Lue keskustelun säännöt.
Nepsylapsen vanhempi, tuliko lapsen diagnoosi muka puskista?
25.04.2021 |
Että mitään vastaavaa piirrettä ei puolisolla tai itsellä ole, ja oma teini-ikä oli ihan normaali??
Kommentit (87)
Miten niin "muka"? Yleisin skenaario on varmasti se että vanhempi on tiennyt pitkän aikaa että joku on, mutta tutkimuksia ei millään meinaa saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli ja samoin oma diagnoosi, jonka sain lapsen jälkeen! En olekaan laiska vaan minulla on ADD.
Tämä periytyvyyden korostaminen on joskus raivostuttavaa. Omalla lapsellani epäiltiin nepsyä ja kyllähän se koulupsykologi jaksoikin kymmenet kerrat kysyä minulta, että oletko itse huomannut itsessäsi vastaavia piirteitä. No en todellakaan ole. Olin luokkani paras kaikilla kouluasteilla ja hyvä keskittymiskyky on ollut kaiken sen mahdollistava tekijä. Koulupsykologin tehtäviin ei edes kuulu koko perheen tai suvun analysointi.
Itse olin jo diagnoosin tehnyt paljon ennen kuin sain lapsen tutkimuksiin. Omasta dgstä en ollut niin varma (täyttyykö kriteerit), mutta sekin oli odotettu.
Noita papereita tarvittiin vain siksi,että koulu ei pystynyt/osannut/halunnut toimia järkevästi. Oli mm. pakkosyöttöä ja muuta "kivaa".
Ois hyvä tietää mikä Nepsylapsen diagnoosi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmille tuli todellakin puskista, mulle ei. Olen ADHD, ja lääkäri. Vitsikkäästi ehdin rämpiä lääkiksen läpi ennen kuin sain diagnoosin. Diagnoosi oli vaikea paikka äidille, vaikka olin koko lapsuuteni unohtanut tehdä läksyt, unohtanut avaimet, mulla oli ystäviä, olin noin 9 oppilas. Opin kyllä jutut tosi nopeasti, jos vain pystyin keskittymään edes hetken. ADHD:ssa mua vaivasi eniten kyllä ihan uskomaton väsymys, en ikinä ymmärtänyt miten joku jaksaa koulun jälkeen lähteä harrastuksiin, itse olin ihan kuollut... Olen onnellinen lääkkeistäni, meni noin vuosi saada lääkkeet kohdilleen. Elämä tosi paljon helpompaa.
Onko oikein salata lapselta, että on esim asperger? Tarkoitan tilanteita, joissa vanhemmat kieltävät asian, koska diagnoosi olisi lasta leimaava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmille tuli todellakin puskista, mulle ei. Olen ADHD, ja lääkäri. Vitsikkäästi ehdin rämpiä lääkiksen läpi ennen kuin sain diagnoosin. Diagnoosi oli vaikea paikka äidille, vaikka olin koko lapsuuteni unohtanut tehdä läksyt, unohtanut avaimet, mulla oli ystäviä, olin noin 9 oppilas. Opin kyllä jutut tosi nopeasti, jos vain pystyin keskittymään edes hetken. ADHD:ssa mua vaivasi eniten kyllä ihan uskomaton väsymys, en ikinä ymmärtänyt miten joku jaksaa koulun jälkeen lähteä harrastuksiin, itse olin ihan kuollut... Olen onnellinen lääkkeistäni, meni noin vuosi saada lääkkeet kohdilleen. Elämä tosi paljon helpompaa.
Onko oikein salata lapselta, että on esim asperger? Tarkoitan tilanteita, joissa vanhemmat kieltävät asian, koska diagnoosi olisi lasta leimaava.
Ei tietenkään. Diagnoosi auttaa itsetuntemuksen kehittymisessä. Lisäksi se tarjoaa selityksen sille, miksi ei olekaan niin kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä periytyvyyden korostaminen on joskus raivostuttavaa. Omalla lapsellani epäiltiin nepsyä ja kyllähän se koulupsykologi jaksoikin kymmenet kerrat kysyä minulta, että oletko itse huomannut itsessäsi vastaavia piirteitä. No en todellakaan ole. Olin luokkani paras kaikilla kouluasteilla ja hyvä keskittymiskyky on ollut kaiken sen mahdollistava tekijä. Koulupsykologin tehtäviin ei edes kuulu koko perheen tai suvun analysointi.
Lapsella on yleensä kaksi vanhempaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä periytyvyyden korostaminen on joskus raivostuttavaa. Omalla lapsellani epäiltiin nepsyä ja kyllähän se koulupsykologi jaksoikin kymmenet kerrat kysyä minulta, että oletko itse huomannut itsessäsi vastaavia piirteitä. No en todellakaan ole. Olin luokkani paras kaikilla kouluasteilla ja hyvä keskittymiskyky on ollut kaiken sen mahdollistava tekijä. Koulupsykologin tehtäviin ei edes kuulu koko perheen tai suvun analysointi.
Lapsella on yleensä kaksi vanhempaa...
Ja usein myös paljon ominaisuuksia, joita ei ole kummallakaan heistä.
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tullut. Olin miettinyt asiaa jo omalla kohdallani vuosia ja lapsen kohdalla aavistelin jo 6kk kohdalla aistiherkkyyksiä, jotka sitten 3v osoittautuivat adhd:ksi. Toisaalta meillä on ns. high functional adhd eli olemme lahjakkaita monissa asioissa (liikunta, taideaineet, kielet, matematiikka, multitaskaaminen jne.). Suurimpia haasteita taas ovat siirtymätilanteet ja kuormittuminen, joka aiheuttaa väsymystä. Meillä myös isoin järkytys taisi olla omalle äidilleni.
En tiedä onko muilla näin, mutta itselle tieto oli helpotus. En koe tätä lainkaan ongelmaksi vaan jotenkin olen aivan tyytyväinen - nyt kun tiedän miksi olen sellainen kuin olen. Yllätyksenä tulee monille, että esimerkiksi töissä tai koulussa kova paine saa esimerkiksi minut loistamaan. Saan yleensä tosi hyvin työt tehtyä, kun tiedän että kohta on dl ja tekemistä joka sekunniksi. Puurran vaikka läpi yön ja aamulla olen valmis ja pirteä kuin peipponen. Adrenaliini on ystäväni ;)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se diagnoosi neurologilta tulee, ei puskasta.
Neurologilta tai psykiatrilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut. Olin miettinyt asiaa jo omalla kohdallani vuosia ja lapsen kohdalla aavistelin jo 6kk kohdalla aistiherkkyyksiä, jotka sitten 3v osoittautuivat adhd:ksi. Toisaalta meillä on ns. high functional adhd eli olemme lahjakkaita monissa asioissa (liikunta, taideaineet, kielet, matematiikka, multitaskaaminen jne.). Suurimpia haasteita taas ovat siirtymätilanteet ja kuormittuminen, joka aiheuttaa väsymystä. Meillä myös isoin järkytys taisi olla omalle äidilleni.
En tiedä onko muilla näin, mutta itselle tieto oli helpotus. En koe tätä lainkaan ongelmaksi vaan jotenkin olen aivan tyytyväinen - nyt kun tiedän miksi olen sellainen kuin olen. Yllätyksenä tulee monille, että esimerkiksi töissä tai koulussa kova paine saa esimerkiksi minut loistamaan. Saan yleensä tosi hyvin työt tehtyä, kun tiedän että kohta on dl ja tekemistä joka sekunniksi. Puurran vaikka läpi yön ja aamulla olen valmis ja pirteä kuin peipponen. Adrenaliini on ystäväni ;)
Unohtui lisätä tuo, että oman toiminnallisuuteni vuoksi en ole kovin huolissani lapseni pärjäämisestä. Hän on sosiaalinen ja pidetty, vaikka hajamielisyydessään vähän höpsö. On kuitenkin fiksu ja terävä tyyppi. Vilkas kyllä myös, mutta oma ymmärrys helpottaa tätäkin.
Tuli,
Toki olimme ihmetelleet nuoremman lapsemme erilaisuutta. Vilkkautta, itsekseen ääntelyä ja varsinkin eskari-ekaluokka -iässä muiden kanssa leikkimisen ongelmia.
Kummallakaan meistä vanhemmista ei ole vastaavaa, kuten ei meidän perheissäkään.
Koska nepsy on perinnöllistä, täytyy suvussa tai meissäkin olla piirteitä. Eivät vaan ole tulleet esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on add ja neurologisella diagnosoitu. Onko hän nyt sitten nepsylapsi? En kyllä moista nimikettä käytä.
No, diagnoosi 15v ei tullut puskista sillä hetkellä. Jo pienenä viitteitä mutta ei tuollaisista silloin puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä periytyvyyden korostaminen on joskus raivostuttavaa. Omalla lapsellani epäiltiin nepsyä ja kyllähän se koulupsykologi jaksoikin kymmenet kerrat kysyä minulta, että oletko itse huomannut itsessäsi vastaavia piirteitä. No en todellakaan ole. Olin luokkani paras kaikilla kouluasteilla ja hyvä keskittymiskyky on ollut kaiken sen mahdollistava tekijä. Koulupsykologin tehtäviin ei edes kuulu koko perheen tai suvun analysointi.
Olet oikeassa, pitäisi uskoa kerrasta. Esimerkiksi ADHD/ADD on voimakkaasti periytyvää, mutta se saattaa hypätä sukupolvien yli. Lisäksi se voi olla traumaperäistä. Monet ns.normaaleista kompensaatiotaidoista ja sosiaalisista taidoista opitaan kotoa, ja jos vanhemmilla on tässä ongelmaa, voi monet lapsen vaikeudet olla korostetusti "periytyviä" elämänhallinan puutteen takia. Myös ongelmat lapsen suhteessa vanhempiinsa voi laukaista ADHD/ADD - väkivalta, insesti yms. Psykiatriassa adhd-periytyvyys on ainainen muna-kana ongelma. Onko osa periytyvyydestä ympäristön aiheuttamaa? Eli traumat aiheuttaa ADHD:ta koska lapsen vanhemman elämä on sekaisin? Muualla kasvaessa ei olisi ehkä puhjennut? Tätä on mahdoton tutkia, kaksostutkimuksia aiheesta on aika vähän, ja niin että identtiset kaksoset olisivat adoptoitu eri perheisiin on aika harvinaista ylipäätään...
Autismilla on monella tapaa erilainen syntymekanismi, ja ja se ei "puhkea" ympäristötekijöistä.
Te vanhemmat, jotka olette saaneet diagnoosin lapsen jälkeen: Onko diagnoosista ollut jotain hyötyä? Muuta kuin se tieto, että tuollainen on.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on add ja neurologisella diagnosoitu. Onko hän nyt sitten nepsylapsi? En kyllä moista nimikettä käytä.
No, diagnoosi 15v ei tullut puskista sillä hetkellä. Jo pienenä viitteitä mutta ei tuollaisista silloin puhuttu.
Olen tuo aikaisemmin ketjuun kirjoittanut lääkäri jolla on ADHD. En voi sietää koko "nepsy"-nimitystä. Koen sen todella loukkaavana ja leimaavana. Neurologinen ihmisten välinen kirja, ja taitokirjo yleisestikin on niin suuri, että miten tuollainen tekaistu sana kuvaamaan kaikkea tätä on kyllä aikamoinen ylilyönti. Itsellä on normaali perhe-elämä, ura, ammatti, normaali lapsuus yms. itseasiassa diagnoosini oli yllätys myös kahdelle psykologi-psykoterapeutti-ystävälleni (kin). Tuntuu erikoiselta että minut sitten voisi luukuttaa samaan "patologiseen" kategoriaan kuin vakavasta autismista kärsivä lapsi, joka ei tule ehkä koskaan puhumaan. Aika eri hoitokeinot ja haasteet näiden kahden välillä, ja kumpikin ansaitsee tulla nimitetyksi (jos täytyy nimittää) ihan se tarkasti diagnosoidun patologian mukaan. Nämä "nepsy"-taidot muutenkin ovat sellaisia kekseliäitä elämänhallinan taitoja, joista voisi todellakin olla hyötyä myös ns. neuronormaaleille.
Muutama diagnoosista tietävä ystäväni on ihan innoissaan katsellut kotiini tulleita AHDH-hack juttuja ja tehnyt kodissaan saman, koska elämä, muistaminen ja kodin pitäminen siistinä on helpottunut. Esimerkiksi yksi tälläinen vinkki on ostaa robotti-imuri JA vaihtaa huonekalujen jalat sen korkuisiksi, että se imuri pääsee sinne alle. Tai pyykinpesuainepullon kiinnittäminen magneetilla pesukoneeseen, koska jotenkin tulee vaan helpommin pestyä se pyykki. Tai suihkuun vedenkestävä kello. Ja kaikelle oma paikka on ihan klassikko, ja olisi tervetullut varmasti joka kotiin...
Joo ja ei.
Meillä vanhemmilla ei ole mitään nepsy diagnoosia kuten ei myöskään meidän kummankaan suvussa. Joten sellaista ei osattu edes odottaa.
Lapsi oli vauvasta asti helposti ärtyvä ja vaikeasti tyynnyteltävä. Lapsen eskari-iässä aloin itse aavistella poikkeavuutta, vaikka esim. eskarissa lapsi sai lähinnä hyvää palautetta, mutta ongelmakäyttäytyminen tapahtuikin lähinnä kotona. Me vanhemmat itse haimme apua ja tutkimuksia lapselle ja pianhan hän saikin Tourette diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmille tuli todellakin puskista, mulle ei. Olen ADHD, ja lääkäri. Vitsikkäästi ehdin rämpiä lääkiksen läpi ennen kuin sain diagnoosin. Diagnoosi oli vaikea paikka äidille, vaikka olin koko lapsuuteni unohtanut tehdä läksyt, unohtanut avaimet, mulla oli ystäviä, olin noin 9 oppilas. Opin kyllä jutut tosi nopeasti, jos vain pystyin keskittymään edes hetken. ADHD:ssa mua vaivasi eniten kyllä ihan uskomaton väsymys, en ikinä ymmärtänyt miten joku jaksaa koulun jälkeen lähteä harrastuksiin, itse olin ihan kuollut... Olen onnellinen lääkkeistäni, meni noin vuosi saada lääkkeet kohdilleen. Elämä tosi paljon helpompaa.
Onko oikein salata lapselta, että on esim asperger? Tarkoitan tilanteita, joissa vanhemmat kieltävät asian, koska diagnoosi olisi lasta leimaava.
Ei tarvitse kertoa terveystietojaan lapselleen, mutta ne voi kertoa esimerkiksi koulupsykiatrille, joka sitten ottaa sen huomioon lapsen diagnoosia muodostaessa tai kuntoutuksen tarpeessa. Jos vanhempi on esimerkiksi erityisen epäsosiaalinen, olisi tästä hyvä puhua, niin että lapsen kuntoutuksessa painotetaan sosiaalisia taitoja.
Suurin osa diagnoosin saaneista tutustuu aiheeseen sen verran, että aika hyvin kyllä pystyy itse kertomaan onko vanhemmilla autismipiirteitä (asperger on vanha nimitys) tai esimerkiksi ADD. Olisi tärkeää huomioida, että KAIKISSA ihmisissä on autismille ja adhd:lle ominaisia joitakin piirteitä. Jossain elämäntilanteessa voi olla ajanjakso jossa diagnoosikriteeritkin väliaikaisesti täyttyisivät...
Minulla on ainakin ihan käsittämätön ADHD-tutka, tunnistan ADHD-ihmiset myös ns. menestyneiden joukosta, jotka elävät ihan normia elämää korkeakoulututkinnon kera. Myös lääkäreissä on paljon ADHD ihmisiä, erityisesti ensiapulääketieteessä ja monilla kirurgisilla aloilla. Jos olisi tarpeellista, itse menisinkin mieluusti hyperkeskittyvän AHDH-kirurgin pöydälle...
Ei periydy suoraan eikä peittyvästi. Taipumus on usein suvussa vahvasti, mutta ei periydy automaattisesti. Nepsy voi olla myös sukunsa ainoa nepsy.