Miten jaksaa lasten älämölyä ja kaikkea säätöä?

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ei pidä huutaa mutta joskus kunnon karjasu uppoo paremmin kuin kaunis/ymmärtävä/ystävällinen puhe.

Joo, jos lapset ei oo koskaan kuullu muuta kuin ystävällistä lässytystä, niin tuo voi herättää heidät ajattelemaan.

Mutta jos harva se päivä kuuntelevat tiuskintaa, niin silloin olisi syytä aikuisenkin opetella sitä toisten kunnioittamista.

Piti ihan pysähtyä miettimään onko meillä myös tuollaista. Ei taida olla, olen aina tehnyt lapsille selväksi että myös kotona puhutaan normaalilla äänenvoimakkuudella, keskenään ei nahistella ja jos joku pyytää rauhaa ja hiljaisuutta, sitä myös suodaan.

Vaikka eihän siihen älämölöön kyllä mitään erikoista tarvitse, riittää että on kavereita kylässä. Tässä on pelastanut paljon että lasten käytössä on koko yläkerta.

Meillä kaikki lapset erityisiä, se ei hirveästi täällä kotona näy, haasteet on koulussa.

Vaikka meilläkin lapset jo teinejä, ollaan sovittu että hiljaisuus alkaa klo 21. Itse väsähdän helposti enkä saa unta jos en saa möllöttää rauhassa hetkeä, lukien kirjaa tai katsoen telkkua. Eipähän tuo teineille kova haaste ole kun ovat itsekkin jo väsyjä niin mielellään selaavat puhelimiaan.

Itsellä se oman rauhan tarve on niin voimakas joka päivä että jo ihan vauvasta asti olen tavalla tai toisella ohjannut lapsia siten että se onnistuu. Kun olivat pieniä, päivät oli niin touhukkaita että jokainen nukkui jo ajoissa.

Sinun pitää vaan nyt ap miettiä mitä muutosta haluat lapsilta, sitten vaan alkaa neuvottelemaan. Meillä kyllä teinitkin tykkää hiljaisesta ajasta, mukavasti rauhoittaa juuri ennen nukkumaanmenoaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Piti ihan pysähtyä miettimään onko meillä myös tuollaista. Ei taida olla, olen aina tehnyt lapsille selväksi että myös kotona puhutaan normaalilla äänenvoimakkuudella, keskenään ei nahistella ja jos joku pyytää rauhaa ja hiljaisuutta, sitä myös suodaan.

Vaikka eihän siihen älämölöön kyllä mitään erikoista tarvitse, riittää että on kavereita kylässä. Tässä on pelastanut paljon että lasten käytössä on koko yläkerta.

Meillä kaikki lapset erityisiä, se ei hirveästi täällä kotona näy, haasteet on koulussa.

Vaikka meilläkin lapset jo teinejä, ollaan sovittu että hiljaisuus alkaa klo 21. Itse väsähdän helposti enkä saa unta jos en saa möllöttää rauhassa hetkeä, lukien kirjaa tai katsoen telkkua. Eipähän tuo teineille kova haaste ole kun ovat itsekkin jo väsyjä niin mielellään selaavat puhelimiaan.

Itsellä se oman rauhan tarve on niin voimakas joka päivä että jo ihan vauvasta asti olen tavalla tai toisella ohjannut lapsia siten että se onnistuu. Kun olivat pieniä, päivät oli niin touhukkaita että jokainen nukkui jo ajoissa.

Sinun pitää vaan nyt ap miettiä mitä muutosta haluat lapsilta, sitten vaan alkaa neuvottelemaan. Meillä kyllä teinitkin tykkää hiljaisesta ajasta, mukavasti rauhoittaa juuri ennen nukkumaanmenoaikaa.

Ihana kuulla, että on tällaisiakin koteja!

- ohis

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni (kolme) ovat 23-28 vuotiaita. Kun sattuvat samaan aikaan kotiin pitävät vieläkin hirveää älämölöä. Varsinkin pojat väittelevät välillä niin tiiviisti esim. tietokonejutuista tai sijoitusasioista, että tekisi mieli ajaa heidät pihalle pauhaamaan. Ei varmaan lohduta niitä, joilla on sama ongelma kotona asuvien lasten kanssa ja ajattelevat ongelman poistuvan muutamassa vuodessa. Jostain syystä vain aikuiset ihmiset taantuvat vanhempiensa kynnyksen ylitettyään. Lapseni siis tulevat erinomaisesti toimeen keskenään, mutta sisarusten välistä kinaamista jatketaan hyvässä sovussa ilmeisesti hautaan asti (ainakin minun hautaani asti).

Jo vain, vanhat opitut käytösmallit on tiukassa. Eli jos haluaa mukavan perheen, sen eteen on tehtävä työtä, kun lapset ovat pieniä. Ainakin minun sisaruksista ilkeät ovat yhtä ilkeitä edelleen.

Up