Yliopistot ja hyvillä papereilla sisään päässeet

Ensikertalaisten kannattaa toki uusia ne kirjoitukset vaikka 5 kertaa kunnes tulee riittävän hyvät paperit, kaikkein epätasa-arvoisin tämä systeemi on meille toiskertalaisille.

Todella epäreilua, että joku pääsee pelkillä papereilla sisään. Itse kirjoitin todella pitkän rivin laudatureita, mutta olen silti sitä mieltä, että pääsykoe karsii jyvät akanoista.

Olen käsittänyt että suosituilla aloilla ei edes riitä että kirjoitukset menevät hyvin vaan pitää tosiaan olla ne parhaat arvosanat. 

Ei ole epäreilua. Idea ei koskaan ole ollut, että niiden, jotka ovat jo ahkeroineet, ei tarvitse ahkeoida enää. Ei siinä mitata ahkeruutta, eikä olla siitä kiinnostuneita. Ei myöskään motivaatiota. Kummallakaan ei ole mitään väliä. Sekä yo-kokeissa että pääsykokeissa mitataan hakijoiden osaamistasoa ja oppimiskykyä, että ovatko ne sellaiset, joilla yliopisto-opinnoissa parhaiten pärjää.

Ja on paljonkin tutkittu, että miten nämä eri tavoin sisään tulleet pärjäävät. Tulos on, että pääsääntöisesti yhtä hyvin, koska se lähtötaso on tosiaan suunnilleen sama, on se sitten saavutettu yo-kokeisiin tai pääsykokeisiin mennessä ja oppimiskykykin on suunnilleen sama.

Rehelliseti sanottuna, vaikka tämä ei ole täysin poliittisesti korrektia, suurimmat vaikeudet ovat avoimen väylän kautta sisään tulleilla. Ei ole tietoa, johtuuko se jostain opiskelijodien oppimistekniikiden puutteista vai siitä, että itsenäisesti opiskeltava avoin jättää tutkinto-opintoja helpommin aukkoja, vaikka teoriassa opetussuunnitelman pitäisi olla sama.

Vierailija kirjoitti:

Todella epäreilua, että joku pääsee pelkillä papereilla sisään. Itse kirjoitin todella pitkän rivin laudatureita, mutta olen silti sitä mieltä, että pääsykoe karsii jyvät akanoista.

No tämäpä. Minä olisin löytänyt itseni teologisesta jos olisi ollut pelkkä todistusvalinta. Luojalle kiitos siitä että oli pääsykokeet ja pääsykoekirjat, sillä tajusin niitä lukiessa että eihän minua kiinnostanut pskan vertaa opiskella sitä. 

Lääkikseen on ainakin ihan samat asiat pääsykokeissa kuin kirjoituksiin, joten mitä väliä kummilla menee sisään.

Minusta olisi tosi epäreilua kirjoittaa 6 ällää ja silti päntätä pääsykokeisiin. Mitä virkaa kirjoituksilla on, jos niillä ei pääse mihinkään??

Mihin muuten tarvitaan lukion päättötodistusta?

Samat henkilöt kirjoittavat hyvin yo-kokeessa ja pärjäävät pääsykokeessa. Tätä on yliopistoissa kyllä selvitelty. Äidinkielen ja matematiikan yo-arvosanat korreloivat parhaiten opintomenestyksen kanssa.

Todistusvalinnalla on puolensa. Mutta kaikkein järjettömintä on se, että parhaat pisteet saadakseen on pakko kirjoittaa pitkä matikka ja fysiikka, vaikka hakisi esim. oikikseen tms alalle, jossa näistä ei ole hyötyä. Ja esim maatalous-metsätieteelliseen hakiessa uskonnosta saa paremmat pisteet kuin bilsasta. Ei niin järjenhiventäkään.

Vierailija kirjoitti:

Todistusvalinnalla on puolensa. Mutta kaikkein järjettömintä on se, että parhaat pisteet saadakseen on pakko kirjoittaa pitkä matikka ja fysiikka, vaikka hakisi esim. oikikseen tms alalle, jossa näistä ei ole hyötyä. Ja esim maatalous-metsätieteelliseen hakiessa uskonnosta saa paremmat pisteet kuin bilsasta. Ei niin järjenhiventäkään.

Esimerkiksi perinnönjako voi vaatia melkoisia laskutoimituksia. Kyllä matematiikasta on lakimiehelle hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Todistusvalinnalla on puolensa. Mutta kaikkein järjettömintä on se, että parhaat pisteet saadakseen on pakko kirjoittaa pitkä matikka ja fysiikka, vaikka hakisi esim. oikikseen tms alalle, jossa näistä ei ole hyötyä. Ja esim maatalous-metsätieteelliseen hakiessa uskonnosta saa paremmat pisteet kuin bilsasta. Ei niin järjenhiventäkään.

Maa- ja metsätieteet voisivat halutessaan painottaa biologiaa. Eiköhän siellä tiedetä, kannattaako niin tehdä vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi tosi epäreilua kirjoittaa 6 ällää ja silti päntätä pääsykokeisiin. Mitä virkaa kirjoituksilla on, jos niillä ei pääse mihinkään??

Mihin muuten tarvitaan lukion päättötodistusta?

Mitä vikaa oli aiemmassa systeemissä, jossa osa pisteistä tuli todistuksesta? Myös tällöin hyvällä paperilla pääsi sisään todennäköisemmin.

Tämä on suuri ja laaja kysymys, johon on varmasti lukematon määrä erilaisia lähestymistapoja, ja alojen välillä on varmasti myös suurta eroa.

Ihan subjektiivisesta näkökulmasta voin kuitenkin kertoa, että olen itse ollut kympin oppilas, ja pääsin laudatureillani helposti opiskelemaan haluamaani paikkaan. Olen erittäin hyvä omaksumaan ja yhdistelemään tietoa, ja sisäistän oppimani yleensä ensimmäisellä kuulemalla. Näin olleen läksyjen tekeminen ja kokeisiin luku on minulta jäänyt kokonaan väliin - pystyihän tunnilla ennakoimaan, mitä minulta tullaan kysymään ja tehdä kyseisen tehtävän siinä vuoroaan odottaessa.

Yliopiston ensimmäisenä vuonna opintomenestykseni kyykkäsi täydellisesti. En reputtanut mitään, mutta sain kursseista huonoimpia mahdollisia arvosanoja. Se oli minulle suuri järkytys. Mietin alanvaihtoa ja keskeyttämistä.

Tuskallisen ja pitkäveteisen hakemisen jälkeen aloin kehittää itselleni opiskelurutiinia. Aloin suunnitella ajankäyttöäni ja tehdä tehtäviä etupainotteisesti. Laitoin aikaa opiskelumateriaalien lukemiseen useampaan kertaan ja ylimääräisten harjoitustehtävien tekoon. Se oli minulle todella haastavaa, koska opettelin itseohjautuvuutta ensi kertaa koko elämässäni. Opintomenestys palasi vähitellen.

Väittäisin, että pääsykokeiden ja lukemisen kautta tulleella voi olla tässä asiassa valttikortti taskussa opiskelujen alkaessa.

Vierailija kirjoitti:

Samat henkilöt kirjoittavat hyvin yo-kokeessa ja pärjäävät pääsykokeessa. Tätä on yliopistoissa kyllä selvitelty. Äidinkielen ja matematiikan yo-arvosanat korreloivat parhaiten opintomenestyksen kanssa.

Muistaakseni keskimäärin yliopisto-opiskelijoiden yleisarvosana on ollut C ennen uudistusta. Ehkä lääkis pois lukien.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole epäreilua. Idea ei koskaan ole ollut, että niiden, jotka ovat jo ahkeroineet, ei tarvitse ahkeoida enää. Ei siinä mitata ahkeruutta, eikä olla siitä kiinnostuneita. Ei myöskään motivaatiota. Kummallakaan ei ole mitään väliä. Sekä yo-kokeissa että pääsykokeissa mitataan hakijoiden osaamistasoa ja oppimiskykyä, että ovatko ne sellaiset, joilla yliopisto-opinnoissa parhaiten pärjää.

Ja on paljonkin tutkittu, että miten nämä eri tavoin sisään tulleet pärjäävät. Tulos on, että pääsääntöisesti yhtä hyvin, koska se lähtötaso on tosiaan suunnilleen sama, on se sitten saavutettu yo-kokeisiin tai pääsykokeisiin mennessä ja oppimiskykykin on suunnilleen sama.

Rehelliseti sanottuna, vaikka tämä ei ole täysin poliittisesti korrektia, suurimmat vaikeudet ovat avoimen väylän kautta sisään tulleilla. Ei ole tietoa, johtuuko se jostain opiskelijodien oppimistekniikiden puutteista vai siitä, että itsenäisesti opiskeltava avoin jättää tutkinto-opintoja helpommin aukkoja, vaikka teoriassa opetussuunnitelman pitäisi olla sama.

Tämä oli kyllä ihan sitä itseään 😁 ilmeisesti kirjoittajalla ei ole mitään tietoa avoimen väylästä vaan pelkkää mutua.

Avoimen väylän kautta tulevat opiskelijat opiskelevat ihan tasan samoilla kursseilla kuin ne tutkinto-opiskelijat, siis ihan samassa tutkintosalissa samaan aikaan ja jos on etäkursseja ne on ihan tasan niitä samoja, jotka tutkinto-opiskelijoillekin on etänä.

Lisäksi taitaa olla niin, että avoimen kautta sisääntulevat valmistuvat todennäköisemmin alle tavoiteajan ja ovat hyvin motivoituneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todistusvalinnalla on puolensa. Mutta kaikkein järjettömintä on se, että parhaat pisteet saadakseen on pakko kirjoittaa pitkä matikka ja fysiikka, vaikka hakisi esim. oikikseen tms alalle, jossa näistä ei ole hyötyä. Ja esim maatalous-metsätieteelliseen hakiessa uskonnosta saa paremmat pisteet kuin bilsasta. Ei niin järjenhiventäkään.

Esimerkiksi perinnönjako voi vaatia melkoisia laskutoimituksia. Kyllä matematiikasta on lakimiehelle hyötyä.

No entäpä sitten vaikka englannin tai ranskan kielen opiskelija? Tai historian tai vaikka antropologian? Varmasti voi kaikille aloille keksiä jonkin keinotekoisen syyn, miksi sitä matikkaa tai fysiikkaa tarvitaan, mutta kyllä tuo tilanne on todella epäreilu niille, joilla on heikko matikka, ja jotka sen takia pyrkivät aloille, joilla sitä ei tarvita. Ja kyllä väitän, että esim. kielten opiskelija ei tarvitse liiemmin matikkaa, vaikka varmasti voi myös suuntautua sellaiselle alalle, jossa siitä on hyötyä.

Komsii komsaa. Jotkut ovat sitä mieltä, että opiskelu yliopistossa ei ole samanlaista kuin lukiossa. Lukiossa onnistuu vielä helposti saamaan hyvät numerot ulkoluvulla, mutta yliopistossa ei niinkään. Kun tenttiaineisto käsittää yli 1000 sivua, siinä on pakostakin vedettävä raja keskeisen aineiston ja sirpaletiedon välille. Pitää osata suodattaa ja yhdistää tietoa.

Pääsykokeissa mitataan motivaatiota alalle, joka ei välttämättä ole suoraa jatkoa lukio-opinnoille. Motivaatio on tutkitusti merkittävässä roolissa opintomenestyksessä. Jos on valmis lukemaan 2000 sivua pääsykokeisiin, opiskelija voi olla ihan eri tavalla motivoitunut kuin joku yo-kirjoituksissa paremmin pärjännyt, mutta jolla ala on vasta 3. sijalla lääkiksen ja arkkitehtuurin jälkeen.

On paljon aloja, joille ei ole suoraa vastinetta yo-todistuksessa. Menestystä opinnoissa on vaikea mitata pelkän yo-kokeen arvosanojen perusteella.

Pääsykokeissa opiskelija pääsee tutustumaan alaan. Usein se tarkoittaa myös yliopiston kannalta helpotusta, koska opinnot aloittava ylioppilas on tutustunut muutaman pääsykoekirjan kautta alan keskeisiin käsitteisiin ja auktoriteetteihin. Opiskelija ei aloita tyhjästä, toisin kuin todistusvalinnalla sisääntulleet. Pääsykokeet toimivat myös ponnahduslautana alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole epäreilua. Idea ei koskaan ole ollut, että niiden, jotka ovat jo ahkeroineet, ei tarvitse ahkeoida enää. Ei siinä mitata ahkeruutta, eikä olla siitä kiinnostuneita. Ei myöskään motivaatiota. Kummallakaan ei ole mitään väliä. Sekä yo-kokeissa että pääsykokeissa mitataan hakijoiden osaamistasoa ja oppimiskykyä, että ovatko ne sellaiset, joilla yliopisto-opinnoissa parhaiten pärjää.

Ja on paljonkin tutkittu, että miten nämä eri tavoin sisään tulleet pärjäävät. Tulos on, että pääsääntöisesti yhtä hyvin, koska se lähtötaso on tosiaan suunnilleen sama, on se sitten saavutettu yo-kokeisiin tai pääsykokeisiin mennessä ja oppimiskykykin on suunnilleen sama.

Rehelliseti sanottuna, vaikka tämä ei ole täysin poliittisesti korrektia, suurimmat vaikeudet ovat avoimen väylän kautta sisään tulleilla. Ei ole tietoa, johtuuko se jostain opiskelijodien oppimistekniikiden puutteista vai siitä, että itsenäisesti opiskeltava avoin jättää tutkinto-opintoja helpommin aukkoja, vaikka teoriassa opetussuunnitelman pitäisi olla sama.

Tämä oli kyllä ihan sitä itseään 😁 ilmeisesti kirjoittajalla ei ole mitään tietoa avoimen väylästä vaan pelkkää mutua.

Avoimen väylän kautta tulevat opiskelijat opiskelevat ihan tasan samoilla kursseilla kuin ne tutkinto-opiskelijat, siis ihan samassa tutkintosalissa samaan aikaan ja jos on etäkursseja ne on ihan tasan niitä samoja, jotka tutkinto-opiskelijoillekin on etänä.

Lisäksi taitaa olla niin, että avoimen kautta sisääntulevat valmistuvat todennäköisemmin alle tavoiteajan ja ovat hyvin motivoituneita.

Juuri näin. Lisäksi monella avoimen opintoja suorittaneella on jo yliopistotutkinto.

Miksi heidän pitää esim. tietyn alan aineopinnot 60 op suoritettuaan hakea mm. abien kanssa pääsykokeissa?

Eikö yliopistokelpoisuus ja motivaatio ole jo näytetty moneen kertaan??

Maisterihaut eivät ole vastaus, erääseen kohteeseen tänä keväänä( kin) otetaan vai 1 hakija!! Maisterihaut ovat yhä marginaalihakuja, jolloin esim. alanvaihtajat jäävät aina jalkoihin näiden ensikertalaisten ja suoraan papereilla menijöiden kanssa.

Liian sekavia ovat hakuväylät, eivät ota huomioon ihmisten aiempia opintoja ja elämäntilanteita.