Vauva.fi-sivustolla tehdään järjestelmätestausta tiistaina 9.9. klo 7.00–8.00. Testauksen aikana sivusto toimii normaalisti, mutta keskusteluihin voi lähettää viestejä vain kirjautuneena. Viestejä voi silti lukea ilman kirjautumista. Jos sinulla ei ole vielä tunnusta, voit luoda sen helposti ja maksutta. Pahoittelemme tilapäistä muutosta palvelussa.
Lue keskustelun säännöt.
30v "lahjaksi" eläkepaperit. Ei tämän elämän näin pitänyt mennä.
26.04.2021 |
En tässä nyt avaa sen tarkemmin miksi näin kävi ja miten tähän ajauduin mutta samalla saa haudata haaveet omistusasunnosta, matkustelusta jne. Olen 30 vuotias ja olen tuomittu elämään loppuelämäni pienituloisena eläkeläisenä.
Joudun varmaan tekemään aika paljon töitä oman pääkoppani kanssa että saan tästä mitenkään mielekästä elämää. Toki tiedän etten ole työkykyinen ja tiedän että kaikki on jo kokeiltu.
En tiedä myöskään kuinka kerron asiasta perheelle, suvulle ym. Ymmärrystä ei ole ikinä siitä suunnasta tullut aiemminkaan.
Kommentit (36)
Ihan ensin kannattaa todella sisäistää sanonta "ei ne suuret tulot, vaan pienet menot." Olen kanssasi samassa tilanteessa ja maksan omaa asuntoa ja sen pienen asuntolainan sain, vaikka eläke on todella pieni: vakaat tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sä töihin voit mennä.
Ei sitä kukaan kiellä.
Voi kun sais itsekin. Ikää just 30 v. Menin vaan poljä ostamaan talon itselleni. Jospa sais myytyä pois. En oikeasti tarvitsisi paljoa, kunhan asumisen saa maksettua. En juo enää juurikaan alkoholia, enkä tupakoi. Riittää, että saan ruisleivät ja maitoputkit ostettua. Ja joskus tietokoneeseen päivitysosia (ostan käytettynä aina).
Tuntuu, että olen hankkinut turhaa paskaa mitä en oikeasti tarvitse. Nyt eläminen on sitä, että kunhan vaan saa tuon palkan hankittua ja tuhlattua, että työn tekeminen ei tunnu turhalta. Olen vanha ja väsynyt.
Saisinpa minäkin. Töitä en saa, joten joudun sanomaan hyvästit unelmille ja elämään köyhänä kuitenkin loppuelämäni. Mutta sen sijaan että voisin hengähtää ja hyväksyä asian, pitää jatkuvasti kitua byrokratian rattaissa, leikkiä pupukoulua sun muuta ihmisarvoa alentavaa.
Olisit onnellinen.
Otan osaa. Langon tilanne on aika sama, ei koskaan kyennyt palkkatöihin. Siinä on viidensadan euron nettoeläkkeessä aika hem.etin vähän riemun aihetta, sinnittelee sillä maaseudulla jotenkuten.
Ei kai siinä muuta voi kuin etsiä merkitystä elämään muusta kuin materiasta ja työurasta. Jollekulle, jolle tuo ei ole pakkorako - eli on valinnanvaraa - on helppo sanoa, että tee näin ja noin, "hyvähän sun on". Mutta paljonko ihminen tarvtsee joutilaisuutta ja vapaata, jos koko elämä on VAIN sitä ja mahdollisuudet toteuttaa mitään nollassa siksi, että eläkkeellä ei ole varaa tehdä yhtään mitään.
En yritä nyt masentaa sinua lisää, vaan sanon, että ymmärrän sinun ahdistuksesi.
Mutta ajan kanssa näköaloja aukeaa kyllä. Ihmissuhteet, vapaaehtoistyö, käsityöläisyys, mahdollisuuksien mukaan opiskelu omaksi iloksi, luovuus. Koeta etsiä!
Onse nimittäin niinkin, että kun ensijärkytys hälvenee, huomaat, että siinä on hyvätkin puolensa, että sinun ei tarvitse stressata työllä. Ei työttömyydellä, ei työpaikan ihmissuhteilla, ei työasioilla. Sun toimeentulosi on tosi niukka, mutta sinun ei tarvitse hakea sitä koko ajan uudelleen ja sietää työllistymistoimenpiteitä, jotka moni kokee erittäin nöyryyttäväksi puuhasteluksi.
Mitä tulee perheeseesi, niin ilmoita heille, että olet eläkkeellä ja anna heidän mouhuta. Pane vaikka tekstarilla, ja laita siihen kaneetti: "toivon tässä asiassa teiltä ymmärrystä ja tukea. Jos ette siihen kykene, älkää olko yhteydessä. Tämä on minulle henkisesti raskas asia ilman moitteita, saarnoja tai sääliäkin.".
Jos sieltä silti tulee ikävää kommenttia, niin sitten katkaiset välit. Joka tapauksessa rehellisyys on parempi vaihtoehto kuin salailu, koska heille jossakin vaiheessa kumminkin selviää, ettet ole töissä, ja siinä vaiheessa äimistely on täysin mahdollisesti sitäkin kovempaa. Eikä sinulla OLE MITÄÄN HÄPEÄMISEN AIHETTA, joten miksi alat piilotellakaan?
Voima ja rohkeutta elämässä eteenpäin menoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Langon tilanne on aika sama, ei koskaan kyennyt palkkatöihin. Siinä on viidensadan euron nettoeläkkeessä aika hem.etin vähän riemun aihetta, sinnittelee sillä maaseudulla jotenkuten.
Ei kai siinä muuta voi kuin etsiä merkitystä elämään muusta kuin materiasta ja työurasta. Jollekulle, jolle tuo ei ole pakkorako - eli on valinnanvaraa - on helppo sanoa, että tee näin ja noin, "hyvähän sun on". Mutta paljonko ihminen tarvtsee joutilaisuutta ja vapaata, jos koko elämä on VAIN sitä ja mahdollisuudet toteuttaa mitään nollassa siksi, että eläkkeellä ei ole varaa tehdä yhtään mitään.
En yritä nyt masentaa sinua lisää, vaan sanon, että ymmärrän sinun ahdistuksesi.
Mutta ajan kanssa näköaloja aukeaa kyllä. Ihmissuhteet, vapaaehtoistyö, käsityöläisyys, mahdollisuuksien mukaan opiskelu omaksi iloksi, luovuus. Koeta etsiä!
Onse nimittäin niinkin, että kun ensijärkytys hälvenee, huomaat, että siinä on hyvätkin puolensa, että sinun ei tarvitse stressata työllä. Ei työttömyydellä, ei työpaikan ihmissuhteilla, ei työasioilla. Sun toimeentulosi on tosi niukka, mutta sinun ei tarvitse hakea sitä koko ajan uudelleen ja sietää työllistymistoimenpiteitä, jotka moni kokee erittäin nöyryyttäväksi puuhasteluksi.
Mitä tulee perheeseesi, niin ilmoita heille, että olet eläkkeellä ja anna heidän mouhuta. Pane vaikka tekstarilla, ja laita siihen kaneetti: "toivon tässä asiassa teiltä ymmärrystä ja tukea. Jos ette siihen kykene, älkää olko yhteydessä. Tämä on minulle henkisesti raskas asia ilman moitteita, saarnoja tai sääliäkin.".
Jos sieltä silti tulee ikävää kommenttia, niin sitten katkaiset välit. Joka tapauksessa rehellisyys on parempi vaihtoehto kuin salailu, koska heille jossakin vaiheessa kumminkin selviää, ettet ole töissä, ja siinä vaiheessa äimistely on täysin mahdollisesti sitäkin kovempaa. Eikä sinulla OLE MITÄÄN HÄPEÄMISEN AIHETTA, joten miksi alat piilotellakaan?
Voima ja rohkeutta elämässä eteenpäin menoon!
Kukaan ei saa 500e nettoeläkettä, edes kansaneläke ei ole noin matala ja pienimmistä eläkkeistä ei mene edes veroa.
Koita olla murehtimatta, kyseenalaista se että pitäisi edes olla omistusasunto. Itse olen joutunut myös niin tekemään koska alan työtilanne on niin epävakaa ja asun Helsingissä missä asunnot on tosi kalliita. Eihän ulkomaillakaan kaikki osta mitään omia asuntoja, se on aika suomalainenkin juttu. Voi elää hyvää elämää ilman sitäkin. Mutta ymmärrän siis kyllä silti ahdistuksesi. Sukulaisille en välttämättä kertoisi koko asiaa, mitä se heille kuuluu? Varsinkin jos he ovat jotenkin toksista porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Langon tilanne on aika sama, ei koskaan kyennyt palkkatöihin. Siinä on viidensadan euron nettoeläkkeessä aika hem.etin vähän riemun aihetta, sinnittelee sillä maaseudulla jotenkuten.
Ei kai siinä muuta voi kuin etsiä merkitystä elämään muusta kuin materiasta ja työurasta. Jollekulle, jolle tuo ei ole pakkorako - eli on valinnanvaraa - on helppo sanoa, että tee näin ja noin, "hyvähän sun on". Mutta paljonko ihminen tarvtsee joutilaisuutta ja vapaata, jos koko elämä on VAIN sitä ja mahdollisuudet toteuttaa mitään nollassa siksi, että eläkkeellä ei ole varaa tehdä yhtään mitään.
En yritä nyt masentaa sinua lisää, vaan sanon, että ymmärrän sinun ahdistuksesi.
Mutta ajan kanssa näköaloja aukeaa kyllä. Ihmissuhteet, vapaaehtoistyö, käsityöläisyys, mahdollisuuksien mukaan opiskelu omaksi iloksi, luovuus. Koeta etsiä!
Onse nimittäin niinkin, että kun ensijärkytys hälvenee, huomaat, että siinä on hyvätkin puolensa, että sinun ei tarvitse stressata työllä. Ei työttömyydellä, ei työpaikan ihmissuhteilla, ei työasioilla. Sun toimeentulosi on tosi niukka, mutta sinun ei tarvitse hakea sitä koko ajan uudelleen ja sietää työllistymistoimenpiteitä, jotka moni kokee erittäin nöyryyttäväksi puuhasteluksi.
Mitä tulee perheeseesi, niin ilmoita heille, että olet eläkkeellä ja anna heidän mouhuta. Pane vaikka tekstarilla, ja laita siihen kaneetti: "toivon tässä asiassa teiltä ymmärrystä ja tukea. Jos ette siihen kykene, älkää olko yhteydessä. Tämä on minulle henkisesti raskas asia ilman moitteita, saarnoja tai sääliäkin.".
Jos sieltä silti tulee ikävää kommenttia, niin sitten katkaiset välit. Joka tapauksessa rehellisyys on parempi vaihtoehto kuin salailu, koska heille jossakin vaiheessa kumminkin selviää, ettet ole töissä, ja siinä vaiheessa äimistely on täysin mahdollisesti sitäkin kovempaa. Eikä sinulla OLE MITÄÄN HÄPEÄMISEN AIHETTA, joten miksi alat piilotellakaan?
Voima ja rohkeutta elämässä eteenpäin menoon!
Takuueläke 834€ käteen. Ei sen pienempää saa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin kannattaa todella sisäistää sanonta "ei ne suuret tulot, vaan pienet menot." Olen kanssasi samassa tilanteessa ja maksan omaa asuntoa ja sen pienen asuntolainan sain, vaikka eläke on todella pieni: vakaat tulot.
Niin ja saisiko jostain ei pk-seudulta pienen lainan omakotitaloon tms. Kasvata puutarhaa, nauti luonnosta, vapaudu oravanpyöränkahleista ja odotuksista henkisesti. Näen että sulla on kaikki mahdollisuuden hyvään elämään, mutta tietenkään lannistavat sukulaiset ei sitä varmaan tajua. Ei heidän tarvitsekaan mutta ei sunkaan tarvitse nähdä negatiivisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 27v ja vuosi sitten minulle kirjoitettiin lopullinen eläke. Olen ajatellut muuttaa ulkomaille halvempaan maahan.
Kaikki kokeiltu.? Vasta kolmekymppisenä! Onko vähÄn hätiköityä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 vuotta työkyvyttämänä mt ongelmien takia mutta minuapa ei eläkkeelle päästetä. Tuet vaihtelee sirkuksella sairauspäiväraha työmarkkinatuki. Haluavat vain vissiin että tapan itseni.
Vierailija kirjoitti:
Parempi tuo nyt on kuin olla tällainen 28v, joka ei ole työkyvytön, mutta ei saa millään mitään koulua käytyä loppuun, kun usko tulevaisuuteen ja joskus työllistymiseen on jo mennyt. Nuorempana kun oli vielä paljon nuoruutta edessä, mahdollisuuksia ja kaikki ovet auki, niin sitä ajatteli, että voi vain odottaa ja ihmetellä. Koulu ei tuntunut tärkeältä tai kiireelliseltä asialta, koska en kokenut silloin tarvitsevani töitä tai palkkaa mihinkään, kun ei ollut ketään, jonka luo töistä tulla tai jonka kanssa palkasta nauttia. Ei kavereita, ei ketään. Nyt olisi miesystävä sentään.
Kavereita tai miestä vartenko sinä olet olemassa? Mikä syy tuollainen kaverittomuus tai sinkkuus on sille, ettei huvita kouluttautua tai tehdä töitä?
Rahaa tarvitaan jo ihan peruselämiseen, että sikäli en nyt ihan ymmärrä tuota ajatustasi. Minusta sekin on tavoiteltava asia. että pystyy itse hankkimaan elantonsa eikä tarvitse erilaisia yhteiskunnan tukia. Siis tilanteessa, kun ihminen on terve ja työkykyinen. Sairaat ihmiset ovat sitten eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Langon tilanne on aika sama, ei koskaan kyennyt palkkatöihin. Siinä on viidensadan euron nettoeläkkeessä aika hem.etin vähän riemun aihetta, sinnittelee sillä maaseudulla jotenkuten.
Ei kai siinä muuta voi kuin etsiä merkitystä elämään muusta kuin materiasta ja työurasta. Jollekulle, jolle tuo ei ole pakkorako - eli on valinnanvaraa - on helppo sanoa, että tee näin ja noin, "hyvähän sun on". Mutta paljonko ihminen tarvtsee joutilaisuutta ja vapaata, jos koko elämä on VAIN sitä ja mahdollisuudet toteuttaa mitään nollassa siksi, että eläkkeellä ei ole varaa tehdä yhtään mitään.
En yritä nyt masentaa sinua lisää, vaan sanon, että ymmärrän sinun ahdistuksesi.
Mutta ajan kanssa näköaloja aukeaa kyllä. Ihmissuhteet, vapaaehtoistyö, käsityöläisyys, mahdollisuuksien mukaan opiskelu omaksi iloksi, luovuus. Koeta etsiä!
Onse nimittäin niinkin, että kun ensijärkytys hälvenee, huomaat, että siinä on hyvätkin puolensa, että sinun ei tarvitse stressata työllä. Ei työttömyydellä, ei työpaikan ihmissuhteilla, ei työasioilla. Sun toimeentulosi on tosi niukka, mutta sinun ei tarvitse hakea sitä koko ajan uudelleen ja sietää työllistymistoimenpiteitä, jotka moni kokee erittäin nöyryyttäväksi puuhasteluksi.
Mitä tulee perheeseesi, niin ilmoita heille, että olet eläkkeellä ja anna heidän mouhuta. Pane vaikka tekstarilla, ja laita siihen kaneetti: "toivon tässä asiassa teiltä ymmärrystä ja tukea. Jos ette siihen kykene, älkää olko yhteydessä. Tämä on minulle henkisesti raskas asia ilman moitteita, saarnoja tai sääliäkin.".
Jos sieltä silti tulee ikävää kommenttia, niin sitten katkaiset välit. Joka tapauksessa rehellisyys on parempi vaihtoehto kuin salailu, koska heille jossakin vaiheessa kumminkin selviää, ettet ole töissä, ja siinä vaiheessa äimistely on täysin mahdollisesti sitäkin kovempaa. Eikä sinulla OLE MITÄÄN HÄPEÄMISEN AIHETTA, joten miksi alat piilotellakaan?
Voima ja rohkeutta elämässä eteenpäin menoon!
Kukaan ei saa 500e nettoeläkettä, edes kansaneläke ei ole noin matala ja pienimmistä eläkkeistä ei mene edes veroa.
Kyllä saa. Yllätti itsenikin. Tosi on, että takuueläke on reilut 800 e, mutta mielenterveysongelmista kärsivä lanko lienee osatyökyvyttömyyseläkkeellä (sitäkin voi saada pysyvästi), vaikkei ole ikinä työllistynyt ja ollut noin yli parikymmentä vuotta jo. Sori etten tiedä tarkemmin, mutta nuo nettotulot on kyllä todellakin noin viitisen sataa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Langon tilanne on aika sama, ei koskaan kyennyt palkkatöihin. Siinä on viidensadan euron nettoeläkkeessä aika hem.etin vähän riemun aihetta, sinnittelee sillä maaseudulla jotenkuten.
Ei kai siinä muuta voi kuin etsiä merkitystä elämään muusta kuin materiasta ja työurasta. Jollekulle, jolle tuo ei ole pakkorako - eli on valinnanvaraa - on helppo sanoa, että tee näin ja noin, "hyvähän sun on". Mutta paljonko ihminen tarvtsee joutilaisuutta ja vapaata, jos koko elämä on VAIN sitä ja mahdollisuudet toteuttaa mitään nollassa siksi, että eläkkeellä ei ole varaa tehdä yhtään mitään.
En yritä nyt masentaa sinua lisää, vaan sanon, että ymmärrän sinun ahdistuksesi.
Mutta ajan kanssa näköaloja aukeaa kyllä. Ihmissuhteet, vapaaehtoistyö, käsityöläisyys, mahdollisuuksien mukaan opiskelu omaksi iloksi, luovuus. Koeta etsiä!
Onse nimittäin niinkin, että kun ensijärkytys hälvenee, huomaat, että siinä on hyvätkin puolensa, että sinun ei tarvitse stressata työllä. Ei työttömyydellä, ei työpaikan ihmissuhteilla, ei työasioilla. Sun toimeentulosi on tosi niukka, mutta sinun ei tarvitse hakea sitä koko ajan uudelleen ja sietää työllistymistoimenpiteitä, jotka moni kokee erittäin nöyryyttäväksi puuhasteluksi.
Mitä tulee perheeseesi, niin ilmoita heille, että olet eläkkeellä ja anna heidän mouhuta. Pane vaikka tekstarilla, ja laita siihen kaneetti: "toivon tässä asiassa teiltä ymmärrystä ja tukea. Jos ette siihen kykene, älkää olko yhteydessä. Tämä on minulle henkisesti raskas asia ilman moitteita, saarnoja tai sääliäkin.".
Jos sieltä silti tulee ikävää kommenttia, niin sitten katkaiset välit. Joka tapauksessa rehellisyys on parempi vaihtoehto kuin salailu, koska heille jossakin vaiheessa kumminkin selviää, ettet ole töissä, ja siinä vaiheessa äimistely on täysin mahdollisesti sitäkin kovempaa. Eikä sinulla OLE MITÄÄN HÄPEÄMISEN AIHETTA, joten miksi alat piilotellakaan?
Voima ja rohkeutta elämässä eteenpäin menoon!
Takuueläke 834€ käteen. Ei sen pienempää saa.
Hyvä tuo on. Työmarkkinatukityöstä saa 530 netto kuukaudessa ja kulukorvauksen 9 euroa / työpäivä. Kulukorvausta ei saa, jos sairastuu. Jos asuu puolison kanssa, ei saa muita tukia.
Vauva.fi-sivustolla tehdään järjestelmätestausta tiistaina 9.9. klo 7.00–8.00. Testauksen aikana sivusto toimii normaalisti, mutta keskusteluihin voi lähettää viestejä vain kirjautuneena. Viestejä voi silti lukea ilman kirjautumista. Jos sinulla ei ole vielä tunnusta, voit luoda sen helposti ja maksutta. Pahoittelemme tilapäistä muutosta palvelussa.
On eläkeläinen parempi status kuin syrjäytynyt.
Läheiseni ja minä itsekin tiedän, etten kykene töihin tai opiskelemaan mutta virallisesti olen kuulemma ihan tarpeeksi työkykyinen.