Nepsylapsen vanhempi, tuliko lapsen diagnoosi muka puskista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että näitä diagnooseja saa kun jaksaa ahkerasti ravata lääkärien puheilla. Ja kyllähän lääkärit diagnosoi, koska kukapa ei omaa erikoistumisalaansa haluaisia päästä näyttää.

Pelottaa vaan miten tämä eriarvoistaa lapsia kun "diagnosoidut" saavat kaikenlaisia  helpotuksia opiskeluun ja valintakokeisiin. Olisi tärkeää selvittää mikä on kohtuullista ja mikä ei.

Haluan oikaista pari harhakäsitystä.

1. Usein ensin "ravataan ahkerasti" (aikoja on vaikea saada) perheneuvolassa ja lastenpsykiatrilla, jossa keskitytään tutkimaan perheen vuorovaikutusongelmia ja vanhempien laiminlyöntejä. Jos mitään merkittävää ei löydy, ja vanhemmat ovat jo yrittäneet ne keinot, mitä siellä on tarjolla, siirretään neuropsykologisiin tutkimuksiin TAI unohdetaan koko juttu.

Onko oikein, että selkeä tapaus saa diagnoosin vasta murrosiässä, vaikka siihen asti on "ahkerasti ravattu" lääkäreillä?

Onko oikein, että yleislahjakas, ei niin selkeä tapaus yrittää yhä yli 20-vuotiaana tutkimuksiin?

Onko oikein, että 40-50 vuotias saa diagnoosin aikuisen lapsensa siivellä, kun koko elämä on ollut selviytymistaistelua?

2. Miten helkkarissa sun mielestä eriarvoistaa se, että kaikki saa samanlaiset mahdollisuudet? Niistä helpotuksista tavallinen lapsi ei välttämättä edes hyötyisi. Ne helpotukset antaa mahdollisuuden näyttää taitonsa, jotka heillä on tai ei ole. Kukaan ei tee mitään esimerkiksi ADHD-oppilaan puolesta.

3. Tenteissä ja valintakokeissa mitataan miten asiat on opittu. Jos lapsesi ei osaa, ajatteletko, että häntä auttaisi esimerkiksi vastamelukuulokkeet, stressipallo tai kokeen suorittaminen vain valvojan läsnäollessa?

4. Yleislääkärit ja psykiatrit eivät tee nepsy-diagnooseja, eivätkä halua lähettää tutkimuksiin. He tekevät mieluummin masennus-ja ahdistusdiagnooseja, ja määräävät niihin lääkkeet. Kun lääkkeet eivät tehoa, kokeillaan uusia ssri-lääkkeitä. Kun tulee "sivuvaikutuksia" ja olo huononee, nuori valehtelee tai hyötyisi vielä vahvemmasta lääkityksestä.

Nepsy-diagnooseja tekee kyllä nimenomaan psykiatrit. Masennus ja ahdistus kuuluvat ihan kemiallisestikin esimerkiksi adhd fysiopatologiaan, ja niiden hoitaminen samanaikaisesti - ja mieluumminen ennen stimulanttilaakitysta on suositeltavaa.  Jos mukana kulkevaa ahdistus/masennusta ei hoideta, ei stimulanttilaakityskaan toimi valttamatta halutulla tavalla, tai sita pitaa ottaa enemman. Jos vaiva ei parane tai helpotu masennuslaakityksella, on tama jo yksi merkki kohti neuropsykiatrista häiriötä. 

Periaatteessa tekevät diagnoosin, mielellään eivät. Menisikin niin kuin pitää.

Ristiriita on mielestäni siinä, että pyritään hoitamaan ahdistus/masennusoireilua, eikä huomioida mahdollista neuropsykiatrista taustaa tai perinnöllisyyttä. Jos masennuksen/ahdistuksen hoitoon käytettävät lääkkeet kerta toisensa jälkeen eivät tehoa/tehoavat väärään suuntaan, silti on helppo todeta, että nepsytutkimuksia ei tarvita.

Psykiatrit vaihtuvat, ja kun yksi on todennut, mikä on linja, sitä ei helposti muuteta. Siihen saakka, kunnes joku ei ehtinyt lukea edes pääkohtia aiemmista, ja päätyy tekemään tutkimukset. (Yleensä ehditään katsoa se mitä on aiemmin diagnosoitu, ja tarjotaan niitä samoja lääkkeitä, mitkä eivät toimineet tai sopineet. "Kun mun mielestä se olis silti hyvä vaihtoehto, kokeillaanko uudestaan?)

ADHD- diganostiikassa vaikuttaa eniten se, onko yleislääkäri/neurologi/psykiatri perillä ilmiöstä. Hyvässä ohjeiden mukaisessa diagnostiikkakäytännössä samanaikainen ahdistus-ja masennus nimenomaan on adhd:tä tukeva havainto, ja ilman varsinaista "syytä" masentunut tai ahdistunut lapsi hyötyisi aina ahdh-seulasta. Nykyisin suositellaan, että ahdh-seulontaa tehtäisiin myös ihan kaikille päihderiippuvaisille, iästä huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut. Olin miettinyt asiaa jo omalla kohdallani vuosia ja lapsen kohdalla aavistelin jo 6kk kohdalla aistiherkkyyksiä, jotka sitten 3v osoittautuivat adhd:ksi. Toisaalta meillä on ns. high functional adhd eli olemme lahjakkaita monissa asioissa (liikunta, taideaineet, kielet, matematiikka, multitaskaaminen jne.). Suurimpia haasteita taas ovat siirtymätilanteet ja kuormittuminen, joka aiheuttaa väsymystä. Meillä myös isoin järkytys taisi olla omalle äidilleni.

En tiedä onko muilla näin, mutta itselle tieto oli helpotus. En koe tätä lainkaan ongelmaksi vaan jotenkin olen aivan tyytyväinen - nyt kun tiedän miksi olen sellainen kuin olen. Yllätyksenä tulee monille, että esimerkiksi töissä tai koulussa kova paine saa esimerkiksi minut loistamaan. Saan yleensä tosi hyvin työt tehtyä, kun tiedän että kohta on dl ja tekemistä joka sekunniksi. Puurran vaikka läpi yön ja aamulla olen valmis ja pirteä kuin peipponen. Adrenaliini on ystäväni ;)

Ei ole olemassa mitään high functional adhd:ta.

High funktion autism sitävastoin on olemassa oleva käsite.

Adhd ja autismi ovat täysin eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut. Olin miettinyt asiaa jo omalla kohdallani vuosia ja lapsen kohdalla aavistelin jo 6kk kohdalla aistiherkkyyksiä, jotka sitten 3v osoittautuivat adhd:ksi. Toisaalta meillä on ns. high functional adhd eli olemme lahjakkaita monissa asioissa (liikunta, taideaineet, kielet, matematiikka, multitaskaaminen jne.). Suurimpia haasteita taas ovat siirtymätilanteet ja kuormittuminen, joka aiheuttaa väsymystä. Meillä myös isoin järkytys taisi olla omalle äidilleni.

En tiedä onko muilla näin, mutta itselle tieto oli helpotus. En koe tätä lainkaan ongelmaksi vaan jotenkin olen aivan tyytyväinen - nyt kun tiedän miksi olen sellainen kuin olen. Yllätyksenä tulee monille, että esimerkiksi töissä tai koulussa kova paine saa esimerkiksi minut loistamaan. Saan yleensä tosi hyvin työt tehtyä, kun tiedän että kohta on dl ja tekemistä joka sekunniksi. Puurran vaikka läpi yön ja aamulla olen valmis ja pirteä kuin peipponen. Adrenaliini on ystäväni ;)

Ei ole olemassa mitään high functional adhd:ta.

High funktion autism sitävastoin on olemassa oleva käsite.

Adhd ja autismi ovat täysin eri asioita.

Kirjallisuus tuntee vastaavat neljä nimitystä "high potential" , "high IQ" ,  "high functional" ja "gifted" ADHD koska huippulahjakkailta löytyy normaaliväestöä enemmän ADHD:ta. He ovat adhd:n piirissä kaikkein alidiagnosoiduin ryhmä, sillä he pystyvät kompensoimaan aika hyvin ainakin ns. normaaliin elämään liittyviä tekijöitä, ja tulevat totaallisen blokatuksi esimerkiksi yleislääkäreiden vastaanotolla. "Ei tuolla voi olla AHDH, hän kirjoitti 6 Laudaturia". Heillä on useinmiten pysyvät työpaikat ja korkeakoulutus. ADHD voi silti rassata vaikkapa 3. avioliiton,  4. alanvaihdon, päihderiippuvuuden, taloudellisen riskikäyttäytymisen  tai jatkuvan masennuksen muodossa, eli hekin hyötyvät toki kuntoutuksesta ja oman patologian tuntemisesta. Aikuisena diagnosoiduilla  HF ADHD:lla on usein vaikea saada hyvää hoitoa, koska hoito ja kuntoutus eroaa monelta osin yleisimmästä ADHD-profiilista. Yleisimpien erotusdiagnoosien listalla on muun muassa bipolaarihäiriö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut. Olin miettinyt asiaa jo omalla kohdallani vuosia ja lapsen kohdalla aavistelin jo 6kk kohdalla aistiherkkyyksiä, jotka sitten 3v osoittautuivat adhd:ksi. Toisaalta meillä on ns. high functional adhd eli olemme lahjakkaita monissa asioissa (liikunta, taideaineet, kielet, matematiikka, multitaskaaminen jne.). Suurimpia haasteita taas ovat siirtymätilanteet ja kuormittuminen, joka aiheuttaa väsymystä. Meillä myös isoin järkytys taisi olla omalle äidilleni.

En tiedä onko muilla näin, mutta itselle tieto oli helpotus. En koe tätä lainkaan ongelmaksi vaan jotenkin olen aivan tyytyväinen - nyt kun tiedän miksi olen sellainen kuin olen. Yllätyksenä tulee monille, että esimerkiksi töissä tai koulussa kova paine saa esimerkiksi minut loistamaan. Saan yleensä tosi hyvin työt tehtyä, kun tiedän että kohta on dl ja tekemistä joka sekunniksi. Puurran vaikka läpi yön ja aamulla olen valmis ja pirteä kuin peipponen. Adrenaliini on ystäväni ;)

Ei ole olemassa mitään high functional adhd:ta.

High funktion autism sitävastoin on olemassa oleva käsite.

Adhd ja autismi ovat täysin eri asioita.

Kirjallisuus tuntee vastaavat neljä nimitystä "high potential" , "high IQ" ,  "high functional" ja "gifted" ADHD koska huippulahjakkailta löytyy normaaliväestöä enemmän ADHD:ta. He ovat adhd:n piirissä kaikkein alidiagnosoiduin ryhmä, sillä he pystyvät kompensoimaan aika hyvin ainakin ns. normaaliin elämään liittyviä tekijöitä, ja tulevat totaallisen blokatuksi esimerkiksi yleislääkäreiden vastaanotolla. "Ei tuolla voi olla AHDH, hän kirjoitti 6 Laudaturia". Heillä on useinmiten pysyvät työpaikat ja korkeakoulutus. ADHD voi silti rassata vaikkapa 3. avioliiton,  4. alanvaihdon, päihderiippuvuuden, taloudellisen riskikäyttäytymisen  tai jatkuvan masennuksen muodossa, eli hekin hyötyvät toki kuntoutuksesta ja oman patologian tuntemisesta. Aikuisena diagnosoiduilla  HF ADHD:lla on usein vaikea saada hyvää hoitoa, koska hoito ja kuntoutus eroaa monelta osin yleisimmästä ADHD-profiilista. Yleisimpien erotusdiagnoosien listalla on muun muassa bipolaarihäiriö. 

Englanninkielinen termi twice exceptional tarkoittaa käytännössä lahjakkaita ADHD sekä HF autisteja. (en tiedä kuuluuko muita ryhmiä tähän). Suomessa tämä ryhmä jää huomiotta,

Heillä on erityisiä vahvuuksia tai lahjakkuuksia ja erityisiä vaikeuksia. Moni heistä suorittaa koulun rimaa hipoen tai keskiverto arvosanoin, jos eivät saa mitään tukea. Useimmat eivät saa tukea, sillä vahvuudet peittävät vaikeudet (=> ei nähdä tarvetta tuelle). Samalla kuitenkin vaikeudet peittävät vahvuudet, eikä hän pääse hyödyntämään ja kehittämään vahvuuksiaan.

He voivat menestyä hyvin. Mutta ilman oikeanlaista tukea ja kuntoutusta törmäävät mitä ihmeellisempiin ongelmiin elämässään ja oman paikan löytäminen voi olla hyvinkin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä periytyvyyden korostaminen on joskus raivostuttavaa. Omalla lapsellani epäiltiin nepsyä ja kyllähän se koulupsykologi jaksoikin kymmenet kerrat kysyä minulta, että oletko itse huomannut itsessäsi vastaavia piirteitä. No en todellakaan ole. Olin luokkani paras kaikilla kouluasteilla ja hyvä keskittymiskyky on ollut kaiken sen mahdollistava tekijä. Koulupsykologin tehtäviin ei edes kuulu koko perheen tai suvun analysointi.

Poikkeuksellisen hyvä keskittymiskyky ja hyvä koulumenestys voivat olla myös "nepsyoireita". Moni kympin oppilas on nepsy.

Nepsytutkimuksissakin kysytään onko lapsella erityislahjakkuuksia. Joillakin erityislahjakkuuksia voi olla yleislahjakkuus, eli se että on hyvä kaikessa.

Toki toisessa päässä ovat oppimisvaikeudet, jopa kehitysvammaisuus. Kaikki eivät ole neroja eikä kaikilla ole erityislahjakkuuksia.

"Moni kympin oppilas on nepsy" Saisko tähänkin jonkun lähdeviitteen. Moni kympin oppilas ei todellakaan ole nepsy. Nepsyksi diagnosoidut kympin oppilaat tosin ovat monet erityislahjakkaita, joka on sitten riittänyt kompensoimaan puuttuvaa keskittymiskykyä.... 

Esimerkiksi autismikirjossa osalla on erityislahjakkuutena yleislahjakkuus. He ovat hyviä lähes kaikessa.

Keskittymiskyky heillä on merkittävästi parempi kuin ns. normaaleilla. Osalla voi olla myös adhd tai ADD, mutta hekin usein pääsevät hyperkeskittyneeseen tilaan jos ovat riittävän kiinnostuneita aiheesta.

Moni heistä jää kokonaan ilman diagnoosia. Ei ole mitenkään epätavallista, että vanhemman nepsyoireet paljastuvat kun lapsi saa diagnoosin. Vanhempi huomaa, että hänellä on samoja oireita kuin lapsella. Hän vaan on luullut että samoja oireita on kaikilla muillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä periytyvyyden korostaminen on joskus raivostuttavaa. Omalla lapsellani epäiltiin nepsyä ja kyllähän se koulupsykologi jaksoikin kymmenet kerrat kysyä minulta, että oletko itse huomannut itsessäsi vastaavia piirteitä. No en todellakaan ole. Olin luokkani paras kaikilla kouluasteilla ja hyvä keskittymiskyky on ollut kaiken sen mahdollistava tekijä. Koulupsykologin tehtäviin ei edes kuulu koko perheen tai suvun analysointi.

Poikkeuksellisen hyvä keskittymiskyky ja hyvä koulumenestys voivat olla myös "nepsyoireita". Moni kympin oppilas on nepsy.

Nepsytutkimuksissakin kysytään onko lapsella erityislahjakkuuksia. Joillakin erityislahjakkuuksia voi olla yleislahjakkuus, eli se että on hyvä kaikessa.

Toki toisessa päässä ovat oppimisvaikeudet, jopa kehitysvammaisuus. Kaikki eivät ole neroja eikä kaikilla ole erityislahjakkuuksia.

"Moni kympin oppilas on nepsy" Saisko tähänkin jonkun lähdeviitteen. Moni kympin oppilas ei todellakaan ole nepsy. Nepsyksi diagnosoidut kympin oppilaat tosin ovat monet erityislahjakkaita, joka on sitten riittänyt kompensoimaan puuttuvaa keskittymiskykyä.... 

Esimerkiksi autismikirjossa osalla on erityislahjakkuutena yleislahjakkuus. He ovat hyviä lähes kaikessa.

Keskittymiskyky heillä on merkittävästi parempi kuin ns. normaaleilla. Osalla voi olla myös adhd tai ADD, mutta hekin usein pääsevät hyperkeskittyneeseen tilaan jos ovat riittävän kiinnostuneita aiheesta.

Moni heistä jää kokonaan ilman diagnoosia. Ei ole mitenkään epätavallista, että vanhemman nepsyoireet paljastuvat kun lapsi saa diagnoosin. Vanhempi huomaa, että hänellä on samoja oireita kuin lapsella. Hän vaan on luullut että samoja oireita on kaikilla muillakin.

Niin, jos yleislahjakkuuskin on merkki autismin kirjon häiriöstä, jää jäljelle kysymys, kuka on normaali.

Kuka pystyy muistamaan asiat kaikissa oloissa, keskittymään yhtä intensiivisesti aiheesta riippumatta, hillitsemään impulssinsa ja olemaan motorisesti rauhallinen, tulkitsemaan oikeat ilmeet ja eleet ja jättämään väärät ja liian heikot signaalit tulkitsematta? Robotti? Ei niin hyvää robottia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä periytyvyyden korostaminen on joskus raivostuttavaa. Omalla lapsellani epäiltiin nepsyä ja kyllähän se koulupsykologi jaksoikin kymmenet kerrat kysyä minulta, että oletko itse huomannut itsessäsi vastaavia piirteitä. No en todellakaan ole. Olin luokkani paras kaikilla kouluasteilla ja hyvä keskittymiskyky on ollut kaiken sen mahdollistava tekijä. Koulupsykologin tehtäviin ei edes kuulu koko perheen tai suvun analysointi.

Poikkeuksellisen hyvä keskittymiskyky ja hyvä koulumenestys voivat olla myös "nepsyoireita". Moni kympin oppilas on nepsy.

Nepsytutkimuksissakin kysytään onko lapsella erityislahjakkuuksia. Joillakin erityislahjakkuuksia voi olla yleislahjakkuus, eli se että on hyvä kaikessa.

Toki toisessa päässä ovat oppimisvaikeudet, jopa kehitysvammaisuus. Kaikki eivät ole neroja eikä kaikilla ole erityislahjakkuuksia.

"Moni kympin oppilas on nepsy" Saisko tähänkin jonkun lähdeviitteen. Moni kympin oppilas ei todellakaan ole nepsy. Nepsyksi diagnosoidut kympin oppilaat tosin ovat monet erityislahjakkaita, joka on sitten riittänyt kompensoimaan puuttuvaa keskittymiskykyä.... 

Esimerkiksi autismikirjossa osalla on erityislahjakkuutena yleislahjakkuus. He ovat hyviä lähes kaikessa.

Keskittymiskyky heillä on merkittävästi parempi kuin ns. normaaleilla. Osalla voi olla myös adhd tai ADD, mutta hekin usein pääsevät hyperkeskittyneeseen tilaan jos ovat riittävän kiinnostuneita aiheesta.

Moni heistä jää kokonaan ilman diagnoosia. Ei ole mitenkään epätavallista, että vanhemman nepsyoireet paljastuvat kun lapsi saa diagnoosin. Vanhempi huomaa, että hänellä on samoja oireita kuin lapsella. Hän vaan on luullut että samoja oireita on kaikilla muillakin.

Niin, jos yleislahjakkuuskin on merkki autismin kirjon häiriöstä, jää jäljelle kysymys, kuka on normaali.

Kuka pystyy muistamaan asiat kaikissa oloissa, keskittymään yhtä intensiivisesti aiheesta riippumatta, hillitsemään impulssinsa ja olemaan motorisesti rauhallinen, tulkitsemaan oikeat ilmeet ja eleet ja jättämään väärät ja liian heikot signaalit tulkitsematta? Robotti? Ei niin hyvää robottia ole.

Kun lukee mitä tahansa lääketieteeseen tai psykologiaan liittyvää juttua täytyy aina muistaa kausaalisuus ja suunnat. Se, että joillakin hyvin harvoilla autisteilla on "savant" joka on yleislahjakkuus, ei tarkoita sitä, että yleislahjakkailla olisi useinmiten autismi. Samoin se, että autistit ovat usein aistiyliherkkiä, ei tarkoita sitä, että aistiyliherkät (kuten esimerkiksi migreenipotilaat) ovat autisteja.

Tämä unohtuu maallikoilta usein, huomataan joku piirre joka on omassa tai läheisen patologisassa, ja lähdetään sen perusteella etsimään ja tulkitsemaan. Esimerkiksi lapsivoidepsykoosi voi olla aivoverenvuoto, Sekaisin oleva kaatunut vanhus ei ole sekaisin siksi, että löi päänsä, vaan siksi että on unohtanut juoda ja munuaiset eivät toimi kunnolla... eli malttia aina kaikennäköisiin suoraviivaisiin "loogisiin" vetoihin. Lääketieteen logiikka on toisinaan hyvinkin mutkikasta.