Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isä ei koskaan pidä lasta sylissä. Ei koskaan.
25.04.2021 |
Lopetti kun lapsi oli 4 kk. Silloin on viimeinen kerta kun on pitänyt lastaan sylissä. Lapsi on jo kolme vuotta vanha eli alkaa olla jo myöhäistä. Kun asian ottaa puheeksi niin suuttuu. Syytä tilanteelle en siis tiedä eikä asiasta voi keskustella. Joten kysyn täältä: mistä voisi olla kyse?
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä on ihmeellistä? Miksi sitä lasta sylissä pitäisi pitää? Voi touhuta ihan muuten. En minäkään pidä lastani sylissä eikä kyse ole siitä etten lapsestani välittäisi.
Miten lohdutat lasta kun satuttaa itseään tai loukkaantuu? Katsotaan vierestä niin kauan että itku loppuu? Näin luodaan välttelevä kiintymyssuhde lapseen.
Ei sitä lasta tuossakaan tapauksessa tarvitse sylissä pitää. Lasta voi lohduttaa muutenkin. Sitäpaitsi lapsi oppii kinuamaan lohdutusta ja sylissäpitämistä sen sijaan, että oppisi suhtautua asiaan oikealla tavalla.
Noilla neuvoilla lapsesta kasvaa tunnekylmä, emotionaalisesti eksyksissä oleva aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ongelma voi oikeasti olla paljon syvemmällä kuin täällä ehdotetut "pakota miehesi ottamaan vastuuta" tai "lähde itse pois ja miehen ja lapsen suhde paranee samantien".
Minulle tulee mieleen että miehelläsi on joku lapsuuden trauma esim. kaltoinkohtelusta tai hyväksikäytöstä. Hän joko tietää sen itse ja aihe on liian vaikea, jotta pystyisi sitä avaamaan. Tai sitten hän ei itsekään tiedä mistä se ahdistava tunne tulee kun pitäisi lasta sylitellä. Asian painaminen pois mielestä tuntuu helpolta ratkaisulta, samoin tilanteiden pakeneminen töihin/harrastuksiin/omiin menoihin. Todellisuudessa tämä pahentaa tilannetta kaikkien kannalta, mutta aihe on liian vaikea jotta siitä pystyisi keskustelemaan.
Niin kauan kuin miehesi ei itse halua tehdä asialle mitään, niin et voi pakottaa. Terapia ei auta jos sitä ei itse halua. Voit ainoastaan esim. ehdottaa "Tunne lukkosi"-kirjaa, ja kertoa että olet tukena jos sitä tarvitaan. Mikään pakottaminen ei toimi.
Jonkun aiemmin ehdottamat pakkoajatukset kuulostivat myös järkeviltä. Ne aiheuttavat niin suurta häpeää että tuntuu paremmalta vaieta ja paeta ja vältellä niitä laukaisevia tilanteita.
Oman lapsen saaminen käynnistää useammilla prosessin jossa käydään omaa lapsuuttaan läpi vähän perinpohjaisemmin ja ihan eri näkökulmasta kuin aiemmin ja valitettavasti joillekin paljastuu sieltä ei toivottuja asioita.
Haluan vain tuoda näkökulman siihen että ap:n mies ei välttämättä ole surkea vätys vaan kammottavan menneisyyden kanssa painiva ahdistunut ihmislento. On ap:n tehtävä päättää yrittääkö tukea miestään vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä on ihmeellistä? Miksi sitä lasta sylissä pitäisi pitää? Voi touhuta ihan muuten. En minäkään pidä lastani sylissä eikä kyse ole siitä etten lapsestani välittäisi.
Ei tässä ole lopulta kyse siitä miltä aikuisesta tuntuu, mikä ois helpointa ja kivointa, vaan siitä lapsesta.
Jos lapsilta kysytään, niiden ruokavalio koostuisi pelkästä karkista ja limsasta. Et varmaan vastuullisena aikuisena antaisi heidän päättää asiasta. Sama muissakin asioissa. Pitää ajatella muutenkin kuin pelkällä tunteella.
Karkki on haitallinen terveydelle. Syli ei vaan syli edesauttaa henkistä hyvinvointia. Et voi rinnastaa haitallista ja hyödyllistä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ongelma voi oikeasti olla paljon syvemmällä kuin täällä ehdotetut "pakota miehesi ottamaan vastuuta" tai "lähde itse pois ja miehen ja lapsen suhde paranee samantien".
Minulle tulee mieleen että miehelläsi on joku lapsuuden trauma esim. kaltoinkohtelusta tai hyväksikäytöstä. Hän joko tietää sen itse ja aihe on liian vaikea, jotta pystyisi sitä avaamaan. Tai sitten hän ei itsekään tiedä mistä se ahdistava tunne tulee kun pitäisi lasta sylitellä. Asian painaminen pois mielestä tuntuu helpolta ratkaisulta, samoin tilanteiden pakeneminen töihin/harrastuksiin/omiin menoihin. Todellisuudessa tämä pahentaa tilannetta kaikkien kannalta, mutta aihe on liian vaikea jotta siitä pystyisi keskustelemaan.
Niin kauan kuin miehesi ei itse halua tehdä asialle mitään, niin et voi pakottaa. Terapia ei auta jos sitä ei itse halua. Voit ainoastaan esim. ehdottaa "Tunne lukkosi"-kirjaa, ja kertoa että olet tukena jos sitä tarvitaan. Mikään pakottaminen ei toimi.
Jonkun aiemmin ehdottamat pakkoajatukset kuulostivat myös järkeviltä. Ne aiheuttavat niin suurta häpeää että tuntuu paremmalta vaieta ja paeta ja vältellä niitä laukaisevia tilanteita.
Oman lapsen saaminen käynnistää useammilla prosessin jossa käydään omaa lapsuuttaan läpi vähän perinpohjaisemmin ja ihan eri näkökulmasta kuin aiemmin ja valitettavasti joillekin paljastuu sieltä ei toivottuja asioita.
Haluan vain tuoda näkökulman siihen että ap:n mies ei välttämättä ole surkea vätys vaan kammottavan menneisyyden kanssa painiva ahdistunut ihmislento. On ap:n tehtävä päättää yrittääkö tukea miestään vai ei.
Kommenttisi alkuosasta olen samaa mieltä, mutta viimeisestä lauseesta en. Ilmeisesti nimittäin ap on yrittänyt ja yrittänyt miehen kanssa puhua, mutta mies sulkeutuu kuin simpukka. Miten silloin tukea miestä? Miten käytännössä ap voisi päättää tukea miestä, kun mies ei ota mitään vastaan? Häipyy vaan pois kotoa.
Minä kyllä ottaisin ja lähtisin, en usko että tuollainen mies muuttuu yhtään. Parempi sitten että kasvatat yksin lasta kuin että lapsi joutuu kasvamaan tuollaisessa ympäristössä... siis tuo silmiä pistävä eriarvoisuus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä on ihmeellistä? Miksi sitä lasta sylissä pitäisi pitää? Voi touhuta ihan muuten. En minäkään pidä lastani sylissä eikä kyse ole siitä etten lapsestani välittäisi.
Miten lohdutat lasta kun satuttaa itseään tai loukkaantuu? Katsotaan vierestä niin kauan että itku loppuu? Näin luodaan välttelevä kiintymyssuhde lapseen.
Ei sitä lasta tuossakaan tapauksessa tarvitse sylissä pitää. Lasta voi lohduttaa muutenkin. Sitäpaitsi lapsi oppii kinuamaan lohdutusta ja sylissäpitämistä sen sijaan, että oppisi suhtautua asiaan oikealla tavalla.
Noilla neuvoilla lapsesta kasvaa tunnekylmä, emotionaalisesti eksyksissä oleva aikuinen.
Tämän päivän aikuistuvat nuoret ovat todellakin eksyksissä - mielialalääkkeitä popsitaan ennätystahtiin. Yksi syy on siinä, että ovat äitiensä kasvattamia kun perheet eivät enää pysy kasassa. Isää tarvittaisiin, mutta lähinnä miehen mallia antamaan, ei niinkään pitämään lasta sylissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä on ihmeellistä? Miksi sitä lasta sylissä pitäisi pitää? Voi touhuta ihan muuten. En minäkään pidä lastani sylissä eikä kyse ole siitä etten lapsestani välittäisi.
Miten lohdutat lasta kun satuttaa itseään tai loukkaantuu? Katsotaan vierestä niin kauan että itku loppuu? Näin luodaan välttelevä kiintymyssuhde lapseen.
Ei sitä lasta tuossakaan tapauksessa tarvitse sylissä pitää. Lasta voi lohduttaa muutenkin. Sitäpaitsi lapsi oppii kinuamaan lohdutusta ja sylissäpitämistä sen sijaan, että oppisi suhtautua asiaan oikealla tavalla.
Noilla neuvoilla lapsesta kasvaa tunnekylmä, emotionaalisesti eksyksissä oleva aikuinen.
Tämän päivän aikuistuvat nuoret ovat todellakin eksyksissä - mielialalääkkeitä popsitaan ennätystahtiin. Yksi syy on siinä, että ovat äitiensä kasvattamia kun perheet eivät enää pysy kasassa. Isää tarvittaisiin, mutta lähinnä miehen mallia antamaan, ei niinkään pitämään lasta sylissä.
Onko sinulla esittää dataa väitteesi tueksi vai veditkö mielipiteesi ihan hatusta?
On selvää, että tasapainoisessa ja hyvinvoivassa ydinperheessä on lapsen paras kasvaa. Mutta kyllä eroille syynsä on. Riitaisessa ydinperheessä ei kukaan voi hyvin eikä se (tai alkoholistiydinperhe, väkivaltainen ydinperhe tms) ole lapsen parhaaksi vaikka saisikin siinä jotain miehen mallia.
P.S. hyvä isä voi tarjoaa miehen mallia lapselleen myös eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasi olevansa pedofiili eikä uskalla koskea lapseen ettei himot herää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ongelma voi oikeasti olla paljon syvemmällä kuin täällä ehdotetut "pakota miehesi ottamaan vastuuta" tai "lähde itse pois ja miehen ja lapsen suhde paranee samantien".
Minulle tulee mieleen että miehelläsi on joku lapsuuden trauma esim. kaltoinkohtelusta tai hyväksikäytöstä. Hän joko tietää sen itse ja aihe on liian vaikea, jotta pystyisi sitä avaamaan. Tai sitten hän ei itsekään tiedä mistä se ahdistava tunne tulee kun pitäisi lasta sylitellä. Asian painaminen pois mielestä tuntuu helpolta ratkaisulta, samoin tilanteiden pakeneminen töihin/harrastuksiin/omiin menoihin. Todellisuudessa tämä pahentaa tilannetta kaikkien kannalta, mutta aihe on liian vaikea jotta siitä pystyisi keskustelemaan.
Niin kauan kuin miehesi ei itse halua tehdä asialle mitään, niin et voi pakottaa. Terapia ei auta jos sitä ei itse halua. Voit ainoastaan esim. ehdottaa "Tunne lukkosi"-kirjaa, ja kertoa että olet tukena jos sitä tarvitaan. Mikään pakottaminen ei toimi.
Jonkun aiemmin ehdottamat pakkoajatukset kuulostivat myös järkeviltä. Ne aiheuttavat niin suurta häpeää että tuntuu paremmalta vaieta ja paeta ja vältellä niitä laukaisevia tilanteita.
Oman lapsen saaminen käynnistää useammilla prosessin jossa käydään omaa lapsuuttaan läpi vähän perinpohjaisemmin ja ihan eri näkökulmasta kuin aiemmin ja valitettavasti joillekin paljastuu sieltä ei toivottuja asioita.
Haluan vain tuoda näkökulman siihen että ap:n mies ei välttämättä ole surkea vätys vaan kammottavan menneisyyden kanssa painiva ahdistunut ihmislento. On ap:n tehtävä päättää yrittääkö tukea miestään vai ei.
Kommenttisi alkuosasta olen samaa mieltä, mutta viimeisestä lauseesta en. Ilmeisesti nimittäin ap on yrittänyt ja yrittänyt miehen kanssa puhua, mutta mies sulkeutuu kuin simpukka. Miten silloin tukea miestä? Miten käytännössä ap voisi päättää tukea miestä, kun mies ei ota mitään vastaan? Häipyy vaan pois kotoa.
No eipä siinä silloin voi tukeakaan jos tukea ei oteta vastaan. Mutta tämän tason asia ei todennäköisesti lähde aukeamaan sillä että yritetään keskustella asiasta. Vaan siihen tarvitaan muutakin. T. 163
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi isä piti lasta sylissä ensimmäiset 4 kk?
Äiti vei sylipaikan. Pitihän se arvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap teki lapsesta niin kiukkuisen, ettei isä halunnut jatkaa kiduttamista?
Vierailija kirjoitti:
Miksi isä piti lasta sylissä ensimmäiset 4 kk?
Tätä ihmettelen minäkin. Onko miehesi kenties masentunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi isä piti lasta sylissä ensimmäiset 4 kk?
Ehkä oli ihan pakko, kun se äiti oli välillä tajuton tai suihkussa tms. Ja ehkä siinä oli pieni alkuinto? Mäkin imuroin tosi usein kun ostin uuden hienon imurin. Mutta sitten kyllästyin ja kämpästä ei tullutkaan sen siistimpi kuin ennen, en jaksa kovin usein imuroida...
Homofilia, ennen latentti, aktivoitunut?
Mukana olevien isien lapsilla on todennäköisemmin korkeampi taloudellinen ja koulutuksellinen saavutus, urakehitys, ammatillinen pätevyys, paremmat koulutustulokset, korkeammat koulutusodotukset, korkeampi koulutustaso ja psykologinen hyvinvointi (Amato, 1994; Barber & Thomas, 1986; Barnett, Marshall, & Pleck, 1992a; Bell, 1969; Flouri, 2005; Furstenberg & Harris, 1993; Harris, Furstenberg, & Marmer, 1998; Lozoff, 1974; National Center for Education Statistics, 1997; Snarey, 1993).
Onko lapsi tyttö vai poika?
Luultavasti pelkää erektiota, sillä stimulaatio sille alueelle voi vain aiheuttaa erektion ilman mitään siihen viittaavia ajatuksia. Oma mieheni on sanonut tämän syyksi sille, miksei halunnut ottaa lapsiamme juurikaan syliin muuten kuin kantaessa paikasta toiseen. Pelkäsi kiusallisia tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi tyttö vai poika?
Luultavasti pelkää erektiota, sillä stimulaatio sille alueelle voi vain aiheuttaa erektion ilman mitään siihen viittaavia ajatuksia. Oma mieheni on sanonut tämän syyksi sille, miksei halunnut ottaa lapsiamme juurikaan syliin muuten kuin kantaessa paikasta toiseen. Pelkäsi kiusallisia tilanteita.
Mitä ihmeen väliä on lapsen sukupuolella?!?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi tyttö vai poika?
Luultavasti pelkää erektiota, sillä stimulaatio sille alueelle voi vain aiheuttaa erektion ilman mitään siihen viittaavia ajatuksia. Oma mieheni on sanonut tämän syyksi sille, miksei halunnut ottaa lapsiamme juurikaan syliin muuten kuin kantaessa paikasta toiseen. Pelkäsi kiusallisia tilanteita.
Mitä ihmeen väliä on lapsen sukupuolella?!?!?
Ällöä.
Mikä viisaus on se ettei hoida tai kasvata lasta ollenkaan?