Miksi ystävä yhtäkkiä lopettaa yhteydenpidon?
Mietin että viitsinkö vielä laittaa viestiä vai ei.
On niin käsittämätöntä että oltiin hyviä ystäviä, oli kaikkia mielenkiintoisia juttuja ja sitten kaikki loppuu.
Kommentit (65)
Yksipuolinen ystävyys on henkistä väkivaltaa:
https://www.satakunnankansa.fi/mielipiteet/art-2000007124201.html
Lopetin itse yhteydenpidon monesta syystä. Ystävä saattoi esimerkiksi soittaa tunnin puhelun, ja kertoi koko ajan omista asioistaan. Lopussa saattoi naurahtaa, että no mitäs sulle kuuluu. En koskaan tiennyt, mistä hän saattaisi suuttua, aiheet vaihtelivat laidasta laitaan väärästä äänensävystäni alkaen. Elämäntyylimme alkoivat erkaantua, kun hän jäi jumittamaan nuoruusvuosien bilevaiheeseen ja minulla alkoi kiinnostaa eri asiat.
En kertonut syitä koskaan, koska riitahan siitä olisi syntynyt.
Erään ystäväni kanssa olimme hänen toivomuksestaan sopineet, että minä olen se, joka ottaa yhteyttä silloin kun minulle sopii. Hän ei myöskään suostunut kirjeenvaihtoon. Asuimme satojen kilometrien päässä toisistamme. Ei ollut vielä somea eikä tekstiviestejäkään.
Minä soittelin hänelle, kun minulle sopi. Yhä useammin tuli tilanteita, että hän vastasi, ettei kerkeä juuri nyt puhumaan, tai ei vastannut ollenkaan. Hän ei koskaan soittanut takaisin. Yhteydenottoyritykseni sitten harvenivat. Kun viimeisestä kunnollisesta puhelustamme oli kulunut vuosi, ja viimeisestä yhteydenottoyrityksestäni puoli vuotta, hän lähetti minulle postikortin, jossa kertoi olevansa surullinen siitä, että minä olin katkaissut ystävyytemme.
Todellisuudessa olin vain pitämässä pidempää taukoa yhteydenotoissa, koska elämäntilanteeni oli sillä tavalla muuttunut, ettei aikaa pitkiin puheluihin olisi ollut. Hänen kanssaan onnistunut puhelu kesti vähintään tunnin. Meillä oli joskus aikaisemminkin ollut pitkiä taukoja yhteydenpidossa, eikä se ollut ystävyyttämme kaatanut. Voi olla, että tällä kertaa hän loukkaantui siitä, etten ollut kertonut elämänmuutoksestani, ja hän sai kuulla siitä muuta kautta. Miten olisin kertonutkaan, kun hän ei vastannut puheluihini.
Minä lopetin yhteydenpidon yhteen ystävään, koska koin olevani hänen kanssaan koko ajan varpaillani. Hän haastoi ihme asioista ja vähätteli vähän kaikkea mitä tein. Yhden tölväisyn jälkeen päätin, että nyt riittää, enkä ole enää pitänyt yhteyttä. On kuulemma yhteisille tutuille ihmetellyt etten enää vastaa...
Minullakin tuo vähättely oli syynä. Puuttui asioihini, kyseli liikaa varsinkin työasioista eikä vaikuttanut uskovan kun minulla oli jotain iloista kerrottavaa työasioista. Neuvoi koko ajan kysymättä Muutenkin jatkuva töistä puhuminen oli tylsää. Saatoin sanoa jo ennen tapaamista että olen viikonloppumoodissa, jos ei puhuttais töistä. Silti sitä samaa töistä tiukkaamista.
En voinut sanoa totuutta että ahdistun puuttumisestasi ja olet tosi tylsä nykyään. Sanoin välirikon syyksi vähäisen yhteydenpidon. Sekin oli totta, hän oli kiireinen niissä rakkaissa töissään.
Ei ku... kirjoitti:
On varmaan kateellinen koska olet kauniimpi, varakkaampi, hoikempi, suositumpi?
En ole.
Koen itseni kelvottomaksi, epäilen etteivät ystävät halua kuulla minusta. Henkinen vointini on aika heikoissa kantimissa.
Voi että, toivottavasti minun ystäväni eivät ajattele, että olen heidät unohtanut, kun en ole ollut yhteyksissä.
Syy ihan yksinkertaisesti on se, että en vain ehdi enkä jaksa soitella tai tavata. Elämässä on ihan liikaa asioita hoidettavana ja sitten, kun vihdoin saan olla rauhassa, niin olen, enkä ota yhteyttä kehenkään. Olen koko ajan vähän väsynyt ja stressaantunut. Ainoa, mitä kaipaan, on oma rauha yksin.
Tässä on mennyt vuosi ja kymmenenkin jo. Mutta toivon, ettei ystävyys hyydy. Kun lapset kasvaa ja aikaa tulee kaikille lisää sen myötä, niin ehkä me taas tavataan tyttöjen kanssa.
En ota yhteyttä, koska häpeän työttömyyttäni. Kaikilla muilla menee hyvin ja rahaa riittää.
Minä lopetin yhteydenpidon, koska ystäväni oli aina kiireinen. Koin, etten enää ole hänelle tärkeä.
Hänen kanssaan oli turhauttavaa jutella, kun hän puhui kanssani samaan aikaan lenkillä läähättäen, leikkipuistossa lastensa perässä juosten tai antoi lastensa keskeyttää jatkuvasti milloin milläkin pikkuasialla. Eli en ollut edes rauhallisen puhelun arvoinen ystävä.
Kaikki tapaamiset aina siirtyi eikä ikinä voitu tavata kahden kesken esim. Kahvilassa. Ja jos juteltiin puhelimessa, niin hän vain kertoi putkeen omia asioitaan (mitä joi ja söi, missä hotellissa yöpyi, missä matkustivat) eikä antanut minulle suunvuoroa tai edes kysynyt, mitä minulle oikeasti kuuluu.
Minusta ystävyys ei ole sitä, että paasataan Facebookissa omaa elämää ja oletetaan, että ystävät siitä sieltä lukevat. Kaikki eivät edes ole aktiivisia Facessä tai stalkkaa muiden asioita sieltä. Haluan elää elämääni livenä.
Vierailija kirjoitti:
Voi että, toivottavasti minun ystäväni eivät ajattele, että olen heidät unohtanut, kun en ole ollut yhteyksissä.
Syy ihan yksinkertaisesti on se, että en vain ehdi enkä jaksa soitella tai tavata. Elämässä on ihan liikaa asioita hoidettavana ja sitten, kun vihdoin saan olla rauhassa, niin olen, enkä ota yhteyttä kehenkään. Olen koko ajan vähän väsynyt ja stressaantunut. Ainoa, mitä kaipaan, on oma rauha yksin.
Tässä on mennyt vuosi ja kymmenenkin jo. Mutta toivon, ettei ystävyys hyydy. Kun lapset kasvaa ja aikaa tulee kaikille lisää sen myötä, niin ehkä me taas tavataan tyttöjen kanssa.
Prioriteetit. En haluaisi kaltaistasi ”ystävää”.
Vierailija kirjoitti:
Voi että, toivottavasti minun ystäväni eivät ajattele, että olen heidät unohtanut, kun en ole ollut yhteyksissä.
Syy ihan yksinkertaisesti on se, että en vain ehdi enkä jaksa soitella tai tavata. Elämässä on ihan liikaa asioita hoidettavana ja sitten, kun vihdoin saan olla rauhassa, niin olen, enkä ota yhteyttä kehenkään. Olen koko ajan vähän väsynyt ja stressaantunut. Ainoa, mitä kaipaan, on oma rauha yksin.
Tässä on mennyt vuosi ja kymmenenkin jo. Mutta toivon, ettei ystävyys hyydy. Kun lapset kasvaa ja aikaa tulee kaikille lisää sen myötä, niin ehkä me taas tavataan tyttöjen kanssa.
🤨😯😨
En ottanut yhteyttä kun alkoi tuntua ettei ne yhteydenotot ole enää toivottuja. Ei voi perua monta kertaa tapaamisia ja jättää vastaamatta viesteihin tai vastata yhdellä sanalla ilman että se vaikuttaisi minuun.
Ei tuo nyt kovin aidolta ystävyydeltä kuulosta sinunkaan puoleltasi.
Tää ei ehkä ajattele miten tämä aika vaikuttaa ystävyyteemme.
En koskaan enää voi luottaa täysin.
Aikaa sillä kyllä on mutta vain oma oleminen on tärkeintä.
Ap.
Itse olen lopettanut useaan ihmiseen yhteydenpidon yleensä aina samasta syystä, koska he ovat ahdistavia energiasyöppöjä jotka eivät tuo elämään mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lopettanut useaan ihmiseen yhteydenpidon yleensä aina samasta syystä, koska he ovat ahdistavia energiasyöppöjä jotka eivät tuo elämään mitään hyvää.
😁
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan mua pommittaa eräs ihminen joka on hyvin rasittava, puhelimessa.
Ap
Sä olet tuollainen kuvailemasi ihminen sille, jonka luulet olleen hyvä ystävä, jonka kanssa on hyviä juttuja, ja joka ei enää pidä yhteyttä. Ihan samalla tavalla kuin tuo, jonka puheluita nyt välttelet, saattaa luulla teidän kahden olevan hyviä kavereita, joilla on hyviä juttuja.
Lopetin yhteydenpidon, kun ystävä puuttui liikaa henkilökohtaisiin asioihin, ilman että kysyin neuvoa. Kun kerroin, mistä loukkaantuminen johtuu, hän ei millään lailla tullut koskaan vastaan.
Kannattaa olla ihmisten kanssa hienotunteinen, jos ystävät todella merkitsevät jotain.
Ystävyys on tullut tiensä päähän. Näin vaan käy ja kasvetaan erilleen. Mielenkiinnon kohteet ja elämänsuunta muuttuvat. Ei sitä jaksa aina selitellä. Parempi, kun antaa vaan olla.