Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kaikki ”orjuutetut” eläneet maalla? Kun on puhe risusavotoista yms, niin oletan että olette..

Kaupungissa oli niin vähän tehtävää, oman huoneen siivous, viikkosiivous, koiran lenkitys, helppoa oli N49.

Kaupungissa. Ja kyllä työtä piisasi. Imurointi, siivous, tiskaus, pyykinpesu, joka päivä ruoka piti laittaa viideksi, silitys, hyllyjen siivous ja järjestely, nurmikon leikkuu, halkojen hakkuu, takkapuiden ksnyo, takan lämmitys, saunan lämmitys, kasvimaan kitkentä, pensasaidan leikkuu, renkaiden vaihto (kyllä, minä tyttölapsi tein sen jostain 13v iästä eteenpäin).

Kivasti kaikki naisten JA miesten työt oli mulla. En ehtinyt leikkiä, en ehtinyt tavata kavereita, lopulta se johti siihen että olin yksin.

Mikäs kaupunki tämä on missä on kasvimaat ja takkapuut?

Ison kaupungin omakotitaloalue. Oletko koskaan huomannut että sinunkin kaupungissasi on omakotitaloja? Taidat olla tyypillinen pumpulilapsi, helpon elämän saanut.

Kyllä olen saanut helpon elämän. Ison kaupungin vuokrakolmiossa asuttu. Meidän lähellä ei ollut yhtään niin isoa omakotitaloa että pihaan olisi mahtunut kasvimaa. Niitä oli jossain Espoossa korkeintaan. Eli varmaan sen pumpulilapsuuden. En häpeä, olen ihan aikuisena oppinut töitä tekemään.

Toivottavasti te rääkätyt saatte apua. Ja toivon että että pistä perinnettä eteenpäin omille lapsillenne.

Vanhukset saa palvelutaloon, hoitokotiin tai vanhainkotiin asumaan. Kyllä kunta hoitaa. Aikuisilla lapsilla ei ole mitään lakisääteistä velvollisuutta hoitaa omia vanhempiaan, muita sukulaisiaan tai appivanhempiaan Suomessa.

Tarvittaessa kotikuntaan voi tehdä myös huoli-ilmoituksen kotona pärjäämättömästä vanhuksesta. Jos epäilette vanhuksen taloudellista hyväksikäyttöä, niin huoli-ilmoituksen voi tehdä myös siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tein kahden muun siskojeni kanssa päätöksen et välit poikki isäämme,elämäni paras päätös! Ei enää raivosmista,ei uhkailua,ei tiuskimista,ärhentylyä,kiroilua,huutokarjumista,eikä varpaillaan oloa!

No näin se toki on, mutta miten meinaatte hoitaa isänne vanhuuden?

Meillä tuo ei onnistunut sillä sisaruksista yksi ei katkaissutkaan välejä vaan jäi isämme vaikutuspiiriin. Ja isä alkoi k0stoksi suosimaan tätä yhtä, hänelle on nyt perintö testamentattu ja meidät jätetty ulos perinnöstä. Mitäön lakiosaa tuskin jää, rahaa siiretään käteisenä suosikin taskuun koko ajan.

Teillä oli hyvä kun pysyitte yhtenä rintamana. Heti jos yksi lipeää, suunnitelma hajoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kaikki ”orjuutetut” eläneet maalla? Kun on puhe risusavotoista yms, niin oletan että olette..

Kaupungissa oli niin vähän tehtävää, oman huoneen siivous, viikkosiivous, koiran lenkitys, helppoa oli N49.

Kaupungissa. Ja kyllä työtä piisasi. Imurointi, siivous, tiskaus, pyykinpesu, joka päivä ruoka piti laittaa viideksi, silitys, hyllyjen siivous ja järjestely, nurmikon leikkuu, halkojen hakkuu, takkapuiden ksnyo, takan lämmitys, saunan lämmitys, kasvimaan kitkentä, pensasaidan leikkuu, renkaiden vaihto (kyllä, minä tyttölapsi tein sen jostain 13v iästä eteenpäin).

Kivasti kaikki naisten JA miesten työt oli mulla. En ehtinyt leikkiä, en ehtinyt tavata kavereita, lopulta se johti siihen että olin yksin.

Mikäs kaupunki tämä on missä on kasvimaat ja takkapuut?

Helvetti nyt taas, joka omakotitalossa on pihatyöt ja takat ja saunat. Kerrostalotyperys.

Vain todella luksus omakotitaloissa on meillä päin kasvimaat ja takat. Tontit on pienet ja takat on saneerattu pois kun ei ole suvun maita mistä saisi takkapuut.

Ai jaa. Kyllä täällä asumassani pikkukaupungissa varmasti joka omakotitalossa on takka ja piha-alue, vaikka ei olisikaan luksustalo :) Et taida olla paljoakaan nähnyt kotimaata tai ihmisten asumismuotoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kaikki ”orjuutetut” eläneet maalla? Kun on puhe risusavotoista yms, niin oletan että olette..

Kaupungissa oli niin vähän tehtävää, oman huoneen siivous, viikkosiivous, koiran lenkitys, helppoa oli N49.

Kaupungissa. Ja kyllä työtä piisasi. Imurointi, siivous, tiskaus, pyykinpesu, joka päivä ruoka piti laittaa viideksi, silitys, hyllyjen siivous ja järjestely, nurmikon leikkuu, halkojen hakkuu, takkapuiden ksnyo, takan lämmitys, saunan lämmitys, kasvimaan kitkentä, pensasaidan leikkuu, renkaiden vaihto (kyllä, minä tyttölapsi tein sen jostain 13v iästä eteenpäin).

Kivasti kaikki naisten JA miesten työt oli mulla. En ehtinyt leikkiä, en ehtinyt tavata kavereita, lopulta se johti siihen että olin yksin.

Mikäs kaupunki tämä on missä on kasvimaat ja takkapuut?

Helvetti nyt taas, joka omakotitalossa on pihatyöt ja takat ja saunat. Kerrostalotyperys.

Vain todella luksus omakotitaloissa on meillä päin kasvimaat ja takat. Tontit on pienet ja takat on saneerattu pois kun ei ole suvun maita mistä saisi takkapuut.

Missä ihmeen kaupungissa olet asunut, kun vielä 2000-luvulla tontin koot ovat olleet yli 1000m2 ja takat/uunit ovat aina kuuluneet okt. Ja takkapuut harvoin tulevat suvun metsistä, vaan ne on ostettu puunmyyjiltä ja usein halkoina. . Et ole sitten kuullut öljykriisistä. Takoista ja uunista luovuttiin joskus 90-luvulla, mutta nyt ne taas on tullut uudelleen.

Ja sen lisäksi, jokaisessa kaupungista, myös Helsingistä, perheet voivat vuokrata kasvimaita, jossa voi viljellä kotikäyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kaikki ”orjuutetut” eläneet maalla? Kun on puhe risusavotoista yms, niin oletan että olette..

Kaupungissa oli niin vähän tehtävää, oman huoneen siivous, viikkosiivous, koiran lenkitys, helppoa oli N49.

Kaupungissa. Ja kyllä työtä piisasi. Imurointi, siivous, tiskaus, pyykinpesu, joka päivä ruoka piti laittaa viideksi, silitys, hyllyjen siivous ja järjestely, nurmikon leikkuu, halkojen hakkuu, takkapuiden ksnyo, takan lämmitys, saunan lämmitys, kasvimaan kitkentä, pensasaidan leikkuu, renkaiden vaihto (kyllä, minä tyttölapsi tein sen jostain 13v iästä eteenpäin).

Kivasti kaikki naisten JA miesten työt oli mulla. En ehtinyt leikkiä, en ehtinyt tavata kavereita, lopulta se johti siihen että olin yksin.

Mikäs kaupunki tämä on missä on kasvimaat ja takkapuut?

Ison kaupungin omakotitaloalue. Oletko koskaan huomannut että sinunkin kaupungissasi on omakotitaloja? Taidat olla tyypillinen pumpulilapsi, helpon elämän saanut.

Kyllä olen saanut helpon elämän. Ison kaupungin vuokrakolmiossa asuttu. Meidän lähellä ei ollut yhtään niin isoa omakotitaloa että pihaan olisi mahtunut kasvimaa. Niitä oli jossain Espoossa korkeintaan. Eli varmaan sen pumpulilapsuuden. En häpeä, olen ihan aikuisena oppinut töitä tekemään.

Toivottavasti te rääkätyt saatte apua. Ja toivon että että pistä perinnettä eteenpäin omille lapsillenne.

Kuulostaa uskomattomalta, ettei okt ollut kasvimaita, kun pk-seudulta oli runsaasti myös rintamamiestaloja, jossa tontit 2000-3000m2, jossa runsaasti kasvimaata ja puutarhaa hyötykäyttöön.

Sen lisäksi myös pk-seudulla runsaasti siirtolapuutarhoja ja kaupungit kasvimaat, joita vuokrattiin perheille. Tälläkin hetkellä tuhansia ja ovat olleet koko Suomen historian ajan.

Siirtolapuutarhoja ja vuokrattavia kasvimaita on ollut Suomen historiasta alkuajoilta lähtien ja on edelleen jokaisessa Suomen kaupungissa ja monissa kunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ajatelleet, mitä helvettiä elämänne tulee olemaan kun nuo vanhemmat muuttuvat vanhukseksi ja VAATIVAT (huom vaativat, eivät siis pyydä) teitä auttamaan heitä kaikessa? Alkaa tulla käskyttämistä katon putsauksesta, aitan maalaamisesta, lumien kolaamisesta, ikkunan pesusta ja pointtina se että _koko ajan_ pitäisi olla hyysäämässä ja tekemässä.

Eli lapsuuden komentelu ja orjaleiri ja käskytyshelvetti palaa taas!

Kyllä, juuri näin. Äitini asuu väkisin yli 90-vuotiaana omakotitalossa. Mitään ei tietenkään itse kykene tekemään, mutta puutarhan pikkutarkka taso on säilytettävä. Jatkuvasti pitää perustaa uusia kukkapenkkejä, istuttaa lisää marjapensaita, laajentaa mansikkamaata. Me sitten siskosten kanssa juostaan siellä omien talojemme ja perheidemme hoidon lomassa, välimatkaakin on paljon. Ja ihan kaikki pitää tehdä tarkasti niin kuin määrätään. Kuoppaakaan emme osaa oikein kaivaa. Kaikesta on hirveä stressi. Kaikki pitää tehdä heti, vaikka emme aina tietenkään juuri sillä sekunnilla paikalle ehdi.

Jos päivän päätteeksi istumme hetkeksi alas, alkaa hirveä kiukuttelu ja mielenosoittaminen. Kun työt on tehty, pitää mennä nukkumaan eikä jäädä pihalle istumaan.

Sisälläkin on paras kävellä jatkuvasti touhukkaana, nojatuolissa ei istuskella.

Syksyllä tietysti marjasadon kerääminen ja säilöminen. Koko sato jää hänelle, me emme saa viedä mitään. Jos on hyvä mustikkavuosi, pitää vielä muutama ämpärillinen käydä hänelle mustikoita keräämässä. Ja myös puolukat, lakat ja karpalot.

Aivan älytöntä suostua tuollaiseen. Peilistä löytyy syyllinen.

On älytöntä suostua, kyllä se mummo oppii olemaan vaatimatta kun ei vaan tehdä ja sanotaan ettei ehdi ja jaksa. Meidänkin olisi pitänyt aina mennä vanhaa äitiä auttamaan joka asiassa joka päivä mutta kun ei menty niin loppui se vaatiminen pikkuhiljaa. Huomion keskipisteenä oleminen olisi niin mukavaa ettei siitä osaa luopua kuin pakosta.

En mielelläni muistele lapsuuttani, tulee niin paha mieli. Nytkin tuli, kun asiaa ajattelin :([/quote]

Ymmärrän :( meillä ei ollut sentään ihan noin hirveää, mutta saman tyylistä. Olen miettinyt niitä asioita paljon ja yrittänyt ymmärtää miksi äiti esim suuttui kun minulla alkoi kuukautiset ja yritti häpäistä niistä, nainenhan hän on itsekkin?? En ymmärrä.[/quote]

Minun äitini haukkui minut huoraksi 13 vuotiaana. Sitä ei voi kanssa mitenkään käsittää. Hän on itseään täynnä oleva narsisti. Hänen tapansa elää on ainoa oikea ja hän tulee kuolemansa jälkeen opettamaan ihmisiä, kuinka pitää elää.

Meiltäkin puuttui lapsilta/teineiltä aina yksityisyys. Minun ja siskon huoneessa ei edes ollut ovea. Kirjoitin päiväkirjaani 14-vuotiaana kuinka halasin ensimmäistä kertaa ihastustani. Tuolloin tajusin, että äiti oli lukenut jo vuosia päiväkirjaani. Kun tulin yhtenä päivänä koulusta, äiti karjui ja syytti minua h u oraamisesta. Arvatkaa vaan, kirjoitinko päiväkirjaa enää.

No, tästäkin äiti raivostui, kun "salaan asioita" Sitten aloin keksiä päiväkirjaan tekaistuja juttuja joita olin muka tehnyt. "Rakas päiväkirja, tänään kävin lenkillä, tein läksyt ja pelasin Sannan kanssa monopolia" Oikein rentouttava lapsuus ja nuoruus.

Vierailija kirjoitti:

Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.

Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.

Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.

Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.

Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.

Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.

Mahdollisesti olet keskustellut avoimesti minun -46 syntyneen äitini kanssa, joka on ns aivan ihana ja sydämellinen ihminen. Kaikkensa omien lasten eteen tehnyt. Totuus on kuitenkin täysin toinen kuin tuo fasaadi. Hän on umpiväkivaltainen, kontroilloiva manipuloija. Menee kuitenkin aina täydestä hänen esityksensä.

Kyllä uskon, että ikäluokassasi on oikeastitervepäisiäkin ihmisiä, mutta moni osaa näytellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.

Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.

Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.

Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.

Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.

Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.

Mahdollisesti olet keskustellut avoimesti minun -46 syntyneen äitini kanssa, joka on ns aivan ihana ja sydämellinen ihminen. Kaikkensa omien lasten eteen tehnyt. Totuus on kuitenkin täysin toinen kuin tuo fasaadi. Hän on umpiväkivaltainen, kontroilloiva manipuloija. Menee kuitenkin aina täydestä hänen esityksensä.

Kyllä uskon, että ikäluokassasi on oikeastitervepäisiäkin ihmisiä, mutta moni osaa näytellä.

Tämä. Näytellä nämä hirviöt osaa, todellakin. Ona äitikin on muille mairea ja ystävällinen ja niin selostaa miten lapset on rakkaita ja miten lapsenlapset on kultamussuja joita hän niin hoitaa!

Totuus: on törkeä lasten kaktoinkohtelia, välinpitämätön (välit poikki) omia lapsian kohtaan, lapsenlapsiaan ei ole ikinä hoitanut, koska on nähnyt ne elämänsä aikana ehkä kerran pari, nekin sukujuhlissa.

Mutta MUILLE suu vaahdossa selittää miten hän on niin hyvä äiti ja niin hyvät välit lapsiin ja niin on lapset ja lapsenlapset elämässä tärkeintä!

Tuo narsisti ei välitä kuin itsestään.

Tästä niin pitäisi kirjoittaa ja puhu. MIKSI mikään taho ei uskalla? Ilmiö on ollut valtavirran kasvatustyyli. Eli järkyttävän yleistä tämä kaltoinkohtelu ja lapsilla ei mitään ihmisarvoa!

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen mielestä koko ajan kyselen ja vaadin jotain vaikka joutuu viemään roskat pari kertaa viikossa ja koneen tyhjentää nuristen... Mutta uskon kyllä että jollain teistä on ollut ihan hirveä meininki kotona. Itse sain kyllä enimmäkseen kotona olla ja tein vapaaehtoisesti ruokaa ainakin. Mutta aina välillä isä sai päähänpiston, että nyt on marjoja poimittava, tai tultava heti heittelemään halkoja. Ei ihan parasta metodi innostaa teini ikäisiä, että komentaa tulemaan äkkiä, ja työ on oikeasti joku millä ei ole mikään kiire.

Öööö... Heittelemään halkoja???

Olen syntynyt -80 ja oli ihan arkipäivää, että vapaapäivät eivät olleet vapaapäiviä.

Perjantaisin alkoi jo pakokauhu kun äitin auto tuli pihalle. Alkoi siivoaminen, mattojen tamppaaminen ja kauhea siivousruljanssi. Lauantaina se jatkui klo 7 niin, että äiti tule repimään ikkunan auki ja tuli imuroimaan huoneeseeni huutaen, että "nyt ylös ja petivaatteet ulos, että isä voi tampata ne! Sitten kysyt isältä mitä voit tehdä puutarhassa / alat kuorimaan perunoita, että saadaan ruoka valmiiksi!"

Edes kesälomalla ei saanut nukkua pitkään vaan äiti tuli klo 7.30 ennen töihin lähtöään kauhealla ryminällä huoneeseeni ja huusi, että "nyt herätys! ei koko päivää nukuta!" 

Kun internet yleistyi siinä lukioaikana niin yksi paras kaverini muuttui jenkkeihin. Kirjoittelin aina salaa yöllä tämän kaverin kanssa ja kun päivällä sitten vahingossa nukahdin vaikka sohvalle niin äiti tuli herättämään, että "ei päivällä nukuta! Mene leikkaamaan nurmikkoa, jos ei ole mitään tekemistä!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen mielestä koko ajan kyselen ja vaadin jotain vaikka joutuu viemään roskat pari kertaa viikossa ja koneen tyhjentää nuristen... Mutta uskon kyllä että jollain teistä on ollut ihan hirveä meininki kotona. Itse sain kyllä enimmäkseen kotona olla ja tein vapaaehtoisesti ruokaa ainakin. Mutta aina välillä isä sai päähänpiston, että nyt on marjoja poimittava, tai tultava heti heittelemään halkoja. Ei ihan parasta metodi innostaa teini ikäisiä, että komentaa tulemaan äkkiä, ja työ on oikeasti joku millä ei ole mikään kiire.

Öööö... Heittelemään halkoja???

Niin, ensin tehdään klapit ja sitten ne halot pitää heitellä sisälle, että kuivuvat. Et kai sinä niitä märkänä takkaan laita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille tässä ketjussa vastanneille; lukekaa ihmeessä palstan ketju ”70-luvulla syntyneiden äidit, oliko muilla samanlaista”.

Siinä on TUHANSIA vastauksia ja kirjotuksia tästä samasta aiheesta, ja ihan täysin tätä samaa asiaa.

Tämä on niin valtavan laaja ja iso ilmiö, että en voi kuin hämmästellä että miten tämä voidaan painaa villaisella? Miten voidaan lakaista maton alle? Ja KYLLÄ, nimenomaan suuret ikäluokat eli 40-50 luvuilla syntyneet on tämän julman vanhemmuden noudattajia. On niitä muissakin luokissa varmaan, mutta tuolla ikäluokalla se oli se valtavirta.

Nuo samat suuret ikäluokat on suomen rikkain väestönosa. Vaikutusvaltaisin myös (suurin äänestäjäryhmä). Kaikki pelkää niitä ja varoo niitä ja niiden mieltä ei uskalleta pahoittaa. Siksi tämä järkyttävän laaja, systemaattinen ja raju lasten kaltoinkohtelu ja väkivallalla ja nöyryyttämisellä kasvatus on vaiettu ja lakaistu maton alle.

Haluan että saisimme oikeutta. Meitä on satoja tuhansia.

Saamme sitä vasta sitten kun tuo ikäluokka on poistunut keskuudestamme. Tai siis oikeutta emme saa koskaan, mutta siinä vaiheessa voidaan ehkä tunnustaa että monella on ollut tuollainen lapsuus ja siitä voidaan jo julkisesti keskustella. Huomaathan ettei edes iltapäivälehti joka muuten hanakasti siteeraa Vauva-keskusteluja ole tarttunut tähän aiheeseen. Eivät uskalla.

Ei ongelma yleensä poistu mihinkään, vaan malli jatkuu sukupolvelta toiselle ja tuskin suuret ikäluokat ovat sen itse keksineet, vaan malli on tullut jo edellisiltä sukupolvilta ja jatkuu edelleen monessa kodissa. Monen suurten ikäluokkien oma lapsuuskin on ollut kauhea.

Ja kyllähän tälläkin palstalla monet nykyvanhemmat sallivat ruumiilisen kurituksen, kotitöiden teettämisen jne.

Alistava kasvatus ja huono vanhemmuus yms. poistuu vain, jos ihmisellä on ymmärrystä ja voimavaroja katkaista sukupolvien kierre ja kasvattaa lapsensa toisin, kuin edelliset sukupolvet. Ja se on helpompi sanottu, kuin tehty.

Ystäväni, yrittäjäperheen tytär kuten minäkin, joutui aina kesällä leikkaamaan nurmikkoa sellaisella ei-moottoroidulla leikkurilla. Sen lykkiminen oli raskasta vaikka ruoho ei heillä koskaan kovin pitkää ollutkaan. Jos ruoho oli leikattu, piti kitkeä voikukkia. Perheen isä erityisesti oli despootti ja vahti koko ajan että ensin tehdään työt ennen kuin vaikka sai lähteä kavereiden kanssa minnekään. Olin ihmeissäni kun minulla ei ollut mitään tuollaisia velvollisuuksia, mitkä enemmän vaikuttivat väkisin keksityiltä.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Miksi jotkut vanhemmat käyttäytyvät tällä tavalla? Miten näin toimineet vanhemmat perustelivat nähdäksenne tehottomien/lähes hyödyttömien askareiden tärkeyttä, ja uskotteko esitetyn perustelun olleen toiminnan oikea motiivi?

En usko.

Ainakin omien vanhempien kohdalla oikea motiivi oli lapsen kyykyttäminen, alistaminen ja ”paikan näyttäminen”, vanhemmat oikein toitottivat ääneen että ainoa oikea kasvatus on ottaa lapselta luulot pois! Eli siis lapsi pitää alistaa ja nujertaa ja viedä itsetunto. Näin tekivät sitten mun ja sisarukseni kohdalla. Yrittävät tätä lapsenlapsiinkin, onneksi siinä vaiheessa sain jostain rohkeutta viilentää välit. Nyt emme ole juuri tekemisissä, ei ole välirikko, mutta en vaan jaksa heitä. Vievät kaiken elämänvoiman ja elämänilon.

Tämähän tässä on varmaan joo taustalla. Omat vanhempanikin olivat sitä mieltä, että lasten täytyy pelätä vanhempiaan ja muitakin aikuisia. Muistan kuinka pelkäsin äitini veljeä, joka oli todella iso ja parrakas mies ja puhui vielä sellaisella möreällä äänellä. Aina kun olimme menossa jonnekin juhliin niin minulle sanottiin, että olet sitten kunnolla tai laitamme sinut X:n (äitin veli) syliin istumaan, se antaa sulle selkäsaunan.

Tai sanottiin, että kyllä sulle näytetään mitä pelko on kun jätetään sut autiolle metsätielle, jos et lopeta viheltelemästä takapenkillä.

Meillä sai onneksi viikonloppunakin nukkua pitkään ja arkenakin äiti kävi pari kertaa ovella patistelemassa ennen kuin piti nousta. Äiti oli lempeä vaikka kavereideni mielestä oli jyrkkä kun ei antanut kaivaa kuoppia nurmikolle. Konsolipelejä sai pelata ja luin paljon kirjoja ja leikin naapurin lasten kanssa. Läksyt tein ennen nukkumaan menoa ja veli aamulla ennen kouluun lähtöä kun vanhemmat eivät pahemmin valvoneet sitä. Ihan hyvin koulussa pärjättiin.

Ongelmana oli isän etäisyys. Hän oli koko ajan töissä ja kun oli kotona rakensi tai korjasi jotain. Tehtiin ulkona yhdessä asioita mutta isän kanssa ei koskaan puhuttu läheisesti. Isä ei myöskään koskaan tullut lohduttamaan vaan aina äiti. Nyt iskä on alkoholisti ja välttelee edelleen vaikeammista asioista puhumista ja kieltää ongelmansa..

Omille lapsilleni en toivoisi samanlaista isää.

Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.

Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!

Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!

Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa  ja lastenkasvatuksessa.

Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!

Vierailija kirjoitti:

Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.

Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.

Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.

Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.

Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.

Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.

Itse muistan omasta lapsuudesta sen, että vanhemmat riiteli ihan hirveän paljon. Vähän väliä isä piti viikkojen mykkäkoulua. Välillä riidellessä isä kävi väkivaltaiseksi, repi äitiä kädestä ja yritti heittää ovesta ulos. Isän hautajaisten muistotilaisuudessa äiti valehteli papille kirkkain silmin, että he eivät ikinä riidelleet yli 50 vuotta kestäneen avioliiton aikana. Minulla teki tiukkaa pitää pokka.

Itse haluaisin selvittää lapsuuden ja nuoruuden kaltoinkohtelut äitini kanssa, mutta hän joko kieltää muistavansa, vetää hirveät marttyyri-itkut tai vierittää syyn jonkun toisen niskoille. Äidin mielestä meillä oli hyvä lapsuus, koska hän ei käynyt kapakoissa.