Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isä ei koskaan pidä lasta sylissä. Ei koskaan.
25.04.2021 |
Lopetti kun lapsi oli 4 kk. Silloin on viimeinen kerta kun on pitänyt lastaan sylissä. Lapsi on jo kolme vuotta vanha eli alkaa olla jo myöhäistä. Kun asian ottaa puheeksi niin suuttuu. Syytä tilanteelle en siis tiedä eikä asiasta voi keskustella. Joten kysyn täältä: mistä voisi olla kyse?
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi tyttö vai poika?
Luultavasti pelkää erektiota, sillä stimulaatio sille alueelle voi vain aiheuttaa erektion ilman mitään siihen viittaavia ajatuksia. Oma mieheni on sanonut tämän syyksi sille, miksei halunnut ottaa lapsiamme juurikaan syliin muuten kuin kantaessa paikasta toiseen. Pelkäsi kiusallisia tilanteita.
Mitä ihmeen väliä on lapsen sukupuolella?!?!?
On sillä. Mun mies ei juurikaan tyttöjä sylitellyt tau osallistunut. Nyt poika on jatkuvasti sylissä ja sen kanssa touhuaa.
Toivottavasti tää on provo. Aivan sairasta.
Minusta tuo aloituskin on hieman provo. Jos mies on pitänyt omaa lastaan sylissään viimeksi lapsen ollessa 4 kuukauden ikäinen, ja suuttuu, kun vaimo kysyy asiasta, ja keskustelu tyssää siihen, mihin vaimo sitten tyytyy, niin ei taida kaikki olla aivan kohdallaan perhedynamiikassa. Näin äkkiseltään kauempaa katsoen, kun ei tiedä olosuhteista enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäitsevarma. Pelkää että maskuliinisuus katoaa kun halailee lasta. Hommatkaa moottoripyörä tai katumaasturi tai joku muu jatke niin ongelma ratkeaa.
Tapahtuiko siinä neljän kuukauden kohdalla jotain erityistä, joka sai miehen lopettamaan lapsen sylissä pitämisen? Isyysvapaa alkoi / loppui tmv.
Kauheaa. Minua ei kumpikaan vanhemmista pitänyt koskaan sylissä, kädet suorina nostettiin paikasta toiseen. Ei halattu. Nyt korona-aikana välit ovat olleet viimeistään jo ihan jääkylmät kun puhumistakaan ei riitä.
Jos vanhempi ei kosketa tai halaa, myös verbaalinen kommunikointi sakkaa. Ap, lapsesi teini-iästä viimeistään tulee hankala isän suhteen. Myös puhumattomuus alkaa syödä teidän kahden välejä ja heijastuu lapseen. Kannattaa tosissaan miettiä millaisen perhemallin antaa lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko lapsi vahinko?
Ei. Molempien toivoma ja pitkään yritetty. Ap
Jospa se toivottu lapsiperhearki pääsikin yllättämään olemalla aivan erilaista kuin unelmissa?
Väsynyt vaimo, seksin puute jne..
Tai masennus pitkän rankan yrittämisen jälkeen, hoitoväsymys, hukassa vanhemmuuden kanssa?
Enkä mitenkään syyttele ketään, kunhan ihmettelen.
Olisikohan ammattiapu tarpeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko-oireinen? Liittyykö lapsen sylissä pitämiseen jotain pelkoa, huolta, kurjia ajatuksia? Mieleen tulee esimerkiksi sellainen pakkoajatus, jossa ihminen pelkää olevansa p*do fiili ja sen takia välttelee kaikkea kontaktia lapseen. Huom, tätä ei tule sekoittaa kiinnostukseen lapsia kohtaan, kyse on aivan eri asiasta. Pakko-oireisilla usein pelkoja seksuaalisuuteen liittyen, olenko ho mo, pe do tai jotain muuta joka edustaa pahinta mahdollista ihmiselle.
Jo olet miehen valinnut. Ei todellakaan lapsen kehityksen kannalta ole hyväksi tuollainen. Älä enää tee sille miehelle lasta. Ja valitse seuraava mies huolella!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko-oireinen? Liittyykö lapsen sylissä pitämiseen jotain pelkoa, huolta, kurjia ajatuksia? Mieleen tulee esimerkiksi sellainen pakkoajatus, jossa ihminen pelkää olevansa p*do fiili ja sen takia välttelee kaikkea kontaktia lapseen. Huom, tätä ei tule sekoittaa kiinnostukseen lapsia kohtaan, kyse on aivan eri asiasta. Pakko-oireisilla usein pelkoja seksuaalisuuteen liittyen, olenko ho mo, pe do tai jotain muuta joka edustaa pahinta mahdollista ihmiselle.
Välttelyhän vielä tunnetusti pahentaa pakkooireita.. Tiedän kokemuksesta.
Miksi te naitte ja lisäännytte näiden tunnevammaisten kanssa?
Jotakinhan tekin näistä suhteistanne saatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hän on voinut huolehtia lapsesta nämä vuodet, kun ei ole nostanut syliin kertaakaan?
Jättänyt minulle huolehtimisen pääosin. Silloin kun on lapsen kanssa joskus niin ei edes itkevää lasta ota syliin. Itkevän vauvan laittoi sitteriin, itkevän taaperon sohvalle ja videot pyörimään. Ap
Olet siis tästä huolimatta tehnyt hänen kanssaan toisenkin lapsen? Miksi, oi miksi??
Jos se on pedo ja pyrkii pitämään etäisyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se on pedo ja pyrkii pitämään etäisyyttä?
mietin ihan samaa... aika varfmat merkit ilmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa jätät lapsen päiväksi miehen hoidettavaksi?
En tarkoita mitenkään passiivisaggressiivisesti tai kesken miehen työpäivää lähdet ovet paukkuen todellakaan. Vaan ihan vapaapäivänä sanoisit että juttu on nyt niin että on pakko lähteä käymään jossain ja palaat 4h kuluttua. Sitten menet ja miehen on jollain konstilla se lapsi elossa pidettävä, luultavasti jopa koskettaa ja olla vuorovaikutuksessa. Heidän suhde voisi sitten kehittyä pienen pakon kautta ja mies saisi onnistumisen tunteita.Sitten kun palaat niin elä tenttaa miestä, riittää kun kiität häntä, annat pusun ja kerrot omasta päivästäsi. Jos hän haluaa puhua niin puhuu. Mutta se omaan lapseen suhteen muodostaminen on jotenkin hänelle nyt hankalaa ja ei hänen edes tarvitse osata sinulle kertoa kaikkea, et ole terapeutti vaan vaimo. Se on myös osoitus epäluottamuksesta ja vähättelystä jos mieheltä tenttaa kaikki mahdolliset "monelta Eppu söi, montako lusikallista, vaihdoitko vaipan, luitko sille kirjaa, teitkö oikeat äänet hahmoille, miksi Epulla on punaiset sukat?!??!?".
Tarkoitat varmaan hyvää mutta meillä ei koskaan ole ollut sellaista että huomauttaisin miehelle mitkä/minkä väriset vaatteet tms hän on lapselle laittanut. En näin ollen pysty tuollaista käytöstä lopettamaan kun en ole sellaista koskaan tehnyt ennenkään. Ihan on mies aina saanut laittaa vaipat ja vaatteet kuten haluaa. Ap
Aa, eli tekee kuitenkin hoitotoimet? Ja voit jättää lapsen isän kanssa vaikka koko päiväksi kuitenkin? Vaikka 12h?
Ekoina kuukausina teki, sen jälkeen ei. Täyttää iltansa työllä ja viikonloput harrastuksilla eli ei ole paljoa edes kotona. Ap
Siinä tapauksessa tota hoitovastuuta pitää nyt vaan lisätä. Lähdet itse ulos ja harrastamaan, jätät isän hoitamaan lasta vaikka 2 päivää viikossa. Tuntuu varmaan ikävältä alkuun jättää lapsi hoitoon, jos tuntuu ettei mies selviä, mutta kyllä se siitä, antaa niiden löytää omat tapansa toimia. Jos mies on nyt kotona niin lähde sinä just nyt jonnekkin. Palaat sitten illalla kotiin. Koska voi olla että jos sä oot kotona niin isä ei vaan tee, ei suostu, koska viime kädessä sä kuitenkin autat jos hän on itsepintainen. Mutta jos sä et ole paikalla...
Ei ole nyt kotona. Eikä ollut eilenkään. Hän lähtee viikonloppuaamuisin pois kotoa ennen kuin ehdin itse minnekään. Enkä pidä ajatuksesta että vain katoaisin aamulla jonnekin kiireellä ennen kuin mies lähtee harrastamaan vaan kyllä lapsen hoito pitäisi voida ajoissa yhdessä sopia. Ap
Katoaa jonnekin... ei siis yhteinen elämä kiinnosta. En näe kunnon tulevaisuutta miehesi kanssa
Pitäisin todennäköisenä, että tässä on kysymys ongelmista miehen ja hänen vanhempiensa tai ainakin isän välillä miehen lapsuudessa. Joko kysymys on niin kipeistä asioista, että mies ei pysty niistä puhumaan, tai sitten mies ei itsekään ymmärrä, mistä on kysymys.
Tosi outoa, että mies lähtee aina viikonloppuna aamuisin jonnekin omiin juttuihinsa. Pääseekö AP ikinä näin lähtemään? Isompi ongelma tämä perheen kanssa olemattomuus ja puhumattomuus varmaan on kuin sylittelyn puuttuminen. Kyllä läheisyyskin tärkeää on.Meillä on vauvasta asti köllötelty vapaapäivien aamuna sängyssä vieri vieressä. Vielä edelleen tokaluokkalainen poika tulee aamuisin meidän vanhempien väliin köllöttelemään ja rapsuteltavaksi. Siinä samalla on mukava olla vanhempien kainalossa ja jutella niitä näitä. Vaikka itse olemme sitä sukupolvea, ettei meitä ole liiemmälti varmaan halailtu tai sylitelty, niin kyllä se oman lapsen kanssa on tullut ihan luonnostaan niin isältä kuin äidiltäkin. Tosin isä on kyllä tasapuolisesti lapsen kanssa ollut pienestä asti ja pitänyt puolen vuoden hoitovapaankin. Puhuitteko te ennen lapsen syntymää, miten te jaatte lapsen hoitamisen? Esim. milloin äiti palaa töihin ja jääkö isä vuorostaan kotiin, milloin lapsi hoitoon tai miten jaatte harrastamisajat itsellenne? Ei kai se niin voi mennä, että vain mies voi harrastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi tyttö vai poika?
Luultavasti pelkää erektiota, sillä stimulaatio sille alueelle voi vain aiheuttaa erektion ilman mitään siihen viittaavia ajatuksia. Oma mieheni on sanonut tämän syyksi sille, miksei halunnut ottaa lapsiamme juurikaan syliin muuten kuin kantaessa paikasta toiseen. Pelkäsi kiusallisia tilanteita.
Mitä ihmeen väliä on lapsen sukupuolella?!?!?
On sillä. Mun mies ei juurikaan tyttöjä sylitellyt tau osallistunut. Nyt poika on jatkuvasti sylissä ja sen kanssa touhuaa.
Toivottavasti tää on provo. Aivan sairasta.
Minusta tuo aloituskin on hieman provo. Jos mies on pitänyt omaa lastaan sylissään viimeksi lapsen ollessa 4 kuukauden ikäinen, ja suuttuu, kun vaimo kysyy asiasta, ja keskustelu tyssää siihen, mihin vaimo sitten tyytyy, niin ei taida kaikki olla aivan kohdallaan perhedynamiikassa. Näin äkkiseltään kauempaa katsoen, kun ei tiedä olosuhteista enempää.
Ihmetyttää, mitä on tapahtunut tässä 2,5 vuoden aikana, jos mies ei ole lastaan sylitellyt eikä asiasta suostunut puhumaan. Onko asia vain jätetty niikseen? Ne pari ensimmäistä vuotta lapsen elämässä ovat aika tärkeitä lapsen tulevan hyvinvoinnin ja tunne-elämän kannalta.
pedoko? kirjoitti:
Miksi te naitte ja lisäännytte näiden tunnevammaisten kanssa?
Jotakinhan tekin näistä suhteistanne saatte?
Kerrotko, mistä merkeistä näkee, millainen mies on isänä ja mahtaako miehellä olla jotain traumoja, jotka tulevat pintaan ison elämänmuutoksen, kuten lapsen syntymän, jälkeen?
"Ei koskaan" ja "aina" ovat tokaisuja, jotka nainen kääntää aina negatiiviseksi miestä koskaan.
Jotkut isät on tuollaisia. Jotkut ovat kunnollisia ja haluavat ottaa isän roolin. Jotkut taas eivät jaksa ja halua. Jättävät lapsen äidilleen..sellaista se on. Tiedän ainakin sekä-että ihmisiä. Lapsen isällä voi olla joku oma ongelma jne. Mutta miten voit pakottaakaan asiaa? Oma isäni piti sylissä kun olin joku 3 v., sen jälkeen ei enää. Kuvista päätellen palvoi minua pikku tyttönä, mutta tietysti kaapi "kermat päältä" vierailevana tähtenä elämässäni. Teki sitten toisen naisen kanssa 2 lasta ja antoi puolikkaan pikkusiskoni käyttäytyä miten sattuu itsekkäästi. Nyt kuuntelee vaan pikku-siskon kommentteja ja isä ei ota minuun enää yhteyttä. Tuollaista..isäni siis sairastui 2-suuntaiseen mielialahäiriöön ja alkoholismiin nuorena ja sairaus jyllää yhä (en voi siis ennustaa millä päällä isäni on koskaan ja koska on mania, ärtymystä tai masennusta), nyt isäpappa on +60, että tuskin välit voivat koskaan olla ihan yhtä lämpimät mitä ne olisivat voineet olla. Onneksi äitini kasvatti minut lämpimästi, joskin alkoholiongelmaisena. Sitä ihmettelen, miten ajattelet täältä voivan jonkun sanoa syyn miksei isä pidä lastaan sylissä? Tulee mieleen joku tunnekylmyys tms. taustalla. Ehkä sinä tunnet ihmisen paremmin kuitenkin, mutta tiedä että tuo on yleistä. Valitettavasti isän/toisen vanhemman poissaolo voi heijastua lapsen tulevaisuuteen aika suurestikin. Minulla on..en ihastu helposti ja pidän monia kumppaniehdokkaita tylsänä. Haluan, että mies on itsenäinen mutta silti elämässäni mukana. En kestä miehessä ruikutusta ja heikkoutta..minusta miehen pitää olla mies, nainen on nainen ja valittaa enemmän ihan luonnostaan. Onneksi läheisyys silti onnistuu jne, tilanne voisi olla se että tämä ei toimi ja kammoan jo sitä, jos joku haluaa tulla lähelleni. Jokaisella meillä juttumme ja ihmiskohtaloita ja tarinoita on tasan sen verran kuin ihmisiä on.