Te joiden lapset menestyy hyvin koulussa

Lapset ovat jo aikuisia, mutta esikoinen oli ylisuorittaja jonka koulunkäynnistä ei tarvinnut murehtia, sai kerran yhdestä kokeesta 7,5 ja itkuhan siitä tuli, luki seuraavaan kokeeseen koealueen varmaan 10 kertaa. Hänen kohdallaan piti enemmänkin toppuutella ja muistutella, ettei aina tarvitse olla kaikessa paras.

Keskinmäistä taas ei paljoa koulut kiinnostanut, kokeiltiin kaikenlaista kannustamista ja ihan rahalla lahjontaakin kohtalaisista arvosanoista, apua tarjottiin mutta sitä ei vastaanotettu. Jälki-istunnon jälkeen muisti aina hetken aikaa tehdä kotiläksyt tunnollisemmin. Tämä oli siis aikana ennen wilmaa sun muita, eli päivän läksyt oli vain lapsen tiedossa (eikä niitä muka koskaan ollut).

Kuopus oli jotain tältä väliltä, teki kyllä läksynsä mutta oli laiska tekemään mitään extraa. Hänen kohdallaan kokeisiin valmistautumista auttoi, jos "kyselin" koealueen läpi muutamaan otteeseen ja rahan ahneena vitonen kiitettävästä kannusti myös kivasti.

Ihan kelpoaikuisia tuli kaikista, esikoisella on yliopistotutkinto, keskimmäinen hankki ammattikoulusta itselleen ammatin ja nuorin kävi ammattikorkeakoulun.

Kannattaa lapselta kysäistä, mikä häntä kannustaisi opiskelemaan. Koululaiset kun eivät vielä itse osaa ajatella sitä niin, että tässä rakennetasn pohjaa omalle tulevaisuudelle, vaan se uusi pyörä nostetusta keskiarvosta saattaa olla paljon motivoivampi palkinto.

Kutosella, eli ei vielä kovinkaan vaativaa koulunkäyntiä. Hoitaa koulunsa itsenäisesti, läksyihin menee 5-10 minsaa päivässä. Jouluna keskiarvo oli 9.8

Meillä on kympin ja kasin lapsia.

Kumpaakan en hirveesti auta, tarvittaessa. Aika itsenäisesti he  läksynsä tekevät ja kokeisiin lukevat. Kyselen, kun haluavat. Lähinnä siinä vietetään yhteistä aikaa ja jutellaan asioista laajemmin.

Kirjoitukset (aineet ja esseet) käyn läpi, mutten saa korjata kaikkia kirjoitusvirheitä. Opettaja puuttui peliin.

Samainen opettaja myös sanoi, että mun pitäisi enemmän pönkittää tuota kasin lasta. Hänestä on enempäänkin, mutta hän tyytyy siihen kasiin. Eikä kasi ole hyvä.

Ihmettelin tätä ääneeen. Tiedän, että kys lapsi ei sataa panosta, mutta mun mielestä ei tarviikaan olla hampaat irvessä. Kympin muksu ruoskii itseään ja stressaa kaikesta. siksi olen antanut tuon toisenkin olla, ettei vaan tulisi tuollainen hermokimppu kuin toisesta.

Kummallekin nuo tulee helposti, vaikka toinen stressaakin. Mutta joo, opettaja ei pitänyt kasin oppilasta hyvänä oppilaana, kun ei selkänahkojaan revi opiskellessaan.

Molemmat lapset alakoulussa. Mun toinen lapsi vetää kympit kaikista aineista (no saksa on ysi) eikä pyydä/tarvitse läksyissä apua kuin hyvin harvoin. Häneltä ei mene läksyihin kovin kauaa, ehkä puoli tuntia. Toinen lapsi taas tarvitsee hyvin paljon apua, ei yleensä ymmärrä edes tehtävänantoa itse, ei löydä oikeita kohtia kirjasta osatakseen vastata. Matikassa ei tajua asioita vaikka kuinka yritän selittää. Esim. oli ihan mahdotonta tajuta, miksi 24 x 3 ei voi olla 12. Hän ei vaan ymmärtänyt vaikka kuinka yritin, piirtämälläkin. Teemme hänen kanssaan läksyjä joka ilta 2-3 tuntia, usein siis koko meidän ilta-ajan siitä kun olen tullut töistä ja on syöty päivällinen. Hän saa tällä valtavalla työllä parhaimmillaan kaseja. Tukiopetusta koulussa on tunti viikossa. Pitäisi olla 3-4 tuntia kun hänellä on keskitason erityistukipäätös, mutta koulun resurssit eivät riitä siihen. Olen harkinnut yksityisopetusta mutta se on tosi kallista. Jos en auttaisi lasta läksyissä hän saisi todennäköisesti viitosen luokkaa olevia tuloksia eikä oppisi asioita ollenkaan.

Onpas taas keskusteluun eksyneet nöyränä kehumaan hyvin koulussa menestyneiden äidit. Juu...ei mitään apua annettu, ihan fiksuja ovat perimän kautta.

Tiedän itse, että monessa perheessä lapsia prepataan tosi kovasti jo ihan ala-asteelta lähtien ja ollaan helikopterivanhempia. Varsinkin matemaattisissa aineissa näkee melkein suoraan jos kotona on insinööri-isi tai -äiti joka auttaa uusien asioiden opettelussa.

Vierailija kirjoitti:

Onpas taas keskusteluun eksyneet nöyränä kehumaan hyvin koulussa menestyneiden äidit. Juu...ei mitään apua annettu, ihan fiksuja ovat perimän kautta.

Tiedän itse, että monessa perheessä lapsia prepataan tosi kovasti jo ihan ala-asteelta lähtien ja ollaan helikopterivanhempia. Varsinkin matemaattisissa aineissa näkee melkein suoraan jos kotona on insinööri-isi tai -äiti joka auttaa uusien asioiden opettelussa.

Eihän suorittaja vanhemmilla ole aikaa palstailla. He ovat tekemässä illan suunnitelmaa ja lisätehtäviä lapsilleen.

Mäkin tiedän noita vanhempia ja ovat rasittavia. Lapset varmasti pärjäisi hyvin koulussa, jos heidän vaan annettaisiin itse tehdä asioita.

Ei peruskoulu vaikeeta ole, sen takia siellä niin moni pärjää. Kunhan muut asiat on perheessä kunnossa, niin lapsen koulukin rullaa. Tietty poikkeuksiakin on. Pääosin lapsi on utelias ja jos virikkeitä annetaan monin muun tavoin arjessa ja lomilla, niin kyllä se uteliaisuus ja halu oppia jatkuu koulussakin.

Vierailija kirjoitti:

Onpas taas keskusteluun eksyneet nöyränä kehumaan hyvin koulussa menestyneiden äidit. Juu...ei mitään apua annettu, ihan fiksuja ovat perimän kautta.

Tiedän itse, että monessa perheessä lapsia prepataan tosi kovasti jo ihan ala-asteelta lähtien ja ollaan helikopterivanhempia. Varsinkin matemaattisissa aineissa näkee melkein suoraan jos kotona on insinööri-isi tai -äiti joka auttaa uusien asioiden opettelussa.

Vanhemmat kirjoittavat tänne omista kasvatusperiaatteistaan, mutta eivät ehkä huomaa, että ei onnistunut lopputulos (opinnoissa pärjäävä ja tyytyväinen nuori) välttämättä ole tulosta näistä hienoista periaatteista. Helposti oppivat lapset hoitavat koulunsa usein vanhempia sen kummemmin häiritsemättä ja vanhemmat voivat kertoa täällä, että on paljon luettu ja on keskusteltu jne. 

Vierailija kirjoitti:

Onpas taas keskusteluun eksyneet nöyränä kehumaan hyvin koulussa menestyneiden äidit. Juu...ei mitään apua annettu, ihan fiksuja ovat perimän kautta.

Tiedän itse, että monessa perheessä lapsia prepataan tosi kovasti jo ihan ala-asteelta lähtien ja ollaan helikopterivanhempia. Varsinkin matemaattisissa aineissa näkee melkein suoraan jos kotona on insinööri-isi tai -äiti joka auttaa uusien asioiden opettelussa.

Eikö aloitusviestissä just kysytty niiden vanhempien mielipiteitä, joiden lapset menestyvät hyvin koulussa.

En juuri auta, lapset alakoululaisia, ja koulu on ainakin toistaiseksi ollut melko helppoa. Mutta lahjon. Kymmenen euroa kympistä tai kymppiminkasta.

Ihan sen vuoksi, että muuten lapset keskittyvät skabaamaan kavereidensa kanssa siitä, kuka pääsee ekana kokeesta välkälle. Kyllä, poikia ovat.

Pohjatöitä tuli tehtyä ennen kouluikää. Luin lapsille todella paljon ja avitin lukemaan oppimisessa niin että olivat kouluun mennessään jo lukeneet pari vuotta, kaikki automatkat keksin sanapelejä tai matemaattisia arvoituksia jne. Opetin tiedonhaluisuutta ja tieteellistä maailmankuvaa. Se täytyy oppia pienenä.

Lapsi teki itse läksyt (poika) ja todistus kertoi että hyvin menee.

Lapsi on vasta kolmosella, ja kovin ehkä liian vähän tulee osallistuttua. En kyylää wilmaa, onko tiedossa kokeita, eikä lapsi niistä kerro. En tiedä, lukeeko. Joskus huomaan, että koe on tulossa, ja muistan muistuttaa, satunnaisesti kyselen, onko läksyt tehty. Lukuhaasteita tai sellaisia yritän valvoa säännöllisemmin, kun niihin tarvitaan vanhempien kuittaus. Ja houkuttelen/muistuttelen tekemään edistämään lukudiplomia. 

Koulu menee lapsella hyvin, numeroarviointeja ei vielä ole ollut, mutta hymynaamoja on tullut, tai hyvin/erinomaisesti-sarakkeessa ollut todistusten arvosanat.