Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin
Olisi ollut niin ihanaa esimerkiksi nukkua viikonloppuisin pidempään. Mutta ei, isä laittoi radion täysille klo 6.00 ja 10 minuutin sisään oli oltava aamiaisella tai jäi ilman. Olin intohimoinen lukija, mutta sekin suunnilleen demonisoitiin. Kun luin Neiti etsivää säkkituolissani, isän naama oli oven välissä "Ei päivisin lojuta, mene katsomaan tarvitseeko äiti apua keittiössä, jos ei, kerää risut pihalta"
Aina piti olla tekemässä jotain. Joskus sujautin kirjan paidan alle ja livahdin latoon lukemaan. Veljet saivat kyllä lorvia pitkin päivää.
Kommentit (1299)
Täytyy vielä se kirjoittaa, että vanhempiin vaikutti omat juttunsa. Äitini tappeli aina oman äitinsä kanssa ja on nyt siirtänyt sen kaiken käytöksen myöhempään elämään. Ovat ehkä molemmat vähän narsisteja olleet. Äiti on omasta mielestään aivan erilainen kuin äitinsä oli. Isäni taas suurperheestä ja sai pärjätä jo nuorena omillaan. Hyvin epävakaa, levoton ja hankala. Aina ärsyyntyy jostain. Eivät sopineet yhteen. Minä siinä välissä riidanratkojana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1990 mutta vanhempani 1940-luvun lopulla. Kuri oli ihan älytön. Opin lukemaan todella aikaisin ja olisin lukenut kaiken vapaa-aikani mutta siihen ei käytännössä jäänyt ikinä aikaa. Silti äitini kehui kaikille sitä miten paljon luen?? Todellisuudessa vanhempia piti auttaa koko ajan jossain. Noh luin salaa öisin. Pahinta oli se ettei oman huoneen ovea saanut koskaan pitää kiinni ja vanhemmat huutelivat minulle ympäri taloa. Omaa tilaa ei kunnioitettu eikä kunnioiteta vieläkään. Olen aina ollut hyvä koulussa ja muutenkin kunnollinen joten en ymmärrä oven pakolla auki pitämistä. En myöskään saanut koskaan viikkorahaa. Noh toisaalta olen nykyään siivousrobotti eikä tarvitse ottaa siivoukselle erikseen aikaa. Koin burn outin nuorena koska minusta kasvatettiin ylisuorittaja. Sitten oli pakko opetella lepäämään ja nyt olen jonkinlaisessa tasapainossa, melkein.
Uskon, että kertomanne asiat ovat totta ja on järkyttävää, että teillä on ollut tuollaiset vanhemmat. Itse olen syntynyt 70-luvulla ja asunut etelä-osassa Suomea. Minua ei ole hakattu, eikä teetetty töitä lapsena. En tiedä myöskään, että ketään luokkatoveriani olisi pahoinpidelty. Myös kerrostalossa jossa asuimme lähiössä oli aivan tavallista perhe-elämää.
Meidän vanhempamme olivat sitä kuuluisaa sodanjälkeistä sukupolvea, mutta ihan normaaleja työssä käyviä ihmisiä, mutta kyllä välittivät lapsistaan.
Minäkin kirjoitan siksi, ettei luulla että kaikilla on ollut samanlaista.
" On eri asia että pitää tehdä töitä koska perheen elinkeino vaatii sitä ja eläminen ylipäätään, kuin että vanhempi sadistisesti orjuuttaa.
Meillä juuri sadistinen orjuutus ja kasvimaata kitkettiin vaikka joka päivä kolme tuntia, jos muuta pakkotyötä eivät keksineet."
- - -
"Jörn Donnerin poika Otto Gabrielsson muistelee kirjassaan, kuinka hänen isänsä Jörn Donnerin vaimo Bitte kehotti Ottoa pesemään juuriharjalla rantakalliota. Se oli ilmeisesti hänen eriskummallinen tapansa halliata minua.
Bitte Westerlund on kirjan mukaan henkilö, jolla oli tapana delegoida tehtäviä muille, useinmiten jotakin todella kummallista."
Vierailija kirjoitti:
" On eri asia että pitää tehdä töitä koska perheen elinkeino vaatii sitä ja eläminen ylipäätään, kuin että vanhempi sadistisesti orjuuttaa.
Meillä juuri sadistinen orjuutus ja kasvimaata kitkettiin vaikka joka päivä kolme tuntia, jos muuta pakkotyötä eivät keksineet."- - -
"Jörn Donnerin poika Otto Gabrielsson muistelee kirjassaan, kuinka hänen isänsä Jörn Donnerin vaimo Bitte kehotti Ottoa pesemään juuriharjalla rantakalliota. Se oli ilmeisesti hänen eriskummallinen tapansa halliata minua.
Bitte Westerlund on kirjan mukaan henkilö, jolla oli tapana delegoida tehtäviä muille, useinmiten jotakin todella kummallista."
Oikea linkki artikkeliin tässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että kertomanne asiat ovat totta ja on järkyttävää, että teillä on ollut tuollaiset vanhemmat. Itse olen syntynyt 70-luvulla ja asunut etelä-osassa Suomea. Minua ei ole hakattu, eikä teetetty töitä lapsena. En tiedä myöskään, että ketään luokkatoveriani olisi pahoinpidelty. Myös kerrostalossa jossa asuimme lähiössä oli aivan tavallista perhe-elämää.
Meidän vanhempamme olivat sitä kuuluisaa sodanjälkeistä sukupolvea, mutta ihan normaaleja työssä käyviä ihmisiä, mutta kyllä välittivät lapsistaan.
Minäkin kirjoitan siksi, ettei luulla että kaikilla on ollut samanlaista.
Et sinä sitä tiedä millaista muilla oli. Minä kaikin tavoin piilotin ja salasin sen että kotona hakattiin ja orjuutettiin. Olin sosiaalinen ja kiva, ahkera ja hyvä koulussa, varmaan kaverit luuli että olen ihan hyvästä perheestä. Häpeä kodin oloista oli valtava ja siksi salasin kaiken.
Kun sanot ettei ketään sun kaveria hakattu, niin olet melko varmasti väärässä. Koska et sinä sitä tiedä. Se on niin kova häpeä lapselle että se salaa sen jopa kavereiltaan.
Mä myös sanon sen että ette te, jotka sanotte että ketään kaveria ei kotona hakattu, oikeasti asiaa tiedä. Silloin jotenkin luultiin että vain juoppojen lapsilla on kotona kurjaa. Meillä varakkaat vanhemmat hyvissä asemissa, ja silti aivan hirveää kotona, väkivaltaa ja kiusaamista.
Muiden silmissä olin hyvän varakkaan perheen hyvin kohdeltu lapsi. Se oli vain kulissi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sai olla vapaasti, mutta oli pari kaveria joilla oli just tuollaista. Toisen piti aina siivota kotona ennen kuin vanhemmat tuli töistä ja toisen piti tehdä ruoka neljäksi. Jos näitä ei tehnyt, kotona oli aivan järkyttävä huuto ja raivo. Ruoanlaittajakaverilla oli myös tarkat ohjeet MITEN ruoka tuli laittaa ja jos ruoka ei ollut oikean makuista, siitäkin sai huudot. Itse siis ihmettelin, kun hän oli välillä paniikissa ettei ehdi ajoissa kotiin koulusta kokkaamaan. Vasta aikuisena paljasti, että vanhemmat pakotti.
En ole omia lapsiani velvoittanut mihinkään kotitöihin, vaikka neuvolassa joka kerta on painostettu. Minusta alle kouluikäisen lapsen ei tarvitse tehdä muuta kuin leikkiä. Meillä siis 5v neuvolassa on alettu jankuttamaan, että pitää antaa lapselle kotitöitä. Sisäsiisti ihminen minustakin tuli, vaikka ei koskaan pakotettu kotiorjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää heitä jotka olivat/ovat olleet sotaaikana lapsia.🤔
Olen sitä mieltä, että mitä enemmän teet lapsena nuorena töitä sitä paremmin pääset työpaikkoihin. Työn tekoon ihminen on tarkoitettukin.
Käytä sinä elämäsi töiden tekemiseen. Monella muulla on mielekkäämpiä ajanviettotapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalia vanhempia teillä joillakin on ollut! Esimerkiksi tuo, että laitetaan sairas lapsi rehkimään on käsittämätöntä typeryyttä. Ja on tosiaan eri asia tehdä oikeasti hyödyllistä työtä(vaikka perunan nosto) kuin jotain väkisin keksittyä vain siksi, ettei saisi muka olla yhtään paikoillaan.
Meillä kotona vanhemmat arvosti ruumiillista työtä, mutta ei siihen väkisin pakotettu. Kesäisin autoimme pellolla: kitkettiin rikkaruohoja, kerättiin kiviä. Jotain raskaampia töitä ei laitettu meitä tyttöjä tekemään, vaan esim. halkojen hakkuun teki pojat. Tyttöjä oli kolme ja poikia viisi.
Minusta siivoaminen ja tiskaaminen oli ihan ok puuhaa.
Mutta joitain kotitöitä ei saanut itsenäisesti tehdä. Roskia lapset ei vieneet ulos, koska roskalaatikko piti täyttää tarkasti. Jätteet lajiteltiin huolellisesti ja litistettiin niin, että roskikseen mahtuisi mahdollisimman paljon. Näin säästettiin jätekuluissa kun roskis täyttyy hitaasti ja roska-auto kävisi vain harvoin.
Vanhemmat, varsinkin isä oli todella tarkkoja sähkön ja veden kulutuksesta. Näistä asioista saatiin monesti huutoja. Esim. suihkussa piti käydä nopeasti tai isä koputteli oveen.
Ruoka tehtii usein puuhellassa. Sähköhella oli, mutta se käyttö oli hieman kitsasta. Lapsia ei siis patisteltu ruuanlaittoon. Ruoka piti tehdä tehokkaasti, sähköä ja vettä säästen, uunin jälkilämpö hyödyntäen.
Vielä nykyäänkin jos joskus käyn vanhemmilla yökylässä ja teen siellä ruokaa, saatan tuntea syyllisyyttä laittaessani sähköhellan päälle tai avaan vesihanan. Isä saattaa edelleen valittaa noista asioista, mutta ei onneksi niin paljon kun olimme lapsia. Ymmärrän tietenkin, että tämä kuluissa säästäminen oli tärkeää kun oltiin vähävaraisia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sai olla vapaasti, mutta oli pari kaveria joilla oli just tuollaista. Toisen piti aina siivota kotona ennen kuin vanhemmat tuli töistä ja toisen piti tehdä ruoka neljäksi. Jos näitä ei tehnyt, kotona oli aivan järkyttävä huuto ja raivo. Ruoanlaittajakaverilla oli myös tarkat ohjeet MITEN ruoka tuli laittaa ja jos ruoka ei ollut oikean makuista, siitäkin sai huudot. Itse siis ihmettelin, kun hän oli välillä paniikissa ettei ehdi ajoissa kotiin koulusta kokkaamaan. Vasta aikuisena paljasti, että vanhemmat pakotti.
En ole omia lapsiani velvoittanut mihinkään kotitöihin, vaikka neuvolassa joka kerta on painostettu. Minusta alle kouluikäisen lapsen ei tarvitse tehdä muuta kuin leikkiä. Meillä siis 5v neuvolassa on alettu jankuttamaan, että pitää antaa lapselle kotitöitä. Sisäsiisti ihminen minustakin tuli, vaikka ei koskaan pakotettu kotiorjaksi.
Itsellenikin jäänyt päällimmäisenä mieleen, miten laitettiin ihan liikaa vastuuta liian nuorena.
Pyykinpesu, siivoaminen, lemmikkien huolto ja ruoanlaitto olivat lopulta täysin minun ja siskoni harteilla, eli vanhemmat eivät lopulta itse näitä edes tehneet.
Nykypäivänä ymmärtää, miten outoa on kun vanhempi nurisee 11-vuotiaalle siitä, miten tämän vanhemman vaatteita ei ole pesty ajoissa. Tai että vanhempi katsoo olohuoneessa ympärilleen ja määrää 10-vuotiaalle, että täällä pitäs siivota. Tarkoittaen, että lapsi siivoaa.
Kun lakanapyykkiä kertynyt, niin valitusta tästä lapselle paasaten "se on sun hommas tää pyykinpesu".
Ihan suoraan sanoen, en muista pahemmin saaneeni huolenpitoa lapsena. Minun odotettiin huolehtivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on kerrottu myös ruumiillisesta kurituksesta. Luulin, että tämä on loppunut jo viimeistään v. - 84, kun lakikin sen jo kielsi.
Silmiini osui kuitenkin suomi24-keskustelu vuodelta 2001, niin siellä hyvin moni käytti tätä omasta mielestään hyvänä kasvatuskeinona edelleen ja todella piiskaamisesta oli kysymys.
Olen hämmästynyt.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kerrottu myös ruumiillisesta kurituksesta. Luulin, että tämä on loppunut jo viimeistään v. - 84, kun lakikin sen jo kielsi.
Silmiini osui kuitenkin suomi24-keskustelu vuodelta 2001, niin siellä hyvin moni käytti tätä omasta mielestään hyvänä kasvatuskeinona edelleen ja todella piiskaamisesta oli kysymys.
Olen hämmästynyt.
Olin 8v ikäinen kun tuo laki tuli, ja julma lapsenhakkaaja-isämme oikein suuttui tuosta laista. Karjui ja raivosi että minuahan ei yksikään laki kiellä kersojani piiskaamasta, helvetti sentään. Samaan hengenvetoon uhosi että perkeles, tämän lain ”kunniaksi” piiskaan kahta kauheammin!
Ja niin teki. Olen vielä 17v iässä saanut piiskaa ja kuritusta. Ja muutaman kerran _aikuisenakin_ kun isällä kilahti taas jostain pienestä (en heti totellut käskyä tai sanoin vastaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan että olin niin kateellinen kaverille joka sai viikonloppuna nukkua vaikka klo 11 saakka. Minut herätettiin aina viineistään klo 8 ja sanottiin että ”mene sitten aikaisemmin nukkumaan jos väsyttää!” Mutta kun en halua, haluan nukkua aamulla.
Tää on muuten luultua yleisempää että lapsuudessa rajusti kurittanut vanhempi tekee sitä vielä lapsen ollessa aikuinen. Tämä on tabujen tabu ja siitä ei puhuta, ja jotenkin oletetaan että se lapsiaan julmasti kohdellut ja hakannut vanhempi jotenkin ihmeellisesti muuttuu ja alkaa kunnioittaa lastaan (ja lopettaa väkivallan) heti kun lapsi täyttää 18.
Eihän se noin mene! Koska se luonnevikainen vanhempi kokee koko elämänsä ajan sen lapsen olevan vähäpätöinen, arvoton, ja hänen ”palvelijansa”. Eli kokee oikdeudekseen käskyttää ja komentaa, ja jos sitten aikuinen lapsi ei tottele (vaan niskuroi!) niin on ihan ok että vanhempi pöllyttää sitten aikuista lastaan.
Mun isä on vielä pitkästi yli seitsenkymppisenä iso ja vahva ja hyväkuntoinen. Ja olen todella monta kertaa aikuisikäisena saanut väkivaltaa (joskin lievempää, retuutusta tms) ja edelleen on pelko. Ja aiheesta. Nyt en enää ole tekemisissä, en vaan voi, sillä vanhemmiten vähäisetkin estot ja jarrut on kadonneet ja on niin aggresiivinen ja väkivaltainen että en voi käydä siellä ollenkaan.
Yksi asia mitä en vieläkään ymmärrä on se että minkäänlaista yksityisyyttä ei lapselle / nuorelle annettu. Esim kun olin suihkussa niin äiti yhtäkkiä tempaisi oven auki ja meni saunalle katsomaan (??) jotain. Samaten kun olin huoneessani ovi kiinni niin äiti yhtäkkiä ryntäsi sisään Kysymään jotain turhanpäiväistä. Tietysti koputtamatta. Miksi??
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä en vieläkään ymmärrä on se että minkäänlaista yksityisyyttä ei lapselle / nuorelle annettu. Esim kun olin suihkussa niin äiti yhtäkkiä tempaisi oven auki ja meni saunalle katsomaan (??) jotain. Samaten kun olin huoneessani ovi kiinni niin äiti yhtäkkiä ryntäsi sisään Kysymään jotain turhanpäiväistä. Tietysti koputtamatta. Miksi??
Halusi tietää runkkaatko, tai mitä puuhaat. rajaton äiti oli samanlainen
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä en vieläkään ymmärrä on se että minkäänlaista yksityisyyttä ei lapselle / nuorelle annettu. Esim kun olin suihkussa niin äiti yhtäkkiä tempaisi oven auki ja meni saunalle katsomaan (??) jotain. Samaten kun olin huoneessani ovi kiinni niin äiti yhtäkkiä ryntäsi sisään Kysymään jotain turhanpäiväistä. Tietysti koputtamatta. Miksi??
Tähän liittyi myös se että kirjeet luettiin, päiväkirjaa luettiin (lakkasin tän takia sitten pitämästä päiväkirjaa), ja äiti osasi tiirikoida auki lukollisen ylälaatikon kirjoituspöydästäni. Se yksi ainoa lukollinen pöytälaatikko oli omaa aluettani, ja senkin äiti sitten ryösti avaamalla sen lukon jollain rautalangalla tms. Ja taas sitten luki mun kirjeitä ja omia asioita.
Vaatekaapit se penkoi, tutki likapyykistä alushousuni (tämä oli jotenkin outoa ja pervoa, mutta kai se oli sille joku valvontatoimi), ja sitten jos jossain oli kuukautistahroja niin huudi ja raivosi.
Siitä että en saanut siteitä tai kuukautissuojia lainkaan, en jaksa edes aloittaa. Mua alkaa itkettää ja kurkkua kuristaa kun ajattelenkin tuota. Äiti osti itselleen siteet, piti niitä omassa kaapissa ja karjui että niihin et koske! Ja mulle ei ostanut, eikä antanut rahaa jolla olisin voinut ostaa. Sitten vessapaperi/talouspaperi virityksillä mentiin, ja siitä tietenkin tuli tahroja. Joista sitten huudettiin ja raivottiin.
En mielelläni muistele lapsuuttani, tulee niin paha mieli. Nytkin tuli, kun asiaa ajattelin :(
Kaikille tässä ketjussa vastanneille; lukekaa ihmeessä palstan ketju ”70-luvulla syntyneiden äidit, oliko muilla samanlaista”.
Siinä on TUHANSIA vastauksia ja kirjotuksia tästä samasta aiheesta, ja ihan täysin tätä samaa asiaa.
Tämä on niin valtavan laaja ja iso ilmiö, että en voi kuin hämmästellä että miten tämä voidaan painaa villaisella? Miten voidaan lakaista maton alle? Ja KYLLÄ, nimenomaan suuret ikäluokat eli 40-50 luvuilla syntyneet on tämän julman vanhemmuden noudattajia. On niitä muissakin luokissa varmaan, mutta tuolla ikäluokalla se oli se valtavirta.
Nuo samat suuret ikäluokat on suomen rikkain väestönosa. Vaikutusvaltaisin myös (suurin äänestäjäryhmä). Kaikki pelkää niitä ja varoo niitä ja niiden mieltä ei uskalleta pahoittaa. Siksi tämä järkyttävän laaja, systemaattinen ja raju lasten kaltoinkohtelu ja väkivallalla ja nöyryyttämisellä kasvatus on vaiettu ja lakaistu maton alle.
Haluan että saisimme oikeutta. Meitä on satoja tuhansia.
Pitää myös huomata että tämä ei ollut köyhien ongelma (kuten voisi ”leimallisesti” luulla). Omat vanhemmat ihan keskiluokkaisia ja isä oli tunnettu paikallisen yrityksen päälikkö, siis hyvissä töissä ja mukavan miehen maineessa.
No mukava se olikin, ulkopuolisille, kun osasi näytellä ja esittää taitavasti lupsakkaa huumorimiestä.
Todellisuudessa oli kireä ja huumorintajuton lapsenhakkaaja sadisti, joka nöyryytti ja alisti lapsiaan kaikin mahdollisin tavoin.
Tuolloin kasarilla ei ollut samanlaista lastensuojelua eikä lasuja kuten nyt on, mutta JOS olisi ollut ja joku olisi tehnytkin lasun (esim naapurit, jotka kyllä kuuli kun lapsia hakattiin) niin ei kukaan olisi uskonut. Kun sehän on tunnettu mies! Niin mukavakin vielä! Ja parempaa sakkia!
Eli siis luonnevikaisia narsisteja ja psykopatteja oli (ja on) kaikissa yhteiskuntaluokissa.