Miksi maalla ei harrasteta kulttuuria?

Taajama-alueen ulkopuolisella maalla kulttuuri taitaa olla eniten television, radion, kirjaston ja netin varassa.

Arjessa kulttuuri ei näy. Kuten ei arkkitehtuurissakaan: tyypillisesti on vain omakotitalo, maatalo ja maantie. Tämä on perua ajalta, jolloin elämän keskus oli maatyö. Kulttuuria enemmän otetaan vastaan viestimistä, he jotka pystyvät ja jaksavat, kuin tehdään itse. Muutoin arkea on vain muokattava maa ja työ.

Kyllä harrastetaan.

Kulttuuria on esimerkiksi yölliset mopomiitit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on ap:lla provoilusta, niin ainakin hyvästä provoilusta.

Maaseutu on pullollaan kesätapahtumia ja muuta ohjelmaa, yleensä, muta tietysti nyt koronan aikaan  hiljenee yhä.

Maaseudun ihmisillä on myös autot, nettiyhteydet yms ja tarve reissata. Joillakin kaupunkiasunnot, jos virikenälkä iskee.

Ja eikös se ole ihan klisee, että suurin osa taiteilijoista haluaa asua maalla.

Tähänkin väitteeseen, että suurin osa taiteilijoista haluaa asua maalla olisi ihan kiva saada jokin lähde. Ei siis mitään parin nimenlistaa taiteilijoista, jotka asuu maalla (tietenkin niitä on paljon), mutta että suurin osa?

En ole edellinen, mutta aika monet taitelijaresidenssit on just maaseudulla.. siihen on varmaan syynsä.

Mikäli maalainen menee kaupunkiin teatteriin, museoon tai taidenäyttelyyn, niin eikös silloinkin maalla harrasteta kulttuuria? 

Meidän maalla asuvat serkut harrasti kyllä taidetta musiikkia ja urheilua paljon enemmän kun me Helsingissä. Alkoivat jopa itse myöhemmin järjestää kotikylälle tapahtumia.

Isäni on useampana vuonna käynyt katsomassa tunturiteatteria, ne esitykset on siis järjestetty jossain kurussa tms. "luonnonnäyttämöllä" tunturin rinteessä ja sinne päästäkseen on pitänyt patikoida muutama kilometri. Tosin voi olla, että paikallisten poromiesten mielestä tuommoinen on etelän ihmisten hullutuksia.

Joka tapauksessa varmaan jokaisessa pikkukunnassa on jonkinlainen kotiseutumuseo, kirjaston yhteydessä pieni taidegalleria ja jokunen kirkkokonsertti joka vuosi. Teatteri on ollut jo vuosikymmenet oikein perinteinen työväenluokan nuorten harrastus myös maaseudulla. Lisäksi musiikki ja tanssi on ollut iät ajat maaseudun väen iloja. Vaikka eihän se tanssi mitään balettia ole ollut ja musiikkikin enemmän semmoista pelimannimusiikkia, että ei ehkä sitten kelpaa kulttuuriksi kaupunkilaiselle.

Kävin talvella katsomassa van Goghia taidemuseossa kun sinä istuit kotona maski naamaasi teipattuna.

t. maalainen

Aika suppea näkemys kulttuurista tuo museot-näyttelyt-konsertit, siis kulttuurin KULUTTAMINEN. Kulttuurin HARRASTAMISEEN kuuluu myös itse tekeminenja sitähän maalla voi tehdä paremminkin kuin kaupungissa. On tilaa soittaa, laulaa, maalata, tehdä taidetta ja käsitöitä. Ja ITE-taide taitaa olla ap:lle vierasta?

Meillä mun lapsuudenkodissa luettiin paljon. Vanhemmat ja me lapset. Kirjoja ostettiin ja kirjastossa käytiin ahkerasti.

Teatterissa käytiin 80km päässä olevassa kaupungissa.

Musiikkiharrastus myös vahvana mun sisaruksilla jo pienestä pitäen. Soittimet heille ostettiin ja musisointi jatkuu tänäkin päivänä.

Nyt itse olen asunut Helsingissä jo 33 vuotta ja olen kulttuurin suurkuluttaja . Kunhan koronasta selvitään.

Maalle kun ei ihan tuosta vaan saada kuuluisia taiteilijoita esiintymään tai kuuluisia tauluja taidenäyttelyihin niin on pitänyt järjestää itse. Maalla se itse tekemisen kulttuuri on läsnä tässäkin, on harrastelijateatteria, paikallista taideyhdistystä, paikallisten muusikoiden esityksiä, runonlausuntailtoja, kotiseutumuseoita. Kaupunkilaisen silmään ehkä kotikutoista, mutta kyllä se silti kulttuurin harrastamiseksi on laskettava.

Mitä? Olen maalta kotoisin ja vanhemmat on mut kulttuuriin tutustuttanut. Paikallinen maamiesseurakin on tehnyt kulttuuriretkiä.

Vierailija kirjoitti:

Aika suppea näkemys kulttuurista tuo museot-näyttelyt-konsertit, siis kulttuurin KULUTTAMINEN. Kulttuurin HARRASTAMISEEN kuuluu myös itse tekeminenja sitähän maalla voi tehdä paremminkin kuin kaupungissa. On tilaa soittaa, laulaa, maalata, tehdä taidetta ja käsitöitä. Ja ITE-taide taitaa olla ap:lle vierasta?

Tilaa on vaikka kuinka määrällisesti ottaen. Mutta kyllä tilanne taitaa olla se, että taajama-alueiden ulkopuolella kulttuurin itsetuotto on hyvin marginaalista. Hyvin harva askartelee sävellysten, veistosten, maalausten, kirjan kirjoittamisen, runon, konsertin, arkkitehtuurin, akateemisen tutkimuksen tms. parissa alueilla, joissa on 80 km/h rajoitus. Puhdetyön tekijöitäkään ei enää juuri ole elossa tai hyvävoimaisena ja moni ei yksinkertaisesti jaksa sellaista.

Tietysti kirjaston kirjoja voi lukea, katsella televisiota, kuunnella radiota ja lukea lehtiä.

Vierailija kirjoitti:

https://museot.fi/kulttuurikierros-kartta/karttahaku.php

siittä katsomaan, josko maalta edes joku museo löytyisi.

Eihän tuossa ole kuin murto-osa Suomen museoista.

Täälläkin pikkukylässä on pienempiä museoita tusinan verran, ja vaikka kuinka paljon kunnossa pidettyjä historiallisia nähtävyyksiä joita voi käydä omatoimisesti tutkimassa.

Tietenkään mikään niistä ei ole jättimuseo jossa on "kaikkea" (mikä tuntuu olevan naisille se juttu, pitää olla kokemuksia ja elämyksiä ja paljon erilaista, eikä vain yksi mielenkiintoinen kohde jota käydään tutkimassa ajan kanssa juuri sinä päivänä).

Vierailija kirjoitti:

Maalle kun ei ihan tuosta vaan saada kuuluisia taiteilijoita esiintymään tai kuuluisia tauluja taidenäyttelyihin niin on pitänyt järjestää itse. Maalla se itse tekemisen kulttuuri on läsnä tässäkin, on harrastelijateatteria, paikallista taideyhdistystä, paikallisten muusikoiden esityksiä, runonlausuntailtoja, kotiseutumuseoita. Kaupunkilaisen silmään ehkä kotikutoista, mutta kyllä se silti kulttuurin harrastamiseksi on laskettava.

Omalla maaseutualueellani oli yksi kyläyhdistys, mutta se järjesti vain urheilutapahtumia joskus (harvoin), ehkä korkeintaan kerran vuoteen illanviettoa ja/tai myyjäiset. Museo löytyy, mutta kävijöitä on enintään muutama päivässä ja matkaa sinne pisimmillään 25 km. Paikallisteatteritoimintaa ei kyläkoulun oppilastoiminnan ulkopuolella tiettävästi ole. Paikallisia muusikkoja ovat lasten ja varhaisnuorten bändit.

Eiköhän 90-95 % maaseudun väestä saa siteensä kulttuuriin mediasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://museot.fi/kulttuurikierros-kartta/karttahaku.php

siittä katsomaan, josko maalta edes joku museo löytyisi.

Eihän tuossa ole kuin murto-osa Suomen museoista.

Täälläkin pikkukylässä on pienempiä museoita tusinan verran, ja vaikka kuinka paljon kunnossa pidettyjä historiallisia nähtävyyksiä joita voi käydä omatoimisesti tutkimassa.

Tietenkään mikään niistä ei ole jättimuseo jossa on "kaikkea" (mikä tuntuu olevan naisille se juttu, pitää olla kokemuksia ja elämyksiä ja paljon erilaista, eikä vain yksi mielenkiintoinen kohde jota käydään tutkimassa ajan kanssa juuri sinä päivänä).

Hyvä pointti.

Naisille tärkeää on juuri tuo että on paljon ja erilaista, vaikkei kaikkea ehtisi edes katsomaan.

Miehet useammin tutkivat yhtä kohdetta huolellisemmin ja syvällisemmmin.

Toinen ero on tuo tekeminen, eikä vain kuluttaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalle kun ei ihan tuosta vaan saada kuuluisia taiteilijoita esiintymään tai kuuluisia tauluja taidenäyttelyihin niin on pitänyt järjestää itse. Maalla se itse tekemisen kulttuuri on läsnä tässäkin, on harrastelijateatteria, paikallista taideyhdistystä, paikallisten muusikoiden esityksiä, runonlausuntailtoja, kotiseutumuseoita. Kaupunkilaisen silmään ehkä kotikutoista, mutta kyllä se silti kulttuurin harrastamiseksi on laskettava.

Omalla maaseutualueellani oli yksi kyläyhdistys, mutta se järjesti vain urheilutapahtumia joskus (harvoin), ehkä korkeintaan kerran vuoteen illanviettoa ja/tai myyjäiset. Museo löytyy, mutta kävijöitä on enintään muutama päivässä ja matkaa sinne pisimmillään 25 km. Paikallisteatteritoimintaa ei kyläkoulun oppilastoiminnan ulkopuolella tiettävästi ole. Paikallisia muusikkoja ovat lasten ja varhaisnuorten bändit.

Eiköhän 90-95 % maaseudun väestä saa siteensä kulttuuriin mediasta.

Miten tuo on edes mahdollista?

Asuin yhden kesän alle 1000 ihmisen kylässä, ja sielläkin oli yhdistyksiä vaikka muille jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalle kun ei ihan tuosta vaan saada kuuluisia taiteilijoita esiintymään tai kuuluisia tauluja taidenäyttelyihin niin on pitänyt järjestää itse. Maalla se itse tekemisen kulttuuri on läsnä tässäkin, on harrastelijateatteria, paikallista taideyhdistystä, paikallisten muusikoiden esityksiä, runonlausuntailtoja, kotiseutumuseoita. Kaupunkilaisen silmään ehkä kotikutoista, mutta kyllä se silti kulttuurin harrastamiseksi on laskettava.

Omalla maaseutualueellani oli yksi kyläyhdistys, mutta se järjesti vain urheilutapahtumia joskus (harvoin), ehkä korkeintaan kerran vuoteen illanviettoa ja/tai myyjäiset. Museo löytyy, mutta kävijöitä on enintään muutama päivässä ja matkaa sinne pisimmillään 25 km. Paikallisteatteritoimintaa ei kyläkoulun oppilastoiminnan ulkopuolella tiettävästi ole. Paikallisia muusikkoja ovat lasten ja varhaisnuorten bändit.

Eiköhän 90-95 % maaseudun väestä saa siteensä kulttuuriin mediasta.

Miten tuo on edes mahdollista?

Asuin yhden kesän alle 1000 ihmisen kylässä, ja sielläkin oli yhdistyksiä vaikka muille jakaa.

Tässä kylässä ja naapurikylissä oli asukkaita ehkä 100-300 välillä. Enin osa väestä asui kirkonkylässä. Puhun siis nyt HC-maaseudusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalle kun ei ihan tuosta vaan saada kuuluisia taiteilijoita esiintymään tai kuuluisia tauluja taidenäyttelyihin niin on pitänyt järjestää itse. Maalla se itse tekemisen kulttuuri on läsnä tässäkin, on harrastelijateatteria, paikallista taideyhdistystä, paikallisten muusikoiden esityksiä, runonlausuntailtoja, kotiseutumuseoita. Kaupunkilaisen silmään ehkä kotikutoista, mutta kyllä se silti kulttuurin harrastamiseksi on laskettava.

Omalla maaseutualueellani oli yksi kyläyhdistys, mutta se järjesti vain urheilutapahtumia joskus (harvoin), ehkä korkeintaan kerran vuoteen illanviettoa ja/tai myyjäiset. Museo löytyy, mutta kävijöitä on enintään muutama päivässä ja matkaa sinne pisimmillään 25 km. Paikallisteatteritoimintaa ei kyläkoulun oppilastoiminnan ulkopuolella tiettävästi ole. Paikallisia muusikkoja ovat lasten ja varhaisnuorten bändit.

Eiköhän 90-95 % maaseudun väestä saa siteensä kulttuuriin mediasta.

Olet kyllä sitten kasvanut poikkeuksellisen kulttuuriköyhällä alueella. Itse olen kotoisin n. 7000 asukkaan kunnasta ja siellä ja kaikissa pienemmissäkin naapurikunnissa oli kyllä melko aktiivista kulttuuritoimintaa. Samoin useissa pikku kunnissa joissa olen työn puolesta vieraillut. Maaseudulla tuo 25km ei ole matka eikä mikään, johan sen verran saattaa olla lähimpään kauppaankin. Mutta eivät kaikki tietenkään noihin kulttuuririentoihin osallistu, niinkuin ei kaikki kaupunkilaisetkaan käy museoissa tai taidenäyttelyissä vaikka niitä olisi ihan vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalle kun ei ihan tuosta vaan saada kuuluisia taiteilijoita esiintymään tai kuuluisia tauluja taidenäyttelyihin niin on pitänyt järjestää itse. Maalla se itse tekemisen kulttuuri on läsnä tässäkin, on harrastelijateatteria, paikallista taideyhdistystä, paikallisten muusikoiden esityksiä, runonlausuntailtoja, kotiseutumuseoita. Kaupunkilaisen silmään ehkä kotikutoista, mutta kyllä se silti kulttuurin harrastamiseksi on laskettava.

Omalla maaseutualueellani oli yksi kyläyhdistys, mutta se järjesti vain urheilutapahtumia joskus (harvoin), ehkä korkeintaan kerran vuoteen illanviettoa ja/tai myyjäiset. Museo löytyy, mutta kävijöitä on enintään muutama päivässä ja matkaa sinne pisimmillään 25 km. Paikallisteatteritoimintaa ei kyläkoulun oppilastoiminnan ulkopuolella tiettävästi ole. Paikallisia muusikkoja ovat lasten ja varhaisnuorten bändit.

Eiköhän 90-95 % maaseudun väestä saa siteensä kulttuuriin mediasta.

Olet kyllä sitten kasvanut poikkeuksellisen kulttuuriköyhällä alueella. Itse olen kotoisin n. 7000 asukkaan kunnasta ja siellä ja kaikissa pienemmissäkin naapurikunnissa oli kyllä melko aktiivista kulttuuritoimintaa. Samoin useissa pikku kunnissa joissa olen työn puolesta vieraillut. Maaseudulla tuo 25km ei ole matka eikä mikään, johan sen verran saattaa olla lähimpään kauppaankin. Mutta eivät kaikki tietenkään noihin kulttuuririentoihin osallistu, niinkuin ei kaikki kaupunkilaisetkaan käy museoissa tai taidenäyttelyissä vaikka niitä olisi ihan vieressä.

Maalla ei olla sosiaalisia yhtä paljon kuin kaupungissa. Jokainen elelee omalla maatilallaan tai omakotitalossaan omassa rauhassa. Ei oikein jakseta lähteä illanviettoihin tms. töiden päälle.

Näin ainakin Pohjanmaalla. Onko tilanne olennaisesti erilainen esimerkiksi Savossa tai Lapissa?

Vierailija kirjoitti:

Aika suppea näkemys kulttuurista tuo museot-näyttelyt-konsertit, siis kulttuurin KULUTTAMINEN. Kulttuurin HARRASTAMISEEN kuuluu myös itse tekeminenja sitähän maalla voi tehdä paremminkin kuin kaupungissa. On tilaa soittaa, laulaa, maalata, tehdä taidetta ja käsitöitä. Ja ITE-taide taitaa olla ap:lle vierasta?

Et ole tosissasi. Lasket jonkun viheltelyn ja sukan kutomisen taiteen harrastamiseksi? On kyllä kaukaa haettua.