Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan aikaa ennen nettiä
--
27.04.2021 |
Aloin miettiä millaista oli ennen nettiä. Aloitin opiskelut vuonna 1991. On vaikea edes muistaa millaista oli - muutin uudelle paikkakunnalle, mistä sain tiedot opiskelijoitten kokoontumisista, luennoista...? Opinto-opas oli tärkeä pumaska. Ilmoitustauluilla tuli käytyä usein ja ilmoitustauluilta löysin kesätyöpaikat, bilekutsut, keikkailmoitukset... Nythän ilmoitustaulut ovat käyneet tarpeettomiksi.
Kommentit (29)
95-vuotias mummoni sanoi, että hänen lapsuudessaan/nuoruudessaan käytiin jatkuvasti kylässä, koska ei yksinkertaisesti ollut muuta viihdykettä.
Ja sama tarve se näkyy nykyäänkin; täällä me pyöritään keskustelupalstalla ”kylästelemässä” (sosialisoimassa toisten ihmisten kanssa), vaikka toteutus onkin hyvin erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi niitä aikoja kun kirjastosta piti hakea kirjat itse kortistosta.
Niin tosiaan, kirjat oli kortilla kirjastoissa vielä 2000-luvun puolella ennen kuin saivat siirrettyä kaiken aineiston koneille. On se helppoa kun heti näkee saatavuuden jopa koko Vaski-alueen kirjastoissa ja voi varata kirjoja kotonaan omalta kännykältään.
Eikä maksa enää sitä kahta euroa, vaan toisin päin, maksat jos unohdat noutaa teoksen noutopisteestä.
Vierailija kirjoitti:
95-vuotias mummoni sanoi, että hänen lapsuudessaan/nuoruudessaan käytiin jatkuvasti kylässä, koska ei yksinkertaisesti ollut muuta viihdykettä.
Ja sama tarve se näkyy nykyäänkin; täällä me pyöritään keskustelupalstalla ”kylästelemässä” (sosialisoimassa toisten ihmisten kanssa), vaikka toteutus onkin hyvin erilainen.
Kyllä. Kylässä käytiin usein ja koko perheen voimin. Naapurissa piipahdettiin ilman eri sopimista. Aina keitettiin kahvit, aina oli sopiva hetki. Nykyään kyläily on tarkkaa hommaa, pitää varata aika jo pari viikkoa etukäteen, jos ei aiemminkin. Pelkkä soittaminenkin on nykyisin hankalaa, suotavaa on etukäteen lähettää viesti, voisiko nyt soittaa. Riippuu tietysti ihmisestä.
Sunnuntain Hesari oli aina niin paksu ettei meinannut mahtua postiluukusta. Työpaikkailmoituksille ja asuntoilmoituksille oli omat osiot.
Puhelinluettelosta revin karttasivut ja ne oli autossa aina mukana. Kun piti löytää jonnekin niin opettelin reitin kartasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhelinluettelosta revin karttasivut ja ne oli autossa aina mukana. Kun piti löytää jonnekin niin opettelin reitin kartasta.
Minä säilytin vanhoista puhelinluetteloista karttasivut ja niitä oli usein taiteltuina taskussa mukana kun oli johonkin menossa, että löysi perille.
Alaikäisenä pojankloppina piti nähdä vaivaa päästäkseen katsomaan pokea. :D Videoita ei itse voinut ostaa, mutta kaverin isällä niitä oli melkoinen kokoelma ja joskus hänen vanhempiensa ollessa pois kotoa salaa katseltiin. Nykyään tuota on netti pullollaan (ja jossain kohtaa kyllästyin siihen niin, että lopetin katselun kokonaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alaikäisenä pojankloppina piti nähdä vaivaa päästäkseen katsomaan pokea. :D Videoita ei itse voinut ostaa, mutta kaverin isällä niitä oli melkoinen kokoelma ja joskus hänen vanhempiensa ollessa pois kotoa salaa katseltiin. Nykyään tuota on netti pullollaan (ja jossain kohtaa kyllästyin siihen niin, että lopetin katselun kokonaan.)
Veli piilotteli noita lehtiä vaatekaapissaan..
Söin sisu pastilleja. Voinko tulla raskaaksi? Kyseli joku suosikin lääkäri palstalla.
Sellainen muistikuva minulla on 80 luvulta että vaikka joka paikassa piti käydä ja paperit kulki postissa niin elämä oli jotenkin vähemmän kiireellistä vaikka joskus piti mennä fillarillla lujaa vaikka kirjastoon ennen kuin se menee kiinni kun oli kirjoilla eräpäivä. Ei se yleinen hitaus haitannut kun muutkin meni hitaalla