Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain vanhempi polvi on saanut hankkia itse haluamansa astiat? Ja sitten seuraavan polven koko elämä jää välistä elämättä, kun joutuu käyttämään vanhan polven vanhoja huonekaluja ja astioita? Pitäisihän tuollainen kieltää jo laissa.
Ei tavaran hankkiminen ole elämää.
Enemmän jää sitä aikaa elää kun ei tarvi etsiä tavaroita.
Monet vanhat esineet kestävämpiä ja laadukkaita, oikeita aarteita.
En vaan jaksa uskoa, että sinä otat tyytyväisenä vastaan ihan jokaisen tavaran, mitä joku keksii sinulle tuoda. Jos olet tyytyväinen, niin kerro osoitteesi, lähetän täältä sinulle kuorman kaikkea hyvää ja tarpeellista.
Senkusta vaan, kierrätyskeskus on lähellä. Nyt olen ottanut jo tarpeeksi kaikkea vastaan, säästänyt niistä mieleiseni ja loput kierrättänyt eteen päin. Tavaraa on paljon, menettänyt jo arvonsa sitä kautta. Ihmetytti vain kun joku väitti, ettei jos ei voi itse ostaa itselleen tavaraa, ei voi elämänsä suurinpiirtein omaksi kutsua. Tyhjän toimittamista, tärkeilyä ja pikku sieluisuutta :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain vanhempi polvi on saanut hankkia itse haluamansa astiat? Ja sitten seuraavan polven koko elämä jää välistä elämättä, kun joutuu käyttämään vanhan polven vanhoja huonekaluja ja astioita? Pitäisihän tuollainen kieltää jo laissa.
Ei tavaran hankkiminen ole elämää.
Enemmän jää sitä aikaa elää kun ei tarvi etsiä tavaroita.
Monet vanhat esineet kestävämpiä ja laadukkaita, oikeita aarteita.
En vaan jaksa uskoa, että sinä otat tyytyväisenä vastaan ihan jokaisen tavaran, mitä joku keksii sinulle tuoda. Jos olet tyytyväinen, niin kerro osoitteesi, lähetän täältä sinulle kuorman kaikkea hyvää ja tarpeellista.
Senkusta vaan, kierrätyskeskus on lähellä. Nyt olen ottanut jo tarpeeksi kaikkea vastaan, säästänyt niistä mieleiseni ja loput kierrättänyt eteen päin. Tavaraa on paljon, menettänyt jo arvonsa sitä kautta. Ihmetytti vain kun joku väitti, ettei jos ei voi itse ostaa itselleen tavaraa, ei voi elämänsä suurinpiirtein omaksi kutsua. Tyhjän toimittamista, tärkeilyä ja pikku sieluisuutta :D.
Oikeasti mukava, jos ajattelet näin, etkä koe tavaroiden vastaanottamista vastenmieliseksi taakaksi! Itse en ajattele, että tavaroita olisi pakko saada ostaa itse... Mutta ajattelen myös, että tavaroiden vastaanottaminen ei saisi olla mikään pakkokaan.
Saanko kysyä, millä tavoin ja keltä tavaroita sinulle tulee? Siis että kysyvätkö ihmiset, haluatko, vai tuovatko vain? Entä jos sanot, että ei kiitos - onko tämä heille ok?
Lähinnä kysyn tätä, koska itse olen kokenut tavaroiden tarjoamisen olevan lähinnä sellaista pakkotuputusta, ja vaikka kuinka sanon että ei kiitos, pitää asiasta sittenkin vääntää. Lopputulema on, että minua ärsyttää ja toinen osapuoli on joko loukkaantunut tai hyvillään, riippuen väännön lopputuloksesta.
Itse siis asun perheineni maaseudulla, ja on oma savottansa lähteä viemään tavaroita muualle, jotta saa ne asianmukaisesti hävitettyä. Tämä harmittaa ja tympäisee, koska tavaroiden meille kärränneet saisivat asian paljon kätevämmin hoidettua ilman meitä. Ihan vaikka kauppareissulle mennessään.
Toki itsekin ottaisin tavaroita meille, jos oikeasti keksisin niille käyttöä, mutta kun päinvastoin tuntuu että osa omistakin olisi hyvä laittaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain vanhempi polvi on saanut hankkia itse haluamansa astiat? Ja sitten seuraavan polven koko elämä jää välistä elämättä, kun joutuu käyttämään vanhan polven vanhoja huonekaluja ja astioita? Pitäisihän tuollainen kieltää jo laissa.
Ei tavaran hankkiminen ole elämää.
Enemmän jää sitä aikaa elää kun ei tarvi etsiä tavaroita.
Monet vanhat esineet kestävämpiä ja laadukkaita, oikeita aarteita.
En vaan jaksa uskoa, että sinä otat tyytyväisenä vastaan ihan jokaisen tavaran, mitä joku keksii sinulle tuoda. Jos olet tyytyväinen, niin kerro osoitteesi, lähetän täältä sinulle kuorman kaikkea hyvää ja tarpeellista.
Senkusta vaan, kierrätyskeskus on lähellä. Nyt olen ottanut jo tarpeeksi kaikkea vastaan, säästänyt niistä mieleiseni ja loput kierrättänyt eteen päin. Tavaraa on paljon, menettänyt jo arvonsa sitä kautta. Ihmetytti vain kun joku väitti, ettei jos ei voi itse ostaa itselleen tavaraa, ei voi elämänsä suurinpiirtein omaksi kutsua. Tyhjän toimittamista, tärkeilyä ja pikku sieluisuutta :D.
Voi että, mutta niitä minun rakkaudella valitsemiani tavaroita ei saa laittaa eteenpäin, ne on teille tarkoitettu. Otat vaan käyttöön tai pistät jemmaan, mutta ne pitää säilyttää teillä.
Minua huvittaa suuresti tämä keskiluokka, joka ihailee ja nöyristelee yläluokkaa ja sen tapoja, ja yrittää välillä matkia, mutta eivät koskaan tule nousukasmaisuudessaan ymmärtämään yläluokan syvintä olemusta - se joka tukeutuu pitkälti perinteisiin, kamaliin perintökaluihin, kamaliin, vanhanaikaisiin, homehtuneisiin lukaaleihin, vanhoihin kamaliin perintökoruihin. Oman suvun ja perinteiden muistaminen ja kunnioittaminen ovat itsestään selvyys.
Mutta nousukkaalla ei ole vanhempia, perhettä, sukua, ei perintökaluja, ei kertomuksia, ei historiaa - ei ainakaan sellaisia mitkä nousukkaalle kelpaisi. On vain roskaa, krääsää, kaatopaikalle kärrättävää vanhempien elämäntyötä. Pitäisi olla uutta, silleen trendikästä, ei mitään ruskeita naskakalusteita hei, ne ei oo muatia just ny. Nousukas keksii itse oman historiansa tai on juuri astunut elämään Pönttövuoren tunnelista tai Pihliksen ostarilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain vanhempi polvi on saanut hankkia itse haluamansa astiat? Ja sitten seuraavan polven koko elämä jää välistä elämättä, kun joutuu käyttämään vanhan polven vanhoja huonekaluja ja astioita? Pitäisihän tuollainen kieltää jo laissa.
Ei tavaran hankkiminen ole elämää.
Enemmän jää sitä aikaa elää kun ei tarvi etsiä tavaroita.
Monet vanhat esineet kestävämpiä ja laadukkaita, oikeita aarteita.
En vaan jaksa uskoa, että sinä otat tyytyväisenä vastaan ihan jokaisen tavaran, mitä joku keksii sinulle tuoda. Jos olet tyytyväinen, niin kerro osoitteesi, lähetän täältä sinulle kuorman kaikkea hyvää ja tarpeellista.
Senkusta vaan, kierrätyskeskus on lähellä. Nyt olen ottanut jo tarpeeksi kaikkea vastaan, säästänyt niistä mieleiseni ja loput kierrättänyt eteen päin. Tavaraa on paljon, menettänyt jo arvonsa sitä kautta. Ihmetytti vain kun joku väitti, ettei jos ei voi itse ostaa itselleen tavaraa, ei voi elämänsä suurinpiirtein omaksi kutsua. Tyhjän toimittamista, tärkeilyä ja pikku sieluisuutta :D.
Oikeasti mukava, jos ajattelet näin, etkä koe tavaroiden vastaanottamista vastenmieliseksi taakaksi! Itse en ajattele, että tavaroita olisi pakko saada ostaa itse... Mutta ajattelen myös, että tavaroiden vastaanottaminen ei saisi olla mikään pakkokaan.
Saanko kysyä, millä tavoin ja keltä tavaroita sinulle tulee? Siis että kysyvätkö ihmiset, haluatko, vai tuovatko vain? Entä jos sanot, että ei kiitos - onko tämä heille ok?
Lähinnä kysyn tätä, koska itse olen kokenut tavaroiden tarjoamisen olevan lähinnä sellaista pakkotuputusta, ja vaikka kuinka sanon että ei kiitos, pitää asiasta sittenkin vääntää. Lopputulema on, että minua ärsyttää ja toinen osapuoli on joko loukkaantunut tai hyvillään, riippuen väännön lopputuloksesta.
Itse siis asun perheineni maaseudulla, ja on oma savottansa lähteä viemään tavaroita muualle, jotta saa ne asianmukaisesti hävitettyä. Tämä harmittaa ja tympäisee, koska tavaroiden meille kärränneet saisivat asian paljon kätevämmin hoidettua ilman meitä. Ihan vaikka kauppareissulle mennessään.
Toki itsekin ottaisin tavaroita meille, jos oikeasti keksisin niille käyttöä, mutta kun päinvastoin tuntuu että osa omistakin olisi hyvä laittaa pois.
Pakkotuputusta se varmaan minullekkin on, välillä vaan tulee niin hienoa ja olen saita, etnkä sen takia viitsi kieltää. Ehkä sinun kannattaa olla tapaamatta näitä henkilöitä harvemmin, ketkä ovat liian voimakastahtoisia? Niin olen itse tehnyt, riippuen aina sen hetkisestä jaksamisestani. Kommenttini liittyi siihen, että joku kokee ostamisen elämänä. Tätä tavaramerta sitten soudamme ja huopaamme ees sun taas. Jos joku, sieltä täältä jättäisi sen astiaston ja tavaran ostamatta ehkä tämä kaikki hiukan tasapainottuisi. En koe elämää tavaranperässä juoksemisen arvoiseksi. Ymmärän tuskaasi tavarapaljoudessa, opettelen itsekkin vielä luopumista. Ja koitan löytää tästä sekalaisesta sälästä sen punaisen langan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain vanhempi polvi on saanut hankkia itse haluamansa astiat? Ja sitten seuraavan polven koko elämä jää välistä elämättä, kun joutuu käyttämään vanhan polven vanhoja huonekaluja ja astioita? Pitäisihän tuollainen kieltää jo laissa.
Ei tavaran hankkiminen ole elämää.
Enemmän jää sitä aikaa elää kun ei tarvi etsiä tavaroita.
Monet vanhat esineet kestävämpiä ja laadukkaita, oikeita aarteita.
En vaan jaksa uskoa, että sinä otat tyytyväisenä vastaan ihan jokaisen tavaran, mitä joku keksii sinulle tuoda. Jos olet tyytyväinen, niin kerro osoitteesi, lähetän täältä sinulle kuorman kaikkea hyvää ja tarpeellista.
Senkusta vaan, kierrätyskeskus on lähellä. Nyt olen ottanut jo tarpeeksi kaikkea vastaan, säästänyt niistä mieleiseni ja loput kierrättänyt eteen päin. Tavaraa on paljon, menettänyt jo arvonsa sitä kautta. Ihmetytti vain kun joku väitti, ettei jos ei voi itse ostaa itselleen tavaraa, ei voi elämänsä suurinpiirtein omaksi kutsua. Tyhjän toimittamista, tärkeilyä ja pikku sieluisuutta :D.
Voi että, mutta niitä minun rakkaudella valitsemiani tavaroita ei saa laittaa eteenpäin, ne on teille tarkoitettu. Otat vaan käyttöön tai pistät jemmaan, mutta ne pitää säilyttää teillä.
Eteen päin vaan. Sano, ettei ole tilaa tai jos pitää siihen saakka omassa varastossa kun tilaa tulee joskus lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/06/04/vanhoissa-astioissa-huikeita-l…
- Kyllä näitä lautasia uskaltaa käyttää, mutta koska lyijyä käytössä koko ajan vähän liukenee, lautasia kannattaa mieluummin käyttää vain juhlakäytössä. Arkena on parempi käyttää uusia turvallisia astioita, joista lyijyä ei liukene. Näin elinikäinen kertymä jää pienemmäksi, sanoo kemisti Timo Vartiala.
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa suuresti tämä keskiluokka, joka ihailee ja nöyristelee yläluokkaa ja sen tapoja, ja yrittää välillä matkia, mutta eivät koskaan tule nousukasmaisuudessaan ymmärtämään yläluokan syvintä olemusta - se joka tukeutuu pitkälti perinteisiin, kamaliin perintökaluihin, kamaliin, vanhanaikaisiin, homehtuneisiin lukaaleihin, vanhoihin kamaliin perintökoruihin. Oman suvun ja perinteiden muistaminen ja kunnioittaminen ovat itsestään selvyys.
Mutta nousukkaalla ei ole vanhempia, perhettä, sukua, ei perintökaluja, ei kertomuksia, ei historiaa - ei ainakaan sellaisia mitkä nousukkaalle kelpaisi. On vain roskaa, krääsää, kaatopaikalle kärrättävää vanhempien elämäntyötä. Pitäisi olla uutta, silleen trendikästä, ei mitään ruskeita naskakalusteita hei, ne ei oo muatia just ny. Nousukas keksii itse oman historiansa tai on juuri astunut elämään Pönttövuoren tunnelista tai Pihliksen ostarilta.
Minkäs minä sille mahdan, että vanhemmat käyttävät tavarat ihan loppuun, mutta silti eivät halua laittaa mitään roskiin. Kai se on selvä, että jos on kartano kymmenine saleineen, niin ei niissä perintötuoleissa montaa kertaa vuodessa istuta. Omilla vanhemmilla on se yksi nahkasohva, jota on jo korjattu jeesusteipillä, kun siinä on istuttu ja maattu joka ikinen päivä vuosikymmenet.
V*ttuilun jalon taidon sinä kyllä osaat. Taisit saada sen verenperintönä yläluokan suvultasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää kun itsellä kellari ja kaapit täynnä tavaraa. Tätä lukiessa jotenkin havahduin, ettei kai ole mikään lakisääteinen velvollisuus enää jemmata kellarissa kahta kahviastiastoa, yhtä vielä isompaa astiastoa tai laatikollista kirjoja vain koska ne ” saattavat olla arvokkaita” ja ovat peräisin joltain mummun siskon tädiltä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/06/04/vanhoissa-astioissa-huikeita-l…
- Kyllä näitä lautasia uskaltaa käyttää, mutta koska lyijyä käytössä koko ajan vähän liukenee, lautasia kannattaa mieluummin käyttää vain juhlakäytössä. Arkena on parempi käyttää uusia turvallisia astioita, joista lyijyä ei liukene. Näin elinikäinen kertymä jää pienemmäksi, sanoo kemisti Timo Vartiala.
Juhlan kunniaksi tilkka lyijyä siis siemaistaan.
Ihan mahtava tuo anoppisi idea. Mullakin on monta serviisiä odottamassa lasten muuttoa omaan kotiin. Kyllä sitten kelpaa juoda kahvit ja teet oikein laatukupeista👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/06/04/vanhoissa-astioissa-huikeita-l…
- Kyllä näitä lautasia uskaltaa käyttää, mutta koska lyijyä käytössä koko ajan vähän liukenee, lautasia kannattaa mieluummin käyttää vain juhlakäytössä. Arkena on parempi käyttää uusia turvallisia astioita, joista lyijyä ei liukene. Näin elinikäinen kertymä jää pienemmäksi, sanoo kemisti Timo Vartiala.
Juhlan kunniaksi tilkka lyijyä siis siemaistaan.
No ei tippa tapa, ja kun on niin hienot ja arvokkaat astiat, ja oikein perintönä saatu.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä harkitsen yhden astiaston myymistä, koska mieheni ei siitä hirveästi pidä eikä halua sitä katettavan pöytään. Itse tykkään ko. astioista, mutta tuntuu turhalta pitää kaapissa jotain, minkä sijasta pöydässä on aina jotain muuta. Eli ehkä nuo myydään/lahjoitetaan/jotain muuta. Lähinnä tuossa on kahviastiasto kulhoin ja tarjoilulautasin eli ei varmaan arjessa jaan tulisi jatkuvasti käytettyä. Ovat Iittalan Taika- sarjaa.
Jos miehesi ei pidä Taika-sarjasta, niin hänellä on kyllä hassu maku. Entä lapsesi? Mitä he pitävät niistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäiset astiastot alkavat olla taas arvossaan. Anopilla ja äidilläni on melkoisia aarteita käytössä edelleen. Niistä saa nyt hyvän hinnan, jos lähtee myymään. Voit sanoa miehellesi ja anopille, että astiat eivät ole sinun makusi mukaisia, joten voit tarjota niitä takaisin anopille tai sitten myyt pois hyvään hintaan.
Ei ne vanhat halpisastiastot muutu arvokkaiksi vaikka vanhoja ovatkin. Huonolaatuisia astioita tehtiin ennenkin. Katso vaikka Huutokauppakeisaria, ei niitä 70-luvun itäsaksalaisia astioita oteta edes myyntiin. Kaikki vanha ei ole Arabiaa tai edes suomalaista.
Tarkoitat varmaan puolalaisia. DDR roina myy kuin häkä, kun tietää missä myy.
Juu, aivan varmasti kysyntää on itäeurooppalaisille, loppuun asti käytetyille astioille. En uskalla edes kuvitella, mitä kaikkea myrkkyä sieltä lasituksen alta irtoaa.
Kun. Tietää. Missä. Myy.
Ei noita käyttöön ostetakaan, vaan keräilyyn. Entisen itäblokin roinalla on yllättävän isot markkinat. Älä viitsi kiekua kun et selvästi aiheesta mitään tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi toi aikanaan ikeakassillisia roinaa kun kuuli että meillä on kirppispaikka. Ainoa vaan että olivat ties mitä pestyjä hillopurkkeja tai matkamuistoja. Yksi tosi iso puolalainen kahviastiastokin pannuineen ja sokerikkoineen päivineen. Ajatteli että saadaan niistä rahaa. Kaunis ajatus kyllä, mutta ehkä 10% oli sellaista mitä kehtasi laittaa myyntiin, ettei pöytä näytä kaatopaikalta. Kysyin vaimolta oliko jotain minkä halusi siitä säilyttää. Taisi ottaa jonkun koriste-esineen. Pistin myyntiin pienen osan. Loput vein lasikeräykseen tai konttiin, tytär sai leikkimökkiin kauniin ruusuastiaston. Enemmän niistä oli riesaa kuin hyötyä.
Mutta nämä sentään olivat aidosti kirpparimyyntiin ja anoppi sai nyt siistiksi omia kaappejaan sekä lapsenlapsi ihanan astiaston leikkeihin!
Sinä teit töitä, mutta kaikkien hyväksi.
En elettä arvostelutkaan. Luitko tekstini? Tyhjiä hillopurkkeja ym. Niitä oli ihan älytön määrä. Ei siis mitään Riihimäen lasia vaan kaikenlaista pestyä hillopurkkeja, suolakurkkupurkkeja ym, jotka olisivat kuuluneet suoraan lasikeräykseen.
Mies ei uskalla vai ei halua kieltäytyä?
Mistä sen tietää, vaikka mies muistelisi nyt aina syödessään kaiholla lapsuuttaan? Toki näyttämättä mitään herkistymisen tunteitaan, koska on erehtynyt valitsemaan vaimoksi pirttihirmun, jonka mielestä vain sillä, mitä hän haluaa on merkitystä ja kaikki muu on yhdentekevää.
Alue: Aihe vapaa
Pettämätön logiikka.