Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Vierailija kirjoitti:
Monelleko miehelle olisi ok, että appiukko kaivaa pihan periltä vanhan Ladan, kun se on vielä ihan hyvä. Ei mitään uutta Bemaria kannata hommata.
Vanhat Ladat ovat nykyään hyvinkin arvossaan. Pyöreälamppuista leimassa olevaa et saa alle tonnilla. Kelpaisi minulle ja ajaisin muutenkin mieluummin Ladalla kuin bemarilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ajan astiat ei ole yleensä krääsää nähneetkään, påinvastoin jotain kunnon Arabiaa ym jotka kkestää käytössä ikuisuuden ja joille kyllä riittäisi kysyntää. Toki jos AP itse arvostaa enemmän jotain kertakäyttöistä Ikea ja- kiinakrääsää. Ja ei, en ole itse anoppi vaan 35v nainen, joka arvostaisi tuollaista elettä anopilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelleko miehelle olisi ok, että appiukko kaivaa pihan periltä vanhan Ladan, kun se on vielä ihan hyvä. Ei mitään uutta Bemaria kannata hommata.
Vanhat Ladat ovat nykyään hyvinkin arvossaan. Pyöreälamppuista leimassa olevaa et saa alle tonnilla. Kelpaisi minulle ja ajaisin muutenkin mieluummin Ladalla kuin bemarilla.
Sama täällä, monet ei kyllä ymmärrä hyvän päälle eivätkä tiedä mistä rahaa saa. Ottaisin vastaan kaiken ilmaisen ja myisin pois. Pieni vaiva ja rahat sijoituksiin.
Kestää käyttöä,,,joo tätä samaa on kuultu umpipuisista huonekaluista ja ovista. Mutta kun ne eivät ole oman maun mukaisia, niin ei kiitos. Pitäköön umpipuun ihailija omassa käytössään huonekalunsa ja ovensa. Minä ostan sellaista kuin haluan, olipa umpipuuta tai vanhaa Arabiaa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä kiinnostui Arabian kahvikupista, kun katsottiin Astiataivaasta niiden hinnan olevan 18€/kpl.
Ei ole helppoa olla anoppi ja varsinkaan pojan äiti. Minulla ja miniällä on välimatkaa (maantieteellistä) runsaasti ja se helpottaa asioita paljon. Miniäni ei ole myöskään enää arka ja osaa sanoa asiat suoraan loukkamatta. Selvitämme omat juttumme eikä poikani tarvitse olla siinä välissä erotumarina.
Selvitätte omat juttunne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti järkevä vaihtoehto. Ei tarvitse ostaa uusia. Mitä väliä sillä kukkakuvioinnilla on? Turhaa haaskata elämäänsä johonkin yksintyiskohtiin jossain lautasissa. Sitäkö elämä on?
Minä pihinä ihmisenä en panisi niin painoa ulkonäölle. Mutta netistä luin, että ennen 1970-lukua valmistetuista kotimaisistakin posliiniastioista saattaa liueta lyijyä ja kadmiumia, näitä kun on käytetty lasituksessa. Myös vanhat alumiiniastiat voivat olla terveysriski. - Ennen kuin tätä tiesin, koetin tarjota kotoa muuttaville lapsille astioita mukaan. Eivät ottaneet, vaan kaikki astiat ja huonekalut ostivat Ikeasta oman makunsa mukaan.
Mikä siinä on että (appi)vanhempien pitää tyrkyttää romunsa jälkeläisilleen. Eikai se niin vaikee oo kiikuttaa niitä johonkin asianmukaiseen kierrätykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies käyttää niitä ja loppu perheelle ostetaan uudet ja käyttävät niitä? winwin.
Kun muutetaan yhteen, pitäisi sopia heti alussa että kummankaan sukulaisilta ei tule mitään yhteiseen asuntoon ja sillä siisti. Ei riitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että (appi)vanhempien pitää tyrkyttää romunsa jälkeläisilleen. Eikai se niin vaikee oo kiikuttaa niitä johonkin asianmukaiseen kierrätykseen?
Koska tavaraan on muodostunut tunneside, ei voi antaa vieraalle.
JA koska omat jälkeläiset/heidän perheensä nähdään ihan suoraan omana jatkeena. "Tää oli mulla käytössä, kun mä olin 30, joten tää mun kolmekymppinen lapsi haluaa tämän tavaran myös!"
Meillä anoppi toi aikanaan ikeakassillisia roinaa kun kuuli että meillä on kirppispaikka. Ainoa vaan että olivat ties mitä pestyjä hillopurkkeja tai matkamuistoja. Yksi tosi iso puolalainen kahviastiastokin pannuineen ja sokerikkoineen päivineen. Ajatteli että saadaan niistä rahaa. Kaunis ajatus kyllä, mutta ehkä 10% oli sellaista mitä kehtasi laittaa myyntiin, ettei pöytä näytä kaatopaikalta. Kysyin vaimolta oliko jotain minkä halusi siitä säilyttää. Taisi ottaa jonkun koriste-esineen. Pistin myyntiin pienen osan. Loput vein lasikeräykseen tai konttiin, tytär sai leikkimökkiin kauniin ruusuastiaston. Enemmän niistä oli riesaa kuin hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiä... mä oisin ollut iki onnellinen jos olisin saanut esim äitini jäämistöstä jotain. Samoin siskoni. Ja mummon. Mut ei.
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi toi aikanaan ikeakassillisia roinaa kun kuuli että meillä on kirppispaikka. Ainoa vaan että olivat ties mitä pestyjä hillopurkkeja tai matkamuistoja. Yksi tosi iso puolalainen kahviastiastokin pannuineen ja sokerikkoineen päivineen. Ajatteli että saadaan niistä rahaa. Kaunis ajatus kyllä, mutta ehkä 10% oli sellaista mitä kehtasi laittaa myyntiin, ettei pöytä näytä kaatopaikalta. Kysyin vaimolta oliko jotain minkä halusi siitä säilyttää. Taisi ottaa jonkun koriste-esineen. Pistin myyntiin pienen osan. Loput vein lasikeräykseen tai konttiin, tytär sai leikkimökkiin kauniin ruusuastiaston. Enemmän niistä oli riesaa kuin hyötyä.
Mutta nämä sentään olivat aidosti kirpparimyyntiin ja anoppi sai nyt siistiksi omia kaappejaan sekä lapsenlapsi ihanan astiaston leikkeihin!
Sinä teit töitä, mutta kaikkien hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosta. Kanna kaikki vanhat vaatteet sille. Muovikassillinen mukaan joka kerta.
"Nää ei kelpaa UFFille mut sulla varmaan ois käyttöä kun oot niin kätevä ihminen"Tosin siitä voi kehittyä hirveä määrä matonkudetta tai tilkkutöitä, mutta ne sitten taas myyt nettikirppiksellä.
Hyödynnä anopin säästövimma!
Tää on mahtava idea! Otankin heti käyttöön, anoppi kun on 20cm lyhyempi ja 30kg painavampi kuin minä, niin vienkin vanhat vaatteeni hänelle. Saatesanoilla: nää kun on jo vähän pois muodista niin ei ole käyttöä, mut ajattelin et kyllähän nää sulla täällä maalla menee. Ihan yhtä kultainen ele kuin anopin krääsän tunkeminen meille.
Tarkoitan tällä vain hyvää! *tirsk*
Meille ehdotettiin, että ottaisimme appiukon äidin heillä varmaan nuoruudestaan asti olleet patjat. Ennen kuin joutui sairaalaan, ei oikein pystynyt pitämään hygieniasta huolta, kun vatsakin reistaili. Ikävä miniä ei huolinut.
Tämä ei liity niinkään astioihin, mutta yleensä vanhan ja tarpeettomaksi käyneen tavaran tunkemiseen toisille.
En nimittäin ymmärrä, miksi niin pitää tehdä. Omat vanhempani ovat 60-vuotiaita, ja ovat nyt muuttaneet pienempään asuntoon. Ymmärrettävästi käyvät tavaraa läpi, laittavat tarpeetonta pois ja vähän päivittävätkin tavaraa enemmän nykyistä makuaan vastaavaksi.
Ikävä kyllä, olen ainoa lapsi ja arvatkaapa kenelle ne tarpeettomat tavarat oltaisiin tuomassa? Milloin tuodaan jotain 90-luvun muovisekoitteisia pöytäliinoja, vanhoja verhoja ja lakanoita, jopa äitini vanhoja vaatteita lapsiamme varten (lapset on alakouluikäisiä, että että...) ja ihan nyt mitä tahansa sattuu nurkissa pyörimään.
Olen useita kertoja sanonut, että ei kiitos. Emme tarvitse, emme halua, emme ota, älkää tuoko, älkää antako. Tarjotkaa jollekin muulle, myykää, viekää roskiin, hyötykäyttöasemalle, vaikka kaatopaikalle, mutta ei meille.
Ehkä arvaattekin, että tätä ei ole kuunneltu, ja sitä turhaa romua on tuotu meille laatikko- ja pussikaupalla.
Jos oikeasti korottaa ääntään, tämä saattaa mennä perille, mutta sitten loukkaannutaan.
Yhtälössä ärsyttää sekin, että vanhempani asuvat hyvin lyhyen matkan päässä hyötykäyttöasemasta, mutta täältä maalta on ihan eri operaatio lähteä viemään jotain turhaa kamaa pois, varsinkin, kun et ole sitä itse kotiisi kantanut.
Miehen puolelta suku ei juurikaan roudaile meille mitään, tai yksi sukulainen kylläkin, mutta tekee sitä sen verran harvoin että ei meistä kumpikaan jaksa tehdä siitä mitään numeroa. Omat vanhempani taas ovat vähintään kerran kuussa öysäämässä meille jos minkälaista kapistusta jostain varaston tai kaappien kätköistä.
Ehkä eniten ihmettelen tässä sitä, että miksi sitä tavaraa pitää tuoda väkisin, vaikka ihan varmasti käy selväksi, että toinen ei halua? En minä ainakaan haluaisi, että joku säilyttää kotonaan minun tuomaa krääsää vaikkei siitä yhtään pitäisi. Vaikea ymmärtää.
En ole myöskään vielä löytänyt hyvää tapaa toimia näissä tilanteissa. Pitäisikö kantaa pussukat suoraan takaisin autoon tai alkaa vastavuoroisesti roudaamaan jotain meidän vanhoja tavaroita vanhempien nurkkiin?
Tiedoksi teille, jotka ehdottavat, että kiikuta ne astiat takaisin anopille/kirpputorille tai mihin hyvänsä, että 70-luvun astiat ovat painavaa kivitavaraa ja jos niitä on kokonainen astiasto, kiikuttamiseen tarvitaan nosturi.
Ap,
Pitääkö mies niistä astioista? Jos pitää, ja haluaa niitä siksi käyttää, niin annapa hänen käyttää. Tässä kohtaa voi sitten miettiä, haluaako säilyttää koko astiaston jos se on tosi laaja ja vie paljon tilaa, vai riittääkö esim. muutama astia kutakin lajia.
Tulee myös mieleen, että osa ihmisistä haluaa ottaa ne vanhat tavarat ym. vastaan, koska haluaa kunnioittaa sukulaisiaan/vanhempiaan. Ehkä tää on sitten ollut malli lähisuvussa, tai mahdollisesti vanhemmilta tulee niin voimakas paine, että siinä on hankala toimia toisin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi teille, jotka ehdottavat, että kiikuta ne astiat takaisin anopille/kirpputorille tai mihin hyvänsä, että 70-luvun astiat ovat painavaa kivitavaraa ja jos niitä on kokonainen astiasto, kiikuttamiseen tarvitaan nosturi.
Juuri näin. Ihmiset voisivat hävittää itse omat tavaransa, jos kokevat, etteivät niitä tarvitse eikä niille ottajaa löydy.
Alue: Aihe vapaa
Tää on mahtava idea! Otankin heti käyttöön, anoppi kun on 20cm lyhyempi ja 30kg painavampi kuin minä, niin vienkin vanhat vaatteeni hänelle. Saatesanoilla: nää kun on jo vähän pois muodista niin ei ole käyttöä, mut ajattelin et kyllähän nää sulla täällä maalla menee. Ihan yhtä kultainen ele kuin anopin krääsän tunkeminen meille.