Lue keskustelun säännöt.
Minkä salaisuuden viet mukanasi hautaan?
27.04.2021 |
Itse en kuunaan tule kertomaan kenellekään, että olen vahdannut serkkuni kanssa jo useita vuosia. Lapsena olimme tekemisissä jonkin verran, mutta varhaisen teini-iän jälkeen emme tavanneet seuraavan kerran kuin vasta 20 vuotta myöhemmin. Siitä se sitten lähti. Ei ikinä voitaisi puhua tästä kenellekään, joten hautaan menee salaisuus.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Tiedän Susanne Lindholmin murhaajan.
Saatat pelastaa jonkun hengen jos kerrot poliisille. Murhaamiseen jää koukkuun ja sen haluaa tehdä uudestaan.
Tuosta murhasta on jo 45 vuotta eli tekijä on jo vanhus, jos on elossa. Todennäköisesti on tehnyt muita rikoksia ja istunut niistä, harvoin näihin tekoihin syyllistytään ilman vakavaa luonnehäiriötä ja väkivaltaisuutta mikä ilmenee koko eliniän.
Mutta murhan tekijän kertominen olisi tärkeää sukulaisten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että en halunnut koskaan perhe-elämää ja lasten isää miehekseni.
Elän päivä kerrallaan tuskan kanssa, odotan että lapset kasvaa ja itse vanhenen. Kuolen pois. Siihen asti suoritan. Suoritan hammasta purren ja itsekseni itkien.
Mulla on lähes sama tilanne, paitsi että halusin lapsen ja en aio jäädä kuolemaan asti tähän, vaan pikku hiljaa rakennan oman elämäni muualle ja kun lapsi on tarpeeksi vanha niin aion elää yksin.
Sen että olen kirjoitellut vauva.fi palstalle.
Minulla on ollut bulimia. Tästä ei tiedä kukaan eikä tule koskaan tietämään. Tapaukseni oli luultavasti epätyypillinen, sillä jakso kesti verraten lyhyen aikaa, en tuona aikana ollut mitenkään erityisen onneton tai itseinhoinen, ja pystyin lopettamaan, kun vain päätin. Oksentaminen oli vain keino syödä paljon ja samalla laihtua. Laihduinkin tuona aikana reilusti. Lopetin ainoastaan siksi, koska oksentaminen aiheutti verenpurkaumia kasvoihini.
Kaikki ne, mitkä olen unohtanut - ja niitä on PALJON. Minulle voi kertoa melkein mitä vaan, en muista kuitenkaan kertoa niitä eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt runsaasti prostituuttien palveluita.
Olet siis tarjonnut ruumiillista työtä tekeville hyvää palkkaa. Kaikki työ on arvokasta.
Jo vain, ihmiskaupan tukeminen on paljon parempi juttu kuin nolot seksinuket.
Eikö ihmisillä ole itsemääräämisoikeus päättää mitä työtä tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyistä fetisseistä tuskin tulen koskaan kertomaan kenellekkään.
Leila K kirjoitti:
Olen 42- vuotias nainen, joka on vapautunut noin viisi vuotta sitten pitkästä vankilatuomiosta. Koen olevani eroottinen henkilö. Olen eron jälkeen harrastanut myös yhden illan juttuja, mutta oikeasti olen halunnut pysyvän parisuhteen. Nyt, olen huomannut että mitään rajaa minulla ei ole. Tavatessani miehiä sänkyseurN löytymisen ajatuksella, olen lähes poikkeuksetta aina alasti. Kerron puuhien päättyessä rehellisesti että olen rikollinen. Minua ahdistaa, että miehet silti vonkaavat sänkyseuraa. Kerron kyllä että ei kiinnosta. Joskus vonkaaminen jatkuu siltikin. Nyt olen alkanut usein blokkaamaan nämä henkilöt suojellakseni itseäni. Minulle tulee fyysisesti paha olo. Mitä mä voisin tehdä? Onko minussa jotain vikaa kun tunnen näin? Kyllähän kysyä aina saa
Myynti- ja tekstistä päätellen käyttörikos?
Tuosta murhasta on jo 45 vuotta eli tekijä on jo vanhus, jos on elossa. Todennäköisesti on tehnyt muita rikoksia ja istunut niistä, harvoin näihin tekoihin syyllistytään ilman vakavaa luonnehäiriötä ja väkivaltaisuutta mikä ilmenee koko eliniän.