Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Joissakin taloissa noita anoppien tai appien sekoiluja (joista osa lienee ihan hyväntahtoista auttamisenhalua, joka tehdään tuppautuen ja vähemmän auttamisen kohdetta miettien) todella tapahtuu. Kaikki eivät myöskään oikeasti osaa sanoa sitä pientä, kaksikirjaimista sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis taas tämä anoppihullu sai aikaan tällaisen keskustelun. Varmastikin parin päivän päästä täällä on aloitus: Anoppini tuli haravoimaan pihani aamulla kello seitsemän eikä mieheni sanonut hänelle mitään.
Tulen aivan hulluksi.Apua!!!
Mikä näissä on sinusta niin uskomatonta? Oman anoppini siskon toiminnasta saisi vaikka kirjan aikaiseksi. Hän tekee noita tempauksia omien tyttärien ja miniöiden kanssa, omat pojat taas eivät voi ikinä tehdä mitään väärää. Hän saattoi mennä lauantaiaamuna klo 7 koputtelemaan ikkunoihin, että vieläkö täällä nukutaan. Toi tavaroita ja vei toisten tavaroita turhina pois. Omalla anopilla ei noita vinkeitä ole koskaan ollut, hän enemmän kauhisteli siskonsa tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
Joissakin taloissa noita anoppien tai appien sekoiluja (joista osa lienee ihan hyväntahtoista auttamisenhalua, joka tehdään tuppautuen ja vähemmän auttamisen kohdetta miettien) todella tapahtuu. Kaikki eivät myöskään oikeasti osaa sanoa sitä pientä, kaksikirjaimista sanaa.
Aika paljon tuossa on mukana ihan puhdasta halua hallita lasten ja näiden perheen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Joissakin taloissa noita anoppien tai appien sekoiluja (joista osa lienee ihan hyväntahtoista auttamisenhalua, joka tehdään tuppautuen ja vähemmän auttamisen kohdetta miettien) todella tapahtuu. Kaikki eivät myöskään oikeasti osaa sanoa sitä pientä, kaksikirjaimista sanaa.
No ei näköjään kun sivukaupalla kitinää johon kaksikin ratkaisua.
Et ota tai otat ja hävität. Sekajäte säkki maksaa jäteasemalle vietynä n.2e, jos ei omaan jäteastiaan mahdu.
Joudut jokatapauksessa hävittämään ne kun omistajasta aika jättää mikäli olet sukua suoraan alenevassa polvessa.
Vierailija kirjoitti:
Joissakin taloissa noita anoppien tai appien sekoiluja (joista osa lienee ihan hyväntahtoista auttamisenhalua, joka tehdään tuppautuen ja vähemmän auttamisen kohdetta miettien) todella tapahtuu. Kaikki eivät myöskään oikeasti osaa sanoa sitä pientä, kaksikirjaimista sanaa.
Se pieni, kaksikirjaiminen sana ei vaikuta mitään tai pahentaa tilannetta. Nämä eivät koskaan ole yksittäisiä tilanteita, vaan siellä taustalla on koko vuorovaikutushistoria. Yleensä aika vinksallaan oleva sellainen.
Minä olen tällainen aina ylikävelty ja välillä ihan aidosti hämmästyn, kun joku normaali ihminen uskoo, kun sanon ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelleko miehelle olisi ok, että appiukko kaivaa pihan periltä vanhan Ladan, kun se on vielä ihan hyvä. Ei mitään uutta Bemaria kannata hommata.
Vanhat Ladat ovat nykyään hyvinkin arvossaan. Pyöreälamppuista leimassa olevaa et saa alle tonnilla. Kelpaisi minulle ja ajaisin muutenkin mieluummin Ladalla kuin bemarilla.
Mutta miksi et sitten ratkaise ongelmaa siten, että myyt bemarisi ja ostat Ladan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain vanhempi polvi on saanut hankkia itse haluamansa astiat? Ja sitten seuraavan polven koko elämä jää välistä elämättä, kun joutuu käyttämään vanhan polven vanhoja huonekaluja ja astioita? Pitäisihän tuollainen kieltää jo laissa.
Ei tavaran hankkiminen ole elämää.
Enemmän jää sitä aikaa elää kun ei tarvi etsiä tavaroita.
Monet vanhat esineet kestävämpiä ja laadukkaita, oikeita aarteita.
En vaan jaksa uskoa, että sinä otat tyytyväisenä vastaan ihan jokaisen tavaran, mitä joku keksii sinulle tuoda. Jos olet tyytyväinen, niin kerro osoitteesi, lähetän täältä sinulle kuorman kaikkea hyvää ja tarpeellista.
Senkusta vaan, kierrätyskeskus on lähellä. Nyt olen ottanut jo tarpeeksi kaikkea vastaan, säästänyt niistä mieleiseni ja loput kierrättänyt eteen päin. Tavaraa on paljon, menettänyt jo arvonsa sitä kautta. Ihmetytti vain kun joku väitti, ettei jos ei voi itse ostaa itselleen tavaraa, ei voi elämänsä suurinpiirtein omaksi kutsua. Tyhjän toimittamista, tärkeilyä ja pikku sieluisuutta :D.
Ja sinä olet kaikkia muita niiiin paljon parempi ihminen, kun otat vastaan krääsää. Mites, miksi muka olet jo ottanut tarpeeksi vastaan, kun täällä niin moni haluaisi auttaa sinua olemaan muita parempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin saako mies sisustaa?
Tietysti saa. Mutta ei halua.
Tai ei uskalla haluta, kun tietää mikä myrsky siitäkin nousee näköjään.
Mieheni asui yksin 10 vuotta ennen minun tapaamistani. Eipä sisustus silloinkaan ollut häntä kiinnostanut, miksi se kiinnostaisi nyt? Hän ruuvaa mieluummin autoja ja pelaa jalkapalloa.
Hän siis nukkui lattialla ja söi hellan päältä.
Tottakai, sitähän tuo aiempi kommentti tosiaan tarkoittaa. Luultavasti kuljeskeli myös alasti, koska ei ollut kovinkaan kiinnostunut pukeutumisesta ja nykymuodista.
No itseasiassa aika usein kulkee kotona kalsareissa ja parhaat päivänsä nähneensä t-paidassa. On kiinnostunut vaatteista vielä vähemmän kuin sisustamisesta. Jos meillä on perheen ulkopuolisia ihmisiä, kiskoo verkkarit jalkaan.
On joo melkoisen juntti, mutta esim veitsenterällä äly korvaa tyylitaju puutteen moninkertaisesti!
Tänään ostin muuten pöytäliinan. Tein esikarsinnan kaupassa, mies sai valita kahdesta finalisteista. Vastaus oli: kummatkin käy. Eli noin paljon kiinnostaa sisustus!
Niinpä, sama juttu täälläkin. Mutta joidenkin kommenttien perusteella ilmeisesti pahoinpitelen miestäni henkisesti, kun teen sisustamiseen liittyviä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Hassua. Monesti nuo vanhat ovat laadukkaampia ja välillä jopa arvokkaampia kuin nykyiset teemat ja muut.
Aha. Siis monesti halkeilleet, haalistuneet ja rikkinäiset mukamas-posliiniastiat ovat laadukkaampia ja arvokkaampia? Mielipide siinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka joku edes haluaa jatkaa tästä asiasta keskustelua? Todellakin sairasta. Hankkikaa itsellenne elämä.
Itsesi mukaan lukien, kun selasit ketjua viimeiselle sivulle asti ja päätit vieläpä kommentoida. Sairasta. Hanki itsellesi elämä.
Hyvät käytöstavat pöydässä kirjoitti:
Ei saa olla ylimielinen. Ennen oli aina tapana antaa nuorelle parille lahjaksi astiasto. Sekä perinnöksi.Sitten mitä jäi yli vietiin mökille.Nekin jää lapsille perinnöksi.Vanhoja kahvikuppi aluslautasia mitkä oli vähän rikki käytettiin kukkapurkin aluslautasena.Myös taiteilijat käyttää kuppeja vesiväri veden sekoituksessa.Ennen oli tapana kattaa pöytä niin että ensin pöytäliina ja serverit sitten ruoka astiat tai kahviastiasto sokeri sokerikossa kerma kermakossa.Oltiin siistejä.Kohteliaita. Pullaa kakkua keksejä ja täytekakkua. Aina kun sukulaiset kokoontui yhteen.Itse leivottua pullaa.Kyllä teidän pitää arvostaa mitä toiset on tuloillaan ostanut.Eikä koskaan saa varastaa toisen tavaroita se on jo rikollista.Ihmiset matkustaa ja tuo matkamuistoja sekä saa synttärilahjoja ei niitä saa varastaa.
Kerma kermakossa, oltiin siistejä. Pitää siis arvostaa kaikkea roskaa, koska kerma oli kermakossa. Vähän jos lautanen on halki tai kupista puuttuu korva, ei mitään. Olihan se kerma kermakossa, pitää arvostaa.
No juu..kysyn aina tyttäreltäni, että kelpaako vain vienkö keräykseen. Tähän asti on kyllä kelvannut melkein kaikki joista olen kysynyt. Mitään en vie heille kysymättä. On mm. arabiaa ja Pentikikin tuotteita ja Aaltoa yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joissakin taloissa noita anoppien tai appien sekoiluja (joista osa lienee ihan hyväntahtoista auttamisenhalua, joka tehdään tuppautuen ja vähemmän auttamisen kohdetta miettien) todella tapahtuu. Kaikki eivät myöskään oikeasti osaa sanoa sitä pientä, kaksikirjaimista sanaa.
Se pieni, kaksikirjaiminen sana ei vaikuta mitään tai pahentaa tilannetta. Nämä eivät koskaan ole yksittäisiä tilanteita, vaan siellä taustalla on koko vuorovaikutushistoria. Yleensä aika vinksallaan oleva sellainen.
Minä olen tällainen aina ylikävelty ja välillä ihan aidosti hämmästyn, kun joku normaali ihminen uskoo, kun sanon ei.
Mä jouduin anopin ylikävelemäksi. En osannut yhtään varautua siihen rajattomuuteen ja toisten ihmisten totaaliseen halveksuntaa, vaikka mieheni oli varoittanut äitinsä olevan hankala. Kyllä siinä aikansa meni että oppi pitämään puolensa. Ja kun se voima löytyi, niin sehän ei käynyt anopille. Nykyään anoppi käy harvoin, ikävä ei ole. Silti jotain ilkeää saa kommentoitu joka kerta. Tavaroita ei tuo enää, kun kerroin lahjoittavani kaiken paikalliselle kirpputorille. Sitä ennen olen vienyt kassikaupalla romua kierrätykseen ja roskikseen. Rahallinen arvo näillä on lähellä nollaa.
Joka sukupolvi ostaa ihan omat Arabiansa. Myykää ne anopin tuomat torissa yms. Minäkin keräsin itselleni nelkytluvun Arabia astiaston lautanen kerrallaan. En tykkää uusista malleista. Anopin kahviastiaston myin ja ostin mukeja tilalle. Jos en tykkää tuomisistaan myyn tai vien lahjoituksiin. Ei ole kinattu mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joissakin taloissa noita anoppien tai appien sekoiluja (joista osa lienee ihan hyväntahtoista auttamisenhalua, joka tehdään tuppautuen ja vähemmän auttamisen kohdetta miettien) todella tapahtuu. Kaikki eivät myöskään oikeasti osaa sanoa sitä pientä, kaksikirjaimista sanaa.
Se pieni, kaksikirjaiminen sana ei vaikuta mitään tai pahentaa tilannetta. Nämä eivät koskaan ole yksittäisiä tilanteita, vaan siellä taustalla on koko vuorovaikutushistoria. Yleensä aika vinksallaan oleva sellainen.
Minä olen tällainen aina ylikävelty ja välillä ihan aidosti hämmästyn, kun joku normaali ihminen uskoo, kun sanon ei.
Voin samaistua. Yhtä ihmeissäni olen, kun joku ei suutu tämän kyseisen kieltosanan käytöstä, ja kanssKäyminen voi jatkua normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin saako mies sisustaa?
Tietysti saa. Mutta ei halua.
Tai ei uskalla haluta, kun tietää mikä myrsky siitäkin nousee näköjään.
Mieheni asui yksin 10 vuotta ennen minun tapaamistani. Eipä sisustus silloinkaan ollut häntä kiinnostanut, miksi se kiinnostaisi nyt? Hän ruuvaa mieluummin autoja ja pelaa jalkapalloa.
Hän siis nukkui lattialla ja söi hellan päältä.
Tottakai, sitähän tuo aiempi kommentti tosiaan tarkoittaa. Luultavasti kuljeskeli myös alasti, koska ei ollut kovinkaan kiinnostunut pukeutumisesta ja nykymuodista.
No itseasiassa aika usein kulkee kotona kalsareissa ja parhaat päivänsä nähneensä t-paidassa. On kiinnostunut vaatteista vielä vähemmän kuin sisustamisesta. Jos meillä on perheen ulkopuolisia ihmisiä, kiskoo verkkarit jalkaan.
On joo melkoisen juntti, mutta esim veitsenterällä äly korvaa tyylitaju puutteen moninkertaisesti!
Tänään ostin muuten pöytäliinan. Tein esikarsinnan kaupassa, mies sai valita kahdesta finalisteista. Vastaus oli: kummatkin käy. Eli noin paljon kiinnostaa sisustus!
Niinpä, sama juttu täälläkin. Mutta joidenkin kommenttien perusteella ilmeisesti pahoinpitelen miestäni henkisesti, kun teen sisustamiseen liittyviä päätöksiä.
Jos mä ottaisin, että mies muodostaisi mielipiteen meille hankittavista pyyhkäistä, lakanoista tai astioista, niin meille ei ikinä ostettaisi mitään sisustukseen liittyvää.
Mies kävi ostamassa joku aika sitten työkaluvaunun autotalliin, ei kysellyt minulta mielipidettä siihen, minkälainen sen pitäisi olla. En pahastunut.
Vierailija kirjoitti:
Joka sukupolvi ostaa ihan omat Arabiansa. Myykää ne anopin tuomat torissa yms. Minäkin keräsin itselleni nelkytluvun Arabia astiaston lautanen kerrallaan. En tykkää uusista malleista. Anopin kahviastiaston myin ja ostin mukeja tilalle. Jos en tykkää tuomisistaan myyn tai vien lahjoituksiin. Ei ole kinattu mistään.
Joku yksittäinen juttu onkin helppo myydä tai hävittää, mutta jos tavaraa tulee ovista ja ikkunoista, niin aika työlääksi menee. Tällöin tietysti ihan sama, onko tavaran tuputtaja anoppi vai oma äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka sukupolvi ostaa ihan omat Arabiansa. Myykää ne anopin tuomat torissa yms. Minäkin keräsin itselleni nelkytluvun Arabia astiaston lautanen kerrallaan. En tykkää uusista malleista. Anopin kahviastiaston myin ja ostin mukeja tilalle. Jos en tykkää tuomisistaan myyn tai vien lahjoituksiin. Ei ole kinattu mistään.
Joku yksittäinen juttu onkin helppo myydä tai hävittää, mutta jos tavaraa tulee ovista ja ikkunoista, niin aika työlääksi menee. Tällöin tietysti ihan sama, onko tavaran tuputtaja anoppi vai oma äiti.
Tilaa lava ! Maksaa tosin n.200x sen sekajäte säkin hinnan.
Se häpee teidän ikea sisustusta
Siis taas tämä anoppihullu sai aikaan tällaisen keskustelun. Varmastikin parin päivän päästä täällä on aloitus: Anoppini tuli haravoimaan pihani aamulla kello seitsemän eikä mieheni sanonut hänelle mitään.
Tulen aivan hulluksi.Apua!!!