ollut sotaharjoituksissa, jossa on käytetty hävittäjien lisäksi AWACS ja pitkänkantaman maailmatorjuntaa täysin ylivoimainen. F35:ssa on AWACS ja EW ominaisuudet jo itsessään ja hyvät sellaiset
On olemassa "häive"koneita joissa on edestäpäin jonkinlaista häivettä, kuten Superhornet ja F15 SE. Näissä häive kuitenkin katoaa kun siipiin asennetaan tavaraa ja samoin kuin näissä häivettä on sileälläkin koneella vain edestäpäin. F35:lla häive kattaa koko koneen. Edestä enemmän kuin sivustapäin.
Meteorista suora lainaus muualta:
"Suomen ongelmanahan on aina ohjusten riittävyys. Wikipedian mukaan Meteorin kappalehinta n. 2Me vs. Amraamam 120 C mallien n. 400t.usd. Eli yhdän Meteorin hinnalla saadaan useampia Amraameja. F-35:n häiveominaisuudet taas voivat mahdollistaa sen, että ohjuksia ei tarvitse ampua nin kaukaa kuin 4,5 sukupolven koneilla jolloin kohde voitaneen tunnistaa paremmin ja samalla käyttää edullisempia ohjuksia.
Jatkossa ehkä mahdollista päivittää suorituskykyä esim. AIM 260 ohjuksilla, jos ja kun mahdollisen vihollisen kyvykkyys on kasvanut."
mies53v
Arghh. Häive ei ole mikään binäärinen ominaisuus. Jokaikinen hävittäjäkone on häiveinen jossain määrin. Toisaalta yksikään ei ole koskaan täysin näkymätön. Tutkaheijastetta on minimoitu koneista jo tutkan keksimisestä lähtien eli toisen maailmansodan lopulta. Se ei myöskään ikinä ole yksiselitteinen per kone per suunta. Siihen vaikuttaa moni seikka. Suoraan edestä sitä yleensä pyritään minimoimaan, koska oletuksena useimmiten lennetään kohti vihollista.
F-35:ssä on osa aseista kätketty rungon sisään tutkaheijasteen pienentämiseksi, mutta kun luukut avataan ennen kuin voidaan laukaista, niin heijaste kasvaa merkittävästi. Siinä on tietenkin myös siipiripustimet ja niihin kiinnitetyt aseet vaikuttavat ihan samoin kuin muillakin hävittäjillä.
Minimihäiveellä pyritään lentämään tehtäviä, joissa se on oleellinen osa tehtävän onnistumista, esim. tunkeuduttaessa syvälle vihollisen sakean ilmapuolustuksen sisään. Silloin mennään nokka kohti ja ripustimet tyhjinä viimeiseen saakka luukut kiinni. Oman alueen ilmapuolustuksessa torjuntatehtävässä tai partioidessa todennäköisesti joka tapauksessa lennetään siivet täynnä ohjuksia ja lisäpolttoainetta eikä voida yleensä valita otollista kohtauskulmaa edes alussa ja on pakko manööveerailla näkyvästi. Maksimihäivettä siis ei päästä käytännössä juuri koskaan hyödyntämään näissä Suomen kannalta yleensä keskeisimmissä tehtävissä..
Ei lennetä. Hornet lentää 6 amraam ohjuksen kanssa ilmatorjunta tehtävää.
mies53v
Miten milloinkin. Maassa valmiudessa oleva kone voidaan aseistaa suunnitellusti vaikka noin, mutta ilmassa partioivassa voi olla muutoin. Kone voi olla myös muussa tehtävässä tai valmiudessa siihen ja joutua torjuntatehtävään äkisti tai joutua taisteluun muun tehtävän keskellä. Niitä aseita ei ihan minuutissa vaihdeta.
Voidaan olettaa että ennalta suunnitellussa torjuntatehtävässä myös F-35 lentää kuuden ohjuksen kanssa. Niitä ripustetaan siis myös siipiin. Masuun mahtuu vain neljä.
Ei vaan tuo on maksimi hornetille ottaen huomioon koneen liikkuvuuden. F35:en mahtuu ruumaan 6 amraam ohjusta. Tuosta oli juttua. Ennen mahtui 4 ohjusta. Myöskin uutta aim-260 mahtuu tulevaisuudesa tuplamäärä.
mies53v
Ei mahdu vielä 6 vaan pelkät 4. Block 4:ssa jos se joskus tulee niin asekuorma sisällä kasvaa kuuteen ilmataisteluohjukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tutkimuksissani tullut siihen tulokseen, että Tampereelta on hyvä lentää Tukholmaan aivan täydessä pommilastissa. Super Hornettikin kantaa yli kahdeksan tonnia pommeja; se menee ehkä kyydissä ilman lisäpolttoaineita.
SH-tarjous olisi ehkä paras. Growlerit hämäävät ruotsalaisia, kun Super Hornetit kantavat massiiviset pommikuormansa Tukholmaan ja tiputtavat ne kaupungin päälle. Mitään täsmäaseita ei tarvita vaan pommitus jatkuu niin kauan kuin liikettä havaitaan Tukholman alueella. Tukholmasta tehdään aivan laaka ja tasainen, kiveä ei jää kiven päälle.
Tossa tsiigasin Sveitsin vertailujen tuloksia eri koneista. Niissä on vanha Gripen mukana joten tulokset eivät ole suoraan samat mitä Gripen E saattaisi saada. Samaten Typhoon on muuttumassa parempaan suuntaan.
Mutta taas vain sai huomata että Rafale on oikeasti hyvä kone. Rafalea suositeltiin Sveitsille uudeksi hävittäjäksi. Rafale on ehkä kaikista tasapainoisin valinta, siinä se päihittää kaikki neljä muuta.
Sitten on sellainenkin näkökohta että mitä jos sekä Typhoon että Gripen myöhästyvät. Typhooniin värkätään uutta tutkaa ja Gripenin kanssa on moni juttu kesken,. Nämähän vaikuttavat siihen, miten koneet pärjäävät simulaatioissa kesän mittaan.
Kyllä vaan Rafale voisi olla Suomen valinta. Siis jos todella mennään suorituskyky edellä, niin sitten se voisi olla mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minimihäiveellä pyritään lentämään tehtäviä, joissa se on oleellinen osa tehtävän onnistumista, esim. tunkeuduttaessa syvälle vihollisen sakean ilmapuolustuksen sisään. Silloin mennään nokka kohti ja ripustimet tyhjinä viimeiseen saakka luukut kiinni.
Ongelma tulee siinä, kun F-35 joutuu kääntymään takaisinpäin. Sitten se näkyy tutkassa kaikkein parhaita. Siinä vaiheessa voi tulla puikkoa takapuoleen taikka Suhoi perään.
Omassa mielessäni olen pähkäillyt että kaikkein paras missio F-35:lle on ydinisku. Ihan oikeasti, tämä ei ole vitsi. Silloin parhaassa tapauksessa ilmatorjunta on täysin lamaantunut siinä vaiheessa kun käännytään takaisin. Taakse jää sienipilvi ja vastustajan energia menee ihmettelyyn.
Yhden koneen tehtävässä ehkä juu.
Käytännössä F-35 on suunniteltu suuremman ilmaoperaation keihäänkärjeksi. Se tiedustelee, pääsee häiveisenä läpi ja pystyy iskemään ilmatorjunnan ja puolustuksen kriittisimpiin kohteisiin. Se (niiden muodostama osasto) pyrkii lamauttamaan ilmatorjunnan tutkat ja komentokeskukset posauttamalla omilla pommeillaan, toissijaisesti kenties kriittiset tuliasematkin. Lisäksi se osoittaa maaleja perässä tulevien ampumille täsmäaseille samoja kohteita vastaan. Jossain 100-200 km taempana siis höökii pommittajaosasto, joka laukoo kaikenlaisia pitkän matkan ohjuksia maaleihin, jotka F-35 on osoittanut samalla kun ilmatorjunta on lamaantunut, jolloin risteilyohjukset ja toisen aallon hyökkikoneet pääsevät läpi. Jäljellä oleva heikentynyt ilmapuolustus mahdollistaa tämän kaiken samaan aikaan kun puolustajan omat torjuntahävittäjät yhyttävät hyökkääjän, joka on nyt saatellut paikalle jo häiveettömämmät ilmaherruushävittäjänsä tappelemaan.
Tämänkaltainen operaatio ottaa vahvasti puolustetun vihollisen ilmatilan sen omalla alueellaan haltuun, jonka jälkeen erilaisille muille sotatoimille on tilaa. F-35 on ison sotakoneen keihäänkärki. Pelkällä kärjellä ei tee oikein mitään ihmeellistä, jos ei ole sitä vartta takana. Pommikonelaivueita, ilmaherruushävittäjiä, AWACSia, EW:tä, mahdollisesti maahanlaskukuljetuskoneita, ilmatankkereita, rynnäkkökoneita sun muuta. Niiden toiminnan mahdollistaja F-35 on. Sen ei tarvitse olla enää häiveinen sen jälkeen kun se on työnsä tehnyt eli ilmatorjunta on rampautettu ja omat ilmaherruushävittäjät saapuneet hiekkalaatikolle. Se voi vapaasti näyttää pyllyä kääntyessään takaisin tukikohtaan pitkälle huoltolomalle.
Pienemmissä kuvioissa konetta voidaan tietysti käyttää kaikkeen mahdolliseen, huomioiden em. päätehtävän vaatimusten aiheuttamat kompromissit. Toki samalla konetyypillä voi olla monta eri roolia tehtävätaktiikan puitteissa samassa tehtävässä tai operaatiossa. Kärkikoneet menevät pitkälle sisään kusi sukassa ja taempi aalto kantaa pommikuormaa ja joku osio kenties suojaa torjuntahävittäjiltä. Mutta tehtävän ja viholliskuvan mukaan sitten koetetaan varmaan löytää paras kone kuhunkin rooliin.
Tuohonhan F-35 sopii.
Suomi tarvitsee kuitenkin ilmaherruushävittäjän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minimihäiveellä pyritään lentämään tehtäviä, joissa se on oleellinen osa tehtävän onnistumista, esim. tunkeuduttaessa syvälle vihollisen sakean ilmapuolustuksen sisään. Silloin mennään nokka kohti ja ripustimet tyhjinä viimeiseen saakka luukut kiinni.
Ongelma tulee siinä, kun F-35 joutuu kääntymään takaisinpäin. Sitten se näkyy tutkassa kaikkein parhaita. Siinä vaiheessa voi tulla puikkoa takapuoleen taikka Suhoi perään.
Omassa mielessäni olen pähkäillyt että kaikkein paras missio F-35:lle on ydinisku. Ihan oikeasti, tämä ei ole vitsi. Silloin parhaassa tapauksessa ilmatorjunta on täysin lamaantunut siinä vaiheessa kun käännytään takaisin. Taakse jää sienipilvi ja vastustajan energia menee ihmettelyyn.
Yhden koneen tehtävässä ehkä juu.
Käytännössä F-35 on suunniteltu suuremman ilmaoperaation keihäänkärjeksi. Se tiedustelee, pääsee häiveisenä läpi ja pystyy iskemään ilmatorjunnan ja puolustuksen kriittisimpiin kohteisiin. Se (niiden muodostama osasto) pyrkii lamauttamaan ilmatorjunnan tutkat ja komentokeskukset posauttamalla omilla pommeillaan, toissijaisesti kenties kriittiset tuliasematkin. Lisäksi se osoittaa maaleja perässä tulevien ampumille täsmäaseille samoja kohteita vastaan. Jossain 100-200 km taempana siis höökii pommittajaosasto, joka laukoo kaikenlaisia pitkän matkan ohjuksia maaleihin, jotka F-35 on osoittanut samalla kun ilmatorjunta on lamaantunut, jolloin risteilyohjukset ja toisen aallon hyökkikoneet pääsevät läpi. Jäljellä oleva heikentynyt ilmapuolustus mahdollistaa tämän kaiken samaan aikaan kun puolustajan omat torjuntahävittäjät yhyttävät hyökkääjän, joka on nyt saatellut paikalle jo häiveettömämmät ilmaherruushävittäjänsä tappelemaan.
Tämänkaltainen operaatio ottaa vahvasti puolustetun vihollisen ilmatilan sen omalla alueellaan haltuun, jonka jälkeen erilaisille muille sotatoimille on tilaa. F-35 on ison sotakoneen keihäänkärki. Pelkällä kärjellä ei tee oikein mitään ihmeellistä, jos ei ole sitä vartta takana. Pommikonelaivueita, ilmaherruushävittäjiä, AWACSia, EW:tä, mahdollisesti maahanlaskukuljetuskoneita, ilmatankkereita, rynnäkkökoneita sun muuta. Niiden toiminnan mahdollistaja F-35 on. Sen ei tarvitse olla enää häiveinen sen jälkeen kun se on työnsä tehnyt eli ilmatorjunta on rampautettu ja omat ilmaherruushävittäjät saapuneet hiekkalaatikolle. Se voi vapaasti näyttää pyllyä kääntyessään takaisin tukikohtaan pitkälle huoltolomalle.
Pienemmissä kuvioissa konetta voidaan tietysti käyttää kaikkeen mahdolliseen, huomioiden em. päätehtävän vaatimusten aiheuttamat kompromissit. Toki samalla konetyypillä voi olla monta eri roolia tehtävätaktiikan puitteissa samassa tehtävässä tai operaatiossa. Kärkikoneet menevät pitkälle sisään kusi sukassa ja taempi aalto kantaa pommikuormaa ja joku osio kenties suojaa torjuntahävittäjiltä. Mutta tehtävän ja viholliskuvan mukaan sitten koetetaan varmaan löytää paras kone kuhunkin rooliin.
Tuohonhan F-35 sopii.
Suomi tarvitsee kuitenkin ilmaherruushävittäjän.
Suomi tarvitsee monitoimihävittäjän. Sen pitäisi pystyä eri tehtäviin, joihin sisältyykin oikeastaan kaikki muu hävittäjätoiminta paitsi juuri tuo F-35:n ensisijainen tehtävätyyppi (ja ydinpommitus).
Fanipojat ja speksivänkkärit väittävät ilman perusteita, että paras häiveisyys tekee myös parhaan torjuntahävittäjän muista ominaisuuksista riippumatta. Tosiasiassa niin ei ole. Ilmapuolustus on kokonaisuus, jossa torjuntahävittäjät ovat avainasemassa, mutta siihen liittyy myös kokonainen puolustusjärjestelmä, sisältäen ilmatorjunnan, ilmavalvonnan, taistelunjohdon, tilannekuvan jne. Yksittäiset hävittäjät tai niiden erilaiset osastot ovat vain nappuloita, joita taistelunjohtaja liikuttelee pelilaudalla. Ne ovat taistelunjohdon silmiä sekä aseiden kuljettimia ja laukaisualustoja. Käytännön taktisessa tilanteessa on enemmän merkitystä sillä, paljonko tehokkaita aseita ja kuinka nopeasti saadaan siirrettyä haluttuihin pisteisiin kuin jollain yksittäisen pelinappulan yksittäisillä teknisillä ääriominaisuuksilla. Oikeiden toimien mahdollistamiseksi tarvitaan myös mahdollisimman kattavasti oikeaa dataa vihollisesta ts. tilannekuva. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko data peräisin aselavetin maailman hienoimmista sensoreista vai erillisestä järjestelmästä.
F-35 on optimoitu em. tehtävätyypin mukaan toimimaan mahdollisimman pimeänä syvällä vihollisen alueella. Suomen HX-hankkeessa taas sellaista skenaariota ei oikeastaan ole. Tarkoitus on toimia omassa ilmatilassa hyvän tilannekuvan sekä oman ilmatorjunnan piirissä ja pääasiassa vihollisen järeän ilmatorjunnan ulottumattomissa tai sen reuna-alueilla. Kaukovaikuttaminen tai tilapäinen tunkeutuminen vihollisen ilmatilaan ja ilmatorjunnan piiriin on tehtäväkohtaista ja perustuu sittenkin hetkellisen ilmaherruuden ja muiden aselajien tuen ja yhteistyön mahdollistamaan toimintaan sekä erityisesti kaukovaikutteisiin täsmäaseisiin. Millä tahansa modernilla koneella JASSM poistaa minkä tahansa vihollisen ilmatilaamme varjostavan IT-järjestelmän tarpeen vaatiessa ilman merkittävää uhkaa, jota vastaan vain häiveen maksimointi suojaisi.
Suomen HX-hankkeessa pelataan vastapuolta siihen, mitä F-35 edustaa. Me olemme se vastaanottava osapuoli, jonka ilmatilaan hyökätään ja koetetaan nujertaa. Venäjä tarvitsisi F-35:n, emme niinkään me sitä vastaan puolustautuvat. Kun asetelma on muutenkin epäsymmetrinen, on eduksi ottaa hyöty siitä irti ja pelata omilla vahvuuksilla (niitä vahvistaen), eikä olla vain kääpiöversio vihollisesta. Samankaltaisista suurempi voittaa aina, mutta Daavid voi päihittää Goljatin kun ei yritäkään olla miniversio Goljatista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellet ole huomannut venäjän raskaiden ilmatorjuntapatterien tuli yltää länsi-suomeen saakka, ottaen tietenkin huomioon maapallon pyöreyden. Hornet ei lennä korkealla, ellei halua tulla ammutuksi alas ja sekä korkeus että nopeus vaikuttaa puikkojen kantamaan. Amraam on esim. matalalla ammuttuna kantamaltaan vain 15nm ja korkealta ammuttuna luokkaa 60nm. Venäjän hävittäjillä on valtava etu Hornetteihin nähden ja lisäksi Nasams järjestelmä ei yllä edes 10km korkeuteen. He voivat lentää surutta alueella, välittämättä maailmatorjunnasta. Toisin on horneteilla
mies53v
Ostetaan 30 F-35 ja 30 Super Hornettia plus 10 Growleria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostetaan 30 F-35 ja 30 Super Hornettia plus 10 Growleria.
miten olis vielä pari eurofighteria ja suhoita?
Vierailija kirjoitti:
Ostetaan 30 F-35 ja 30 Super Hornettia plus 10 Growleria.
Tai 40 F-35 ja 20 SH ja 10 Growler tai 20 F-35 ja 40 SH ja 10 Growler. Samat aseet ja kahden koneen systeemillä ilmapuolustuksemme olisi todella tehokas kuin F-35 hoitaisi ilmatorjunnan ensimmäisessä aallossa pois ja useammat hävittäjät ja perässä tulevat Super Hornetit Growlereiden tukemana isojen asekuormien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JASSMia ei oo integroitu F-35:n joten eihän se voi olla mukana paketissa. Sitä voi ostaa sitten joskus vuosien päästä kun ne saa sen integroitua.
Kaiken kaikkiaan juttujen integrointi F-35:n on niin hidasta ja vajaata, että tulee sellainen tunne että ostajamaat eivät varustaudu sotaan ollenkaan vaan ylläpitävät jonkinlaista fasaadia. Savimajoja toki voi tuolla pommittaa, mutta siihenhän riittäisi halvempikin kone.
F-35 lähtee merille. Mutta huomaatteko että kylläpä kesti. Voiko tosiaan olla että tämä on vasta ensimmäinen kerta, kun kone matkaa avomerellä osana lentotukialuksen kalustoa?
https://www.popularmechanics.com/military/aviation/a36332613/f-35-carri…
Vierailija kirjoitti:
F-35 lähtee merille. Mutta huomaatteko että kylläpä kesti. Voiko tosiaan olla että tämä on vasta ensimmäinen kerta, kun kone matkaa avomerellä osana lentotukialuksen kalustoa?
https://www.popularmechanics.com/military/aviation/a36332613/f-35-carri…
Liian monta versiota samassa paketissa, vähintään 2 eri konetta olisi pitänyt tehdä eli ilmavoimien ja laivaston kone samasta rungosta ja tuo vertikaalisesti nouseva ja laskeva ihan eri kone. Tällä tavalla kaikki versiot olisivat olleet jo vuosia sitten valmiina ja toimivina.
Not on blogisti Corporal Frisk herännyt samaan asiaan, eli että F-35:n mukana ei ilmeisesti tule JASSMia.
Piti kirjoittaa ”nyt on” eikä not on
Vierailija kirjoitti:
JASSMia ei oo integroitu F-35:n joten eihän se voi olla mukana paketissa. Sitä voi ostaa sitten joskus vuosien päästä kun ne saa sen integroitua.
Kaiken kaikkiaan juttujen integrointi F-35:n on niin hidasta ja vajaata, että tulee sellainen tunne että ostajamaat eivät varustaudu sotaan ollenkaan vaan ylläpitävät jonkinlaista fasaadia. Savimajoja toki voi tuolla pommittaa, mutta siihenhän riittäisi halvempikin kone.
"Vuosien päästä?" tuleehan nuo koneetkin, vuosien ja vuosien päästä. Konemalli tulee näillä tiedoin olemaan Naton yleisin konetyyppi, joten kaikki tarvittava varmasti integroidaan koneeseen.
mies53v
Yhden koneen tehtävässä ehkä juu.
Käytännössä F-35 on suunniteltu suuremman ilmaoperaation keihäänkärjeksi. Se tiedustelee, pääsee häiveisenä läpi ja pystyy iskemään ilmatorjunnan ja puolustuksen kriittisimpiin kohteisiin. Se (niiden muodostama osasto) pyrkii lamauttamaan ilmatorjunnan tutkat ja komentokeskukset posauttamalla omilla pommeillaan, toissijaisesti kenties kriittiset tuliasematkin. Lisäksi se osoittaa maaleja perässä tulevien ampumille täsmäaseille samoja kohteita vastaan. Jossain 100-200 km taempana siis höökii pommittajaosasto, joka laukoo kaikenlaisia pitkän matkan ohjuksia maaleihin, jotka F-35 on osoittanut samalla kun ilmatorjunta on lamaantunut, jolloin risteilyohjukset ja toisen aallon hyökkikoneet pääsevät läpi. Jäljellä oleva heikentynyt ilmapuolustus mahdollistaa tämän kaiken samaan aikaan kun puolustajan omat torjuntahävittäjät yhyttävät hyökkääjän, joka on nyt saatellut paikalle jo häiveettömämmät ilmaherruushävittäjänsä tappelemaan.
Tämänkaltainen operaatio ottaa vahvasti puolustetun vihollisen ilmatilan sen omalla alueellaan haltuun, jonka jälkeen erilaisille muille sotatoimille on tilaa. F-35 on ison sotakoneen keihäänkärki. Pelkällä kärjellä ei tee oikein mitään ihmeellistä, jos ei ole sitä vartta takana. Pommikonelaivueita, ilmaherruushävittäjiä, AWACSia, EW:tä, mahdollisesti maahanlaskukuljetuskoneita, ilmatankkereita, rynnäkkökoneita sun muuta. Niiden toiminnan mahdollistaja F-35 on. Sen ei tarvitse olla enää häiveinen sen jälkeen kun se on työnsä tehnyt eli ilmatorjunta on rampautettu ja omat ilmaherruushävittäjät saapuneet hiekkalaatikolle. Se voi vapaasti näyttää pyllyä kääntyessään takaisin tukikohtaan pitkälle huoltolomalle.
Pienemmissä kuvioissa konetta voidaan tietysti käyttää kaikkeen mahdolliseen, huomioiden em. päätehtävän vaatimusten aiheuttamat kompromissit. Toki samalla konetyypillä voi olla monta eri roolia tehtävätaktiikan puitteissa samassa tehtävässä tai operaatiossa. Kärkikoneet menevät pitkälle sisään kusi sukassa ja taempi aalto kantaa pommikuormaa ja joku osio kenties suojaa torjuntahävittäjiltä. Mutta tehtävän ja viholliskuvan mukaan sitten koetetaan varmaan löytää paras kone kuhunkin rooliin.