Lähihoitajaksi opiskelleet!! Onko ennen opiskeluja pakollinen huumeseula?
Hei! En tarvitse nyt moraalisaarnaa ja toivon, että keskustelu pysyisi asiallisena. Olen siis hakenut ja päässyt lähihoitaja koulutukseen. Haastattelussa ollessa kun minulta kysyttiin, että onko minulla jotain terveydellisiä sairauksia yms. esteitä opiskelulle sanoin että ei. En ollut ihan täysin rehellinen ja kyllä se kaduttaa paljon joten älkää kiltit kivittäkö! Olen pitkään jo halunnut lähteä opiskelemaan tätä alaa ja siksi jäädyin täysin haastattelussa kun tätä kysyttiin. Läheinen ystäväni myös sanoi minulle että opiskelupaikkaa ei minulle heru jos olisin kertonut totuuden sillä he eivät hyvällä katso mielenterveyskuntoutujia. Olen siis itse sairastanut vakavaa masennusta ja minulla on paniikkihäiriö. Yli puolitoista vuotta jatkuneen terapian avulla olen kuitenkin päässyt elämään takaisin kiinni ja paniikkikohtauksia minulla ei ole puoleen vuoteen ollut. Koen olevani opiskelukuntoinen ja haluan päästä kiinni työelämään enkä lojua yhteiskunnan elättinä kotona. Nyt minua kuitenkin alkoi hieman huolestuttamaan sillä mieleeni tuli että otetaanko kaikilta lähihoitajaopiskelijoilta huumeseulat? Minulla on lääkityksenä Venlafaxin ja Opamox ja näistä en tosiaan mitään sanonut haastattelussa ja pelkään että minut leimataan narkkariksi jos sellainen seula on ja opiskeluoikeuteni perutaan. Tiedän että olen toiminut väärin mutta toivon asiallisia vastauksia.
Kommentit (30)
Käyttäjä2858 kirjoitti:
Vasta mahdollisessa lääkärintarkastuksessa täytyy kertoa omasta lääkityksestä.
Työhöntulotarkastus on pakollinen vakituisissa työpaikoissa ja pitkissä sijaisuuksissa. Lääkäri näkee sen lääkelistan potilastietokannasta, samoin kuin kaikki kirjaukset. Salailusta kärähtää viimeistään silloin.
Tosin päihdepuolella on lähihoitajina ja loistavina kokemusasiantuntijoina jopa entisiä narkkeja ja rikollisia, jotka on läpäisseet pääsykokeen osoitettuaan elävänsä nuhteetonta elämää.
Sä et ole valehdellut. Tuollaisia asioita ei tarvitse kertoa koululle. Ja seuloja ei ole. Jos olisi, et olisi ongelmissa koska sulla on reseptit.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lähärit vetää jotain nappeja
Totta. Itselläni on käytössä e-pillerit ja tosi monella kollegalla myös.
Ei ne ole kysyneet tietenkään sun lääkelistaa, ei se kuulu tollaseen tilanteeseen. Ei kukaan muukaan ala lääkkeitään siinä listaamaan.
Jos koet että sun kuntoutuminen estää opiskelun, tai opiskelu tekisi sulle huonoa, luovu opiskelupaikasta oman parhaasi takia. Laita oma terveys ykköseksi. Ja jos toisaalta koet, ettei sun kuntoutuminen estä opiskelua niin siitä ei tarvitse koululle myöskään kertoa.
Eli niin tai näin, et oo jättänyt mitään oleellista kertomatta.
Paljon tsemppiä opintoihin!!
Tää on aina niin hauskaa tulla lukemaan näitä ketjuja missä ihmiset nimettöminä tulee haukkumaan ja suoraan sanottuna v*ttuilemaan ihmisille. Ap:kin asiasta ihan asiallisesti kysyi. Sananne ei kerro mitään kirjoitustenne kohteesta vaan enemmän itsestänne. Jos tänne pitää pahaa oloa tulla purkamaan, niin siitä tietää että oma elämänne ei ole kauhean laadukasta somen ulkopuolella. Ja eniten ottaa päähän nämä oikeinkirjoitus pätijät! Itselläni on luki-häiriö ja tiedän että tekstini ei aina ole täysin kirjaopillisimmasta päästä. Tärkeintä on että se on ymmärrettävää! Naurettavaa käytöstä aikuisilta ihmisiltä.
Itse olen sairastanut masennusta noin 20 vuotta, ja pari vuotta sitten koin että vointini on sen verran parempi että voin mennä opiskelemaan jotain lyhyttä koulutusta. Hain hoiva-avustaja koulutukseen ja kerroin hakiessani ja haastattelussa että minulla on masennusta ja syön masennuslääkkeitä mutta että koen voivani opiskella. Pääsin opiskelemaan, siihen ehkä vaikutti se että koulutukseni on lyhyt ja tavoitteeni aika realistiset. Asun myös pienellä paikkakunnalla jossa melkein kaikki hakijat pääsivät opiskelemaan eli kilpailua paikoista ei ollut. Koulutus kesti noin 8 kuukautta ja se sujui ihan hyvin, pystyin osoittamaan koululle että olen kyvykäs opiskelemaan masennuksestani huolimatta. Koulutuksen loputtua koululta kerrottiin että olen tervetullut jatkamaan opintoja jos haluan jatkaa lähihoitajaksi.
Hoiva-avustaja koulutus voisi olla sinullekin hyvä idea, hoiva-avustajan koulutus on kaksi kurssia lähihoitajan koulutuksesta plus siihen liittyvät työharjoittelut. Opiskelet siis lähihoitajien kanssa. Lisäksi on helppo jatkaa opintoja jos haluat myöhemmin lukea lähihoitajaksi. Tällä hetkellä teen vanhuspuolella keikkaa, pystyn itse päättämään kuinka paljon jaksan viikossa työpäiviä ja jos välillä voin huonommin niin sitten en vain ota vuoroja.
Mitään huumetestejä ei ole ollut missään vaiheessa, mutta uskoisin että jos joku henkilö on päihtyneenä koulussa niin sitten olisi eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Tää on aina niin hauskaa tulla lukemaan näitä ketjuja missä ihmiset nimettöminä tulee haukkumaan ja suoraan sanottuna v*ttuilemaan ihmisille. Ap:kin asiasta ihan asiallisesti kysyi. Sananne ei kerro mitään kirjoitustenne kohteesta vaan enemmän itsestänne. Jos tänne pitää pahaa oloa tulla purkamaan, niin siitä tietää että oma elämänne ei ole kauhean laadukasta somen ulkopuolella. Ja eniten ottaa päähän nämä oikeinkirjoitus pätijät! Itselläni on luki-häiriö ja tiedän että tekstini ei aina ole täysin kirjaopillisimmasta päästä. Tärkeintä on että se on ymmärrettävää! Naurettavaa käytöstä aikuisilta ihmisiltä.
Saat päivän Jeesus-palkinnon 😇
Ei ole seuloja opiskelijoilla, eikä mielenterveysongelmat, menneet tai nykyisetkään, ole este opiskelulle sinänsä.
Opiskeluun kuuluu pitkät (6-7 viikon) harjoittelujaksoja, jolloin ollaan tekemässä ihan niitä oikeita töitä. Ensimmäinen harjoittelu on yleensä päiväkodissa, toinen vanhusten parissa ja kaksi viimeistä määräytyy valitun opintolinjan mukaan. Tiedän muutaman opiskelijan, joiden fysiikka ei kestänyt työharjoittelua ja joutuivat jättämään opintonsa kesken. Varsinkin vanhuspuolella työ voi olla hyvin fyysistä, esimerkiksi kun vaihtaa vaipat vastaan pyristelevälle isokokoiselle vanhukselle tai kun tehdään pesut pritsillä ja käännellään vanhusta ilman liukulakanaa.
Samoin työ on yleensä henkisesti raskasta. Voit jo opiskelijana kohdata saattohoitopotilaita ja heidän surevia omaisiaan, sairauskohtauksia ja kuolemia - eivätkä nämä ole osana vain vanhustyössä. Kohtaat päiväkodissa lapsia, joista on tehty lastensuojeluilmoitus ja heidän hoitonsa on laiminlyöty. Joudut kohtaamaan väkivaltaisia asiakkaita. Joudut vastaamaan lääkehoidosta ja sen oikeellisuudesta, valitettavasti monin paikoin jo opiskelijana työharjoittelussa vaikka lääkelupaa sinulla ei olisikaan.
Monelle (opiskelijalle) injektioiden antaminen on hankalaa mutta ne ovat osa opiskelua. Koulussa kukin laittaa suolaliuosta toiselle opiskelijalle, eli myös jokainen saa pistoksen itse. Samoin rokotteet täytyy olla itsellä kunnossa, opiskelijoiden on periaatteessa pakko ottaa kausi-influenssarokote. Ennen työharjoitteluun lähtemistä opettajalle näytetään rikosrekisteriote.
Mielestäni kannattaa olla rehellinen mielenterveydestään, sillä se ei ole este. Saat koululta paremmin tarvitsemaasi tukea.
Kiitos vastauksistanne! Helpottivat mieltäni todella paljon :). Teen niin kuin tässä joku sanoikin, että en lääkityksestäni kerro paitsi jos jostain syystä jotkin seulat haluavat ottaa. Silloin kerron ja näytän lääkärin määräämät reseptit. Ymmärrän myös, että lähihoitajan työ voi olla todella raskasta ja menenkin terveys edellä. Jos minusta alkaa tuntua, etten kyseistä alaa pysty sen kuormittavuuden takia opiskelemaan jätän opiskelut suosiolla kesken ja vaihdan toiseen alaan.
Ap
Eikä vedä. Sairasta tuollainen valheiden levittäminen.