Lue keskustelun säännöt.
Miten rauhoittaa riehuva lapsi nukkumaan mennessä?
25.04.2021 |
Joskus jos vaikka isovanhemmat tai kummit on kylässä tai me heillä, tai on ollut jännittävä päivä, leikki-ikäinen lapseni riehaantuu todella nukkumaan mennessä. Iltasadun voi kuunnella, mutta sitten alkaa taas.
Käytännössä olen silloin väkisin pitänyt lasta syliotteessa, kunnes on valmis rauhoittumaan pitkälleen. Ei vaan taida olla hyvä pitkän aikavälin strategia, vaan täytyy löytyä muukin keino. Mikä se olisi? Auttakaa.
Kommentit (13)
Meillä auttaa keskustelu eli rupatellaan illalla satua ennen siitä, millainen päivä oli, mistä tuli iloa, mikä ehkä pelotti tai hämmästytti. Kun päivä on puhuttu pois, on nukahtaminen helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä auttaa keskustelu eli rupatellaan illalla satua ennen siitä, millainen päivä oli, mistä tuli iloa, mikä ehkä pelotti tai hämmästytti. Kun päivä on puhuttu pois, on nukahtaminen helpompaa.
Tämä tuli itselläkin mieleen. Lisäksi sitä rauhoittumista jo ennen nukkumaanmenoa: sylittelyä esim. lorupussin kanssa, satuhierontaa, selkähierontaa.
Miten rauhoittaako kylpy lastasi? Joitakin se rentouttaa?
No, tuo johtuu liiasta "inputista", aivan tyypillistä. Lapsi on ylivirittynyt, mahdollisesti liian väsynytkin.
Kannattaa yrittäå tuollasina iltoina panna lapsi aikaisemmin nukkumaan, ennen kuin on liian väsynyt. Lue pidempi iltasatu lapsen kanssa, todennäköisesti nukahtaa sitä kuunnellessa
Väkisin sängysså piteleminen on väkivaltaa, eikä lapsi opi siinä muuta kuin että sänky on pakottamisen paikka ja epämieluisa. Jos teet tuota usein, nukahtamisesta voi tulla entistäkin vaikeampaa.
Tiedän kyllä hyvin, että joskus lapsen rauhoittuminen unille on aikaa ja vanhempien kärsivällisyyttä koettelevaa hommaa. Mutta ensisijaisesti puheen ja oikean ajoituksen pitäisi riittää.
Vierailija kirjoitti:
Eikös Piiakin antanut avuksi joitain palkkiotarrajuttuja, eli hampaanpesut, satuilua ja sitten rauhallinen tarrakirjahetki, mihin saa "huomenna" laittaa jonkun tarran, kun on ensin nukkunut hyvin. Tarran voi jo valita illalla odottamaan. Ei tuossa varmaan mikään "kurinpito" ihan heti auta, kun lapsi on väsynyt ja riehuu, vaan ärsyyntyy enemmän, kun ei halua antaa periksi. En ole asiantuntija, mummo vaan, joka on noita lapsenlapsiaan hoidellut tässä jo vuosia myös.
On varmaan, mutta en muista vielä nähneeni. Jollain aikaisemmalla kaudella kyllä käski vanhempia pitämään huutavasta ja riehuvasta lapsestaan kiinni kun se pakotettiin nukkumaan. Oli kamalaa katsottavaa!
Meidän tapauksessa tuo kyllä toimii. Lapsi itkee, lupaa ettei riehu enää, saa valita asennon ja ottaa minusta kiinni niinkuin haluaa, ja sitten nukahtaa. Mutta ei se riehuminen ja väkisin kiinni pitäminen mukavaa ole, ja jotain muuta tarvitaan. Jutteleminen ei lasta sillä hetkellä kiinnosta, mutta rauhoittava musiikki ehkä saattaisi.
ap.
Mikä toimii yhdellä lapsella ei välttämättä toimi toisella. ja mikä toimii yhdessä ikäkaudessa ei välttämättä toimi toisessa ikäkaudessa.
Edellämainittujen lisäksi voi kokeilla merenääniä joko musiikkina tai itsetehtynä shhh-äänteenä.
Lasta voi sylitellä ja keinutella hiljaa.
lapsen voi ottaa mahan päälle makaamaan, tehdä shh ääntä ja keinutella.
jos lapsi pitää selän silittelystä, niin silittää aina silloin kun lapsi on paikallaan. Muuten ei.
lapsen voi paketoida tortillaksi: kierrittää lasta peiton sisään.
Törkeintä on muistaa, että lapsi ei tuollaisen päivän jälkeen ole levoton pahuuttaan vaan ei ole pystynyt tasoittamaan tunteitaan.
Kun nykyaikana on puhelimet, niin voisiko noista päivistä ottaa 5-10 kuvaa, joiden avulla keskustella päivästä? Kuvan laadullahan ei ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melatoniini ja painopeitto. Äläkä torvi riehuta sitä paria tuntia ennen nukkumaanmenoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös Piiakin antanut avuksi joitain palkkiotarrajuttuja, eli hampaanpesut, satuilua ja sitten rauhallinen tarrakirjahetki, mihin saa "huomenna" laittaa jonkun tarran, kun on ensin nukkunut hyvin. Tarran voi jo valita illalla odottamaan. Ei tuossa varmaan mikään "kurinpito" ihan heti auta, kun lapsi on väsynyt ja riehuu, vaan ärsyyntyy enemmän, kun ei halua antaa periksi. En ole asiantuntija, mummo vaan, joka on noita lapsenlapsiaan hoidellut tässä jo vuosia myös.
On varmaan, mutta en muista vielä nähneeni. Jollain aikaisemmalla kaudella kyllä käski vanhempia pitämään huutavasta ja riehuvasta lapsestaan kiinni kun se pakotettiin nukkumaan. Oli kamalaa katsottavaa!
Meidän tapauksessa tuo kyllä toimii. Lapsi itkee, lupaa ettei riehu enää, saa valita asennon ja ottaa minusta kiinni niinkuin haluaa, ja sitten nukahtaa. Mutta ei se riehuminen ja väkisin kiinni pitäminen mukavaa ole, ja jotain muuta tarvitaan. Jutteleminen ei lasta sillä hetkellä kiinnosta, mutta rauhoittava musiikki ehkä saattaisi.
ap.
Niin, riippuu myös paljon lapsesta, ei aina voi samaa soveltaa. Jotenkin se rauhoittuminen pitäisi saada aikaan, ei kiinni pitäminen ole kenellekään kivaa. Tulee tunne, että se jää lapselle uniin. Kurjaa ´nukahtaa negatiivisilla ajatuksilla. Äidillekin ahdistavaa, kun tietää, että parin tunnin päästä se ikävä episodi taas on hoidettava.
Musiikilla on aina vaikutuksensa, se joko rauhoittaa tai tarpeen mukaan kiihdyttää. Joku suosikkilaulu vois olla ihana. Sellainen, jonka kuultuaan tietää heti, että nyt menee unihiekat silmiin. Toivotaan parasta!! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös Piiakin antanut avuksi joitain palkkiotarrajuttuja, eli hampaanpesut, satuilua ja sitten rauhallinen tarrakirjahetki, mihin saa "huomenna" laittaa jonkun tarran, kun on ensin nukkunut hyvin. Tarran voi jo valita illalla odottamaan. Ei tuossa varmaan mikään "kurinpito" ihan heti auta, kun lapsi on väsynyt ja riehuu, vaan ärsyyntyy enemmän, kun ei halua antaa periksi. En ole asiantuntija, mummo vaan, joka on noita lapsenlapsiaan hoidellut tässä jo vuosia myös.
Mulla oli lapsena tällainen. Aina viiden tarran jälkeen unitarravihkoon tuli isompi yllätys, eli äiti saattoi kirjoittaa sinne vaikka pienen tarinan kiiltokuvien ympärille, tai jos oli kiireempi niin liimata lehdestä hauskan sarjakuvan, mutta se yllätys oli aina jotain siihen vihkoon laitettavaa. Olen 31v ja univihko on edelleen tallella, olen aikuisena ihastellut äidin mielikuvitusta ja viitseliäisyyttä asian ympärillä, ja koko kokonaisuudesta on todella lämpimät muistot. Siitäkin huolimatta, että joskus jouduttiin jo illalla toteamaan että nyt ei tarraa tule. Yhden vihon sivujen aikana systeemi myös teki itsensä tarpeettomaksi.
Kuunnelkaa yhdessä Kuparikettu-rentoutussatu YouTubesta. Löytyy monta. Silitä lapsen selkää melko painavalla otteella pitkillä rauhallisilla vedoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös Piiakin antanut avuksi joitain palkkiotarrajuttuja, eli hampaanpesut, satuilua ja sitten rauhallinen tarrakirjahetki, mihin saa "huomenna" laittaa jonkun tarran, kun on ensin nukkunut hyvin. Tarran voi jo valita illalla odottamaan. Ei tuossa varmaan mikään "kurinpito" ihan heti auta, kun lapsi on väsynyt ja riehuu, vaan ärsyyntyy enemmän, kun ei halua antaa periksi. En ole asiantuntija, mummo vaan, joka on noita lapsenlapsiaan hoidellut tässä jo vuosia myös.
Mulla oli lapsena tällainen. Aina viiden tarran jälkeen unitarravihkoon tuli isompi yllätys, eli äiti saattoi kirjoittaa sinne vaikka pienen tarinan kiiltokuvien ympärille, tai jos oli kiireempi niin liimata lehdestä hauskan sarjakuvan, mutta se yllätys oli aina jotain siihen vihkoon laitettavaa. Olen 31v ja univihko on edelleen tallella, olen aikuisena ihastellut äidin mielikuvitusta ja viitseliäisyyttä asian ympärillä, ja koko kokonaisuudesta on todella lämpimät muistot. Siitäkin huolimatta, että joskus jouduttiin jo illalla toteamaan että nyt ei tarraa tule. Yhden vihon sivujen aikana systeemi myös teki itsensä tarpeettomaksi.
Ihana äiti sinulla :) Suloisia muistoja!! Voisitko ottaa/oletko jo ottanut perinteeksi? Kysyn nyt näin, vaikka en tiedä perhetilanteestasi tai mistään muustakaan.
Emma K. kirjoitti:
Minä olen antanut kaakaota johon olen lurauttanut reilusti kahvilikööriä.
Ja, padam, Nukkumatti tulee vieraisille alta aikayksikön.
Seuraava vieras lasu, ja siihen ei paljon liköörit auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma adha-lapsi oli erittäin vaikea rauhoitettava, jos poikkesin iltarutiineista tai jos ilta oli jotenkin muuten ollut poikkeuksellinen. Isovanhemmilla esimerkiksi meni niin ylivirittyneeseen tilaan, kun oli yrittänyt tsempata pitkään, että hänellä lähti aivan lapasesta joskus. Tarrat, palkitseminen tai muu vastaava ei silloin toiminut yhtään. Minulla on kaksi muutakin lähes samanikäistä lasta, joten sillon olisin tarvinnut oikeastaan toisen aikuisen hoitamaan ne muut lapsen, mutta se ei ollut aina mahdollista. Nämä illat olivat (ja ovat) aina todella raskaita.
Parhaiten toimi se, että olin koko ajan ihan lähellä lasta. Ohjsin muita lapsia sanallisesti, mutta tämän kyseisen lapsen vierellä olin koko ajan ja vielä nykyisin, vaikka lapsi on jo koululainen. Lapsi teki siis iltatoimet todella lähellä minua. Luin iltasadun, jonka lapsi jaksoi aina hyvin kuunnella ja nukutin lapsen viereen. Joskus ihan pienenä oli pakko fyysisesti estää lasta poistumasta sängystä, koska kävi todella kierroksilla ja käytännössä juoksi päin seiniä, jos en olisi estänyt.
En osaa oikeastaan sanoa mitään vinkkejä. Lapset ovat niin yksilöllisiä. Vaativan lapsen kanssa ihan mikä tahansa on hyvä menetelmä, kunhan illoista tulee jotenkin siedettäviä kaikille osapuolille ja homma toimii ja kaikilla on jokseenkin hyvä mieli. Tosin itse olen monet itkut itkenyt juuri iltaisin, jolloin olin aivan poikki jo valmiiksi ja päivän vaikein hetki vasta alkamassa.
Eikös Piiakin antanut avuksi joitain palkkiotarrajuttuja, eli hampaanpesut, satuilua ja sitten rauhallinen tarrakirjahetki, mihin saa "huomenna" laittaa jonkun tarran, kun on ensin nukkunut hyvin. Tarran voi jo valita illalla odottamaan. Ei tuossa varmaan mikään "kurinpito" ihan heti auta, kun lapsi on väsynyt ja riehuu, vaan ärsyyntyy enemmän, kun ei halua antaa periksi. En ole asiantuntija, mummo vaan, joka on noita lapsenlapsiaan hoidellut tässä jo vuosia myös.