Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös samaa että vanhemmat vahtii omaisuuttaan kuin haukka, kukaan ei saa mitään käyttää tai lainata, ja eivät suostuisi mistään hinnasta mökkiään vuokraamaan vaikka tarjoaisi 2000e viikosta. Koska ajatuksena on aina se että se on HEIDÄN ja kukaan muu ei saa siitä saada iloa tai hyötyä.

Kaiken ovat saaneet lahjana OMILTA VANHEMMILTAAN, siis myös sen mökin ja tontin... vastaavasti omia lapsiaan eivät ikinä ole auttaneet mitenkään ja siellä mökillä ei saa edes käydä.

Ihan ookoo joo, varmaan ovat onnellisia. Mutta jos mulla olisi mökki niin se ei olisi mikään oikea ihana mökki jos sinne ei voisi tulla omat lapset ja lapsenlapset.

Elämän tarkoitus on vähän niinkuin auttaa ja tukea läheisiään ja välittää läheisistä ja toki muistakin. Tämä ei ole lainkaan vanhempieni näkökulma, he istua töröttävät kaksin mökissään ja vahtivat tiluksiaan, esim ajelevat vahtimassa metsäpalstaansa jos vaikka joku siellä kävelee. Ovat ajaneet sieltä retkeilijät pois. Eivät tajua jokamiehenoikeutta.

Outoja ovat. Tähänkin sanon, että ei ole yleistä.

Ei todellakaan ole yleistä. Täällä on vain muutama vanhempiinsa suivaantunut valittaja. Samoja katkeria naisia kuin siinä toisessakin parjausketjussa, jossa kukaan ei saanut sanoa mitään hyvää omista vanhemmistaan tai haukut tuli.

Olet selvästi pumpulissa kasvanut.

Tuo hirveä kohtelu on tavattoman yleistä. Meitä on satoja tuhansia, täällä on eräskin ketju jossa tuhansia kirjoituksia.

Sulla ei ole mitään oikeutta haukkua hirven lapsuuden kokeneita. Sinä olisit katkera, jos olisit kokenut saman. Sinulla on vain sattunut hyvä tuuri että synnyit hyvään kotiin. Se sama tuuri olisi voinut johdattaa sut syntymään hakkaajavanhemmille.

Kertoo erittäin paljon sinusta ihmisenä kun määrittelet hirveän väkivallan kohteeksi joutuneet lapset ”katkeriksi valittaviksi akoiksi”. Onneksi en tunne ketään kaltaistasi. Puistattava ihminen, ajatuksiltasi ja arvomaailmaltasi.

Varmaan rai$kauksen ja puukotuksen uhritkin on sun mielestä katkeria valittajia.

Melkeinpä toivon että sun kohdalla elämä opettaa kovalla kädellä. Vasta sellaisen myötä oppii nöyräksi.

Toivottavasti myrkkyjen pihalle päästely helpotti tuota katkeraa ja onnetonta ihmispoloa.

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Av on huono paikka tällaiselle ketjulle. Kai huomaatte että osa ihmisistä on tahallaan ilkeitä ja tulee KIUSAAMAAN ketjuun. Siis ihan tietoisesti ja tahallaan, ei vahingossa. Av on aivan läpimätä paikka ja täällä on suuri osa todella julmia ja luonnevikaisia, ja he tieten tahtoen etsimällä etsivät tilanteita jossa voivat loukata ja satuttaa. Se varmaan hetkeksi helpottaa omaa kurjaa oloa mutta on sinänsä tavattoman väärin. Tässäkin ketjussa tunnistan 2-3 vakio-ilkeilijää, ja pari ihan uuttakin.

En ole ilkeyttä huomannut,

Huutonaurua!

Kerro minulle mikä viesti on ilkeilyä ? Oma mielipide ei ole ilkeilyä vaikka et sitä hyväksy, voit kertoa oman mielipiteesi mutta kaikki eivät välttämättä sitä hyväksy. Kaikilla on oikeus sanoa mielipiteensä.

Se on ilkeilyä, kun sinä vähättelet toisten kirjoituksia, väität että niin ei ole oikeasti tapahtunut ja neuvot, että mikset tee niin tai näin. Sinä et osaa ottaa huomioon, että silloisissa tapahtumissa ei ole ollut kyseessä kaksi tasavahvaa ihmistä vaan lapsi vastaan aikuinen. Se lapsi on vielä ollut täysin riippuvainen siitä aikuisesta. Lapsella ei ole keinoja eikä välineitä selviytyä tilanteesta, lapsi kuitenkin tuntee kiintymystä tai rakkautta häntä huonosti kohtelevaa ihmistä kohtaan. Lapsella ei ole tiedossa muuta paikkaa minne hän voi mennä. Onko sinulla kokemusta, miltä tuntuu, kun vanhempi osoittaa ovea ja sanoo, että siinä on ovi, ala mennä, takaisin ei ole tulemista? Mistä lapsi tietää, pääseekö hän enää kotiin?

Sen lisäksi sinun neuvot on pelkkää jälkiviisautta. Lue omat kommenttisi, en viitsi niitä enää toistaa.

Olen nyt lueskellut viestejäni, ikävä kyllä en niistä löydä vähättelyä, ihmettelyä että voiko tuo olla totta niissä on ja kyllä kai normaalin lapsuuden viettäneissä herää epäilys, aivan kuin kasvatus 200 vuotta sitten. Sehän on minun ongelmani jos epäilen, sinun ei tarvitse siitä välittää, sinä tiedät totuuden.

Hyvå ketju meni pilalle riitelyn ja niiden joidenkin vähättelyn takia, itsellä ei mitenkään hyvä lapsuus, oli kausia jolloin isä oli reilu,iloinen ja nauravainen,mutta enimmäkseen kiukutteli, vihainen,paisko tavaroita,sadatteli,huusi yms.

Läksyt saatiin tehdä rauhassa ja olla omassa huoneessa,mutta kotona oli kuin olisi pelannut venäläistä rulettia,koskaan ei tiennyt milloin "pamahtaa".

Kotityöt oli pakottamista ja psykologista peliä,tyttöjen eli meidän piti tehdä kaikki kotityöt,,välillä räyhättiin ja huudettiin kuinka paskaista on yms,,äiti oli kyllä lempeä ja kiltti,mutta alistettu,siksi kotikin oli monesti sottainen ja likainen,tavaraa oli ympärillä liikaa yms. Jos me tytöt siivottiin,niin vuorokauden aikana näytti siltä että ei olisi siivottu lainkaan,suurempi sotkija oli isä,joka visko tavaroita ja omia kamppeita ympäriinsä,käveli ulkokengät sisällä,oli ne kuinka kuraiset ja likaiset tahansa jne.

Poikia,niinkuin tässäkin ketjussa mainittu kohdeltiin paremmin,ei vaadittu siivoamaan tms. Ulkotyöt hoitivat,jos jaksoivat. Me tytöt tehtiin kaikki työt. Kertaakaan en muista että isä olisi siivonnut,imuroinut tai mitään sellaista oli "akkojen työt" ja sitten "miesten työt", monesti heitti todella sovinistista ja ilkeää läppää naisista.

Lapsuus mummolassa oli onnellisinta aikaa,vaikka mummo omanlaisensa,mutta mummolassa sai olla rennommin,eikä kotityöt tai pihatyöt ollut väkisin pakottamista ja alistamista. Mummolassa tuoksui aina raikas puhtaus ja oli siistiä. Isä ei pitänyt että mummo antoi kaiken huomion meille tytöille,olin usein mummolassa,koska en viihtynyt kotona isän raivokohtausten takia.

Nyt ollut leppoista ja rauhallista kun pistin välit poikki,samoin teki 2 muuta siskoani.

Eli kyllä sanoisin etten todellakaan ollut etuoikeutettu ja kotityöt yms oli pakottamista, tiuskimista,alistamista,koskaan ei saatu sitä kuuluisaa viikkorahaa, edes vaatteita ei ostettu vaan mummo hankki kirppareilta yms paikoista vaatteita,hyvä että edes sukat ostettiin,isä tuhlasi ja törsäsi usein turhiin ostoksiin,vaikka niistä tavaroista ei olisi ollut mitään hyötyä,siksi oli romua ympäriinsä,jos jotain hävitti niin räyhättiin missä on se ja se tavara,vaikka todellisuudessa sitä tavaraa ei edes tarvittu mihinkään.

Monesti näissä dysfunktionaalisissa orjuuttakaperheissä se ainoa lapsi oli perheen ISÄ. Lasten piti olla ja toimia kuin aikuiset ja kantaa aikuisen vastuu ja velvollisuudet. Sitten se isä sai mielinmäärin kiukutella, raivota, tiuskia, tehdä just mitä halusi, ja muiden piti kantaa vastuu sen isän tunnetilasta ja tehdä kaikkensa että isä olisi hyvällä tuulella. Ja eihän se tietenkään kauaa ollut hyväntuulinen vaan taas raivosi ja antoi selkään, mielivaltaisesti ilman syytä, omaa tunnetilaansa purkaakseen.

Tästä kirjoitetaan myös kumman vähän. Että miten moni isä oli kiukkuisen uhmaikäisen tasolla koko elämänsä.

Mun isä on just tällainen ja yli 70v ikäinen, ja se kiukuttelu ja raivo vaan PAHENEE kun ikää tulee lisää.

Motivaation luominen lapselle on paras tapa opettaa työn tekoon. Isäni kanssa usein pinosimme polttopuita, hän usein kehaisi, sinähän teet oikein sähköllä. Kerran isäni taas pyysi puita pinoamaan, nyt ei huvittanut joten sanoin, nyt ei ole työtuuria. Isä kysyi minne työtuuri on mennyt, vastasin jäi lumen alle. Isä naurahti ja sanoi no eihän sille mitään mahda. Menin kuitenkin sitten hetken kuluttua töihin kun alkoi ikävystyttämään jouten olo.

Ei saanut tuoda kavereita kotiin iltapäivisin, koska ne vain varastaa perheen tavarat. Ja iltaisin ei, koska ei. Kotiin piti tulla heti koulusta ja soittaa raportointisoitto äidille, että on varmasti kotona. Ei ihme, ettei oikein ollut kavereita tai pyydetty minnekään, kun ei päässyt tutustumaan toisiin ja tekemään asioita, joissa olisi voinut tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Monesti näissä dysfunktionaalisissa orjuuttakaperheissä se ainoa lapsi oli perheen ISÄ. Lasten piti olla ja toimia kuin aikuiset ja kantaa aikuisen vastuu ja velvollisuudet. Sitten se isä sai mielinmäärin kiukutella, raivota, tiuskia, tehdä just mitä halusi, ja muiden piti kantaa vastuu sen isän tunnetilasta ja tehdä kaikkensa että isä olisi hyvällä tuulella. Ja eihän se tietenkään kauaa ollut hyväntuulinen vaan taas raivosi ja antoi selkään, mielivaltaisesti ilman syytä, omaa tunnetilaansa purkaakseen.

Tästä kirjoitetaan myös kumman vähän. Että miten moni isä oli kiukkuisen uhmaikäisen tasolla koko elämänsä.

Mun isä on just tällainen ja yli 70v ikäinen, ja se kiukuttelu ja raivo vaan PAHENEE kun ikää tulee lisää.

Meillä samanlaista ollut,meidän lasten pitänyt kantaa aikuisen ihmisen vastuu ja tunnetilat,isä sai mielin määrin liikutella ja aiheuttaa pahaa mieltä, sanoa mielipiteensä jotka loukkasi monia ja itse ei saanut sanoa mitään vastaan muuten kävi kalpaten. Ihan kuin mun kynästä toi teksti:/ monesti nämä isät on naisvihamielisiä. Tytöt kärsineet enemmän tälläisten isien takia.

"Tämän kaltoinkohdellun nykyistä tilaa ei paranna itsesäälissä rypeminen".

Noin se on asianlaita kuten tuossa sanotaan.

Ilman Vauva av:tä kukaan ei tietäisi, että Suomessa on noin paljon katkeruutta sisällään kantavia ihmisraunioita. Keski-ikäisiä elämäänsä pettyneitä naisia.

Todellisuudessa heitä ei niin paljon ole, vaan valittajat ovat äänekkäimpiä. Tekevät lisää uusia aloituksia purkaakseen pahaa oloaan. Mikäs siinä.

Anteeksiantavalla ja valoisalla luonteenlaadulla pärjää elämässä, ja lapsuuden vaikeistakin kokemuksista on päästy yli kun ei olla jääty märehtimään menneitä ja niissä piehtaroimaan.

Vierailija kirjoitti:

"Tämän kaltoinkohdellun nykyistä tilaa ei paranna itsesäälissä rypeminen".

Noin se on asianlaita kuten tuossa sanotaan.

Ilman Vauva av:tä kukaan ei tietäisi, että Suomessa on noin paljon katkeruutta sisällään kantavia ihmisraunioita. Keski-ikäisiä elämäänsä pettyneitä naisia.

Todellisuudessa heitä ei niin paljon ole, vaan valittajat ovat äänekkäimpiä. Tekevät lisää uusia aloituksia purkaakseen pahaa oloaan. Mikäs siinä.

Anteeksiantavalla ja valoisalla luonteenlaadulla pärjää elämässä, ja lapsuuden vaikeistakin kokemuksista on päästy yli kun ei olla jääty märehtimään menneitä ja niissä piehtaroimaan.

Pumpulipallero vaihdissa taas. Saat toki uskoa luuloihisi.

Meidän isästä kuoriutui aina mökillä semmoinen vapaa-aikafasisti ettei siellä oikein jaksanut ollakaan.

Silloin jos hän veti torkut tai katsoi urheilua aurinkoisena päivänä niin se oli ok. Mutta auta armias jos joku muu perheenjäsen tämän teki, niin "keskellä päivää ei nukuta" ja "täällä sisällä vaan maataan vaikka ulkona paistaa aurinko!" Kaikkeen yhteiseen tekemiseen (korttipeli, elokuva, kävelylenkki) oli pakko osallistua poikkeuksetta, huvitti tai ei. Äänensävy muuttui heti semmoiseksi rasittavaksi ja inittäväksi jos ei ollut heti kympillä mukana hänen laatuaika-visiossaan... Huoh.

Ei isälle tullut mieleenkään että meillä lapsillakin oli loma ja olisimme halunneet olla rauhassa.

Tuo vanhoissa rypeminen on typerä myytti. Väkivaltaöapsuus muuttaa aivoja, ihan tomografiakuvassa näkee muutokset. Ei se ole valinta tai asia minkä voi päättää, että ryvenkö vain enkö. Joka tapauksessa se lapsuus seuraa läpi elämän joka sekunnissa ja hetkessä. Se on jotain peruuttamatonta ja korjaamatonta ja muokkaa ihmistä pysyvästi.

Vain hyvän lapsuuden omaavalla on mahdollisuus valita rypeekö vai ei. Muilla ei sitä mahdollisuutta ole.

Omassa lapsuudessani 90 luvulla ei onneksi ollut fyysistä väkivaltaa. Mutta tuttuja toimintatapoja kyllä löytyy tästä ketjusta! Erityisesti se, että asiat pitää tehdä OIKEIN, eli jollain täysin sattumanvaraisella tavalla, joka äitini mielestä oli ainoa hyväksytty tapa. Ja nämä kuukautisista nöyryttääminen yms. ovat niin julmia! Itse en saanut käyttää rintaliivejä ala-asteella, vaikka rintani olivat jo kokoa d.

Meillä esim. keittiön siivoaminen oli yksi "niistä jutuista", jotka piti aina tehdä, tietyllä lailla, tiettyyn aikaan ja huudot tuli jokatapauksessa, koskaan ei ollut tarpeeksi siistiä tai juuri oikein tehty. Samoin saunasta tullessani panikoin aina, kun äidilleni oli tarkkaa, että missä järjestyksessä saunan- ja kylpyhuoneen ovet piti pitää ensin auki ja sitten kiinni. Joka viikko oli eri säännöt ja aina tuli huutia.

Minut tämä kyttääminen on ainakin saanut hyvin passiiviseksi. Kotihommat saan itsekseni tehtyä, maalaan ja vaihdan lamppuja, mutta muiden kanssa tai yhteisiin töihin osallistuminen on mahdotonta. Yhä edelleen pelkään tehdä esim. taloyhtiön yhteisissä talkoissa töitä tai osallistua sukujuhlien järjestämiseen, kun en ole varma, mikä on muiden mielestä "oikea" tapa haravoida, leikata pensasaitaa, keittää perunoita yms... järjellä tajuan, että sitä oikeaa tapaa ei ole, mutta silti vatsaa vääntää ja oksettaa, kun tiedän, että joku näkee työni tulokset. Välttelen kaikkia näitä tilanteita ja oletan, että minua pidetään erakkona/laiskana, joka ei tee omaa osuuttaan, mutta en vain kykene...

Ahkera Liisa kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta! Toivottavasti joku lehti tekee tästä jutun(niinkuin aina välillä AV:n keskusteluista tehdään. Mieluummin Hesari kuin IS.

Ketjun uskottavuus kärsii suuresta vihapuheen määrästä kansanryhmää vastaan "kaikki suuren ikäluokan vanhemmat ovat pahoinpitelijöitä", tämä ei ole totta, päinvastoin suuret ikäluokat käänsivät lasten kohtelun suunnan.

Alapeukuttajalle tiedoksi tästä löytyy tutkimuksiakin. Etsi vaikka netistä mitä tarkoittaa "musta kasvatus" ja ketkä sitä harrastivat. Ikävä kyllä ei ole peilin vika jos naama on vino.

 Aikoinaan lasten vanhemmille tarkoitetut kasvatusoppaat ovat periytyneet seuraaville sukupolville. Vuosisadat ja aatteet ovat vaihtuneet, mutta musta kasvatus jatkuu hämmästyttävän hyvin sopeutuen kulloiseenkin aateilmapiiriin. Nationalismista musta kasvatus sai verrattoman kasvulalustan; 1900-luvun alkupuolen sotavuosikymmeninä koulukasvatuksessa ei välttämättä vältetty militarismin ruokkimista. 

Alice Miller: Alussa oli kasvatus. Onko tuttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tämän kaltoinkohdellun nykyistä tilaa ei paranna itsesäälissä rypeminen".

Noin se on asianlaita kuten tuossa sanotaan.

Ilman Vauva av:tä kukaan ei tietäisi, että Suomessa on noin paljon katkeruutta sisällään kantavia ihmisraunioita. Keski-ikäisiä elämäänsä pettyneitä naisia.

Todellisuudessa heitä ei niin paljon ole, vaan valittajat ovat äänekkäimpiä. Tekevät lisää uusia aloituksia purkaakseen pahaa oloaan. Mikäs siinä.

Anteeksiantavalla ja valoisalla luonteenlaadulla pärjää elämässä, ja lapsuuden vaikeistakin kokemuksista on päästy yli kun ei olla jääty märehtimään menneitä ja niissä piehtaroimaan.

Pumpulipallero vaihdissa taas. Saat toki uskoa luuloihisi.

Parempaa vointia sinullekin!

Terv.Rakastunut Pumpulipallero.🥰

"Meillä samanlaista ollut,meidän lasten pitänyt kantaa aikuisen ihmisen vastuu ja tunnetilat,isä sai mielin määrin liikutella ja aiheuttaa pahaa mieltä, sanoa mielipiteensä jotka loukkasi monia ja itse ei saanut sanoa mitään vastaan muuten kävi kalpaten. Ihan kuin mun kynästä toi teksti:/ monesti nämä isät on naisvihamielisiä. Tytöt kärsineet enemmän tälläisten isien takia.[/quote]

"

-Kylläpä ne naisetkin osaa, narsisteja enemmän kuin miehissä, näkyy vaan eri tavalla. Mutta se oli sodanjälkeisen sukupolven kiro, sodasta tulleet miehet oli täysiä sekopäitä hulluja lähes kaikki, ainakin pidempään siellä olleet. Niiden lapset sai sen sitten kokea nahoissaan.

Se on kumma juttu mistä suurille ikäluokille on tullut se työn ihannointi itseisarvona, sillä työn tuotoksella tai sen järkevyydellä ei ollut mitään merkitystä. Meilläkin piti pinota polttopuut pinoon ja sitten siirtää siitä toiseen pinoon etten minä ja veljet vaaan oppisi laiskoiksi ja että naapurit näkee että meidän pojat tekee töitä. Uskomattoma idioottimaista hommaa. Samalla nuo työn sankarit suuret ikäluokat töissä laiskottelivat aina kun vaan oli mahdollista, kun lähtivät 58 vuotiaina, eläkkeelle nuoret yksi teki kolmen parhaimmillaan viiden suurten ikäluokkien "työn sankarin" työosuuden, ja maksavat heidän kaksinkertaiset eläkkeet siitä mitä itse saavat 70v vuotiaina. Siksi näin iso työttömyys kun heidän tilalleen on tarvinut palkata vain yksi neljää kohden tilalle kun lähtivät eläkkeelle. Jokin kumma tauti hulluus monia heidän ikäluokkaa vaivaa ja se tuli esille suhteessa lapsiin, mekin olimme vanhempien mielestä "sikijöitä", ei lapsen arvoa ansaittu. Ihan hulluja miksi tekivät lapsia kiusattaviksi/kiusakseen rahaa kuluttamaan kun ei edes ollut pakko.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa edelleen (kysyin jo aiemmin mutta kukaan ei juuri vastannut) että millaiset välit teillä on näihin hakkaaja/orkuuttaja/alistaja-vanhempiin?

Oletteko väleissä? Annatteko heidän tavata lapsianne? Kyläilettekö! Aiotteko auttaa vanhuudessa? 

Vastaukseni on myös ei ja ei. Menemättä enempää lapsuuden tapahtumiin ja henkiseen väkivaltaan, niin toisen vanhemman kanssa vedin välit poikki kokonaan aikuisena, kun väsyin siihen jatkuvaan narsistiseen mm. "minun jutut ovat tärkeämmät, aina voi puhua päälle, sinun perheenjäseniäsi ei tarvitse edes päästää sisälle, mikset voisi olla kuin xx sukulainen  ja onkohan tuo lapsi vahinko" -juttuihin.

Toinen vanhempi olisi ollut tervetullut meille ainakin joskus, mutta koska asuimme niin kaukana (40 km), niin minun olisi pitänyt aina pakata lapset autoon ja mennä hänen luokseen riippumatta lasten iästä tai talonrakennuksesta tai pitkistä työpäivistä. Meille asti ei voinut tulla, mutta harrastuksiin tai mökille kyllä pystyi ajamaan vaikka kuinka kauas.

Eikä aikaa tai kiinnostusta ollut myöskään yhdessä tekemiseen tai lasten kanssa olemiseen. Syynä se, että lapsenlapsia kiinnostivat "väärät asiat" eli eivät isovanhempien kiinnostuksen kohteet. Lopputulos: Koska ei ollut aikaa ja kiinnostusta olla kanssamme, niin eipä näytä noita aikuisia lapsenlapsiakaan kiinnostavan yhteydenpito, vaikka sitä en ole koskaan heiltä kieltänyt tai estellyt. Ja en, en aio olla se hoitava lapsi, joka siivoaa ja käy kaupassa vanhukselle, kuunnellen samalla jatkuvaa valitusta sairauksista ja siitä, että laitat tavarat vääriin paikkoihin tai siitä, kun kukaan ei soita.  Hoitokodin voin järjestää, mutta siihen se jää.  Jokainen vastaa itse käytöksestään ja sen seurauksesta. Jos kohtelee toisia huonosti, ei voi olettaa, että ne toiset jotenkin aina vain alistuvat, antavat anteeksi ja tulevat auttamaan, kun vanhenee. Ikä ei ole peruste huonolle käytökselle, joka on jatkunut kuitenkin jo vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Monesti näissä dysfunktionaalisissa orjuuttakaperheissä se ainoa lapsi oli perheen ISÄ. Lasten piti olla ja toimia kuin aikuiset ja kantaa aikuisen vastuu ja velvollisuudet. Sitten se isä sai mielinmäärin kiukutella, raivota, tiuskia, tehdä just mitä halusi, ja muiden piti kantaa vastuu sen isän tunnetilasta ja tehdä kaikkensa että isä olisi hyvällä tuulella. Ja eihän se tietenkään kauaa ollut hyväntuulinen vaan taas raivosi ja antoi selkään, mielivaltaisesti ilman syytä, omaa tunnetilaansa purkaakseen.

Tästä kirjoitetaan myös kumman vähän. Että miten moni isä oli kiukkuisen uhmaikäisen tasolla koko elämänsä.

Mun isä on just tällainen ja yli 70v ikäinen, ja se kiukuttelu ja raivo vaan PAHENEE kun ikää tulee lisää.

Aivan ! Olen omille sisaruksilleni usein sanonut, että isä oli meillä ainoa, jolla sai olla tunteita. Meidän lasten tunteet piti tukahduttaa ihan pienestä asti. Jos itkin, menin omaan loukkooni vaikka ulos, en kuvitellutkaan, että joku lohduttaisi. Samoin iloisuus, riehakkuus ja leikinlasku oli kiellettyä paitsi silloin harvoin, kun isä itse sen aloitti. Sekin kyllä saattoi päättyä lyhyeen tai muuttua raivoksi, kun isän mitta täyttyi. Koko lapsuuteni seurasin isä mielialoja, naamanilmeitä ja niiden muutoksia valmiudessa riittävästi ennakoiden häipyä paikalta. Aika pitkät varjot se jätti, joskin myös valmisti minua ammattiini terapeutiksi, ironista kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta! Toivottavasti joku lehti tekee tästä jutun(niinkuin aina välillä AV:n keskusteluista tehdään. Mieluummin Hesari kuin IS.

Ketjun uskottavuus kärsii suuresta vihapuheen määrästä kansanryhmää vastaan "kaikki suuren ikäluokan vanhemmat ovat pahoinpitelijöitä", tämä ei ole totta, päinvastoin suuret ikäluokat käänsivät lasten kohtelun suunnan.

Alapeukuttajalle tiedoksi tästä löytyy tutkimuksiakin. Etsi vaikka netistä mitä tarkoittaa "musta kasvatus" ja ketkä sitä harrastivat. Ikävä kyllä ei ole peilin vika jos naama on vino.

 Aikoinaan lasten vanhemmille tarkoitetut kasvatusoppaat ovat periytyneet seuraaville sukupolville. Vuosisadat ja aatteet ovat vaihtuneet, mutta musta kasvatus jatkuu hämmästyttävän hyvin sopeutuen kulloiseenkin aateilmapiiriin. Nationalismista musta kasvatus sai verrattoman kasvulalustan; 1900-luvun alkupuolen sotavuosikymmeninä koulukasvatuksessa ei välttämättä vältetty militarismin ruokkimista. 

Alice Miller: Alussa oli kasvatus. Onko tuttu?

Siitä tuon lainasin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tämän kaltoinkohdellun nykyistä tilaa ei paranna itsesäälissä rypeminen".

Noin se on asianlaita kuten tuossa sanotaan.

Ilman Vauva av:tä kukaan ei tietäisi, että Suomessa on noin paljon katkeruutta sisällään kantavia ihmisraunioita. Keski-ikäisiä elämäänsä pettyneitä naisia.

Todellisuudessa heitä ei niin paljon ole, vaan valittajat ovat äänekkäimpiä. Tekevät lisää uusia aloituksia purkaakseen pahaa oloaan. Mikäs siinä.

Anteeksiantavalla ja valoisalla luonteenlaadulla pärjää elämässä, ja lapsuuden vaikeistakin kokemuksista on päästy yli kun ei olla jääty märehtimään menneitä ja niissä piehtaroimaan.

Pumpulipallero vaihdissa taas. Saat toki uskoa luuloihisi.

Kyllä vain pärjää paremmin jos jättää oman navan ympärillä pyörimisen vähemmälle, sinun huonolle lapsuudelle ei kukaan enä mahda mitään. Täällähän monet etsivät toista jolla olisi vielä vaikeampi lapsuus kuin itsellä, loukkaantuvat, alkavat nimitellä kermaperseeksi  jos sellaista ei löydy.

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta! Toivottavasti joku lehti tekee tästä jutun(niinkuin aina välillä AV:n keskusteluista tehdään. Mieluummin Hesari kuin IS.

Ketjun uskottavuus kärsii suuresta vihapuheen määrästä kansanryhmää vastaan "kaikki suuren ikäluokan vanhemmat ovat pahoinpitelijöitä", tämä ei ole totta, päinvastoin suuret ikäluokat käänsivät lasten kohtelun suunnan.

Alapeukuttajalle tiedoksi tästä löytyy tutkimuksiakin. Etsi vaikka netistä mitä tarkoittaa "musta kasvatus" ja ketkä sitä harrastivat. Ikävä kyllä ei ole peilin vika jos naama on vino.

 Aikoinaan lasten vanhemmille tarkoitetut kasvatusoppaat ovat periytyneet seuraaville sukupolville. Vuosisadat ja aatteet ovat vaihtuneet, mutta musta kasvatus jatkuu hämmästyttävän hyvin sopeutuen kulloiseenkin aateilmapiiriin. Nationalismista musta kasvatus sai verrattoman kasvulalustan; 1900-luvun alkupuolen sotavuosikymmeninä koulukasvatuksessa ei välttämättä vältetty militarismin ruokkimista. 

Alice Miller: Alussa oli kasvatus. Onko tuttu?

Alice Miller oli itsekin tyly lapsilleen siksi kirjoitti kirjan tästä vapaasta kasvatuksesta. Netflixistä löytyy muistaakseni dokumentti.