Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin
Olisi ollut niin ihanaa esimerkiksi nukkua viikonloppuisin pidempään. Mutta ei, isä laittoi radion täysille klo 6.00 ja 10 minuutin sisään oli oltava aamiaisella tai jäi ilman. Olin intohimoinen lukija, mutta sekin suunnilleen demonisoitiin. Kun luin Neiti etsivää säkkituolissani, isän naama oli oven välissä "Ei päivisin lojuta, mene katsomaan tarvitseeko äiti apua keittiössä, jos ei, kerää risut pihalta"
Aina piti olla tekemässä jotain. Joskus sujautin kirjan paidan alle ja livahdin latoon lukemaan. Veljet saivat kyllä lorvia pitkin päivää.
Kommentit (1299)
Vierailija kirjoitti:
Se että kolmikymppisenä sairastuu lapsuuden takia on kyllä uskomatonta!
Itse painoin omat kokemukset ja tunteet jonnekin piiloon. Ne eivät vaivanneet ennen kuin vanhempi lapsistani tuli samaan elämänvaiheeseen mitä itse silloin olin. Sieltä se kaikki pska punki esiin ihan korkoa kasvaneena. Olisivat saaneet pysyä piilossa, en niitä tarkoituksella esiin kaivanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen näennäisen terve ja reipas, siksi en saa terapiaa. Masennusta ei ole, sehän oikeuttaisi siihen terapiaan heti.
Sen sijaan on kaikkea haittaavaa joita yksittäisesti katsoen ei kukaan pidä poikkeavana mutta jotka muodostaa kokonaisuuden, eli esim tällaista:
- ääniherkkyys, säpsähtelen äänistä
- ”ahdistumis/tukehtumis”-tunne jos vaikka jää painavan peiton alle tai joku ottaa leikillään kiinni ja puristaa kovasti itseään vasten
- outo inho etten kestä jos mun selän takana on joku, pitää kääntyä niin että näen, näkiessä ei mitään ongelmaa
- paha kroonistunut unettomuus, kestänyt vuosia, ei ole hoidettu kunnolla (vain unilääkkeitä annetaan, syön hetkellisesti niitä, sitten välissä valvon)
- ahtaat paikat pelottaa, esim hoplopissa juutuin tunneliin ja tuli kauhu
-silloin jos saan nukuttua, narskutan
- puren kynsiä, en voi tälle mitään, oikeasti. Tällä lailla tyynnytin itseni lapsena väkivallan jälkeen, puremalla kynsiä siis.Nämä ei erikseen katsoen ole kummallisia, ihan normaalia tavallaan. Mutta minä, pahoinpidelty ja kaltoinkohdeltu orjuuttajien lapsi en voi välttyä siltä ajatukselta että mulla on ehkä joku hermostollinen stressitila tai joku vastaava. En tiedä mitä tälle voisi tehdä, lääkäri aina kuitannut asian että normaali on! Mutta se lääkäri ei tiedä taustoja, ja sitä mistä tuo kaikki on kehittynyt.
Tän lisäksi on sitten käytöspuolella esim voimakas oikeudentaju ja halu suojella sorrettuja. Mutta tästä en niin koe olevan haittaa.Mitä teillä muilla on, siis vastaavia?
Käyn ylikierroksilla, on sata rautaa tulessa ja kiireen hellittäessä vajoan syvään väsymykseen, apatiaan ja aikaansaamattomuuteen. Tämä tosin hellittänyt hieman. Univaikeuksia, jotka kestäneet vuosia. Puren hampaita yhteen yöllä ja puristan kädet nyrkkeihin, jos on pidemmät kynnet, niin kämmenistä lähtee nahkaa sen seurauksena. Salamannopeasti aktivoituva taistele tai pakene -olotila. Koko kroppa jännittyy ja menee voimakkaaseen ylivirittyneeseen tilaan pienimmästäkin tilanteesta, jonka keho ja aistit tulkitsevat uhkaksi. Koko kroppa on pienessä jännitystilassa jatkuvasti, aina valmiina pakenemaan. Ja toisinaan voimakkaiden jännitystilojen päätteeksi dissosiaatio-kohtaus, jonka seurauksena menetän kontaktin kehooni ja itseeni. Tuntuu kuin olisin unessa, kaikki näyttäytyy tavallaan sumeana. Aivan kuin olisin jossain kuplassa, kuin en oikeasti olisi siinä. Oma keho ja ympäristö tuntuu vieraalta. Lisäksi menen suunniltani ja reagoin voimakkaasti, jos joku yrittää tavalla tai toisella hyväksikäyttää ja alistaa. Kestää päiviä palautua kokemuksesta. Hyvin vahva oikeudentunto ja halu auttaa heikommassa asemassa olevia. Työskentelen sellaisella alalla ja kaikesta huolimatta olen ihan hyvä työssäni. Saan hyvän yhteyden asiakkaisiin.
Nämä ainakin tulee mieleen. Aikoinaan myös kävin mielessäni jatkuvaa tarinankerrontaa, jossa yritin varautua ja ratkaista mahdollisia tulevia uhkia. Ja aloin harrastamaan voimaa kasvattavaa lajia, koska halusin tuntea itseni fyysisesti voimakkaammaksi. Etten olisi niin heikko. Pelkäsin pitkään sitä, että joku tekee minulle varmasti vielä jotain väkivaltaa, joten halusin varautua sitä varten kasvattamalla voimaa.
Katselet liikaa väkivaltavideoita, luet Vauva sivustoa, kuvittelet asioita. Mene ulos kävelemään, tapaa normaaleja ihmisiä, harrasta jotain mikä kiinnostaa.
Sorretut pyörivät oman napansa ympärillä. liioittelevat kokemiaan "vääryyksiä" näin mieli sairastuu. Suuntaa mielenkiintosi toiseen ihmiseen, kysy mitä hänelle kuuluu, lopeta itsesääli mutta jos et voi tehdä näin niin jatka samaa elämää jota olet elänyt, internettiin voit kirjoittaa loputtomasti juttujasi, kukaan ei niitä jaksa pitkään lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan nämä tarinat,ettei ole saanut olla hetkeäkään rauhassa on jo kerrottu.
Niin minäpä kerron oman lapsuuteni askareista. Me asuimme omakotitalossa ja siellä oli pieni puutarha. Muistan miten pienenä lapsena oli mukava tehdä äidin mukana kaikkea kun hän tykkäsi hoitaa puutarhaa.Minulla oli oma pieni kastelukannu ja minun tehtävänä oli kastella kun äiti istutti sipulia ja kylvi salaatin tai porkkanan siemenet keväällä maahan. Hän osti puutarhalta myös pieniä kaalin taimia joista kasvatti kaaleja.
Ala-aste ikäisenä minä kitkin myös rikkaruohoja ja sain siitä pientä palkkaa.
Kyllä se raha vaan innosti.Voi ostaa vaikka uuden barbinuken. Siitä rikkaruohojen kitkennästä oli se hyöty, että aikuisena kun perustin omaa puutarhaa niin tunnistin kaikki rikkaruohot. Ei ole tarvinnut fb:n puutarha ryhmään kuvata ja kysyä muilta ryhmäläisiltä, että mikäs tää on?Täytyy myöntää, että teini-ikäisenä olin vähän hankala ja ei kyllä kitkemiset enää oikein kiinnostanut. Ja sanoin äidille että kitke ite.
Sanoit äidillesi vastaan? Miten ihmeessä uskalsit? Mitä sait rangaistukseksi?
Ei teinejä enää rangaistu, itse sain lapsena vitsaa kun kerran sanoin noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan nämä tarinat,ettei ole saanut olla hetkeäkään rauhassa on jo kerrottu.
Niin minäpä kerron oman lapsuuteni askareista. Me asuimme omakotitalossa ja siellä oli pieni puutarha. Muistan miten pienenä lapsena oli mukava tehdä äidin mukana kaikkea kun hän tykkäsi hoitaa puutarhaa.Minulla oli oma pieni kastelukannu ja minun tehtävänä oli kastella kun äiti istutti sipulia ja kylvi salaatin tai porkkanan siemenet keväällä maahan. Hän osti puutarhalta myös pieniä kaalin taimia joista kasvatti kaaleja.
Ala-aste ikäisenä minä kitkin myös rikkaruohoja ja sain siitä pientä palkkaa.
Kyllä se raha vaan innosti.Voi ostaa vaikka uuden barbinuken. Siitä rikkaruohojen kitkennästä oli se hyöty, että aikuisena kun perustin omaa puutarhaa niin tunnistin kaikki rikkaruohot. Ei ole tarvinnut fb:n puutarha ryhmään kuvata ja kysyä muilta ryhmäläisiltä, että mikäs tää on?Täytyy myöntää, että teini-ikäisenä olin vähän hankala ja ei kyllä kitkemiset enää oikein kiinnostanut. Ja sanoin äidille että kitke ite.
Sanoit äidillesi vastaan? Miten ihmeessä uskalsit? Mitä sait rangaistukseksi?
Ei teinejä enää rangaistu, itse sain lapsena vitsaa kun kerran sanoin noin.
Niinkö? Itse en vanhemmille uskaltanut sanoa vastaan, mutta joskus jompi kumpi raivostui jostain niin, että peloissani juoksin metsään piiloon. Sieltä uskalsin tulla kotiin vasta tunteja myöhemmin, kun oli nälkä ja vilu. Rangaistukselta tuo minusta tuntui, mutta en uskaltanut jäädä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahkera Liisa kirjoitti:
Sorretut pyörivät oman napansa ympärillä. liioittelevat kokemiaan "vääryyksiä" näin mieli sairastuu. Suuntaa mielenkiintosi toiseen ihmiseen, kysy mitä hänelle kuuluu, lopeta itsesääli mutta jos et voi tehdä näin niin jatka samaa elämää jota olet elänyt, internettiin voit kirjoittaa loputtomasti juttujasi, kukaan ei niitä jaksa pitkään lukea.
Mitäpä jos lähtisit täältä pois, kun et osaa muuta kuin vttuilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen mielestä koko ajan kyselen ja vaadin jotain vaikka joutuu viemään roskat pari kertaa viikossa ja koneen tyhjentää nuristen... Mutta uskon kyllä että jollain teistä on ollut ihan hirveä meininki kotona.
Mulle tuli tästä ihan sama mieleen. Meidän 14-vuotias kundi todellakin kokee, ettei saa ikinä olla rauhassa, kun haluan, että viikonloppuisin nousee sängystä ja pukee viimeistään klo 11.00, roskat pitää viedä joka toinen päivä ja kyselemällä+muistuttamalla yritän pitää huolta siitä, että läksyt tulee tehtyä ennen iltakymmentä.
Mutta tosiaan, aikuisena kun muistelee, niin varmasti useimmat osaa erottaa sen mikä oli normaalia kasvattamista ja mikä ei.
En ole koskaan ymmärtänyt enkä tule koskaan ymmärtämään, minkä takia ne lapset pitää herättää / pakottaa pukemaan aikaan x. Jos ei ole menoja, miksi pitää nousta ja pukea? Antaa makoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Sorretut pyörivät oman napansa ympärillä. liioittelevat kokemiaan "vääryyksiä" näin mieli sairastuu. Suuntaa mielenkiintosi toiseen ihmiseen, kysy mitä hänelle kuuluu, lopeta itsesääli mutta jos et voi tehdä näin niin jatka samaa elämää jota olet elänyt, internettiin voit kirjoittaa loputtomasti juttujasi, kukaan ei niitä jaksa pitkään lukea.
Mitäpä jos lähtisit täältä pois, kun et osaa muuta kuin vttuilla?
En ole suunnitellut lähteväni, neuvojani noudattaen elämänlaatusi paranee, ei ohjeitani ole pakko noudattaa jos ei halua muuttaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan nämä tarinat,ettei ole saanut olla hetkeäkään rauhassa on jo kerrottu.
Niin minäpä kerron oman lapsuuteni askareista. Me asuimme omakotitalossa ja siellä oli pieni puutarha. Muistan miten pienenä lapsena oli mukava tehdä äidin mukana kaikkea kun hän tykkäsi hoitaa puutarhaa.Minulla oli oma pieni kastelukannu ja minun tehtävänä oli kastella kun äiti istutti sipulia ja kylvi salaatin tai porkkanan siemenet keväällä maahan. Hän osti puutarhalta myös pieniä kaalin taimia joista kasvatti kaaleja.
Ala-aste ikäisenä minä kitkin myös rikkaruohoja ja sain siitä pientä palkkaa.
Kyllä se raha vaan innosti.Voi ostaa vaikka uuden barbinuken. Siitä rikkaruohojen kitkennästä oli se hyöty, että aikuisena kun perustin omaa puutarhaa niin tunnistin kaikki rikkaruohot. Ei ole tarvinnut fb:n puutarha ryhmään kuvata ja kysyä muilta ryhmäläisiltä, että mikäs tää on?Täytyy myöntää, että teini-ikäisenä olin vähän hankala ja ei kyllä kitkemiset enää oikein kiinnostanut. Ja sanoin äidille että kitke ite.
Sanoit äidillesi vastaan? Miten ihmeessä uskalsit? Mitä sait rangaistukseksi?
Ei teinejä enää rangaistu, itse sain lapsena vitsaa kun kerran sanoin noin.
Niinkö? Itse en vanhemmille uskaltanut sanoa vastaan, mutta joskus jompi kumpi raivostui jostain niin, että peloissani juoksin metsään piiloon. Sieltä uskalsin tulla kotiin vasta tunteja myöhemmin, kun oli nälkä ja vilu. Rangaistukselta tuo minusta tuntui, mutta en uskaltanut jäädä kotiin.
Mitä sinulle olisi tapahtunut jos olisit tullut kotiin ? Jos vanhemmat raivostuvat se on heidän ongelma jolle et mahda mitään, heidän täytyy siitä selvitä. Se raivo on heissä, ei sinussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av on huono paikka tällaiselle ketjulle. Kai huomaatte että osa ihmisistä on tahallaan ilkeitä ja tulee KIUSAAMAAN ketjuun. Siis ihan tietoisesti ja tahallaan, ei vahingossa. Av on aivan läpimätä paikka ja täällä on suuri osa todella julmia ja luonnevikaisia, ja he tieten tahtoen etsimällä etsivät tilanteita jossa voivat loukata ja satuttaa. Se varmaan hetkeksi helpottaa omaa kurjaa oloa mutta on sinänsä tavattoman väärin. Tässäkin ketjussa tunnistan 2-3 vakio-ilkeilijää, ja pari ihan uuttakin.
Vierailija kirjoitti:
Av on huono paikka tällaiselle ketjulle. Kai huomaatte että osa ihmisistä on tahallaan ilkeitä ja tulee KIUSAAMAAN ketjuun. Siis ihan tietoisesti ja tahallaan, ei vahingossa. Av on aivan läpimätä paikka ja täällä on suuri osa todella julmia ja luonnevikaisia, ja he tieten tahtoen etsimällä etsivät tilanteita jossa voivat loukata ja satuttaa. Se varmaan hetkeksi helpottaa omaa kurjaa oloa mutta on sinänsä tavattoman väärin. Tässäkin ketjussa tunnistan 2-3 vakio-ilkeilijää, ja pari ihan uuttakin.
En ole ilkeyttä huomannut,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av on huono paikka tällaiselle ketjulle. Kai huomaatte että osa ihmisistä on tahallaan ilkeitä ja tulee KIUSAAMAAN ketjuun. Siis ihan tietoisesti ja tahallaan, ei vahingossa. Av on aivan läpimätä paikka ja täällä on suuri osa todella julmia ja luonnevikaisia, ja he tieten tahtoen etsimällä etsivät tilanteita jossa voivat loukata ja satuttaa. Se varmaan hetkeksi helpottaa omaa kurjaa oloa mutta on sinänsä tavattoman väärin. Tässäkin ketjussa tunnistan 2-3 vakio-ilkeilijää, ja pari ihan uuttakin.
En ole ilkeyttä huomannut,
Huutonaurua!
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av on huono paikka tällaiselle ketjulle. Kai huomaatte että osa ihmisistä on tahallaan ilkeitä ja tulee KIUSAAMAAN ketjuun. Siis ihan tietoisesti ja tahallaan, ei vahingossa. Av on aivan läpimätä paikka ja täällä on suuri osa todella julmia ja luonnevikaisia, ja he tieten tahtoen etsimällä etsivät tilanteita jossa voivat loukata ja satuttaa. Se varmaan hetkeksi helpottaa omaa kurjaa oloa mutta on sinänsä tavattoman väärin. Tässäkin ketjussa tunnistan 2-3 vakio-ilkeilijää, ja pari ihan uuttakin.
En ole ilkeyttä huomannut,
Huutonaurua!
Kerro minulle mikä viesti on ilkeilyä ? Oma mielipide ei ole ilkeilyä vaikka et sitä hyväksy, voit kertoa oman mielipiteesi mutta kaikki eivät välttämättä sitä hyväksy. Kaikilla on oikeus sanoa mielipiteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av on huono paikka tällaiselle ketjulle. Kai huomaatte että osa ihmisistä on tahallaan ilkeitä ja tulee KIUSAAMAAN ketjuun. Siis ihan tietoisesti ja tahallaan, ei vahingossa. Av on aivan läpimätä paikka ja täällä on suuri osa todella julmia ja luonnevikaisia, ja he tieten tahtoen etsimällä etsivät tilanteita jossa voivat loukata ja satuttaa. Se varmaan hetkeksi helpottaa omaa kurjaa oloa mutta on sinänsä tavattoman väärin. Tässäkin ketjussa tunnistan 2-3 vakio-ilkeilijää, ja pari ihan uuttakin.
En ole ilkeyttä huomannut,
Huutonaurua!
Kerro minulle mikä viesti on ilkeilyä ? Oma mielipide ei ole ilkeilyä vaikka et sitä hyväksy, voit kertoa oman mielipiteesi mutta kaikki eivät välttämättä sitä hyväksy. Kaikilla on oikeus sanoa mielipiteensä.
Ainuttakaan esimerkkiä ei ole tullut ilkeilystä, miksi ? Itse voin kertoa viesti jossa väitetään kirjoittajan olevan ilkeä, julma, luonnevikainen on ilkeilyä ellei ole näyttää mitä viestiä tarkoittaa.
Ahkera Liisa kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av on huono paikka tällaiselle ketjulle. Kai huomaatte että osa ihmisistä on tahallaan ilkeitä ja tulee KIUSAAMAAN ketjuun. Siis ihan tietoisesti ja tahallaan, ei vahingossa. Av on aivan läpimätä paikka ja täällä on suuri osa todella julmia ja luonnevikaisia, ja he tieten tahtoen etsimällä etsivät tilanteita jossa voivat loukata ja satuttaa. Se varmaan hetkeksi helpottaa omaa kurjaa oloa mutta on sinänsä tavattoman väärin. Tässäkin ketjussa tunnistan 2-3 vakio-ilkeilijää, ja pari ihan uuttakin.
En ole ilkeyttä huomannut,
Huutonaurua!
Kerro minulle mikä viesti on ilkeilyä ? Oma mielipide ei ole ilkeilyä vaikka et sitä hyväksy, voit kertoa oman mielipiteesi mutta kaikki eivät välttämättä sitä hyväksy. Kaikilla on oikeus sanoa mielipiteensä.
Ainuttakaan esimerkkiä ei ole tullut ilkeilystä, miksi ? Itse voin kertoa viesti jossa väitetään kirjoittajan olevan ilkeä, julma, luonnevikainen on ilkeilyä ellei ole näyttää mitä viestiä tarkoittaa.
Tässä näkee hyvin sen että Ahkera-Liisa on mies. Ei osaa nähdä mikä on kiusaamista ja v*ttuilua. Mutta hän on 75, joten suotakoon anteeksi ;)
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av on huono paikka tällaiselle ketjulle. Kai huomaatte että osa ihmisistä on tahallaan ilkeitä ja tulee KIUSAAMAAN ketjuun. Siis ihan tietoisesti ja tahallaan, ei vahingossa. Av on aivan läpimätä paikka ja täällä on suuri osa todella julmia ja luonnevikaisia, ja he tieten tahtoen etsimällä etsivät tilanteita jossa voivat loukata ja satuttaa. Se varmaan hetkeksi helpottaa omaa kurjaa oloa mutta on sinänsä tavattoman väärin. Tässäkin ketjussa tunnistan 2-3 vakio-ilkeilijää, ja pari ihan uuttakin.
En ole ilkeyttä huomannut,
Huutonaurua!
Kerro minulle mikä viesti on ilkeilyä ? Oma mielipide ei ole ilkeilyä vaikka et sitä hyväksy, voit kertoa oman mielipiteesi mutta kaikki eivät välttämättä sitä hyväksy. Kaikilla on oikeus sanoa mielipiteensä.
Se on ilkeilyä, kun sinä vähättelet toisten kirjoituksia, väität että niin ei ole oikeasti tapahtunut ja neuvot, että mikset tee niin tai näin. Sinä et osaa ottaa huomioon, että silloisissa tapahtumissa ei ole ollut kyseessä kaksi tasavahvaa ihmistä vaan lapsi vastaan aikuinen. Se lapsi on vielä ollut täysin riippuvainen siitä aikuisesta. Lapsella ei ole keinoja eikä välineitä selviytyä tilanteesta, lapsi kuitenkin tuntee kiintymystä tai rakkautta häntä huonosti kohtelevaa ihmistä kohtaan. Lapsella ei ole tiedossa muuta paikkaa minne hän voi mennä. Onko sinulla kokemusta, miltä tuntuu, kun vanhempi osoittaa ovea ja sanoo, että siinä on ovi, ala mennä, takaisin ei ole tulemista? Mistä lapsi tietää, pääseekö hän enää kotiin?
Sen lisäksi sinun neuvot on pelkkää jälkiviisautta. Lue omat kommenttisi, en viitsi niitä enää toistaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmilla on surkea perintömökki ja luulevat että se on miljoonaomaisuus. Ovat laittaneet sitä vuokralle jonkun järjestön kautta (oliko lomarengas? ) ja pyytävät 1000e viikko.
Se mökki on oikeasti kamala, sellaisen samean likaisen järven rannalla :)
Tuo on kyllä hyvä ihan kuin meillä. Vanhemmilla on kerrostalo-osake ja he luulevat sitä arvokkaaksi. Ovat reppanat niin onnellisia kodistaan, vaikka huoneiston arvo on korkeintaan 250t€.
En koske pitkällä tikulla. En ole koskaan auttanut vanhempiani missään askareissa enkä tule auttamaan.
He ovat vanhoja ja tyhmiä, kohta 70 vuotiaita. Pitäkööt Myrnakuppinsa ja muut roinansa. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Joo, nämä ammattilais-kiusaajat tietävät kyllä mikä loukkaa pahiten kovia kokenutta ja paljon kärsinyttä: se on se MITÄTÖINTI.
Se mitätöinti ja vähättely murskasi monen lapsuuden ja nuoruuden, yhdistetynä väkivaltaan ja muuhun julmuuteen. Kun sitten aikuisena kirjoittaa rankasta ja vaikeasta kokemuksesta vauvapalstalle ja saa samat paskat niskaan kuin lapsenakin sai, niin se satuttaa kaikkein eniten.
Ja sen tällä palstalla asuvat ammattikiusaajat tietää paremmin kuin hyvin. Tämä ei ole ollenkaan ainoa ketju missä he pesii. Heidän suosikkejaan on juuri narsistin lapset, väkivaltaa kokeneet, väkivaltaisessa suhteessa olevat, työpaikkakiusatut. Kaikki ne joihin mitätöinti ja vähättely ja tapahtuneen kiistäminen sattuu eniten.
Minulle on ollut silmiä avaavaa (vaikka olen itsekin kurjan orjuutuslapsuuden elänyt) miten osa aikuisista ihmisistä silminnähden NAUTTII toisten polkemisesta ja tallomisesta. Siis oikein saavat hyvän olon ja voiman tunteen. Samasta on melko varmaan kyse väkivaltavanhemman tekemässä lapsen pahoinpitelyssä. Alistaa, koska voin ja nautin.
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av on huono paikka tällaiselle ketjulle. Kai huomaatte että osa ihmisistä on tahallaan ilkeitä ja tulee KIUSAAMAAN ketjuun. Siis ihan tietoisesti ja tahallaan, ei vahingossa. Av on aivan läpimätä paikka ja täällä on suuri osa todella julmia ja luonnevikaisia, ja he tieten tahtoen etsimällä etsivät tilanteita jossa voivat loukata ja satuttaa. Se varmaan hetkeksi helpottaa omaa kurjaa oloa mutta on sinänsä tavattoman väärin. Tässäkin ketjussa tunnistan 2-3 vakio-ilkeilijää, ja pari ihan uuttakin.
En ole ilkeyttä huomannut,
Huutonaurua!
Kerro minulle mikä viesti on ilkeilyä ? Oma mielipide ei ole ilkeilyä vaikka et sitä hyväksy, voit kertoa oman mielipiteesi mutta kaikki eivät välttämättä sitä hyväksy. Kaikilla on oikeus sanoa mielipiteensä.
Se on ilkeilyä, kun sinä vähättelet toisten kirjoituksia, väität että niin ei ole oikeasti tapahtunut ja neuvot, että mikset tee niin tai näin. Sinä et osaa ottaa huomioon, että silloisissa tapahtumissa ei ole ollut kyseessä kaksi tasavahvaa ihmistä vaan lapsi vastaan aikuinen. Se lapsi on vielä ollut täysin riippuvainen siitä aikuisesta. Lapsella ei ole keinoja eikä välineitä selviytyä tilanteesta, lapsi kuitenkin tuntee kiintymystä tai rakkautta häntä huonosti kohtelevaa ihmistä kohtaan. Lapsella ei ole tiedossa muuta paikkaa minne hän voi mennä. Onko sinulla kokemusta, miltä tuntuu, kun vanhempi osoittaa ovea ja sanoo, että siinä on ovi, ala mennä, takaisin ei ole tulemista? Mistä lapsi tietää, pääseekö hän enää kotiin?
Sen lisäksi sinun neuvot on pelkkää jälkiviisautta. Lue omat kommenttisi, en viitsi niitä enää toistaa.
Tämän kaltoinkohdellun nykyistä tilaa ei paranna itsesäälissä rypeminen. Oma edesmennyt isäni jäi orvoksi 5 vuotiaana vuonna 1917, hänet "myytiin" huutolaiseksi mutta ei hän koskaan kohtaloaan valittanut, oli sodassa 5 vuotta teitä puolustamassa, teki työtä, piti huolta perheestään.
Täällä on kahdenlaisia työntäyteisen lapsuuden kokeneita: niitä, joilla on teetetty paljon töitä, mutta läksyt on saanut tehdä, sairaana on saanut levätä, kavereiden kanssa leikkiä joskus ja lapsia on kohdeltu inhimillisesti ja rakastaen ja niitä, joita on orjuutettu, rääkätty ja kidutettu töillä sekä solvattu ja nolattu, kun työt eivät onnistu pikkukäsillä ja vähillä voimilla. Minä kuulun ensimmäiseen ryhmään ja ymmärrän olevani etuoikeutettu. Kumpaan sinä kuulut?