Lapsen isä ei koskaan pidä lasta sylissä. Ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä katselet tuollaista? Eihän tuossa ongelma ole mikään sylissä pitäminen, vaan kertakaikkinen kieltäytyminen oman lapsen hoitamisesta ja kommunikaatiosta. Luulisi vähän mietityttävän muukin kuin joku sylittely.

Miksikö katselen? Koska olen toivonut muutosta parempaan ja sitä pyytänyt. Ja kyllä muutkin asiat mietityttää kuin se syli, tämä aloitus nyt sattui vain koskemaan juuri sitä kun erityisesti sitä aamulla mietin. Ap

Mun mielestä aivan inhimillistä ja ymmärrettävää, että asia on mennyt näinkin pitkälle. Siinä pikkuvauvan kanssa on niin paljon kaikkea mietittävää ja kasvamista, että pitää valita taistelunsa. Olet yrittänyt tästäkin puhua miehelle, mutta arki on varmaan ajanut ongelman edelle. Hyvä että nyt on tilaa taas keskittyä tähän asiaan, se on kuitenkin lapsen loppuelämän kannalta hirveän tärkeää olla hyvä suhde molempiin vanhempiin.

Perhetyö ei ole kirosana, vaikka se kuuluu sosiaalityön piiriin. Teidän perhe tarvitsee nyt tukea että pääsette jatkamaan terveemmällä mallilla. Terapiaan on vaikea toista väkisin raahata, mutta kaipa jotkut suostuu eron uhalla.

Tsemppiä jatkoon.

Mies ei suostu perhetyöhön eikä vastaavaan. Sanoi että ei tule ja häipyy siksi aikaa kotoa jos tulevat meille (ja että ei ikinä anna anteeksi minulle jos tänne sellaisia ilman hänen suostumusta pyydän). Joten mitä hyötyä olisi perhetyöstä?. Ap

Jaa. No. Oikeesti jos lähtee perhetyön ajaksi pois niin takasin ei ole mitään tulemista.

Mutta ennen eroa haluaa tietysti antaa toiselle monta mahdollisuutta, jo lapsenkin takia. Eli sinuna varmaan ottaisin sen eron puheeksi, mutta lähinnä niin että olet sitä harkinnut ja haluaisit sen välttää. Mutta se vaatii sitä sitoutumista, terapiaa/perhetyötä.

Jos mies siinä kieltäytyy niin eikö ole tavallaan huojentavaakin, että itse tietää seuraavan askeleen. Että katsot uuden asunnon ja laitat eron vireille, eikä asia jää enää roikkumaan?

Toisaalta vanhemmuus on eri ihmisillä erilaista. Joku toinen valitisisi että ihan sama, isä on vain biologinen isä ja elättäjä, mutta ei osana lapsensa elämää. Ja sit vaan "ollaan yhdessä" saman katon alla. Aika yleistäkin toi on ollut Suomessakin kautta aikain. Jotkut lapset kasvaa siitä vähän kieroon, toiset ei.. sellasta se nyt on, kaikki ei jaksa erota.

Voit tehdä mielikuvaharjoitteita 5v 10v 15v päähän, miltä teidän perhe-elämä tulee näyttämään jos isälle ja lapselle ei koskaan synny yhteyttä. Jos ei vaikuta hyvältä niin ehkä nopea ero on parempi kuin vasta 5v päästä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ihan sama juttu. Ei ikinä oma-aloitteisesti ottanut poikia syliin, eikä osoittanut millään lailla hellyyttä heille. Silloin kun olin töissä esim yövuorossa, hoiti kyllä kun pakko oli. Muistan, kun toinen pojista ollessaan 3-4 vuotias, kysyi minulta, että eikö isi tykkää hänestä, kun ei ikinä pidä sylissä. Pojat nyt jo teini-ikäisiä ja ihan normi poikia heistä kyllä kaikesta huolimatta kasvoi.

Miten pääsitte asiasta yli eroamatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos hän ei vain halua pitää ketään sylissä? Mikä ihmeen ongelma tämä on

Entä jos tuon lapsen äitikään ei vain haluaisi pitää ketään sylissä...? Lapsi ei vauvanakaan saisi siis koskaan olla sylissä. Mikähän ihmeen ongelma siinä kenties voisi olla...?

Vastaavalla logiikalla sekin on ongelma, jos isä ei halua imettää lasta, koska entä jos äitikään ei haluaisi imettää. Sitten kukaan ei imettäisi lasta. Jos lapsen sylittäminen on oleellista, niin kannattaa pariutua niin, että vähintään toinen haluaa sylittää.

Jos äiti ei halua tai pysty imettämään niin vauvaa voi syöttää korvikkeella. Eli isäkin kyllä pystyy ruokkimaan vauvaa. Ja aikamoinen ongelmahan se olisi, jos kumpikaan vanhemmista ei halua ruokkia lastaan. Ja jos syötetään korvikkeella, silloin molemmat voivat osallistua.

Sellainen tutkimuskin on tehty vauvoilla, että niille ei annettu läheisyyttä, niitä ei siis sylitelty, eikä niille juteltu, ne vain ruokittiin ja pidettiin puhtaina. Tutkimuksen tulos: vauvat kuoli. Vauva siis kuolee, jos se ei saa sylittelyä ja muuta vuorovaikututsta, aivot eivät kehity.

On muitakin tutkimuksia, jotka peräänkuuluttavat läheisyyden (johon kuuluu sylittely) tärkeyttä lapsen henkisessä kehityksessä. Isompi lapsi ei enää kuole sylittelyn puutteeseen, mutta vahingollista se silti on. Eli jos lapsen haluaa tehdä, silloin pitäisi ymmärtää, että lapsen sylittely kuuluu olennaisena osana lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen, ap:n mies ei ole tätä ilmeisesti tajunnut ja siten teki virheen kun lapsen halusi tehdä.

Nyt on hyvin ongelmallinen tilanne, kun lasta ei pysty jättämään isänsä kanssa kahden, koska isä ei osaa/pysty hoitamaan lasta asianmukaisesti. Isästä ei ole mitään tukea lapsen hoidossa ja kasvattamisessa, mikä yhteisöllinen perhe se sellainen on, jossa äiti on vastuussa kaikesta lapsen hoitamisesta ja mies ei tee mitään? Sama olisi äidin ja lapsen asua ihan vaan kaksistaan, jos mies ei ala muuttaa käytöstään tai yritä hoitaa ongelmaa käymällä vaikka terapiassa.

Potki pellolle, jos on noin paska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos hän ei vain halua pitää ketään sylissä? Mikä ihmeen ongelma tämä on

Entä jos tuon lapsen äitikään ei vain haluaisi pitää ketään sylissä...? Lapsi ei vauvanakaan saisi siis koskaan olla sylissä. Mikähän ihmeen ongelma siinä kenties voisi olla...?

Vastaavalla logiikalla sekin on ongelma, jos isä ei halua imettää lasta, koska entä jos äitikään ei haluaisi imettää. Sitten kukaan ei imettäisi lasta. Jos lapsen sylittäminen on oleellista, niin kannattaa pariutua niin, että vähintään toinen haluaa sylittää.

Jos äiti ei halua tai pysty imettämään niin vauvaa voi syöttää korvikkeella. Eli isäkin kyllä pystyy ruokkimaan vauvaa. Ja aikamoinen ongelmahan se olisi, jos kumpikaan vanhemmista ei halua ruokkia lastaan. Ja jos syötetään korvikkeella, silloin molemmat voivat osallistua.

Sellainen tutkimuskin on tehty vauvoilla, että niille ei annettu läheisyyttä, niitä ei siis sylitelty, eikä niille juteltu, ne vain ruokittiin ja pidettiin puhtaina. Tutkimuksen tulos: vauvat kuoli. Vauva siis kuolee, jos se ei saa sylittelyä ja muuta vuorovaikututsta, aivot eivät kehity.

On muitakin tutkimuksia, jotka peräänkuuluttavat läheisyyden (johon kuuluu sylittely) tärkeyttä lapsen henkisessä kehityksessä. Isompi lapsi ei enää kuole sylittelyn puutteeseen, mutta vahingollista se silti on. Eli jos lapsen haluaa tehdä, silloin pitäisi ymmärtää, että lapsen sylittely kuuluu olennaisena osana lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen, ap:n mies ei ole tätä ilmeisesti tajunnut ja siten teki virheen kun lapsen halusi tehdä.

Nyt on hyvin ongelmallinen tilanne, kun lasta ei pysty jättämään isänsä kanssa kahden, koska isä ei osaa/pysty hoitamaan lasta asianmukaisesti. Isästä ei ole mitään tukea lapsen hoidossa ja kasvattamisessa, mikä yhteisöllinen perhe se sellainen on, jossa äiti on vastuussa kaikesta lapsen hoitamisesta ja mies ei tee mitään? Sama olisi äidin ja lapsen asua ihan vaan kaksistaan, jos mies ei ala muuttaa käytöstään tai yritä hoitaa ongelmaa käymällä vaikka terapiassa.

No eiköhän ne voi kahden jättää ihan hyvin. Kyllä se isä varmasti pakon edessä lapsen vaipan vaihtais ja ruokaa lämmittäis yms. Pitkäaikaisesti tollanen hoito ilman läheisyyttä ja syliä on ongelma, ei sillon jos isä ois edes 2 kertaa viikossa 2h lapsen kanssa. Ongelma on enemmän se, ettei isä halua olla isä, eikä suostu puhumaan asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos hän ei vain halua pitää ketään sylissä? Mikä ihmeen ongelma tämä on

Entä jos tuon lapsen äitikään ei vain haluaisi pitää ketään sylissä...? Lapsi ei vauvanakaan saisi siis koskaan olla sylissä. Mikähän ihmeen ongelma siinä kenties voisi olla...?

Vastaavalla logiikalla sekin on ongelma, jos isä ei halua imettää lasta, koska entä jos äitikään ei haluaisi imettää. Sitten kukaan ei imettäisi lasta. Jos lapsen sylittäminen on oleellista, niin kannattaa pariutua niin, että vähintään toinen haluaa sylittää.

Jos äiti ei halua tai pysty imettämään niin vauvaa voi syöttää korvikkeella. Eli isäkin kyllä pystyy ruokkimaan vauvaa. Ja aikamoinen ongelmahan se olisi, jos kumpikaan vanhemmista ei halua ruokkia lastaan. Ja jos syötetään korvikkeella, silloin molemmat voivat osallistua.

Sellainen tutkimuskin on tehty vauvoilla, että niille ei annettu läheisyyttä, niitä ei siis sylitelty, eikä niille juteltu, ne vain ruokittiin ja pidettiin puhtaina. Tutkimuksen tulos: vauvat kuoli. Vauva siis kuolee, jos se ei saa sylittelyä ja muuta vuorovaikututsta, aivot eivät kehity.

On muitakin tutkimuksia, jotka peräänkuuluttavat läheisyyden (johon kuuluu sylittely) tärkeyttä lapsen henkisessä kehityksessä. Isompi lapsi ei enää kuole sylittelyn puutteeseen, mutta vahingollista se silti on. Eli jos lapsen haluaa tehdä, silloin pitäisi ymmärtää, että lapsen sylittely kuuluu olennaisena osana lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen, ap:n mies ei ole tätä ilmeisesti tajunnut ja siten teki virheen kun lapsen halusi tehdä.

Nyt on hyvin ongelmallinen tilanne, kun lasta ei pysty jättämään isänsä kanssa kahden, koska isä ei osaa/pysty hoitamaan lasta asianmukaisesti. Isästä ei ole mitään tukea lapsen hoidossa ja kasvattamisessa, mikä yhteisöllinen perhe se sellainen on, jossa äiti on vastuussa kaikesta lapsen hoitamisesta ja mies ei tee mitään? Sama olisi äidin ja lapsen asua ihan vaan kaksistaan, jos mies ei ala muuttaa käytöstään tai yritä hoitaa ongelmaa käymällä vaikka terapiassa.

No eiköhän ne voi kahden jättää ihan hyvin. Kyllä se isä varmasti pakon edessä lapsen vaipan vaihtais ja ruokaa lämmittäis yms. Pitkäaikaisesti tollanen hoito ilman läheisyyttä ja syliä on ongelma, ei sillon jos isä ois edes 2 kertaa viikossa 2h lapsen kanssa. Ongelma on enemmän se, ettei isä halua olla isä, eikä suostu puhumaan asiasta.

Kyllä sen 3v voi isänsä kanssa kahden jättää vaikka ois miten kädetön äijä. Mutta apn mies luikkii karkuun ja ei ole koskaan kotona, niin sellaista tilannetta ei saa edes väkisin luotua!

Ei syliin ottaminen ole millään tapaa myöhäistä. Monta vuotta vielä aikaa. Mutta. Oletko Sinä puhunut tästä hänen kanssaan? Olet mahdollistanut tämän tilanteen, vastuu lapsesta ja hoidostaan kuuluu myös isälle.

Lapselle on parempi ero kuin huono vanhempi. Onko kyse kotimaisesta miehestä? Kuulostaa todella oudolta. Pariterapian paikka.

Pelkkä toivominen ei riitä. Olethan sen nyt jo näiden kolmen vuoden aikana todennut. Konkreettisempaa toimintaa tarvitaan. Yllä on ehdotettu riittämiin vaihtoehtoja.

Tässä vaan mietin kuinkahan monessa tuhannessa kodissa tää on Suomessakin ihan normaalia. Erona ehkä se, että ap uskaltaa sen täällä sanoa ja haluaa muutosta.

Mutta niitä perheitä on hirveät määrät, joissa isä ei todellakaan lapsia hoida, tai hoitaa tasan sillon kun viitsii ja jaksaa. Syliin otetaan vaikka kun vieraillaan vanhempien luona niin saa pari pistettä muiden silmissä, mutta kotona ei mitään oma-aloitteista leikkiä, ennakoivaa huolehtimista, tylsiä hoitotoimenpiteitä....

Hoitoon kirjoitti:

Isä on mt-ongelmainen?

Eli persu, se selittääkin kaiken...

Ennen maailmassa isät olivat yleensä tuollaisia etäisiä. Ei saanut häiritä isää. No harva siitä vammoja sai.

Kunhan äitisuhde on lämmin. Ehkä alkaa kiinnostaa isää, kun vanhenee lapsi.

Ei pidä meilläkään isä lapsiaan sylissä.

Oksettaa lapsi nykyään ettei halua enää ikinä koskea? Ok, who knows, kysy häneltä?

Kuulostaa siltä, ettei ole koskaan lasta halunnut..tai katuu nyt myöhemmin lapsenhankkimista..

No sentään joskus on pitänyt. Parempi sekin kuin ei koskaan ole pitänyt.

Ihan normaalia. 

Tutulta kuulostaa. Onneksi sentään äiti pitää sylissä ja huolehtii lapsesta, niin että isä pääsee käymään töissä ja harrastuksissa.

Minua kiinnostaisi kuulla, osoittaako miehesi sinua kohtaan hellyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Ennen maailmassa isät olivat yleensä tuollaisia etäisiä. Ei saanut häiritä isää. No harva siitä vammoja sai.

Kunhan äitisuhde on lämmin. Ehkä alkaa kiinnostaa isää, kun vanhenee lapsi.

Ehkä lasta ei kiinnosta isä sitten myöhemmin. Mies saa tehdä hartiavoimin töitä, että saa sitten suhteen kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hän on voinut huolehtia lapsesta nämä vuodet, kun ei ole nostanut syliin kertaakaan?

Jättänyt minulle huolehtimisen pääosin. Silloin kun on lapsen kanssa joskus niin ei edes itkevää lasta ota syliin. Itkevän vauvan laittoi sitteriin, itkevän taaperon sohvalle ja videot pyörimään. Ap

Onko hänelle sattunut koskaan vahinkoa lasta pidellessä? Onko tiputtanut, kompastunut, pidellyt väärin jne? Tai kenenkään toisen lapsen kanssa?

Tai ehkä piteleminen aiheuttaa jotenkin ahdistusta omasta lapsuudesta? Jos kokee pitelemisen oudoksi, onko hänen perheessään esim. tapana halailla?

Entä onko lapsella tapana potkia/puristella? Pienet lapsethan joskus tekee tietämättään asioita, mitkä on tosi kiusallisia tai käy kipeää. Ehkä pelkää sitä?