Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen mielestä koko ajan kyselen ja vaadin jotain vaikka joutuu viemään roskat pari kertaa viikossa ja koneen tyhjentää nuristen... Mutta uskon kyllä että jollain teistä on ollut ihan hirveä meininki kotona. Itse sain kyllä enimmäkseen kotona olla ja tein vapaaehtoisesti ruokaa ainakin. Mutta aina välillä isä sai päähänpiston, että nyt on marjoja poimittava, tai tultava heti heittelemään halkoja. Ei ihan parasta metodi innostaa teini ikäisiä, että komentaa tulemaan äkkiä, ja työ on oikeasti joku millä ei ole mikään kiire.

Öööö... Heittelemään halkoja???

Niin, ensin tehdään klapit ja sitten ne halot pitää heitellä sisälle, että kuivuvat. Et kai sinä niitä märkänä takkaan laita?

Meillä tätä hommaa oli paljon. Iso puukeskuslämmitteinen talo, jossa ei mitään muuta lämmitystä, ja jokakeväinen viikkojen halkourakka. Aina kun tuli keväällä koulusta, piti joko mennä heittelemään tai pinoamaan.

Olen syntynyt vuonna 51 ja lapsuus- ja nuoruusvuosia varjosti äidin siivoushulluus. Joka lauantai piti kaikki raahata ulos ja siivous alkoi jo aamuvarhaisella. Meidän lasten tehtävä oli kantaa matot ja sänkyvaatteet ulos. Ja sitten pölyjä pyyhkimään. Kaikki pikku koriste esineet ja valokuvat pyyhittiin ja pilkutarkasti piti asettaa samalle paikalle takaisin. Muutekin piti olla kuria ja siisteyttä koko ajan,ei leluja lattialla eikä vaatteita muualla kuin vaatekaapissa siistissä pinossa. Muistan äitiäni aina rätti kourassa hääräämässä. Missään kotona ei voinut olla rauhassa,eikä ollut omaa huonetta. Tykkäsin lukea kirjoja,mikä oli tietysti laiskan hommaa. Kesällä oli marjojen poimintaa ja perunan istutusta ja nostoa ja kitkemistä, heti kun kynnelle kykenimme. Muutinkin 17- vuotiaana jo omilleni ja äidin mukaan omassa kodissani tulisin kompastumaan p...kasoihin koska olin niin laiska ja saamaton.

No, nyt eläkeläisenä voin sanoa,että kukaan ei ole niihin kompastunut🙄 Koti on ollut aina tarpeeksi siisti,omia lapsia olen ehkä liiaksikin passannut, enkä koskaan vaatinut heiltä mitään siivoustalkoita. Mutta kunnon perheellisiä heistä on tullut.

Vierailija kirjoitti:

Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.

Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!

Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!

Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa  ja lastenkasvatuksessa.

Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!

Vierailija kirjoitti:

Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.

Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.

Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.

Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.

Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.

Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.

Aamen! 100% totta joka sana. Ihan sama meillä.

Lisään vaan sen että ne suuret ikäluokat rohmusi itselleen kaiken (omat vanhempani ostattivat ensiasunnon vanhemmillaan, saivat lahjoina mökkitontin ja mökin vanhemmiltaan, maksattivat isoja hankintoja, hoidattivat lapsensa koko ajan vanhemmillaan, saivat kaikkiin muuttoihin ja remontteihin apua ja rahaa... siis ihan valtavasti apua koko ajan!!)

Ja kun vastaavasti suurt ikäluokat ei antaneet omille lapsilleen YHTÄÄN MITÄÄN apua tai tukea. Ei taattu lainaa, ei ole autettu muutossa, ei ostettu yhtään mitään (edes joululahjaa!), ei ole hoidettu kertaakaan lapsenlapsi, ei viitsitä pitää yhteyttä eikä tavata, ei haluta mitenkään tukea tai kannustaa omia lapsia missään.

Sellainen ”sukupolvien auttamisen ketju”. Siitä puuttuu yksi lenkki. SUURET IKÄLUOKAT.

Me suurten ikäluokkien kaltoinkohdellut lapset tulemme auttamaan kaikessa omia lapsiamme, koska tiedämme miten pahalta tuntuu olla ilman välittämistä, yhteydenpitoa, apua, tukea. Mutta me itse jäimme kaikkea tätä ilman. Se niinsanottu ahne sukupolvi rohmusi ihan kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.

Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!

Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!

Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa  ja lastenkasvatuksessa.

Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!

Vierailija kirjoitti:

Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.

Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.

Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.

Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.

Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.

Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.

Loistavasti kiteytetty.

Kohta joku tulee valittamaan että ei meillä ollut noin vaan oli hyvä koti - kyllä, sekin on mahdollista mutta tajutkaa nyt hyvän kodin ja lapsuuden saaneet että teidän koti oli HARVINAISUUS. Useimmilla muilla oli paska koti ja lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille tässä ketjussa vastanneille; lukekaa ihmeessä palstan ketju ”70-luvulla syntyneiden äidit, oliko muilla samanlaista”.

Siinä on TUHANSIA vastauksia ja kirjotuksia tästä samasta aiheesta, ja ihan täysin tätä samaa asiaa.

Tämä on niin valtavan laaja ja iso ilmiö, että en voi kuin hämmästellä että miten tämä voidaan painaa villaisella? Miten voidaan lakaista maton alle? Ja KYLLÄ, nimenomaan suuret ikäluokat eli 40-50 luvuilla syntyneet on tämän julman vanhemmuden noudattajia. On niitä muissakin luokissa varmaan, mutta tuolla ikäluokalla se oli se valtavirta.

Nuo samat suuret ikäluokat on suomen rikkain väestönosa. Vaikutusvaltaisin myös (suurin äänestäjäryhmä). Kaikki pelkää niitä ja varoo niitä ja niiden mieltä ei uskalleta pahoittaa. Siksi tämä järkyttävän laaja, systemaattinen ja raju lasten kaltoinkohtelu ja väkivallalla ja nöyryyttämisellä kasvatus on vaiettu ja lakaistu maton alle.

Haluan että saisimme oikeutta. Meitä on satoja tuhansia.

Saamme sitä vasta sitten kun tuo ikäluokka on poistunut keskuudestamme. Tai siis oikeutta emme saa koskaan, mutta siinä vaiheessa voidaan ehkä tunnustaa että monella on ollut tuollainen lapsuus ja siitä voidaan jo julkisesti keskustella. Huomaathan ettei edes iltapäivälehti joka muuten hanakasti siteeraa Vauva-keskusteluja ole tarttunut tähän aiheeseen. Eivät uskalla.

Ei ongelma yleensä poistu mihinkään, vaan malli jatkuu sukupolvelta toiselle ja tuskin suuret ikäluokat ovat sen itse keksineet, vaan malli on tullut jo edellisiltä sukupolvilta ja jatkuu edelleen monessa kodissa. Monen suurten ikäluokkien oma lapsuuskin on ollut kauhea.

Ja kyllähän tälläkin palstalla monet nykyvanhemmat sallivat ruumiilisen kurituksen, kotitöiden teettämisen jne.

Alistava kasvatus ja huono vanhemmuus yms. poistuu vain, jos ihmisellä on ymmärrystä ja voimavaroja katkaista sukupolvien kierre ja kasvattaa lapsensa toisin, kuin edelliset sukupolvet. Ja se on helpompi sanottu, kuin tehty.

Minun suuren ikäluokan äitini oma äiti s -13 oli samanlainen peto tai vielä pahempi jossain asioissa. Oli väkivaltainen vielä lspsenlspsillekin eli minulle ja sisaruksille. Toisille meistä sanoi ettei isä rakasta sinua ja toisille, ettei äiti. Itse piru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Miksi jotkut vanhemmat käyttäytyvät tällä tavalla? Miten näin toimineet vanhemmat perustelivat nähdäksenne tehottomien/lähes hyödyttömien askareiden tärkeyttä, ja uskotteko esitetyn perustelun olleen toiminnan oikea motiivi?

En usko.

Ainakin omien vanhempien kohdalla oikea motiivi oli lapsen kyykyttäminen, alistaminen ja ”paikan näyttäminen”, vanhemmat oikein toitottivat ääneen että ainoa oikea kasvatus on ottaa lapselta luulot pois! Eli siis lapsi pitää alistaa ja nujertaa ja viedä itsetunto. Näin tekivät sitten mun ja sisarukseni kohdalla. Yrittävät tätä lapsenlapsiinkin, onneksi siinä vaiheessa sain jostain rohkeutta viilentää välit. Nyt emme ole juuri tekemisissä, ei ole välirikko, mutta en vaan jaksa heitä. Vievät kaiken elämänvoiman ja elämänilon.

Tämähän tässä on varmaan joo taustalla. Omat vanhempanikin olivat sitä mieltä, että lasten täytyy pelätä vanhempiaan ja muitakin aikuisia. Muistan kuinka pelkäsin äitini veljeä, joka oli todella iso ja parrakas mies ja puhui vielä sellaisella möreällä äänellä. Aina kun olimme menossa jonnekin juhliin niin minulle sanottiin, että olet sitten kunnolla tai laitamme sinut X:n (äitin veli) syliin istumaan, se antaa sulle selkäsaunan.

Tai sanottiin, että kyllä sulle näytetään mitä pelko on kun jätetään sut autiolle metsätielle, jos et lopeta viheltelemästä takapenkillä.

Kaikki säännöt perustui pelotteluun: kesämökin kaivossa asui näkki, jos ui liian pitkään sai parantumattoman ihosairauden, samoin meikeistä sai ihosairauden jne. Hohhoijaa (:(

Minulla ei tämmöistä ollut mutta kaverillani oli. Hän sisaruksinedn joutui tekemään aina kotityöt ja ruoka piti olla valmista, kun vanhemmat tulivat töistä kotiin. Kerran kesällä olin kylässä niin kaverini oli unohtanut laittaa pyykit. Tästä kaverin äiti suivaantui ja syytti minua. Olin kuulemma huono esimerkki ja väitti että onpa minulla huono äiti, kun en tee mukamas kotitöitä. Tuota noin, kyllä minäkin niitä tein ennen kuin lähdin ulos leikkimään mutta ei minun ihan KAIKKEA pitänyt tehdä. Minun kotitöihini kuului oman huoneen siivoaminen, koiran ulkoiluttaminen, tiskikoneen täyttö ja tyhjennys ja roskien vienti. Tuli kerran raivona huutamaan minulle ja kaverilleni. Minut potkittiim ulos. Sitten yhtenä kertana menimme kaverin kanssa kirjastoon ja kaverin isä raivosi tästä minulle. Siis lähes mitään omaa kaverini ei saanut tehdä. Eivät olleet uskonnollisia edes. Lapset selvästi kotiorjia. Perheen nuorimmaisen eli pojan ei tarvinnut mitään tehdä. En uskaltanut pitkään aikaan mennä kysymään että voiko tulla ulos leikkimään. Vietettiin aikaa sitten koulussa ja tehtiin kirjastossa läksyjä koulun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.

Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!

Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!

Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa  ja lastenkasvatuksessa.

Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!

Vierailija kirjoitti:

Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.

Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.

Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.

Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.

Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.

Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.

Kiitos vaan. Minä en ole teidän pieksijävanhempi enkä kaltoinkohtelija. Minulla on yksi tytär ja hän on ollut vanhempiinsa tyytyväinen.

Ihan turhaan pidät äitienpäiväpuhetta täällä. Minä vaan tulin alunalkaen tähän ketjuun kommentoimaan aihetta jota ketjussa kysyttiin. Ei siinä ollut ikärajaa, että yli seitsemänkymppiset älkää vaivautuko. Ilmeisesti täällä ei ole muita minun ikäluokan kommentoijaa, joten valitettavasti kommentointisi ei tavoita

kuin minut. Eli ihan turhaan nyt meni puheesi. Lähetä kirjoituksesi vaikka Helsingin Sanomien yleisönosastoon, ehkä se tuottaa enempi tulosta, ettei mene hyvä teksti aivan hukkaan. Tai mahdollisesti lähetät äidillesi äitienpäiväkirjeenä.

Hyvää päivänjatkoa vaan sinulle ja parempaa loppuelämää!

Minun lapseni ja lapsenlapseni tulevat luoksemme viettämään äitienpäivää, emmekä ole kitkeriä emmekä katkeria vaan ihan sulassa sovussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen mielestä koko ajan kyselen ja vaadin jotain vaikka joutuu viemään roskat pari kertaa viikossa ja koneen tyhjentää nuristen... Mutta uskon kyllä että jollain teistä on ollut ihan hirveä meininki kotona. Itse sain kyllä enimmäkseen kotona olla ja tein vapaaehtoisesti ruokaa ainakin. Mutta aina välillä isä sai päähänpiston, että nyt on marjoja poimittava, tai tultava heti heittelemään halkoja. Ei ihan parasta metodi innostaa teini ikäisiä, että komentaa tulemaan äkkiä, ja työ on oikeasti joku millä ei ole mikään kiire.

Öööö... Heittelemään halkoja???

Niin, ensin tehdään klapit ja sitten ne halot pitää heitellä sisälle, että kuivuvat. Et kai sinä niitä märkänä takkaan laita?

Klapit ei voi muuttua haloiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kamalia vanhempia teillä joillakin on ollut! Esimerkiksi tuo, että laitetaan sairas lapsi rehkimään on käsittämätöntä typeryyttä. Ja on tosiaan eri asia tehdä oikeasti hyödyllistä työtä(vaikka perunan nosto) kuin jotain väkisin keksittyä vain siksi, ettei saisi muka olla yhtään paikoillaan.

Meillä kotona vanhemmat arvosti ruumiillista työtä, mutta ei siihen väkisin pakotettu. Kesäisin autoimme pellolla: kitkettiin rikkaruohoja, kerättiin kiviä. Jotain raskaampia töitä ei laitettu meitä tyttöjä tekemään, vaan esim. halkojen hakkuun teki pojat. Tyttöjä oli kolme ja poikia viisi.

Minusta siivoaminen ja tiskaaminen oli ihan ok puuhaa.

Mutta joitain kotitöitä ei saanut itsenäisesti tehdä. Roskia lapset ei vieneet ulos, koska roskalaatikko piti täyttää tarkasti. Jätteet lajiteltiin huolellisesti ja litistettiin niin, että roskikseen mahtuisi mahdollisimman paljon. Näin säästettiin jätekuluissa kun roskis täyttyy hitaasti ja roska-auto kävisi vain harvoin.

Vanhemmat, varsinkin isä oli todella tarkkoja sähkön ja veden kulutuksesta. Näistä asioista saatiin monesti huutoja. Esim. suihkussa piti käydä nopeasti tai isä koputteli oveen.

Ruoka tehtii usein puuhellassa. Sähköhella oli, mutta se käyttö oli hieman kitsasta. Lapsia ei siis patisteltu ruuanlaittoon. Ruoka piti tehdä tehokkaasti, sähköä ja vettä säästen, uunin jälkilämpö hyödyntäen.

Vielä nykyäänkin jos joskus käyn vanhemmilla yökylässä ja teen siellä ruokaa, saatan tuntea syyllisyyttä laittaessani sähköhellan päälle tai avaan vesihanan. Isä saattaa edelleen valittaa noista asioista, mutta ei onneksi niin paljon kun olimme lapsia. Ymmärrän tietenkin, että tämä kuluissa säästäminen oli tärkeää kun oltiin vähävaraisia.

Kahdeksan lasta ja sitten ihmetellään kun ollaan vähävaraisia... hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Tämän tyyppinen toiminta eskaloitui siihen, että äiti TIESI, että teen kotiläksyjä huoneessani, mutta huusi silti: tule keittiöön heti.

Keskeytin läksyjen teon ja menen kysymään että mitä asiaa?

- vie roskat/hae posti/tuo tiskit koneeseen /mitä sulla on huomenna koulussa/käy huomenna siellä-täällä-tuolla jne...

Ja kun pääsin takaisin huoneeseen ja keskittymään läksyihin, kuului taas huuto "Tule keittiöön heti".

Jos en mennyt, niin haettiin hiuksista kiinni pitäen sinne keittiöön kuuntelemaan mitä asiaa oli.

Toki tämä jatkui vielä silloinkin kun olin jo muuttanut omaan asuntoon. Esim. sunnuntaina äiti soitti ja kyseli mitä olen päivän aikana puuhaillut.

En mitään? Ehei, en tehnyt sitä virhettä että olisin MYÖNTÄNYT laiskotelleeni opiskeluviikon jälkeen. Piti keksiä aina jotain miten on sunnuntaipäivänsä viettänyt, esim. aamulla kävin kävelyllä, sitten leivoin sämpylöitä ja siivosin yhden keittiön kaapin, pesin pyykkiä ja nyt pitäisi vielä tehdä asiat XYZ.

Nimittäin kerran sanoin etten ole tehnyt yhtään mitään ja mikä raivo siellä repesi....

Miksi vastaat puhelimeen?

Vierailija kirjoitti:

Miettikää heitä jotka olivat/ovat olleet sotaaikana lapsia.🤔

Olen sitä mieltä, että mitä enemmän teet lapsena nuorena töitä sitä paremmin pääset työpaikkoihin. Työn tekoon ihminen on tarkoitettukin.

Ei evoluutio mitään mihinkään tarkoita, paitsi menestymään mahdollisimman hyvin. Kun tutkimusten mukaan aivot ja keho tarvitsevat lepoa menestyäkseen mahdollisimman hyvin, ja varsinkin luovuus ja innovaatio tarvitsevat vapaa-aikaa, voidaan sanoa että nimenomaan työn takia ihmiskunta EI ole menestynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei tämmöistä ollut mutta kaverillani oli. Hän sisaruksinedn joutui tekemään aina kotityöt ja ruoka piti olla valmista, kun vanhemmat tulivat töistä kotiin. Kerran kesällä olin kylässä niin kaverini oli unohtanut laittaa pyykit. Tästä kaverin äiti suivaantui ja syytti minua. Olin kuulemma huono esimerkki ja väitti että onpa minulla huono äiti, kun en tee mukamas kotitöitä. Tuota noin, kyllä minäkin niitä tein ennen kuin lähdin ulos leikkimään mutta ei minun ihan KAIKKEA pitänyt tehdä. Minun kotitöihini kuului oman huoneen siivoaminen, koiran ulkoiluttaminen, tiskikoneen täyttö ja tyhjennys ja roskien vienti. Tuli kerran raivona huutamaan minulle ja kaverilleni. Minut potkittiim ulos. Sitten yhtenä kertana menimme kaverin kanssa kirjastoon ja kaverin isä raivosi tästä minulle. Siis lähes mitään omaa kaverini ei saanut tehdä. Eivät olleet uskonnollisia edes. Lapset selvästi kotiorjia. Perheen nuorimmaisen eli pojan ei tarvinnut mitään tehdä. En uskaltanut pitkään aikaan mennä kysymään että voiko tulla ulos leikkimään. Vietettiin aikaa sitten koulussa ja tehtiin kirjastossa läksyjä koulun jälkeen.

Myös omat ystäväni ovat saaneet huutoa äidiltäni ja monet sanoivatkin, etteivät uskalla tulla meille. Ainoastaan paras ystäväni uskalsi käydä, vaikka monesti hänkin sai syyt niskoilleen mitä ihmeellisimmistä asioista ja hänen vanhemmilleen soitettiin ja toivottiin samaa rangaistusta mitä minulle annettiin kotona, esim. puhelin pois puoleksi vuodeksi tai kuukaudeksi kotiarestia. Hänellä vanhemmat eivät todellakaan antaneet rangaistuksia jostain kotiorjan töiden tekemättömyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.

Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!

Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!

Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa  ja lastenkasvatuksessa.

Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!

Vierailija kirjoitti:

Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.

Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.

Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.

Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.

Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.

Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.

Loistavasti kiteytetty.

Kohta joku tulee valittamaan että ei meillä ollut noin vaan oli hyvä koti - kyllä, sekin on mahdollista mutta tajutkaa nyt hyvän kodin ja lapsuuden saaneet että teidän koti oli HARVINAISUUS. Useimmilla muilla oli paska koti ja lapsuus.

Niin, me jotkut onnekkaat olemme saaneet syntyä älykkäille vanhemmille. Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.

Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!

Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!

Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa  ja lastenkasvatuksessa.

Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!

Vierailija kirjoitti:

Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.

Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.

Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.

Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.

Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.

Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.

Loistavasti kiteytetty.

Kohta joku tulee valittamaan että ei meillä ollut noin vaan oli hyvä koti - kyllä, sekin on mahdollista mutta tajutkaa nyt hyvän kodin ja lapsuuden saaneet että teidän koti oli HARVINAISUUS. Useimmilla muilla oli paska koti ja lapsuus.

Niin, me jotkut onnekkaat olemme saaneet syntyä älykkäille vanhemmille. Onneksi.

Kyllä. Mutta sen on TUURIA. Ei omaa ansiota. Ei omaa paremmuutta. Vain tuuria ja onnea. Se ei tee yhtään parempaa ihmistä kuin ne, joilla oli huono tuuri syntyä paskoille vanhemmille.

Monet hyväosaiset on naiiveja siinä että he luulevat ITSE olevansa niin hyviä ja mahtavia ja ihania että siksi heillä on hyvä koti ja hyvät vanhemmat. Mutta kun se ei ole omaa ansiota. Se sama hyvän perheen lapsi olisi toisenlaisella tuurilla voinut joutua syntymään juoppojen hakkaajien perheeseen. Elämä olisi mennyt täysin toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tein kahden muun siskojeni kanssa päätöksen et välit poikki isäämme,elämäni paras päätös! Ei enää raivosmista,ei uhkailua,ei tiuskimista,ärhentylyä,kiroilua,huutokarjumista,eikä varpaillaan oloa!

No näin se toki on, mutta miten meinaatte hoitaa isänne vanhuuden?

Meillä tuo ei onnistunut sillä sisaruksista yksi ei katkaissutkaan välejä vaan jäi isämme vaikutuspiiriin. Ja isä alkoi k0stoksi suosimaan tätä yhtä, hänelle on nyt perintö testamentattu ja meidät jätetty ulos perinnöstä. Mitäön lakiosaa tuskin jää, rahaa siiretään käteisenä suosikin taskuun koko ajan.

Teillä oli hyvä kun pysyitte yhtenä rintamana. Heti jos yksi lipeää, suunnitelma hajoaa.

No eiköhän tuo ole sen yhden sisaruksen asia, pitääkö yhteyttä isäänsä ja isänne asia, kelle rahaa syytää. Miksipä hän omaisuuttaan säästelisi välit poikki pistäneille lapsille?

Juu, ei minua tuollaisessa tilanteessa kiinnostaisi isäni vanhuus, itse olisi petinsä pedannut. Eikä kiinnostaisi perintökään, vapaus on paljon tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille tässä ketjussa vastanneille; lukekaa ihmeessä palstan ketju ”70-luvulla syntyneiden äidit, oliko muilla samanlaista”.

Siinä on TUHANSIA vastauksia ja kirjotuksia tästä samasta aiheesta, ja ihan täysin tätä samaa asiaa.

Tämä on niin valtavan laaja ja iso ilmiö, että en voi kuin hämmästellä että miten tämä voidaan painaa villaisella? Miten voidaan lakaista maton alle? Ja KYLLÄ, nimenomaan suuret ikäluokat eli 40-50 luvuilla syntyneet on tämän julman vanhemmuden noudattajia. On niitä muissakin luokissa varmaan, mutta tuolla ikäluokalla se oli se valtavirta.

Nuo samat suuret ikäluokat on suomen rikkain väestönosa. Vaikutusvaltaisin myös (suurin äänestäjäryhmä). Kaikki pelkää niitä ja varoo niitä ja niiden mieltä ei uskalleta pahoittaa. Siksi tämä järkyttävän laaja, systemaattinen ja raju lasten kaltoinkohtelu ja väkivallalla ja nöyryyttämisellä kasvatus on vaiettu ja lakaistu maton alle.

Haluan että saisimme oikeutta. Meitä on satoja tuhansia.

Saamme sitä vasta sitten kun tuo ikäluokka on poistunut keskuudestamme. Tai siis oikeutta emme saa koskaan, mutta siinä vaiheessa voidaan ehkä tunnustaa että monella on ollut tuollainen lapsuus ja siitä voidaan jo julkisesti keskustella. Huomaathan ettei edes iltapäivälehti joka muuten hanakasti siteeraa Vauva-keskusteluja ole tarttunut tähän aiheeseen. Eivät uskalla.

Ei ongelma yleensä poistu mihinkään, vaan malli jatkuu sukupolvelta toiselle ja tuskin suuret ikäluokat ovat sen itse keksineet, vaan malli on tullut jo edellisiltä sukupolvilta ja jatkuu edelleen monessa kodissa. Monen suurten ikäluokkien oma lapsuuskin on ollut kauhea.

Ja kyllähän tälläkin palstalla monet nykyvanhemmat sallivat ruumiilisen kurituksen, kotitöiden teettämisen jne.

Alistava kasvatus ja huono vanhemmuus yms. poistuu vain, jos ihmisellä on ymmärrystä ja voimavaroja katkaista sukupolvien kierre ja kasvattaa lapsensa toisin, kuin edelliset sukupolvet. Ja se on helpompi sanottu, kuin tehty.

Kyllä se meillä ainakin on lieventynyt sukupuolvesta seuraavaan. Vanhempani ovat syntyneet -50 ja kun ollaan menneistä juteltu niin heillä oli vielä hyvinkin tiukka ja muodollinen kuri. Meille lapsille sitten, jotka synnyimme 70-80 -lukujen taitteessa, oli vielä jonkinlaista fyysistä rangaistusta jos teimme jotain pahuuksia tai vanhemmilta meni hermot, luunappia ja tukkapöllyä ja vähän remmiäkin saattoi tulla mutta ilmapiiri muuten oli ihan hyvä ja normaali eikä mitenkään alistava. Sitten taas meidän lapset ovat olleet ihan täysin fyysisesti koskemattomia, emme usko sellaiseen eikä sille ole ollut mitään tarvetta, puhumalla selviää kaikki. Mutta kyllä se varmaan vaatii jokaiselta sen henkilökohtaisen päätöksen, että minä sain remmiä mutta itse en vanhempana aio fyysista kuritusta käyttää. Toivon, että monessa perheessä saadaan näitä ketjuja katkeamaan ja ymmärretään, ettei ikäviä asioita ole pakko siirtää eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille tässä ketjussa vastanneille; lukekaa ihmeessä palstan ketju ”70-luvulla syntyneiden äidit, oliko muilla samanlaista”.

Siinä on TUHANSIA vastauksia ja kirjotuksia tästä samasta aiheesta, ja ihan täysin tätä samaa asiaa.

Tämä on niin valtavan laaja ja iso ilmiö, että en voi kuin hämmästellä että miten tämä voidaan painaa villaisella? Miten voidaan lakaista maton alle? Ja KYLLÄ, nimenomaan suuret ikäluokat eli 40-50 luvuilla syntyneet on tämän julman vanhemmuden noudattajia. On niitä muissakin luokissa varmaan, mutta tuolla ikäluokalla se oli se valtavirta.

Nuo samat suuret ikäluokat on suomen rikkain väestönosa. Vaikutusvaltaisin myös (suurin äänestäjäryhmä). Kaikki pelkää niitä ja varoo niitä ja niiden mieltä ei uskalleta pahoittaa. Siksi tämä järkyttävän laaja, systemaattinen ja raju lasten kaltoinkohtelu ja väkivallalla ja nöyryyttämisellä kasvatus on vaiettu ja lakaistu maton alle.

Haluan että saisimme oikeutta. Meitä on satoja tuhansia.

Saamme sitä vasta sitten kun tuo ikäluokka on poistunut keskuudestamme. Tai siis oikeutta emme saa koskaan, mutta siinä vaiheessa voidaan ehkä tunnustaa että monella on ollut tuollainen lapsuus ja siitä voidaan jo julkisesti keskustella. Huomaathan ettei edes iltapäivälehti joka muuten hanakasti siteeraa Vauva-keskusteluja ole tarttunut tähän aiheeseen. Eivät uskalla.

Ei ongelma yleensä poistu mihinkään, vaan malli jatkuu sukupolvelta toiselle ja tuskin suuret ikäluokat ovat sen itse keksineet, vaan malli on tullut jo edellisiltä sukupolvilta ja jatkuu edelleen monessa kodissa. Monen suurten ikäluokkien oma lapsuuskin on ollut kauhea.

Ja kyllähän tälläkin palstalla monet nykyvanhemmat sallivat ruumiilisen kurituksen, kotitöiden teettämisen jne.

Alistava kasvatus ja huono vanhemmuus yms. poistuu vain, jos ihmisellä on ymmärrystä ja voimavaroja katkaista sukupolvien kierre ja kasvattaa lapsensa toisin, kuin edelliset sukupolvet. Ja se on helpompi sanottu, kuin tehty.

Kyllä se meillä ainakin on lieventynyt sukupuolvesta seuraavaan. Vanhempani ovat syntyneet -50 ja kun ollaan menneistä juteltu niin heillä oli vielä hyvinkin tiukka ja muodollinen kuri. Meille lapsille sitten, jotka synnyimme 70-80 -lukujen taitteessa, oli vielä jonkinlaista fyysistä rangaistusta jos teimme jotain pahuuksia tai vanhemmilta meni hermot, luunappia ja tukkapöllyä ja vähän remmiäkin saattoi tulla mutta ilmapiiri muuten oli ihan hyvä ja normaali eikä mitenkään alistava. Sitten taas meidän lapset ovat olleet ihan täysin fyysisesti koskemattomia, emme usko sellaiseen eikä sille ole ollut mitään tarvetta, puhumalla selviää kaikki. Mutta kyllä se varmaan vaatii jokaiselta sen henkilökohtaisen päätöksen, että minä sain remmiä mutta itse en vanhempana aio fyysista kuritusta käyttää. Toivon, että monessa perheessä saadaan näitä ketjuja katkeamaan ja ymmärretään, ettei ikäviä asioita ole pakko siirtää eteenpäin.

Näin se menee, pääpiirteittäin. Mutta ei ole helppoa olla se ensimmäinen joka alkaa tätä loiventamaan tai lopettamaan.

Mua on rääkätty ja orjuutettu ja hakattu (olen vastannut ketjussa aiemmin) ja omia lapsia en ole kurittanut ollenkaan, en siis pienimmässäkään määrin, enkä ole orjuuttanut vaan hellinyt ja hoivannut ja rakastanut.

Ja jestas että saan koko ajan arvostelua ja haukkua miten lapset on ”pilattu”, miten lapsellinen olen kun en hakkaa lapsia, miten ”väärin” kasvatan lapset kun en alista ja nujerra, miten niistä tulee ”uppiniskaisia nulikoita” kun eivät nyt pelkää ja ole kauhuissaan.

Välit ovat aika lailla jäätyneet omiin vanhempiini. Heitä ei kiinnosta lapsenlapset, eivät halua mitenkään auttaa tai olla tukena, eivät välitä siis meistä lainkaan, mutta se ARVOSTELU ja haukkuminen, sättiminen, v*ttuilu ja ivaaminen kyllä kiinnostaa heitä.

Samaa pskaa mulla on jo reppu täynnä, sitä olen yli 40v tässä kuunnellut. Yritän lapsiani suojella tältä.

Ei tulisi pieneen mieleen koskaan viedä käymään lapsia vanhemmillani. Todennäköisesti ihan ”periaatteesta” piiskaisivat ja hakkaisivat luulot pois. Kun kerta minä en osaa kasvattaa.

Te suurten ikäluokkien ( vuonna 45 - 50) syntyneet lapset, jotka kenties olette 40 - 55 vuotiaita unohtakaa menneet. Takaisin ette lapsuuttanne saa. Ihmettelen kun olette niin katkeria heille, joilla on ollut normaali lapsuus. Moni kieltää jopa, että kenelläkään tai vain harvalla olisi ollut täyspäiset vanhemmat.

Iloitkaa uudesta sukupolvesta. Ei ole työvelvoitteita ja nukkua saavat vapaapäivänä vaikka koko päivän. Saavat lukea ja opiskella ilman häpeää ja saavat rohkaisua ja kannustusta vanhemmiltaan. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Te suurten ikäluokkien ( vuonna 45 - 50) syntyneet lapset, jotka kenties olette 40 - 55 vuotiaita unohtakaa menneet. Takaisin ette lapsuuttanne saa. Ihmettelen kun olette niin katkeria heille, joilla on ollut normaali lapsuus. Moni kieltää jopa, että kenelläkään tai vain harvalla olisi ollut täyspäiset vanhemmat.

Iloitkaa uudesta sukupolvesta. Ei ole työvelvoitteita ja nukkua saavat vapaapäivänä vaikka koko päivän. Saavat lukea ja opiskella ilman häpeää ja saavat rohkaisua ja kannustusta vanhemmiltaan. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus.

Olet siis sitä mieltä, että näistä ei saa kertoa edes täällä nimettömänä. Miksi asia häiritsee sinua? Mitäpä jos vain poistuisit ketjusta?