Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin

Meidän kotiolot oli epävakaat ja yhtäkkiä tuli väkivaltaa yms, ikinä ei tiennyt milloin alkaa. Kuri oli kova ja kaikesta on haukuttu "taas sun mahas pömpöttää" kun kuljin ohi n. 10 vuotiaana tämä. Hoikka olen ollut aina, ehkä vähän notkoselkä. (Painosta huomautteli tututkin, btw.) Tästä epätasaisuudesta huolimatta me lapset saatiin nukkua melkein miten kauan vain ja vasta 10-11 aikaan aamulla alettiin kyselemään josko herättäis. Tähän ei luojan kiitos liittynyt väkivaltaa.

Joka tapauksessa olen nyt ehkä puoli vuotta yrittänyt nousta sängystä ajoissa, ei onnistu prkl! Aivan helvettiä. Syytän unirytmistäni lapsuuttani ja väitän, että jos olisi herätetty edes klo9 niin olisin aamuvirkumpi. Kouluun heräsin itse normaalisti (kasarilla moni lapsi teki itse, jos et huolehtinut yksin ja tehnyt eväitä itse niin ... jep. Kadehdin niitä joille äiti oli pilkkonut vaikka banaanin ja tehnyt leipää.) En kadehdi ap:tä, mutta toivoisin, että normaali unirytmi olisi ollut osana lapsuuden arkea. Unihäiriöitä minulla oli jo ala-asteella.

Nykyään tarvin aamutyön, että rytmi tasoittuu, yksin se tuntuu suorastaan henkivaltoja vastaan taistelulta. Olen aika ylpeä siitä, että edelliseen työpaikkaani pääsin tarvittavina aamuina ylos klo 4.40 😍.

Vierailija kirjoitti:

Se on aina hyvä kysymys, miksi vanhemmat ovat toimineet näin! Siihen kun vaan joskus saisi vastauksen. 

Niin yleisiä nämä jutut ja täälläkin monta kertojaa, että jotain on pakko liittyä myös silloiseen yhteiskuntaan ja arvoihin. Ja helppo vastaus tietysti on se sota, se sota. Niin niin.

Omat kokemukseni ovat aikalailla samaa luokkaa kuin muillakin pois lukien aivan silmitön pahoinpitely. Voin tietysti puhua vain omista vanhemmistani, mutta sanoisin näin: kyllä, he olivat kasvaneet kovissa oloissa, pienillä maatiloilla, joilla oli pakko lapsesta asti tehdä töitä, jotta leipä suussa maistui edes joskus. He siis olivat kasvaneet pakolla ahkeruuteen.

Sieltä sitten aikanaan perustivat perheen ja muuttivat normaaliin 1970-luvun omakotitaloon, jossa pakollisia töitä ei ollut samoin kuin ennen. Ja nyt seuraa se mielenkiintoinen kohta: ei anneta sen haitata lasten kasvatusta! Jos ei ole pakko pellolle lähteä, niin voikukkia riittää nypittäväksi, porkkanamaan voi kitkeä pari kertaa viikossa, saksilla ruohoa leikata pensaita ympäriltä, kyllä kuulkaa tekevälle töitä riittää!

Äitini inhosi kotitöitä ja keksikin todella varhaisessa vaiheessa, että hänellähän kaksi näppärää tyttölasta. 

Sanottiin, kun kuusivuotiaana valitin, että en ylety kunnolla tiskikaappiin nostamaan astioita, että kyllä se oli hänenkin aikanaan konsti keksittävä. Siinä sitten vaapuin märät tiskit käsissä keittiöjakkaralta toiselta.

Toisin sanoen: sieltä tölleistä tuotiin mukana se mentaliteetti, että kun minun oli pakko tehdä, niin teet sinäkin. 

Å

Lukeminen todellakin oli ärsytys, taas sitä ollaan nenä kirjassa. Toisaalta se oli kieltämättä "ystävättärille" kerskuttu ominaisuus, kun tuo meidän tyttö on niin kova lukemaan. Aivan, olisi pitänyt olla kova lukemaan, kun vaan ei olisi lukenut.

Kirjoitin jo aiemmin ketjuun mielivaltaisesta ja väkivaltaisesta isästäni.

Ja juuri näinhän se oli, kuten lainaamani kirjoittaja analysoi.

Isäni kuten jo ketjussa kerroin, kasvoi Lapissa ihan tosi korvessa pientilalla. Ymmärtäkseni elämä on ollut oikeasti raakaa ja kurjaa. Oma isänsä oli vielä sotaveteraani, joka ei kokemuksistaan toipunut, vaan lääkitsi pahan olonsa juomisella ja pahoinpitelemällä vaimoaan ja lapsiaan.

Ja kaikki tämä siirrettiin sitten suoraan siihen 70,-ja 80-luvun tiilitaloon tehdaskaupungissa. Isäni ei sopeutunut kaupunkiin eikä tehdastyöhön, eikä omannut kykyjä tai taitoja muuttaa elämänsä suuntaa.

Eli elin lapsuuteni ja nuoruuteni turhissa risusavotoissa ja perunamaalla ja marjastusurakoissa nyrkkiä ja haukkumista peläten. Tavallaan elimme koko perhe vielä siellä Lapin korvessa ja pientilalla, vaikka fyysisesti olimme kaupungissa ja tiilitalossa pienellä tontinpläntillä.

Ja kyllä minäkin olen vaappunut ihan pienestä asti keittiöjakkaroilla tiskaamassa ja lukeminen oli ihan s-tanasta itsestään.

Aikahypyltä tämä suorastaan vaikuttaa, yhdessä sukupolvessa kehitysmaaoloista nykyajan kaupunkielämään.

Silti se ei oikeuta ja selitä pois kaltoinkohtelua ja väkivaltaa.

Raskaan taakan kaikki tuo on jättänyt minulle ja sisaruksilleni kannettavaksi. Mutta omat lapseni eivät enää elä siellä Lapin korvessa.

Alatteko auttamaan näitä vahuksia parin vuoden sisään (oletan että ikä näillä 65-78v suunnilleen ja kohta alkaa avuntarve).

Voin kertoa että niillä on jo mielessä viidensadan työn lista, ja vanhuudenapuin vedoten oletetaan että aikuiset lapset hyppää orjina koko ajan ja ne samat voikukan kitkennät ja kasvimaat kuuluu pakettiin!

Kamalaa miten vanhemmat ei ymmärrä että voivat toimillaan pahimmillaan sairastuttaa lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te suurten ikäluokkien ( vuonna 45 - 50) syntyneet lapset, jotka kenties olette 40 - 55 vuotiaita unohtakaa menneet. Takaisin ette lapsuuttanne saa. Ihmettelen kun olette niin katkeria heille, joilla on ollut normaali lapsuus. Moni kieltää jopa, että kenelläkään tai vain harvalla olisi ollut täyspäiset vanhemmat.

Iloitkaa uudesta sukupolvesta. Ei ole työvelvoitteita ja nukkua saavat vapaapäivänä vaikka koko päivän. Saavat lukea ja opiskella ilman häpeää ja saavat rohkaisua ja kannustusta vanhemmiltaan. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus.

Olet siis sitä mieltä, että näistä ei saa kertoa edes täällä nimettömänä. Miksi asia häiritsee sinua? Mitäpä jos vain poistuisit ketjusta?

Hyvä, että mäistä puhutaan. Saa vertaistukea!

Saiko teille muille tulla kaverit leikkimään tai kylään?

Meille ei.

Vierailija kirjoitti:

Alatteko auttamaan näitä vahuksia parin vuoden sisään (oletan että ikä näillä 65-78v suunnilleen ja kohta alkaa avuntarve).

Voin kertoa että niillä on jo mielessä viidensadan työn lista, ja vanhuudenapuin vedoten oletetaan että aikuiset lapset hyppää orjina koko ajan ja ne samat voikukan kitkennät ja kasvimaat kuuluu pakettiin!

Suurten ikäluokkien perusominaisuus on itsekkyys ja röyhkeys. Oma isäni on röyhkeyden ruumiillistuma - ensin orjuutti ja rääkkäsi lapsiaan, hakkasi ja kohteli julmasti, pilasi lapsuuden ja nuoruuden ja osin aikuisuuden. Ja kaiken tuon jälkeen, nyt hän ODOTTAA ja VAATII että lapset sitten hoitavat hänet ja hänhän ei laitokseen suostu. Tietenkin omakotitalossa asuen, ajatuksena siis että aikuiset lapset hyppää kitkemässä kasvimaat ja siivoamiset ja luuttuamiset... eli se IHAN SAMA nonstop tauoton työleiri kuin lapsuudessa.

Ja tämä ei ole vitsi. On niin uskomattoman röyhkeä että oikeasti luulee että noin tulee käymään ja hän saa taas isäntänä komennella ja hyppyyttää ja käskyttää.

Vierailija kirjoitti:

Saiko teille muille tulla kaverit leikkimään tai kylään?

Meille ei.

Ei saanut, se häiritsi työntekoa!

Meillä ei niinkään pakotettu tekemään mitään, mutta mökillä piti aina olla koko päivä ulkona. Siis ihan koko päivä. Vaikka sitten vaan istua mökin rappusilla, kunhan ei olla sisällä. Pidin palapeleistä, mutta niitä ei tietenkään saanut tehdä kun nyt ollaan mökillä ja ulkoillaan.

Nyt aikuisena jos menen mökille niin olen kyllä välillä sisällä vaikka olisi kuinka kaunis ilma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Miksi jotkut vanhemmat käyttäytyvät tällä tavalla? Miten näin toimineet vanhemmat perustelivat nähdäksenne tehottomien/lähes hyödyttömien askareiden tärkeyttä, ja uskotteko esitetyn perustelun olleen toiminnan oikea motiivi?

No eivät he perustele mitään. Koska kaikki nuo asiat joista haluat puhua eivät heidän mielestään edes tapahtuneet. Itse muistat väärin.  Ovat olleet ihan parhaita ja uhrautuvia vanhempia, tehneet niiiiiin paljon töitä että lapsilla olisi parempi. Ja tämä on sitten kiitos siitä, aletaan syyttää ihan olemattomista asioista ja selkäsaunoista joita vanhemmat eivät muista koskaan antaneensa, ei edes tukkapöllyä. Kyllä on lapset kiittämättömiä.

Turha noiden kanssa on asioita esille ottaa koska pesevät itsensä lumivalkoisiksi ja pistävät sitten  marttyyrivaihteen silmään. Pitää vain välimatkaa sen verran kuin voi ja nielee kärsimyksensä ja kohtelee omia lapsiaan reilummin.

Tuo noiden itsepetos on uskomatonta. Munkin vanhemmat kiistää kaiken. Jos muitaman kerran jostain yritin alkaa kysymään, esim väkivaltatilanteista, alkoivat heti huutaa päälle ”EI EI EI ei sellaista koskaan tapahtunut!”

Kiistävät kaiken, sen että isä hakkasi meitä ja äitiä. Se äitikin kiistää ja kieltää kaiken itseensä kohdistuneen väkivallan ja väittää että me muistamme väärin, keksimme vääriä muistoja tai tahallamme kiusaamme vanhoja vanhempia.

Ihan turha puhua mistään. Ihan kaikki kiistetään. Täysin kirkkain silmin valehdellaan että teillä oli niiiiin hyvä lapsuus ja me oltiin niiiiin hyviä vanhempia!

V*ttu mitä paskaa. Mutta mitäpä teet, nuo elää jossain lal-lal-laa satumaailmassa missä ovat itse sepittäneet oman totuutensa.

Juu - ei kannata kysyä mitään mistään vanhasta.

Koska kaikki oli niin hyvin! Äitini selostaa kuinka kaikki oli niin hyvin meillä lapsena.

Ei muistu mieleen äidille kun isä hakkasi meitä lapsia (osin äidin yllytyksestä), eikä äidin nälviminen ja haukkuminen.

Vanhempaa siskoa haukuttiin illasta aamuun. Olin todella pieni kun haukkuivat siskoni kävelytyylin! Kaikki oli väärin. Tavaroiden heittely yms.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää heitä jotka olivat/ovat olleet sotaaikana lapsia.🤔

Olen sitä mieltä, että mitä enemmän teet lapsena nuorena töitä sitä paremmin pääset työpaikkoihin. Työn tekoon ihminen on tarkoitettukin.

Luitko tämän ketjun kommentteja, joissa ihmiset kertoivat burnoutistaan jo kolmekymppisenä? 

Lepo on tärkeää keholle ja mielelle. Jos ei koskaan lepää, se kostautuu ennen pitkää. 

Sota-aikana ei tätä asiaa vielä ymmärretty. Se ei tarkoita, että elämä oli sota-aikana jotenkin ihanteellista, ja että sitä työmoraalia pitäisi jatkaa maailman tappiin asti.

Toivottavasti annat omien lastesi levätä edes joskus.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan tuolla tavoin, mutta lukemista pidettiin meilläkin "hömpötyksenä" Sitä piti hävetä ja lukea salaa. Kun sain kirjastokortin ja äiti löysi sen, sain tukkapöllyä ja kotiarestia, etten menisi kirjastoon. Myös polkupyöräni takavarikoitiin sillä kirjastoon oli 8km matkaa ja se olisi ollut lapselle melko työlästä kävellä edestakaisin. Ihan järjetöntä touhua. Emmekä edes kuuluneet mihinkään ääripään uskontolahkoihin.

Kyllä meille on tullut ongelma lapsen lukemisesta. Lukee rakkaushöpöromaaneja, eikä tekisi mitään muuta. Perustelee asiaa sillä että lukeminen on paras harrastus mitä voi olla. Kyllä varmaan silloin jos meinaa suuntautua alalle, tai lukee jotain järkevää. Ihan sama kuin lapsi joka katsoisi koko ajan vain tv:tä. 

Opettajat ovat haltioissaan, ja mummot ja papat, ja suunnilleen kaikki, mutta lapsi lukee kioskikirjallisuutta,e ja kaikki muu jää tekemättä ellei pakota opettamaan lukemista. Olisihan se meistä muistkain mukava vain tehdä niitä omia lempiharrasteita, ja jättää kaikki tekeminen muille perustellen omalla ylivoimaisesti parhaalla mahdollisella harrastuksella. Mietihän että pitkin öitä luetaan aah, samuli se on niin ihana, rakastan häntä iäti- kirjallisuutta, ja aamulla vetelehdittäisiin puoleen päivään samalaisten tarinoiden kanssa samalla kun muut perheenjäsenet tekevät kaiken.

Kyllä on olemassa lukemista ja lukemista, ja hömppä vertautuu suoraan johonkin tv-sarjamaratoniin.

Vierailija kirjoitti:

Sairasta armeijameininkiä. Luppoaika leputtaa kehoa ja mieltä ja edistää luovuutta. Haaveilu ja kiireettömyys on tärkeää kaiken työn ja touhun vastapainoksi.

Haaveilu ja kiireettömyys, ns. ei minkään tekeminen kyllä, mutta ei löhöäminen tabletin/somepuhelimen/tv:n äärellä tuntitolkulla. En usko että monikaan pistää pahakseen jos lapsi on väsynyt, ja kaipaa lepoa, mutta se että valehdellaan ettei "jakseta" jotta saataisiin vetelehtiä kun muut tekevät kaiken työn on väärin, ja lapsen pitää se oppia ymmärtämään.

Karmeaa luettavaa koko ketju. Onneksi meillä ei ollut tällaista, ehkä mummolaa lukuun ottamatta. Se oli entinen maatila, pellot vuokralla ja eläimet laitettu pois, joten ulkotöitä ei ollut ja serkkupojat saivat lorvia. Tytöille sen sijaan kotitöitä riitti. Olin 16-vuotias kun sanoin että enää en sitten mummolaan työleirille lähde, sitä aikaisempina vuosina olin joka kesä kuukauden siellä kun vanhemmat olivat töissä ainakin noin 10-vuotiaasta alkaen. Seuraavana kesänä pääsin kesätöihin.

Ihan oikeasti ihmettelen, miten useampi ei ole pistänyt välejä täysin poikki tuollaisiin vanhempiin. Hyvä on kotityöt opettaa, meidän viidesluokkalainen poika joskus jopa siivoaa huoneensa oma-aloitteisesti, mutta ei kodin pitäisi olla työleiri lapsillekaan.

Pienempänä aina sai olla varpaillaan isän alistamana ja raivokohtausten takia,jolloin tavarat lenteli pitkin huushollia. Aamulla piti herätä viimeistään klo 8.00,ei tultu repimään ylös sängystä,mutta huokailtiin ja murjotettiin et taasko koko päivän sitä ollaan nukuttu( esim jos heräsi viikonloppuna klo 9-11 välillä), isä oli sellainen että käytti psyykkistä ja psykologista väkivaltaa siivoukseen ja ruoan laittoon liittyen: ensin raivos että kun paskaista aina meillä,sittenkun siivosi yms ,niin sit raivottiin että missä on se ja se tavara....

Ruoka piti olla tietynlaista,joskus raivos ja pärräs jos ruoka oli tietyn tyyppistä tai tietyn makuista ja meni muka "kylille syömään", äiti passas ruoat nenän eteen ja jos ruoka oli kuumaa eikä lasissa ollut juotavaa heti sekunnin sisällä,niin tahalleen söi sitä kuumaa ruokaa ja poltti suunsa josta sai valtavan raivokohtauksen ja haukkui, kiroili ja pärräs ympäriinsä.

Oli ja on edelleen sovinistinen naisten alistaja, meidän tyttöjen piti siivota,laittaa ruokaa ja tehdä muutakin ulkotöitä,vaikka se hoiti suurimman osan,poikien ei tarttenut tehdä mitään kotitöitä ,ei edes omia jälkiä siivoilla ja itsekin sotki jatkuvasti.

Aina meidän isä ei osannut hetkeäkään olla paikallaan vaan aina piti jotakin tehdä, muuten oli "laiska,saamaton", puuhommat ne ykkös asiat , aina puut sitä ja puut tätä, ei merkitse mikään niin paljon kuin ne saamarin puut. Ikinä ei kiitosta mistään,leivoin usein kotona ollessa tai tein ruokaa ja siivosin,aina löytää negatiivista sanottavaa kaikesta asioista,hän on ainoa joka tietää asioista ja kaikki muut on suurin piirtein nollia häneen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Karmeaa luettavaa koko ketju. Onneksi meillä ei ollut tällaista, ehkä mummolaa lukuun ottamatta. Se oli entinen maatila, pellot vuokralla ja eläimet laitettu pois, joten ulkotöitä ei ollut ja serkkupojat saivat lorvia. Tytöille sen sijaan kotitöitä riitti. Olin 16-vuotias kun sanoin että enää en sitten mummolaan työleirille lähde, sitä aikaisempina vuosina olin joka kesä kuukauden siellä kun vanhemmat olivat töissä ainakin noin 10-vuotiaasta alkaen. Seuraavana kesänä pääsin kesätöihin.

Ihan oikeasti ihmettelen, miten useampi ei ole pistänyt välejä täysin poikki tuollaisiin vanhempiin. Hyvä on kotityöt opettaa, meidän viidesluokkalainen poika joskus jopa siivoaa huoneensa oma-aloitteisesti, mutta ei kodin pitäisi olla työleiri lapsillekaan.

Tämä oli myös ihmeellinen ajatusmalli että poikia palvellaan ja kohdellaan kuin kuninkaita, eikä pojilta vaadita mitään juurikaan, ”pitäähän pojan saada levätä”!

Samalla sitten tyttöjä orjuutetaan hyvä ettei 24/7 ja tarkkaan vahditaan ettei tytöllä ole sekukuntiakaan luppoaikaa tai lepoa, sitten keksimällä keksitään että imuroi vielä uudestaan!

Olen itsekin ihmetellyt, miksi lukemista pidettiin niin paheksuttavana asiana. Nykyisin vanhemmat lähes itkisivät, jos lapsi lukee paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan tuolla tavoin, mutta lukemista pidettiin meilläkin "hömpötyksenä" Sitä piti hävetä ja lukea salaa. Kun sain kirjastokortin ja äiti löysi sen, sain tukkapöllyä ja kotiarestia, etten menisi kirjastoon. Myös polkupyöräni takavarikoitiin sillä kirjastoon oli 8km matkaa ja se olisi ollut lapselle melko työlästä kävellä edestakaisin. Ihan järjetöntä touhua. Emmekä edes kuuluneet mihinkään ääripään uskontolahkoihin.

Kyllä meille on tullut ongelma lapsen lukemisesta. Lukee rakkaushöpöromaaneja, eikä tekisi mitään muuta. Perustelee asiaa sillä että lukeminen on paras harrastus mitä voi olla. Kyllä varmaan silloin jos meinaa suuntautua alalle, tai lukee jotain järkevää. Ihan sama kuin lapsi joka katsoisi koko ajan vain tv:tä. 

Opettajat ovat haltioissaan, ja mummot ja papat, ja suunnilleen kaikki, mutta lapsi lukee kioskikirjallisuutta,e ja kaikki muu jää tekemättä ellei pakota opettamaan lukemista. Olisihan se meistä muistkain mukava vain tehdä niitä omia lempiharrasteita, ja jättää kaikki tekeminen muille perustellen omalla ylivoimaisesti parhaalla mahdollisella harrastuksella. Mietihän että pitkin öitä luetaan aah, samuli se on niin ihana, rakastan häntä iäti- kirjallisuutta, ja aamulla vetelehdittäisiin puoleen päivään samalaisten tarinoiden kanssa samalla kun muut perheenjäsenet tekevät kaiken.

Kyllä on olemassa lukemista ja lukemista, ja hömppä vertautuu suoraan johonkin tv-sarjamaratoniin.

Et ole juma***ta tosissasi!

Tiesitkö miten vähän nuoret nykyään lukee?? Mä olisin tosi onnellinen jos oma nuoreni luopuisi hetkeksi siitä puhelimestaan ja lukisi, vaikka hömppää! Lukeminen kehittää aivoja; kielellisiä kykyjä, vähentää stressiä, kehittää pitkäjänteisyyttä ja antaa valmiuksia opiskeluun. 

Älä nyt hyvä ihminen kiellä lastasi lukemasta.

Minua kiellettiin lukemasta ja menemästä kirjastoon. Olisi pitänyt tehdä kotitöitä ja vaikka mieluummin käsitöitä. Piti laittaa välit tauolle, kun lähdin opiskelemaan. Senkin jälkeen tosi säännellysti.

Unirytmi on kyllä perinnöllinen ja synnynnäinen ominaisuus. Sitä ei voi harjoittelulla oikein muuksi muuttaa.