Miksi maalla ei harrasteta kulttuuria?
Museot, konsertit, näyttelyt, taide vissiin ihan vierasta?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse on ap:lla provoilusta, niin ainakin hyvästä provoilusta.
Maaseutu on pullollaan kesätapahtumia ja muuta ohjelmaa, yleensä, muta tietysti nyt koronan aikaan hiljenee yhä.
Maaseudun ihmisillä on myös autot, nettiyhteydet yms ja tarve reissata. Joillakin kaupunkiasunnot, jos virikenälkä iskee.Ja eikös se ole ihan klisee, että suurin osa taiteilijoista haluaa asua maalla.
Tähänkin väitteeseen, että suurin osa taiteilijoista haluaa asua maalla olisi ihan kiva saada jokin lähde. Ei siis mitään parin nimenlistaa taiteilijoista, jotka asuu maalla (tietenkin niitä on paljon), mutta että suurin osa?
En ole edellinen, mutta aika monet taitelijaresidenssit on just maaseudulla.. siihen on varmaan syynsä.
Eli sinullakaan ei ole mitään perustelua väitteelle, että taiteilijat haluavat asua maalla? Taitelijaresidenssejäkin nyt on vaikka missä, joten tämäkin väite edellyttää jonkin lähteen.
Ja jos joku taiteilija haluaa vetäytyä sryjään saattamaan työnsä loppuun, niin se tarkoita, että suurin osa haluaa asua maalla. Esimerkiksi - Helsingin yliopisto tarjoaa tiloja Kilpisjärven tutkimusasemalta graduntekjiöille. Hieno konsepti, mutta ei tarkoita, että useimmat maisterit haluaa asua tunturissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalle kun ei ihan tuosta vaan saada kuuluisia taiteilijoita esiintymään tai kuuluisia tauluja taidenäyttelyihin niin on pitänyt järjestää itse. Maalla se itse tekemisen kulttuuri on läsnä tässäkin, on harrastelijateatteria, paikallista taideyhdistystä, paikallisten muusikoiden esityksiä, runonlausuntailtoja, kotiseutumuseoita. Kaupunkilaisen silmään ehkä kotikutoista, mutta kyllä se silti kulttuurin harrastamiseksi on laskettava.
Omalla maaseutualueellani oli yksi kyläyhdistys, mutta se järjesti vain urheilutapahtumia joskus (harvoin), ehkä korkeintaan kerran vuoteen illanviettoa ja/tai myyjäiset. Museo löytyy, mutta kävijöitä on enintään muutama päivässä ja matkaa sinne pisimmillään 25 km. Paikallisteatteritoimintaa ei kyläkoulun oppilastoiminnan ulkopuolella tiettävästi ole. Paikallisia muusikkoja ovat lasten ja varhaisnuorten bändit.
Eiköhän 90-95 % maaseudun väestä saa siteensä kulttuuriin mediasta.Olet kyllä sitten kasvanut poikkeuksellisen kulttuuriköyhällä alueella. Itse olen kotoisin n. 7000 asukkaan kunnasta ja siellä ja kaikissa pienemmissäkin naapurikunnissa oli kyllä melko aktiivista kulttuuritoimintaa. Samoin useissa pikku kunnissa joissa olen työn puolesta vieraillut. Maaseudulla tuo 25km ei ole matka eikä mikään, johan sen verran saattaa olla lähimpään kauppaankin. Mutta eivät kaikki tietenkään noihin kulttuuririentoihin osallistu, niinkuin ei kaikki kaupunkilaisetkaan käy museoissa tai taidenäyttelyissä vaikka niitä olisi ihan vieressä.
Maalla ei olla sosiaalisia yhtä paljon kuin kaupungissa. Jokainen elelee omalla maatilallaan tai omakotitalossaan omassa rauhassa. Ei oikein jakseta lähteä illanviettoihin tms. töiden päälle.
Näin ainakin Pohjanmaalla. Onko tilanne olennaisesti erilainen esimerkiksi Savossa tai Lapissa?
Minun pohjois-pohjanmaalla asuva sukuni on ainakin hyvin sosiaalista, mummolassa ramppasi vaikka ketä naapuria kylässä jatkuvasti. Kyseessä semmoinen muutaman kymmenen asukkaan kylä alle 3000 asukkaan kunnassa. Ehkä eteläpohjalaiset on sitten erilaisia? Kulttuuriakin harrastettiin, suvussani on sieltäkin puolelta runoilija, taiteilijoita ja mummoni on siskojensa kanssa äänittänyt levynkin. Maatilan emäntinä työuransa tehneitä kaikki siskokset, siellä kotikylällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot vissiin katsellut jotain 80-luvun maalaiskomediaa, josta nyt ammennat viisautta?
Paitsi dokumentissa "Uuno muuttaa maalle" oli selvästi runonlausuntaa ja muutakin kulttuuria esillä.
Eikös se "nuori" Paavokin tanhunnut siinä?
Kuule kun menet metsään, niin siellä sitä konserttia, näyttelyitä ja taidetta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalle kun ei ihan tuosta vaan saada kuuluisia taiteilijoita esiintymään tai kuuluisia tauluja taidenäyttelyihin niin on pitänyt järjestää itse. Maalla se itse tekemisen kulttuuri on läsnä tässäkin, on harrastelijateatteria, paikallista taideyhdistystä, paikallisten muusikoiden esityksiä, runonlausuntailtoja, kotiseutumuseoita. Kaupunkilaisen silmään ehkä kotikutoista, mutta kyllä se silti kulttuurin harrastamiseksi on laskettava.
Omalla maaseutualueellani oli yksi kyläyhdistys, mutta se järjesti vain urheilutapahtumia joskus (harvoin), ehkä korkeintaan kerran vuoteen illanviettoa ja/tai myyjäiset. Museo löytyy, mutta kävijöitä on enintään muutama päivässä ja matkaa sinne pisimmillään 25 km. Paikallisteatteritoimintaa ei kyläkoulun oppilastoiminnan ulkopuolella tiettävästi ole. Paikallisia muusikkoja ovat lasten ja varhaisnuorten bändit.
Eiköhän 90-95 % maaseudun väestä saa siteensä kulttuuriin mediasta.Olet kyllä sitten kasvanut poikkeuksellisen kulttuuriköyhällä alueella. Itse olen kotoisin n. 7000 asukkaan kunnasta ja siellä ja kaikissa pienemmissäkin naapurikunnissa oli kyllä melko aktiivista kulttuuritoimintaa. Samoin useissa pikku kunnissa joissa olen työn puolesta vieraillut. Maaseudulla tuo 25km ei ole matka eikä mikään, johan sen verran saattaa olla lähimpään kauppaankin. Mutta eivät kaikki tietenkään noihin kulttuuririentoihin osallistu, niinkuin ei kaikki kaupunkilaisetkaan käy museoissa tai taidenäyttelyissä vaikka niitä olisi ihan vieressä.
Maalla ei olla sosiaalisia yhtä paljon kuin kaupungissa. Jokainen elelee omalla maatilallaan tai omakotitalossaan omassa rauhassa. Ei oikein jakseta lähteä illanviettoihin tms. töiden päälle.
Näin ainakin Pohjanmaalla. Onko tilanne olennaisesti erilainen esimerkiksi Savossa tai Lapissa?Minun pohjois-pohjanmaalla asuva sukuni on ainakin hyvin sosiaalista, mummolassa ramppasi vaikka ketä naapuria kylässä jatkuvasti. Kyseessä semmoinen muutaman kymmenen asukkaan kylä alle 3000 asukkaan kunnassa. Ehkä eteläpohjalaiset on sitten erilaisia? Kulttuuriakin harrastettiin, suvussani on sieltäkin puolelta runoilija, taiteilijoita ja mummoni on siskojensa kanssa äänittänyt levynkin. Maatilan emäntinä työuransa tehneitä kaikki siskokset, siellä kotikylällään.
Tuota ramppausta oli myös E-Pohjanmaalla, mutta se on enää murto-osassa siitä mitä 1970-luvulla. Useimmat ihmiset täällä päin ulkoilevat vain metsässä tai pihallaan.
Tunnen vain yhden maalta olevan taiteentutkijan.
Hei kyllä maallakin harrastetaan kulttuuria , on kesällä jäljellä olevilla seurantaloilla on tanssit sekä pyörii harrastaja teatteri , ja lavoilla on tansseja ( tähän väliin kerron, mitä tarkoitan jäljellä olevilla? No niillä seurantaloilla joita ei ole purettu tai ole päästetty rapistumaan lahoamaan purukukuntoon , joitakin on onneksi kunnostettu . Naapurikunnassa pyörii taas kesäteatteri jos tämä corona tilanne sallii, on kahdessa kun naapuripaikkanunnassa kesäteatteri on vielä ammattiohjaajat ohjaamassa teattereita.
Myös on järjestetty pitäjäpäiviä isommalla paikkakunnalla on järjestetty tuhansia kävijöitä
vetäviä tapahtumia Mutta kun jo on tullut Ilmi, että corona on nuo tapahtumat Kaikki taas kerran pysähtymään.
Muuten kyllä ois kulttuuritapahtumia!
Kulttuuria on kaikki ihmisen tekeminen.
Vaikka grillijonossa tappelu.
Vierailija kirjoitti:
Maalla tehdään rehellistä ruumiillista työtä eikä juosta missään pintaliitopaikoissa "kukavittu"-julkkisten perässä siemailemassa jotain ylikallista Jaajon vedellä lantrattua punaviiniä.
haha sekoitit seiskan julkkisviihteen kulttuuriin :D
Harjoitetaan täällä agrikulttuuria.
Omistan myös kultivaattorin.
Kyllä maalta päästään lähikaupunkiin teatteriin ja museoihin: Tampere, Turku, Kuopio... Ihana asua maalla ja vierailla kulttuurikaupungeissa!
Metsä on pyhä luovuuden lähde. Suomen maaseutu ja järvet ravitsevat taiteilijoita A. Kivestä lähtien.
Oletko se jolle vastasin? Eli tyyppi, joka tulee kertmoaan, ettei maalla kulttuurin "jankkauksella" saa elitistin leiman? Etkhän sinä ole se trolli.