Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isä ei koskaan pidä lasta sylissä. Ei koskaan.
25.04.2021 |
Lopetti kun lapsi oli 4 kk. Silloin on viimeinen kerta kun on pitänyt lastaan sylissä. Lapsi on jo kolme vuotta vanha eli alkaa olla jo myöhäistä. Kun asian ottaa puheeksi niin suuttuu. Syytä tilanteelle en siis tiedä eikä asiasta voi keskustella. Joten kysyn täältä: mistä voisi olla kyse?
Kommentit (242)
No jos hän ei vain halua pitää ketään sylissä? Mikä ihmeen ongelma tämä on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos hän ei vain halua pitää ketään sylissä? Mikä ihmeen ongelma tämä on
Entä jos tuon lapsen äitikään ei vain haluaisi pitää ketään sylissä...? Lapsi ei vauvanakaan saisi siis koskaan olla sylissä. Mikähän ihmeen ongelma siinä kenties voisi olla...?
Monesti persoonallisuushäiriöt alkavat näkyä kunnolla vasta sitten, kun lapsi syntyy. Avuton vauva tuo pintaan omat, koteloituneet traumat. AP:ta kehottaisin juoksemaan. Persoonaltaan vaurioitunut aikuinen ei voi enää parantua ja on täten haitallinen lapselleen, joka sitten itse siirtää tätä eteenpäin. Sukupolvien kierrettä on todella vaikea katkaista.
Monet suomalaiset miehet on kylmiä. Se on tunnekylmyyden merkki jos ei edes lasta pidä sylissä. Mun mies pitää välillä minuakin sylissä, on sellainen lämmin tai suorastaan kuuma mies. T. Vaimo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos hän ei vain halua pitää ketään sylissä? Mikä ihmeen ongelma tämä on
Entä jos tuon lapsen äitikään ei vain haluaisi pitää ketään sylissä...? Lapsi ei vauvanakaan saisi siis koskaan olla sylissä. Mikähän ihmeen ongelma siinä kenties voisi olla...?
Vastaavalla logiikalla sekin on ongelma, jos isä ei halua imettää lasta, koska entä jos äitikään ei haluaisi imettää. Sitten kukaan ei imettäisi lasta. Jos lapsen sylittäminen on oleellista, niin kannattaa pariutua niin, että vähintään toinen haluaa sylittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuu kun mies suuttuu, kun yrität puhua asiasta? Lopetat yrittämisen ja qnnat olla? Minusta sinun on yritettävä joko selvittää asia miehen kanssa itse tai saada hänet menemään terapiaan. Jos mies lopulta ennemmin eroaa kuin suostuu puhumaan tästä, on varmasti parempi sitten erota.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu kun mies suuttuu, kun yrität puhua asiasta? Lopetat yrittämisen ja qnnat olla? Minusta sinun on yritettävä joko selvittää asia miehen kanssa itse tai saada hänet menemään terapiaan. Jos mies lopulta ennemmin eroaa kuin suostuu puhumaan tästä, on varmasti parempi sitten erota.
Ja siis huom, sen takia ei välttämättä tarvitse erota jos mies ei vaan millään kykene pitämään lasta sylissä. Mutta jos ei suostu selittämään outoa käytöstään ja suuttuu keskusteluyrityksistä, niin silloin pitää erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaappip edari joka pelkää reaktioitaan?
Tämä on yksi todellinen mahdollisuus. Ja vaikkei sellainen olisikaan, on silti aivan luonnollista joskus saada erektio sopimattomalla hetkellä. Sitä voi pelätä, mutta kun ja jos asian ajattelee läpi, ei se niin ihmeelistä ole eikä siitä silloin tarvitse välittää. Kysehän on siitä, ettei aio tehdä asialle mitään, kyllä se menee ohi itsekseen. Siihen ei voi itse vaikuttaa mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Monesti persoonallisuushäiriöt alkavat näkyä kunnolla vasta sitten, kun lapsi syntyy. Avuton vauva tuo pintaan omat, koteloituneet traumat. AP:ta kehottaisin juoksemaan. Persoonaltaan vaurioitunut aikuinen ei voi enää parantua ja on täten haitallinen lapselleen, joka sitten itse siirtää tätä eteenpäin. Sukupolvien kierrettä on todella vaikea katkaista.
Tämä on niin totta! Valitettavasti opin asian kantapään kautta. Ennen lasta on helppo puhua ruusunpunaisten lasien läpi millaiseksi vanhemmaksi aikoo. Kuitenkin vasta lapsen syntymä aktivoi ne luutuneet käsitykset, joiden ratkaisemiseksi täytyy tehdä todella paljon töitä. Ex ei nähnyt mitään erikoista omassa vanhemmuudessaan, mikä lopulta ajoi meidät eroon. Olen edelleen hämmentynyt mitä tapahtui lasten syntymän jälkeen. Kaikki kauniit puheet hävisivät taivaan tuuliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu kun mies suuttuu, kun yrität puhua asiasta? Lopetat yrittämisen ja qnnat olla? Minusta sinun on yritettävä joko selvittää asia miehen kanssa itse tai saada hänet menemään terapiaan. Jos mies lopulta ennemmin eroaa kuin suostuu puhumaan tästä, on varmasti parempi sitten erota.
En anna olla, vaan otan aina uudelleen puheeksi. Mutta en minä voi ketään pakottaa puhumaan. Hän ei kertakaikkiaan suostu sanomaan aiheesta sanaakaan. Ei vaikka kuinka vaatisin. Terapiaan ei suostu. Eikä halua erota. Jos itse sanoisin että otan avioeron ellet puhu aiheesta niin joutuisin toteuttamaan uhkaukseni ja ottamaan eron. Vielä en ole niin kuitenkaan tehnyt. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti persoonallisuushäiriöt alkavat näkyä kunnolla vasta sitten, kun lapsi syntyy. Avuton vauva tuo pintaan omat, koteloituneet traumat. AP:ta kehottaisin juoksemaan. Persoonaltaan vaurioitunut aikuinen ei voi enää parantua ja on täten haitallinen lapselleen, joka sitten itse siirtää tätä eteenpäin. Sukupolvien kierrettä on todella vaikea katkaista.
Tämä on niin totta! Valitettavasti opin asian kantapään kautta. Ennen lasta on helppo puhua ruusunpunaisten lasien läpi millaiseksi vanhemmaksi aikoo. Kuitenkin vasta lapsen syntymä aktivoi ne luutuneet käsitykset, joiden ratkaisemiseksi täytyy tehdä todella paljon töitä. Ex ei nähnyt mitään erikoista omassa vanhemmuudessaan, mikä lopulta ajoi meidät eroon. Olen edelleen hämmentynyt mitä tapahtui lasten syntymän jälkeen. Kaikki kauniit puheet hävisivät taivaan tuuliin.
Millainen isä hän oli eron jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisin kuulla tästäkin aloituksesta sen miehen version.
mutta öyhöttäkää nyt taas
Ei ole vielä liian myöhä. Et voi nyt luovuttaa, koska lapsesi on edelleen elossa ja olemassa. Lapsi tarvitsee edelleen isäänsä, nyt ja monta monta monta vuotta.
Ymmärrän, että mies kieltäytyy puhumasta, selvästihän sillä on joku lukko tai ongelma. Mutta ikävä kyllä se tarkoittaa että sinä kyvykkäämpänä joudut nyt ottamaan entistä suuremman vastuun. Keskustelu ei saa loppua vain koska mies niin sanoo. Sinä jatkat, koska jonkun on tässä mietittävä lasta.
Varaa teille aika terapiaan, soita kunnan perhetyöhön ja pyydä apua, kirjoita miehelle kirjeitä joissa kerrot asiasta ja kysyt hänen tunteistaan (jos ei kasvotusten suostu puhumaan).
Rakenna tilanteita, joissa miehen on käytännössä pakko koskettaa lasta, jopa pitää sylissä. Esim menette yhdessä saunaan ja isä hoitaa pesut. Sinä et neuvo, opasta, puutu sanallakaan. Isän ja lapsen pitää muodostaa ihan oma suhde ja oma tunneilmaisu kosketuksen kautta, ilman että äiti pörrää vieressä, tuhisee tyytymättömänä tai paineistaa tilannetta (en tarkota että teet näin, mutta siitä kannattaa olla tietoinen).
Menkää yhdessä metsäkävelylle ja välillä lapsi pois rattaista, kävelyä sylissä.
Pyydä apua pukemisen kanssa, pyydä että isä pukee lapsen tai että hän pitää lasta samalla kun sinä puet sitä.
Ja tietysti teillä on jo toimiva arki, sinä se vaan teet ja hoidat, koska isä ei tee. Isä ei koske, ei sylitä, ei helli, joten on ihan luonnollista että sinä teet. Opetteluvaihe uuteen on varmasti molemmille raastavaa, se vaatii siis sultakin paljon luopumista ja kasvamista. Ja asiat sujuu hitaammin ja isää pitää puskea että auttaa ja toimii... mutta yrittäkää silti, sen lapsen takia.
Ammattiapua juttelun kautta terapeutilla suosittelen vahvasti. Myös sitä perhetyötä, että joku ulkopuolinen neutraali ihminen tulee auttamaan rytmittämään arkea ja neuvomaan käytännön asioissa. Jos keskenänne vain sovitte niin menee helposti varmaan riidaksi tai mökötykseksi.
Mies ehkä kieltäytyy kaikesta, mutta sano että näin tää nyt menee, perhetyö tulee keskiviikkona kello 6 ja sillä sipuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu kun mies suuttuu, kun yrität puhua asiasta? Lopetat yrittämisen ja qnnat olla? Minusta sinun on yritettävä joko selvittää asia miehen kanssa itse tai saada hänet menemään terapiaan. Jos mies lopulta ennemmin eroaa kuin suostuu puhumaan tästä, on varmasti parempi sitten erota.
En anna olla, vaan otan aina uudelleen puheeksi. Mutta en minä voi ketään pakottaa puhumaan. Hän ei kertakaikkiaan suostu sanomaan aiheesta sanaakaan. Ei vaikka kuinka vaatisin. Terapiaan ei suostu. Eikä halua erota. Jos itse sanoisin että otan avioeron ellet puhu aiheesta niin joutuisin toteuttamaan uhkaukseni ja ottamaan eron. Vielä en ole niin kuitenkaan tehnyt. Ap
No, minusta sinun pitäisi. Valheellinen liittohan sellainen on jossa ei voi puhua tärkeistä asioista.
Tietysti voisit myös kokeilla vaan jatkaa sitä samaa keskistelukertaa kunnes mies vastaa tai päättää itse erota. Kieltäydyt vaan puhumasta mistään muusta kunnes on valmis puhumaan tästä. Lapsellista, mutta minkäs teet kun mies on lapsellinen.
Itseäni varmaan ärsyttäisi moinen pelleily niin paljon, että saattaisin lopulta jopa heittäytyä ilkeäksi ja kysyä vihaako hän lapsiaan, onko hänen isänsä käyttänyt häntä hyväksi vai onko kyseessä tuo pedarijuttu, vai mikä ongelma on niin tabu ettei siitä voi puhua. Mutta siitä on kyllä turha sitten enää kuvitella pääsevänsä rauhallisiin väleihin takaisin, joten rauhaisa ero olisi lasten kannalta varmaan parempi vaihtoehto.
Joka tapauksessa tuo on iso ongelma että mies käyttäytyy oudosti lapsiaan kohtaan ja suuttuu asiasta kysyttäessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti persoonallisuushäiriöt alkavat näkyä kunnolla vasta sitten, kun lapsi syntyy. Avuton vauva tuo pintaan omat, koteloituneet traumat. AP:ta kehottaisin juoksemaan. Persoonaltaan vaurioitunut aikuinen ei voi enää parantua ja on täten haitallinen lapselleen, joka sitten itse siirtää tätä eteenpäin. Sukupolvien kierrettä on todella vaikea katkaista.
Tämä on niin totta! Valitettavasti opin asian kantapään kautta. Ennen lasta on helppo puhua ruusunpunaisten lasien läpi millaiseksi vanhemmaksi aikoo. Kuitenkin vasta lapsen syntymä aktivoi ne luutuneet käsitykset, joiden ratkaisemiseksi täytyy tehdä todella paljon töitä. Ex ei nähnyt mitään erikoista omassa vanhemmuudessaan, mikä lopulta ajoi meidät eroon. Olen edelleen hämmentynyt mitä tapahtui lasten syntymän jälkeen. Kaikki kauniit puheet hävisivät taivaan tuuliin.
Millainen isä hän oli eron jälkeen?
Todella itsekäs. Ei osannut koskaan laittaa muiden tarpeita omiensa edelle. Jos joutui jostakin omasta asiasta joustamaan, alkoi kiukuttelu. Hänestä oli ihan luonnollista, että minä vaihdan työpaikkaa yms perheen edun nimissä, mutta hänen työnsä ei voinut koskaan joustaa. Tajusin, että näytin todella myrkyllistä parisuhdemallia lapsille. Eron jälkeen mies elää kuin poikamies ja kiukuttelee elatusmaksuista. Ei ymmärrä miten paljon kasvavat lapset kuluttavat. Edelleen työ ja omat asiat menevät lasten edelle. Jaettu vanhemmuus on ihan tuntematon käsite.
Vierailija kirjoitti:
haluaisin kuulla tästäkin aloituksesta sen miehen version.
mutta öyhöttäkää nyt taas
Niin minäkin haluaisin kuulla mieheni version. Ei ole suostunut sitä kertomaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
haluaisin kuulla tästäkin aloituksesta sen miehen version.
mutta öyhöttäkää nyt taas
Mikä miehen versio? Joko mies pitää lasta sylissä tai ei pidä. Mikä tässä on epäselvää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
haluaisin kuulla tästäkin aloituksesta sen miehen version.
mutta öyhöttäkää nyt taas
Niin minäkin haluaisin kuulla mieheni version. Ei ole suostunut sitä kertomaan. Ap
Ja tämä öyhötys palstalla saa miehesi avautumaan? really?
montako tuntia muuten makaat palstalla päivässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
haluaisin kuulla tästäkin aloituksesta sen miehen version.
mutta öyhöttäkää nyt taas
Mikä miehen versio? Joko mies pitää lasta sylissä tai ei pidä. Mikä tässä on epäselvää?
Kysytkö ihan tosissasi vai trollaatko?
Aloittajan perheessä voi olla vaikka kuinka monta asiaa pielessä, joista ap ei kerro.
Esimerkiksi se, että ap on ominut koko vanhemmuuden ja koko talouden itselleen, jossa mies on vain pakollinen marionetti
Ei pidä lapsestaan?