Lue keskustelun säännöt.
Perhetyöntekijät tulkitsivat lapsen piirrustuksen väärin
28.04.2021 |
Perhetyöntekijät luulivat että lapsi oli piirtänyt miehelleni ja minulle malboro-merkkiset tupakka askit käteen vaikka lapsi olikin piirtänyt mac donaldsin ranskalaiset ja pirtelön. Sitten he sanoivat että tupakointi on iso ongelma ja että lapsi kokee että tupakka menee hänen edelleen. Kysymys kuuluu: miksi he eivät kysyneet lapselta mitä tämä oli piirtänyt vaan olettivat jotain ja tekivät vielä todella pitkälle vietyjä johtopäätöksiä tuosta?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Uusinta tietoa luennolta: lasten piirustuksia ei pidä tulkita liikaa. Ne antavat osviittaa sielunmaisemasta, mutta kuvasta jutellaan aina ennen sitä. Mitä tässä tapahtuu, millaisia ajatuksia oli kun piirsit jne. Sekä kivoista että pelottavista kuvista puhutaan, niistä jotita lapsi haluaa näyttää. Sitten jos paljastuu jonkun pentagrammi-viiltelykuvan takaa pahoja ajatuksia, paneudutaan niihin tarkemmin. Piirros ei ole mikään suora portti sielunmaisemaan, vaikka näin on joskus tulkittu. Silloin on toimittu väärin.
Sossu
Hienoa! Vaikka ei tämä ole uutta tietoa kyllä ollenkaan. Mutta todella hienoa, jos tämä osaaminen leviää sosiaalityön piiriin. Tärkeintä on kuulla, mitä lapsi/vanhempi itse kokee, tuntee ja ajattelee, ei hypätä tulkintoihin joita itselle (omista kokemuksista käsin) syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelottavaa, millaisia tulkintoja meidänkin perheestä olisi voinut tehdä, jos joku olisi tehnyt ne lasten piirustusten perusteella. Esim. kolme vuotta sitten päiväkoti-ikäinen piirsi pitkän aikaa itkeviä ihmisiä ja hautaristejä (rakas mummo oli kuollut yllättäen, lapsi työsti suruaan piirtämällä). Pari vuotta sitten toinen lapsi innostui lomamatkalla tykeistä ja panssarivaunuista ja piirrokset olivat vielä syksylläkin pelkkää sotaa. Sama lapsi piirteli myös tulipaloja ja paloautoja, kun oli nähnyt naapurustossa tulipalon.
Kas tässä esimerkki täysin normaalista lapsesta ja piirustuksista (näillä tiedoilla). T. aiempi sossu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko kirjoitus totta, mutta vuosia vuosia sitten lapseni kävi jollain koulupsykolla testeissä ennen koulun aloitusta.
Olimme eronneet lapsen isän kanssa jo vuosia aikaisemmin ja hyvissä väleissä.
Lapsi sitten piirsi siellä paloauton ja tulipalon. Tämä psyko soitteli minulle ja selitti, että lapsella isoja ongelmia eron takia, piirtelee tulipaloja jne ja pitää mennä johonkin perheterapiaan, että varmasti on jotain pyromaanisia piirteitä. Ja tämä kaikki vain yhden käyntikerran jälkeen.
Ei tullut psykolle mieleen, että lapsi oli vastikään eskarin kanssa käynyt paloasemalla vierailulla, istunut paloautossa ja muutenkin oli palomies-fani.
Juu ei menty terapiaan. Lapsi jo työssäkäyvä aikuinen, eikä ole toistaiseksi mitään sytyttänyt palamaan.
Hullu eukko se oli.Mitä ihmettä? Nyt ei ole osunut ihan asiallinen työntekijä kohdalle. Kuulostaa melkein uskomattomalta, että voi vielä käydä noin (joskus 30 v sitten vielä ymmärtäisin, sellaista oli ehkä aiemmin). T myöskin koulupsykologi
Näistä on nyt jotain 15v aikaa. Tämä nainen oli oikean koulupsykologin sijainen, enkä tiedä oliko edes pätevä. Nuori se ainakin oli. Tuli tunne, että jotain ongelmia on pakko keksiä papereihin. Lapsi suoritti peruskoulun ihan normaalisti. Ekalla sai apuja kolmionmallisista (en tiedä oikeaa nimeä) kynistä ja joistain erikoissaksista.
Mutta alkuperäiselle kirjoittajalle. Ihan huikeaa. 😁 Muista säästää piirustus.
Pyromaanin äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusinta tietoa luennolta: lasten piirustuksia ei pidä tulkita liikaa. Ne antavat osviittaa sielunmaisemasta, mutta kuvasta jutellaan aina ennen sitä. Mitä tässä tapahtuu, millaisia ajatuksia oli kun piirsit jne. Sekä kivoista että pelottavista kuvista puhutaan, niistä jotita lapsi haluaa näyttää. Sitten jos paljastuu jonkun pentagrammi-viiltelykuvan takaa pahoja ajatuksia, paneudutaan niihin tarkemmin. Piirros ei ole mikään suora portti sielunmaisemaan, vaikka näin on joskus tulkittu. Silloin on toimittu väärin.
Sossu
Hienoa! Vaikka ei tämä ole uutta tietoa kyllä ollenkaan. Mutta todella hienoa, jos tämä osaaminen leviää sosiaalityön piiriin. Tärkeintä on kuulla, mitä lapsi/vanhempi itse kokee, tuntee ja ajattelee, ei hypätä tulkintoihin joita itselle (omista kokemuksista käsin) syntyy.
Uutta tietoa sikäli, että kentällä liikkuu edelleen vanhaa ja virheellistä.
Ilmankos kaikki nuoret ovatkin avohoidossa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskat kukaan perhetyöntekijä mitään piirustuksia analysoi. Aloitus on provo.
Muistuipa mieleen, kun lapseni eno kävi ensimmäisen kerran hakemassa lasta päiväkodista. Toki melkein kaksimetrinen, kalju mies prätkätakissa ja bootseissa ON erikoinen näky päiväkodissa, mutta ei kai sentään syy soittaa poliiseja paikalle, kuten hoitaja oli uhannut tehdä. Lasta kyllä vähän harmitti, kun poliisi ei tullutkaan paikalle, vaan enon henkkari riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on jo 30 vuotta aikaa, mutta psykologini totesi minulle, kuinka äitini ei ole minulle tärkeä. En ole piirustusnero, ja äitini kohdalla alkoi vain paperista loppua tila. Niin hänestä tuli muuta perhettä pienempi.
Mitä sitte, vaikka oliski ollu tupakkiaski? Pitääkö nykyään vanhempien olla sen uniikin lumihiutaleen kans 24/7? Että, pikku Pena saa päättää, käykö isi tai äiti tupakalla? Tämä 5min pilaa sen lapsen elämän?
Saako käydä pas..? Entä suihkussa? Kysynkö lapsilta luvan? Saako äiti nyt syödä? Saatko traumoja, jos isi menee saunaan?
Voi jumakekka tätä maailmanmenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vissii liikaa katsottu jrnkkiläidiä sarjoja, jossa juostaan terapiassa joka asiasta. Siihen tää maa on menossa. Kaikkea ylianalysoidaan,mietiään ja normaalikin asiat tuntii olevan epänormaaleja.
En ihmettele yhtään, että meillä on nuorissa nykyään ihan hirveesti mt. ongelmaisia ku ne ei saa kasvaa rauhassa.
Jokainen käytös punnitaan ja tarkkaillaan pienestä saakka. Pienemmästäkin asiasta ollaan huolissaan ja juostaan jossain ammattilaisella.
Luojan kiitos, oon syntynyt 70-luvulla ja sain olla lapsi. Omana itsenäni, ilman turhaa vouhkaamista ja järkkyä kyttäämistä. Ilmankos nuppi on suht ok ja pärjään hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo ja Piilomainontaa
toimistolla on nämä media-asiakkaina
Poistoon ketju
Paljastuu ihan siksi että ottaa merkit esille
Tästä tuli mieleen tapaus, kun olin sijaisena ja eräs pikkupoika alkoi puhumaan siitä miten "isä antoi hänelle lahjaksi puukon".
Juteltiin siitä sitten ja selvisi, että "lahjaksi saatu puukko" tarkoitti sitä että he olivat käyneet isänsä kanssa kalassa ja hän sai pidellä puukkoa. Varmistin vielä että tietäähän hän että puukkoja saa käyttää vain aikuisten kanssa, ja hän kyllä tajusi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusinta tietoa luennolta: lasten piirustuksia ei pidä tulkita liikaa. Ne antavat osviittaa sielunmaisemasta, mutta kuvasta jutellaan aina ennen sitä. Mitä tässä tapahtuu, millaisia ajatuksia oli kun piirsit jne. Sekä kivoista että pelottavista kuvista puhutaan, niistä jotita lapsi haluaa näyttää. Sitten jos paljastuu jonkun pentagrammi-viiltelykuvan takaa pahoja ajatuksia, paneudutaan niihin tarkemmin. Piirros ei ole mikään suora portti sielunmaisemaan, vaikka näin on joskus tulkittu. Silloin on toimittu väärin.
Sossu
Kyllä. Varsinkaan yhden yksittäisen piirustuksen pohjalta ei voi vetää mitään johtopäätöksiä. Ei välttämättä edes toistuvien aiheiden pohjalta. Pitää osata nähdä lapsi kokonaisuutena ja tulkita monia muita asioita. Piirustukset voivat vain osaltaan vahvistaa jotain ajatusta joka on syntynyt ihan muiden asioiden perusteella, mutta yksinään... se on vain piirustus!
Meidän lapsi kävi noin 5-6 vuotiaana tapaamassa perhetyöntekijöitä, koska oli tunteiden ilmaisun kanssa ongelmia ja tehtiin testejä mm. Autismista jne. Ekoilla kerroilla tietenkin pojan kanssa vain juteltiin ja hän sai piirtää samalla ja kertoa asioita. Minun isäni oli juuri kuollut ja tämä oli ensimmäinen kuolema lapsen elämässä ja siitä hän tietenkin jutteli. Ei ollut harmissaan, koska ei ollut edes tavannut isääni, mutta olimme sitä käyneet läpi, koska olimme matkalla hautajaisiin. Tästähän perhetyöntekijöiltä repesi riemu ja sitä roikotettiin pitkään mukana, koska lapsi puhuu niin paljon kuolemasta. Itse en nähnyt sitä isona juttuna, eikä hautajaisten jälkeen poika ole kuolemista tai muusta synkistä jutuista puhunut, mutta paperissa se tietenkin lukee isona ja tulee mukaan välillä keskusteluihin. Huoh :)
Voi itku miten tyhmät ihmiset saavat työskennellä lasten kanssa ja vetää hatusta anlyysejä vailla mitään pätevyyttä. Yksikin lastentarhan opettaja yritti keksiä tarinaa meidän perheestä siksi, että lapsen piirustuksissa oli tunteita. Siis naamoja, joilla oli erilaisia ilmeitä (myös iloa). Eikö nyt nykyään juuri ihan siellä päiväkodissakin harjoitella tunteita ja ilmeitä? Kotonakin pitää opettaa ja nimetä tunteita. Tunteiden ilmaisu on tärkeää. Mutta jostain syystä tämän ihmisen mielestä piirustuksessa se onkin epäilyttää. En vieläkään ymmärrä miten niin yksinkertainen ihminen saa työskennellä opettajana.
Täällä nyt on luonnollisesti hirveästi esimerkkejä tarinoista, joissa oli väärä tulkinta. Piirustus tietenkin on vain piirustus, mutta olisi kiinnostavaa kuulla nyt edes jokin tapaus, jossa se piirustus oli merkki ongelmasta. Siis kun niitä kuvia ilmeisesti yhä käytetään niiden etsimiseen?
Kuulimmekohan ihan koko tarinan?