Lapsen isä ei koskaan pidä lasta sylissä. Ei koskaan.

Ei minunkaan isä pitänyt minua enää vauva-ajan jälkeen sylissä. Kuka tietää syyn, mutta ehkä juuri joku tunne-elämän vaikeus? Aika sellanen jäyhä suomalainen mies kyseessä. Ihan normaali minusta silti tuli.

Vierailija kirjoitti:

haluaisin kuulla tästäkin aloituksesta sen miehen version. 

mutta öyhöttäkää nyt taas

Sitähän ap:kin toivoo: että mies puhuisi.

Mitä ihmettä se mies harrastaa kaikki viikonloput.Sinä vain kykit kotona lapsen kanssa ja mies toteuttaa itseään ja tekee mitä huvittaa.voitko itse ottaa jonkun säännöllisen harrastuksen, esim.pari tuntia kaksi kertaa viikossa.Mitä mies tuohon sanoo?

Helpompi olla yksinhuoltaja jos perhe-elämä ei miestä kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa jätät lapsen päiväksi miehen hoidettavaksi?

En tarkoita mitenkään passiivisaggressiivisesti tai kesken miehen työpäivää lähdet ovet paukkuen todellakaan. Vaan ihan vapaapäivänä sanoisit että juttu on nyt niin että on pakko lähteä käymään jossain ja palaat 4h kuluttua. Sitten menet ja miehen on jollain konstilla se lapsi elossa pidettävä, luultavasti jopa koskettaa ja olla vuorovaikutuksessa. Heidän suhde voisi sitten kehittyä pienen pakon kautta ja mies saisi onnistumisen tunteita.

Sitten kun palaat niin elä tenttaa miestä, riittää kun kiität häntä, annat pusun ja kerrot omasta päivästäsi. Jos hän haluaa puhua niin puhuu. Mutta se omaan lapseen suhteen muodostaminen on jotenkin hänelle nyt hankalaa ja ei hänen edes tarvitse osata sinulle kertoa kaikkea, et ole terapeutti vaan vaimo. Se on myös osoitus epäluottamuksesta ja vähättelystä jos mieheltä tenttaa kaikki mahdolliset "monelta Eppu söi, montako lusikallista, vaihdoitko vaipan, luitko sille kirjaa, teitkö oikeat äänet hahmoille, miksi Epulla on punaiset sukat?!??!?".

Tarkoitat varmaan hyvää mutta meillä ei koskaan ole ollut sellaista että huomauttaisin miehelle mitkä/minkä väriset vaatteet tms hän on lapselle laittanut. En näin ollen pysty tuollaista käytöstä lopettamaan kun en ole sellaista koskaan tehnyt ennenkään. Ihan on mies aina saanut laittaa vaipat ja vaatteet kuten haluaa. Ap

Aa, eli tekee kuitenkin hoitotoimet? Ja voit jättää lapsen isän kanssa vaikka koko päiväksi kuitenkin? Vaikka 12h?

Ekoina kuukausina teki, sen jälkeen ei. Täyttää iltansa työllä ja viikonloput harrastuksilla eli ei ole paljoa edes kotona. Ap

Siinä tapauksessa tota hoitovastuuta pitää nyt vaan lisätä. Lähdet itse ulos ja harrastamaan, jätät isän hoitamaan lasta vaikka 2 päivää viikossa. Tuntuu varmaan ikävältä alkuun jättää lapsi hoitoon, jos tuntuu ettei mies selviä, mutta kyllä se siitä, antaa niiden löytää omat tapansa toimia. Jos mies on nyt kotona niin lähde sinä just nyt jonnekkin. Palaat sitten illalla kotiin. Koska voi olla että jos sä oot kotona niin isä ei vaan tee, ei suostu, koska viime kädessä sä kuitenkin autat jos hän on itsepintainen. Mutta jos sä et ole paikalla...

Ei ole nyt kotona. Eikä ollut eilenkään. Hän lähtee viikonloppuaamuisin pois kotoa ennen kuin ehdin itse minnekään. Enkä pidä ajatuksesta että vain katoaisin aamulla jonnekin kiireellä ennen kuin mies lähtee harrastamaan vaan kyllä lapsen hoito pitäisi voida ajoissa yhdessä sopia. Ap

Et voi saada sekä menevää että perheen parissa viihtyvää miestä. Valitsit menevän, koska se on hienompaa ja sai sinussa aikaan ”kemiaa”. Nyt pitää elää sen mukaan. Ihmisiä ei voi totaalisesti muuttaa.

Miksi sä katselet tuollaista? Eihän tuossa ongelma ole mikään sylissä pitäminen, vaan kertakaikkinen kieltäytyminen oman lapsen hoitamisesta ja kommunikaatiosta. Luulisi vähän mietityttävän muukin kuin joku sylittely.

Vauvaa ja lasta on ihana odottaa ja usein mielikuvat ovat ruusunpunaisia, miehelläkin. Lapsen syntymän jälkeen miehelle tulee usein oivallus, että vauva tulikin nyt kiinteäksi osaksi arkea. Mies ei lopulta kuitenkaan oikein perusta lapsesta. Elämä oli sittenkin kivempaa ilman lasta. Lapsi vaatii kaikenlaista. Huomiota ja hellyyttä ja yhdessä oloa, mikä on pois itseltä. Mies ei osaa yhdistää lasta itseensä niin, että hänestä tuntuisi siltä, kuin itsekin saisi jotain siitä, että tutustuu lapseen ja viettää hänen kanssa aikaansa. Hän vieraannuttaa lapsen itsestään, mikä johtaa siihen, että miehen ja lapsen välien suhde jää olemattomaksi. Tämä taas johtaa äidin ahdistumiseen, koska jää yksin lapsen kanssa, jota yhdessä kovasti touhuttiin ja toivottiin. Äiti myös kantaa huolta lapsen ja tämän isän välisestä suhteesta, koska tietää, että hyvällä isäsuhteella on iso merkitys lapsen hyvinvoinnille. Mies alkaa näyttää äidin silmissä huonolta isältä, mikä hän toki onkin. Tulevaisuus näyttää synkältä. Mies hakeutuu muuhun seuraan tai sitten äidin ahdistus kasvaa niin suureksi, että päättää toimia ensin ja irtautua miehestä. Lapsi tapaa isäänsä joskus viikonloppuisin. Suhde ei koskaan oikein pääse syntymään, koska lapsikin jo on alkanut karsastaa isäänsä, joka ei välitä lapsestaan. 

Minun isäni ei pitänyt minua koskaan sylissä. Minusta tuli epävakaa epäonnistuja.

Ammattimainen tuki vanhemmuustaidoissa olisi tarpeen, koska lapsikaan ei varmaan enää koe isän kanssa olemista luontevaksi ja isä ei ole 3 vuoden aikana vielä rakentanut suhdetta lapseen. Mutta mitenkään toivotonta ei ole todellakaan, ihan hyvin voi vielä suhteen rakentaa, kunhan mies nyt lähtee hommaan mukaan.

Ihan kateeksi käy kun joka kertoo että on isän tyttö. Harvemmin täällä mutta tvssä näkee usein niitä onnellisia ,joilla on isä tärkein elämässä. 

Ruotsalaiset eivät tervehdi vanhempiaan kuin kerran pari vuodessa, vaikka asuvat samassa kaupungissa. Merkillistä. Ja kaikki sisarukset ovat vihoissa. No se nyt on tavallisempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä katselet tuollaista? Eihän tuossa ongelma ole mikään sylissä pitäminen, vaan kertakaikkinen kieltäytyminen oman lapsen hoitamisesta ja kommunikaatiosta. Luulisi vähän mietityttävän muukin kuin joku sylittely.

Miksikö katselen? Koska olen toivonut muutosta parempaan ja sitä pyytänyt. Ja kyllä muutkin asiat mietityttää kuin se syli, tämä aloitus nyt sattui vain koskemaan juuri sitä kun erityisesti sitä aamulla mietin. Ap

Upea suhde, kun tuollaista tapahtuu eikä asiasta voi edes keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä katselet tuollaista? Eihän tuossa ongelma ole mikään sylissä pitäminen, vaan kertakaikkinen kieltäytyminen oman lapsen hoitamisesta ja kommunikaatiosta. Luulisi vähän mietityttävän muukin kuin joku sylittely.

Miksikö katselen? Koska olen toivonut muutosta parempaan ja sitä pyytänyt. Ja kyllä muutkin asiat mietityttää kuin se syli, tämä aloitus nyt sattui vain koskemaan juuri sitä kun erityisesti sitä aamulla mietin. Ap

Sanon nyt suoraan, että vaikutat aika lapaselta. Miehen käytös ei ole millään lailla hyväksyttävää, eikä tilanne muutu miksikään tuollaisella pään silittelyllä.

Tulit kysymään neuvoja, ja neuvoja olet saanut. Vaihtoehdot ovat joko terapia tai ero. Jos terapia ei miehelle sovi, jäljelle jää ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä katselet tuollaista? Eihän tuossa ongelma ole mikään sylissä pitäminen, vaan kertakaikkinen kieltäytyminen oman lapsen hoitamisesta ja kommunikaatiosta. Luulisi vähän mietityttävän muukin kuin joku sylittely.

Miksikö katselen? Koska olen toivonut muutosta parempaan ja sitä pyytänyt. Ja kyllä muutkin asiat mietityttää kuin se syli, tämä aloitus nyt sattui vain koskemaan juuri sitä kun erityisesti sitä aamulla mietin. Ap

Mun mielestä aivan inhimillistä ja ymmärrettävää, että asia on mennyt näinkin pitkälle. Siinä pikkuvauvan kanssa on niin paljon kaikkea mietittävää ja kasvamista, että pitää valita taistelunsa. Olet yrittänyt tästäkin puhua miehelle, mutta arki on varmaan ajanut ongelman edelle. Hyvä että nyt on tilaa taas keskittyä tähän asiaan, se on kuitenkin lapsen loppuelämän kannalta hirveän tärkeää olla hyvä suhde molempiin vanhempiin.

Perhetyö ei ole kirosana, vaikka se kuuluu sosiaalityön piiriin. Teidän perhe tarvitsee nyt tukea että pääsette jatkamaan terveemmällä mallilla. Terapiaan on vaikea toista väkisin raahata, mutta kaipa jotkut suostuu eron uhalla.

Tsemppiä jatkoon.

Tutustukaa tunnelukkosi menetelmään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä katselet tuollaista? Eihän tuossa ongelma ole mikään sylissä pitäminen, vaan kertakaikkinen kieltäytyminen oman lapsen hoitamisesta ja kommunikaatiosta. Luulisi vähän mietityttävän muukin kuin joku sylittely.

Miksikö katselen? Koska olen toivonut muutosta parempaan ja sitä pyytänyt. Ja kyllä muutkin asiat mietityttää kuin se syli, tämä aloitus nyt sattui vain koskemaan juuri sitä kun erityisesti sitä aamulla mietin. Ap

Sanon nyt suoraan, että vaikutat aika lapaselta. Miehen käytös ei ole millään lailla hyväksyttävää, eikä tilanne muutu miksikään tuollaisella pään silittelyllä.

Tulit kysymään neuvoja, ja neuvoja olet saanut. Vaihtoehdot ovat joko terapia tai ero. Jos terapia ei miehelle sovi, jäljelle jää ero.

En sitä kovin suoraan tänne ole kirjoittanut mutta eroa olen tässä miettinytkin, terapiaan mies ei tule suostumaan, kokeiltu jo. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä katselet tuollaista? Eihän tuossa ongelma ole mikään sylissä pitäminen, vaan kertakaikkinen kieltäytyminen oman lapsen hoitamisesta ja kommunikaatiosta. Luulisi vähän mietityttävän muukin kuin joku sylittely.

Miksikö katselen? Koska olen toivonut muutosta parempaan ja sitä pyytänyt. Ja kyllä muutkin asiat mietityttää kuin se syli, tämä aloitus nyt sattui vain koskemaan juuri sitä kun erityisesti sitä aamulla mietin. Ap

Mun mielestä aivan inhimillistä ja ymmärrettävää, että asia on mennyt näinkin pitkälle. Siinä pikkuvauvan kanssa on niin paljon kaikkea mietittävää ja kasvamista, että pitää valita taistelunsa. Olet yrittänyt tästäkin puhua miehelle, mutta arki on varmaan ajanut ongelman edelle. Hyvä että nyt on tilaa taas keskittyä tähän asiaan, se on kuitenkin lapsen loppuelämän kannalta hirveän tärkeää olla hyvä suhde molempiin vanhempiin.

Perhetyö ei ole kirosana, vaikka se kuuluu sosiaalityön piiriin. Teidän perhe tarvitsee nyt tukea että pääsette jatkamaan terveemmällä mallilla. Terapiaan on vaikea toista väkisin raahata, mutta kaipa jotkut suostuu eron uhalla.

Tsemppiä jatkoon.

Mies ei suostu perhetyöhön eikä vastaavaan. Sanoi että ei tule ja häipyy siksi aikaa kotoa jos tulevat meille (ja että ei ikinä anna anteeksi minulle jos tänne sellaisia ilman hänen suostumusta pyydän). Joten mitä hyötyä olisi perhetyöstä?. Ap

Meillä oli ihan sama juttu. Ei ikinä oma-aloitteisesti ottanut poikia syliin, eikä osoittanut millään lailla hellyyttä heille. Silloin kun olin töissä esim yövuorossa, hoiti kyllä kun pakko oli. Muistan, kun toinen pojista ollessaan 3-4 vuotias, kysyi minulta, että eikö isi tykkää hänestä, kun ei ikinä pidä sylissä. Pojat nyt jo teini-ikäisiä ja ihan normi poikia heistä kyllä kaikesta huolimatta kasvoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu kun mies suuttuu, kun yrität puhua asiasta? Lopetat yrittämisen ja qnnat olla? Minusta sinun on yritettävä joko selvittää asia miehen kanssa itse tai saada hänet menemään terapiaan. Jos mies lopulta ennemmin eroaa kuin suostuu puhumaan tästä, on varmasti parempi sitten erota.

En anna olla, vaan otan aina uudelleen puheeksi. Mutta en minä voi ketään pakottaa puhumaan. Hän ei kertakaikkiaan suostu sanomaan aiheesta sanaakaan. Ei vaikka kuinka vaatisin. Terapiaan ei suostu. Eikä halua erota. Jos itse sanoisin että otan avioeron ellet puhu aiheesta niin joutuisin toteuttamaan uhkaukseni ja ottamaan eron. Vielä en ole niin kuitenkaan tehnyt. Ap

Hän selvästi tietää syyn, mutta ei halua kertoa sitä. Käske häntä ottamaan lapsi syliin.

Hoitiko mies muiden lapsia tai piti sylissä ennen oman lapsen syntymää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu kun mies suuttuu, kun yrität puhua asiasta? Lopetat yrittämisen ja qnnat olla? Minusta sinun on yritettävä joko selvittää asia miehen kanssa itse tai saada hänet menemään terapiaan. Jos mies lopulta ennemmin eroaa kuin suostuu puhumaan tästä, on varmasti parempi sitten erota.

En anna olla, vaan otan aina uudelleen puheeksi. Mutta en minä voi ketään pakottaa puhumaan. Hän ei kertakaikkiaan suostu sanomaan aiheesta sanaakaan. Ei vaikka kuinka vaatisin. Terapiaan ei suostu. Eikä halua erota. Jos itse sanoisin että otan avioeron ellet puhu aiheesta niin joutuisin toteuttamaan uhkaukseni ja ottamaan eron. Vielä en ole niin kuitenkaan tehnyt. Ap

Hän selvästi tietää syyn, mutta ei halua kertoa sitä. Käske häntä ottamaan lapsi syliin.

Ap, ota asia miehen kanssa puheeksi. Kerro ihan asiallisesti, että tilanne on nyt sellainen, että joko asia selvitetään, tai sitten sinä ja lapsi lähdette. Jos mies ei vieläkään avaudu, alat valmistella lähtöä. Heti kun tiedät, mihin mennä, lähdette.